Rock, pop, alternative ›

sikki-six: Ei nyky-rock sen enempää ole poliittisesti korrektia, se on vaan enää pirun hankala shokeerata ketään.
 
Hyvin totta. Sama pätee myös muissa taiteenlajeissa.
 
Kapina on banalisoitunut. Hätkähdyttäminen ei hätkähdytä ketään. Sekin on yksi perusteluni rockin ajan kuolemalle.

Joskus vuosi sitten kirjoitin jossakin keskustelussa rockista siten, että sen aika on ohi täällä - siis Suomessa ja länsimaissa, koska se on tehtävänsä suorittanut. Se on matkan varrella Suomessakin järkyttänyt (Lasse Liemola), eeppistynyt (Jormas), vaikeutunut (Wigwam), kokenut reinkarnaation (Hurriganes), trendiytynyt (Ratsia) ja lopulta vesittynyt (Dingo). Mitä muita suuntia on rockin eväillä tehtävissä? No tietty ei mitään, mutta niin kuin on sanottu, rakenteellisen tekemisen myötä paljonkin hyviä levyjä ja kappaleita.
 
Luulempa että rock elää kohta kukoistustaan Kiinassa ja 30 vuoden päästä Pohjois-Koreassa.
 
PS. Rock, tuo musiikin SDP. Demaritkin ovat tehtävänsä suorittaneet. Liekkihotelli oli ja meni, ja sillan alla ei arjalaiset enää lymyä.

VViltsu: No mikäli Polkkalan emäntä on kertonut lapsen isän olevan naapurpitäjän renki Tahvanainen, on se fakta. Eli siis jos asianosaiset ovat kertoneet miten asian laita todellisuudessa on, on asia minun mielestäni perustellusti fakta. Tässä yhteydessä tuskin tarvisi dna -testejä... :)
 
Juur näin. :) Mutta jos Polkkalan emäntä ei viattomuudessaan edes aavista, että isyysasiasta kuhistaan kylillä, eikä kuuna päivänä ole isäntää pettänyt. Jos onkin Letkaperän kateellinen emäntä masinoinut tämän hirvittävän juorun äpärälapsesta, ja se on levinnyt suusta suuhun niin tanakasti, että "kaikkihan sen jo tietää".
 
Se on tuon yleisen tiedon faktapitoisuus aina vähän niin ja näin, kiinni siitä, miten se tieto on syntynyt ja miten sitä kuljetellaan. -- Heh, ihanasti ohi teeman menee, mut toivottavasti muillakin on mukavaa. :)

sikki-six: Ei nyky-rock sen enempää ole poliittisesti korrektia, se on vaan enää pirun hankala shokeerata ketään. Kaikki ulkomusiikilliset jipot ja temput on tehty. Toki on olemassa myös sitä sliipattua ja munatonta bisnesrockia (Nickelback, Daughtry, Blink 182?), mutta onneksi myös paljon muuta.
 
Poliittinen korrektius on käyttäytymiskoodi, joka vaikuttaa kaikkialla yhteiskunnassa ja koskee myös heitä keitä rock ei kiinnosta.
 
Itsetarkoituksellinen sokeeraaminen se vasta korrektia onkin, hyi! Tässä on semmoinen juttu, että tietty tällanen fetissi-bondage-sm-kumi-kettinki-friikki-"alakulttuuri" on korrektisti imenyt itseensä kaiken yhteiskunnallisen sokkiarvon, ja siellä se on kyllä väärässä paikassa. Nykytodellisuus on freudilainen kaaos ja painajainen.

jazzmies: Luulempa että rock elää kohta kukoistustaan Kiinassa ja 30 vuoden päästä Pohjois-Koreassa.
 
PS. Rock, tuo musiikin SDP. Demaritkin ovat tehtävänsä suorittaneet. Liekkihotelli oli ja meni, ja sillan alla ei arjalaiset enää lymyä.
 
Hah hah!!! South's gonna rise again I SWEAR!
 
Kyllä minkäkin odotan kiinalaisilta vaikka mitä, sen mitä olen heidän kanssaan jutellut niin kovin valoisia, innostuneita, eteenpäinkatsovia ja toiveikkaita ihmisiä ovat. Kaikesta päättäen myös älykkäitä. He todennäköisesti kääntävät bluesasteikon kyljelleen niin että se pieni terssi on toonikan ala- eikä yläpuolella.

Araminta: Irrotin, koska halusin kommentoida (kuten varta vasten tähdensin kommentissani) tuota ilmaisua.
 
Jatkoa en halunnut kommentoida, koska ei siinä mitään _tietoa_ sinänsä kyllä ollut, vaan näkemyksiä niin epätarkasti esitettyinä, että en ajatellut niitä mahdolliseksi minun siinä kommentoida.
 
Kommentin irroittaminen asiayhteydestä vaan ei luo hirveän hyvää kuvaa uuden arvostelijan ymmärtämisestä, lähinnä tulee mieleen vaan joko lukijan yksinkertaisuus tai tahallinen provoaminen... :)
 
- "yksi rockin merkittävimmistä levyistä" --> kenen mielestä, minkä instanssin arvio, yleinen mielipide, miten yleinen?
 
Appetite For Destruction on maailman myydyin debyyttialbumi, myyntimäärä hieman alle 30 miljoonaa. Lisäksi maailman kaikkien aikojen 27.-30. eniten myyty albumi laskutavasta riippuen. (Lähde: Wikipedia, W.A.R. -kirja ja RIAA) Edit: USA:n 11. myydyin albumi kautta aikain.
 
Appetite for Destruction is the debut studio album by American hard rock band Guns N' Roses. Released in 1987 (see 1987 in music), it was well-received by critics and topped the American Billboard 200 chart. As of September 2008, the album has been certified 18x platinum (1.8x diamond) by the RIAA, accumulating worldwide sales in excess of 28 million as of June 2010. The album is the best-selling debut album of all-time worldwide, beating Boston's debut album Boston, which has gone 17x platinum.
In 2006, the album was placed No. 2 on Guitar World magazine's list of the 100 Greatest Guitar Albums of All Time.
 
Ko. albumi nostatti Guns N' Rosesin sekä koko hard rockin uudestaan suosioon 80 -luvun lopulla ja 90 -luvun alussa. Ja toisin kuin mm. glam rockin, Guns N' Rosesin suosio ei kääntynyt merkittävään laskuun "grungen" myöltä.
 
Lisäksi albumi on menestynyt jatkuvasti erilaisissa äänestyksissä (niin lukija- kuin asiantuntija) yms. listoissa kaikkien aikojen parhaista albumeista. Levyllä on sellainen määrä esimerkiksi listahittejä (Paradise City, Sweet Child O' Mine), klassikoita (Welcome To The Jungle, Nightrain jne.), että niitä harvemmilta artisteilta löytyy. AFD on myös vaikuttanut paljon nykyajan rockmusiikkiin, jatkuvasti voi lukea niin lehdistä, kirjoista kuin haastatteluista kuinka nykyajan eturivin artistit sanovat Appetiten ja GN'R:n esikuvikseen (ensimmäisiksi esