Rock, pop, alternative ›

Näkyy Absoluuttisen tarina jatkuvan, täytyyhän se tämäkin lukea, jahka ilmestyy ja tuleepi kirjastoon:
 
https://www.levykauppax.fi/book/lii … tta_tommi/manse_markka_aika/#834146

Mahlanjuoksuttaja-vinyyli julkaistaan elokuussa: https://www.levykauppax.fi/artist/a … yXMqToSekQS85VR7ckhaS1yjsrlo#854315
 
C-puolella näyttää olevan bändin liveohjelmistossa aikanaan ollut Losing Hold jonka olen halunnutkin kuulla Nollapisteen tulkintana.

Zed: Mahlanjuoksuttaja-vinyyli julkaistaan elokuussa: https://www.levykauppax.fi/artist/a … yXMqToSekQS85VR7ckhaS1yjsrlo#854315
 
C-puolella näyttää olevan bändin liveohjelmistossa aikanaan ollut Losing Hold jonka olen halunnutkin kuulla Nollapisteen tulkintana.
 
Julkaistiinkin jo perjantaina. Kävin eilen hakemassa omani, mutta pitänee käydä vaihtamassa vielä toiseen kopioon, kas kun tupla-LP:n neljästä puolesta kaksi on ikävästi epäkeskoja, eli levyn soidessa äänirasia seilaa sivusuunnassa melkoisesti ja tämä kuuluu sävelkorkeuden ei-toivottuna vaihteluna. Yksi puolisko on hieman vähemmän tällainen, mutta sekin jonkin verran. Vain yksi neljästä puoliskosta pysyy nätisti paikallaan, eli aika huono onnistumisprosentti.
 
Myös edellisen julkaisun, Seitsemännen sinetin, kanssa oli samanlaista ongelmaa; senkin jouduin käymään vaihtamassa. Mikäköhän siinä on, että kun vinyylejä on sentään yli sata vuotta tehty, nykyään tuntuu näitä epäkeskoja tulevan paljon useammin vastaan kuin vaikkapa 60- tai 70-luvun levyissä? Hukkuiko taito siinä välissä kun CD:t hallitsivat markkinoita?

Kaipa Suljettu on tulossa myös? Vinyylinä julkaistiin joskus vuosia sitten sekin, mutta eipä saa enää mistään.

Mahlanjuoksuttaja-vinyylin bonuslevyn demot ovat minusta aika mielenkiintoisia, koska niissä kuuluu, että useat kappaleet ovat alkaneet jostain täysin erilaisesta ideasta kuin mihin lopulta on levytetyissä versioissa päädytty. Liimatan essee on sekin taas taattua laatua ja paljastaa kaikenlaista jännää projektin taustalta. Oikein hyvä paketti, tämä albumi kun on Nimi muutetun ohella ehkä oma suosikkini Nollapisteen tuotannosta.

bedlam: Kaipa Suljettu on tulossa myös? Vinyylinä julkaistiin joskus vuosia sitten sekin, mutta eipä saa enää mistään.
 
Suljettu tuli vinyylinä tosiaan jo vuonna 2012, onhan siitä aikaa. Ilmeisesti uusintapainosta ei ole ainakaan tällä haavaa suunnitteilla. Luulisin, että moiselle olisi kyllä tilausta.
 
Sain tässä välissä vaihdettua oman Mahlanjuoksuttajani hieman vähemmän vouvaavaan. Ei tämäkään täydellinen ole, mutta parempi kuin edellinen kopio, varmaan neljää-viittä eri kopiota siinä vertailtiin Äxän myyjän kanssa. D-puoli seilaa edelleen aika pahasti.
 
Erityismaininta: Losing Hold / Aution saaren irtain -livepläjäys ilahduttaa kovasti Wigwamin musiikin ystävää.
 
Progressor: Mahlanjuoksuttaja-vinyylin bonuslevyn demot ovat minusta aika mielenkiintoisia, koska niissä kuuluu, että useat kappaleet ovat alkaneet jostain täysin erilaisesta ideasta kuin mihin lopulta on levytetyissä versioissa päädytty. Liimatan essee on sekin taas taattua laatua ja paljastaa kaikenlaista jännää projektin taustalta. Oikein hyvä paketti, tämä albumi kun on Nimi muutetun ohella ehkä oma suosikkini Nollapisteen tuotannosta.
 
Totta kyllä. Hauskaa, miten tutun kuuloiset elementit (joko yksittäiset lauseet, melodiat tai sointukierrot) ovat paikoin aivan erilaisessa yhteydessä kuin mihin on tottunut. Tuo Suljettu (Missä on kaikki mitä rakastan?) on erityisen hauska ja outo yhdistelmä Suljetun ja lopullisen biisin tunnelmaa ja lyriikkaa, erittäin mielenkiintoinen pläjäys. Ostitko omasi muuten mustilla vai sinisillä vinyyleillä? Tsekkaapa mielenkiinnosta, minkä verran äänirasia seilaa sivusuunnassa eri levypuoliskoilla. Omassani B- ja D-puolet olivat eniten ongelmallisia.

Jucciz: Ostitko omasi muuten mustilla vai sinisillä vinyyleillä? Tsekkaapa mielenkiinnosta, minkä verran äänirasia seilaa sivusuunnassa eri levypuoliskoilla. Omassani B- ja D-puolet olivat eniten ongelmallisia.
 
Sininen vinyyli on kyseessä. Kuuntelin läpi uudestaan ja yritin kiinnittää huomiota tähän, mutta en huomannut oikein mitään häiritsevää. D-puolesta tosin on vähän vaikea sanoa, kun kappaleet ovat kasettidemoja ja treenikämppä-äänityksiä vaihtelevalla laadulla. Molemmat levyt ovat vähän kieroja, mutta ainakaan omilla laitteillani tämä ei tunnu vaikuttavan mainittavasti. Ehkä kävi vain hyvä tuuri tällä kertaa.

Progressor: Mahlanjuoksuttaja-vinyylin bonuslevyn demot ovat minusta aika mielenkiintoisia, koska niissä kuuluu, että useat kappaleet ovat alkaneet jostain täysin erilaisesta ideasta kuin mihin lopulta on levytetyissä versioissa päädytty.
 
Tämä khyl; demot ovat näiden vinyylijulkaisujen mielenkiintoisinta materiaalia esseiden ohella. Olen suunnitellutkin ryhtyväni laatimaan listausta demoilla kuultavista lyriikan ja sävelaihioiden pätkistä, sekä niiden lopullisista sijoituspaikoista albumeilla. Tämän uusimman julkaisun demoilla olin kuulevinani parikin melodialinjaa, jotka päätyivät vasta lammaslevyille.
 
Losing Hold kera hienosti sisäänsä leivotun Aution saaren irtaimen ilahdutti kovin, vaikka täytyy sanoa etteivät Liimatan äänivarat ainakaan esitystilanteessa ihan perille asti yltäneet. Äänenkäytöllisestä näkökulmasta Mahlanjuoksuttaja ympäryksineen sijoittuu mielenkiintoiseen saumaan, nimittäin siihen pariin otteeseen aiemminkin mainitsemaani lyhyeen aikaikkunaan, jolloin Liimatan ääni ja laulutapa kokivat huomattavan muutoksen. Romanttinen komedia ja Toukokuun leikit kuulostavat vielä vanhalta tutulta, mutta jo joulukuussa 2004 äänitetyllä demolla Aamua vastaan haetaan selvästi jonkinlaista jylhempää, rintaäänisesti öyhkyvää kokovartalosointia. Tämä Mahlanjuoksuttajalla esitelty "isompi" laulusoundi rikkoi mielessäni jotakin olennaista Nollapisteen charmista.
 
Mutta Mahlanjuoksuttaja itsessään on edelleen niin helvetin upea muodostaen Suljetun ja Nimi muutetun kanssa kolmen kärjen, jota en oikein mitenkään osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Tämä on materiaalia, joka (jos ihmiskunta on vielä suunnilleen olemassa) löydetään muutaman vuosikymmenen kuluttua heräten ihmettelemään, että tämmöistäkin on joskus tehty, Suomessa. Miksei kukaan tajunnut?

Ka, tämmöisen keikkatallenteen löysin äsken Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=hm5aWYSVzw0

Ai että, kiitos!
 
Vedettiin muuten Esinekeräilyä ja Kotiinpaluuta "poikien tykypäivillä" erityisen hyvällä ryhmällä toissa iltana. :)

Progressor: Sininen vinyyli on kyseessä. Kuuntelin läpi uudestaan ja yritin kiinnittää huomiota tähän, mutta en huomannut oikein mitään häiritsevää. D-puolesta tosin on vähän vaikea sanoa, kun kappaleet ovat kasettidemoja ja treenikämppä-äänityksiä vaihtelevalla laadulla. Molemmat levyt ovat vähän kieroja, mutta ainakaan omilla laitteillani tämä ei tunnu vaikuttavan mainittavasti. Ehkä kävi vain hyvä tuuri tällä kertaa.
 
Nyt sain oman Mahliksen käsiini, ja onko teillä levyn kansikokonaisuus tosi ahdas? Ei meinaa saada levyjä pusseineen tungettua kansiin sisään, joten pitänee pitää siinä keskiaukeamalla kuten toimittaessa oli. Testikuuntelu sitten ehtiessään, sininen on itsellä.

Pedroz: Nyt sain oman Mahliksen käsiini, ja onko teillä levyn kansikokonaisuus tosi ahdas? Ei meinaa saada levyjä pusseineen tungettua kansiin sisään, joten pitänee pitää siinä keskiaukeamalla kuten toimittaessa oli. Testikuuntelu sitten ehtiessään, sininen on itsellä.
 
Tuo on hyvin yleinen ongelma uusissa vinyyleissä, en tiedä miksi ne nykyään tehdään niin ahtaiksi.

Pedroz: Nyt sain oman Mahliksen käsiini, ja onko teillä levyn kansikokonaisuus tosi ahdas? Ei meinaa saada levyjä pusseineen tungettua kansiin sisään, joten pitänee pitää siinä keskiaukeamalla kuten toimittaessa oli. Testikuuntelu sitten ehtiessään, sininen on itsellä.
 
Kyllä vähän samaa vikaa on, mutta sain varovasti ujuttamalla levyt kuitenkin sinne taskuihin. Ikävää kyllä, jos joutuu levyjä pitämään siinä keskiaukeamalla. Toisaalta siten kansiin tulee vähemmän "ringwearia", mikä ehkä parantaa jälleenmyyntiarvoa, heh.

Jåå, timmit ovat taskut. Niin timmit, että levykäiset olisi pitänyt pakolla survoman sisään, ja kansi olisi jäänyt ärvöttämään raolleen. Ratkaisin ongelman leikkaamalla yhden sivun auki siitä levyä uutena suojanneesta suojapussista, ja ujuttamalla levyt kansineen sen sisään.
 
Samaa ongelmaa on ollut esiintynyt aiempienkin julkaisujen kanssa, mutta ei yhtä rajuna. Siltä varalta että joku kannensuunnittelutiimiläinen sattuu lukemaan: hei vittu, pliis.

Itse säilytän gatefold-kansien tapauksessa levyjä nimenomaan siellä keskellä, jolloin minimoidaan ringwearin syntyminen. Ongelmaahan tästä ei saa, kun toimii fiksusti, eli suojaa myös kannet erillisillä suojamuoveilla: eivät levyt luiskahda lattialle kun ottaa kokonaisuuden hyllystä. Itse asiassa levyt saa kätevästi tällöin esiin ottamatta edes kansia pois suojamuovista - jos siis haluaa vain kuunnella levyä eikä ole tarve hypistellä kansia.

Nyt tuli kuunneltua oma Mahlis, ja hyvin soi ilman huojuntoja. En tiedä miten raskaasti noita kakkoslevyn ennenjulkaistuja biisejä on remasteroitu tai muuten viilattu, mutta kylläpä kuulosti tosi raikkaalta Toukokuun leikit, Romanttinen komedia ja Ponnahdusikkunaprinsessa. Ehkä on vaan viime kuunteluista aika kauan ja pääsivät siksi yllättämään.

Lueskelin tuossa bändin kotisivuilta löytyviä levyarvosteluja ja aina se vaan jaksaa hämmästyttää miten ihmiset voi kuulla samat biisit niin eri tavalla. Minusta Seitsemännen sinetin aloituskappale Kerro ketä ajattelit on instrumenttiosuuksiltaan niin täydellistä musiikkia kuin vain voi olla olemassa ja jokainen kitaramelodia liimautuu välittömästi päähän soimaan. Ihan täyttä hunajaa. Ja joku arvostelija oli kommentoinut että levyn ekat biisit on niin mitäänsanomattomia että kuuntelu kannattaa aloittaa vasta kolmannesta raidasta. Joka taas ei mulle sävellyksellisesti ole ollenkaan samalla tasolla.
 
Mutta ilmettelen miksi minulla oli tullut näin pitkä väli bändin kuuntelusta, oli kuin näkisi vanhan parhaan kaverinsa vuosikymmenten jälkeen uudestaan kun laittoi biisejä Spotifystä soimaan. Täytynee se tilata kasa vinyylejä nyt kun niitä kerran saa. Ja se Mahlanjuoksuttajakin vielä kokonaan kuulemati.

Kuuntelin Markka-Ajan nyt loppuun ja huomasin että tähän syntyi jonkunlainen riippuvuussuhde. Aluksi mietin että ei helvetti, tätäkö tää on mutta loppujenlopuksi opus oli äärimmäisen viihdyttävä. Samalla tuli kuunneltua myös musiikkia osittain kirjan tahtiin ja kappaleet avautuivat ihan eri lailla. Jos kirjoittaja sattuisi lukemaan tätä joskus niin lausun kiitoksen.

Tomtom: Kuuntelin Markka-Ajan nyt loppuun ja huomasin että tähän syntyi jonkunlainen riippuvuussuhde. Aluksi mietin että ei helvetti, tätäkö tää on mutta loppujenlopuksi opus oli äärimmäisen viihdyttävä. Samalla tuli kuunneltua myös musiikkia osittain kirjan tahtiin ja kappaleet avautuivat ihan eri lailla. Jos kirjoittaja sattuisi lukemaan tätä joskus niin lausun kiitoksen.
 
Kuten aiempiakin osia lukiessani, kirjoittelin samalla muistivihkoon mm. Google Mapsista katsottavia sijainteja ja kuunneltavia Diuc- ja Nollapiste-äänitteitä, sekä muita kappaleita joihin tekstissä viitataan. Kun esim. mainitaan, että Ja josin introsta tuttua "kauhuputkea" käytettiin jossakin Ahkerien simpanssien kappaleessa, iskee mieleeni pakkomielle mennä heti todentamaan asia.

Zed: Kuten aiempiakin osia lukiessani, kirjoittelin samalla muistivihkoon mm. Google Mapsista katsottavia sijainteja ja kuunneltavia Diuc- ja Nollapiste-äänitteitä, sekä muita kappaleita joihin tekstissä viitataan. Kun esim. mainitaan, että Ja josin introsta tuttua "kauhuputkea" käytettiin jossakin Ahkerien simpanssien kappaleessa, iskee mieleeni pakkomielle mennä heti todentamaan asia.
 
Kirjallisuus 3.0. Tää nyt liippaa aihetta enää ohuesti mutta itse äänikirjojen suurkuluttajana aloitin heti perään jonkun normikotimaisen dekkarin ja tuli heti sellanen olo että ei hitto, onpa nää normaalien kirjat tylsiä.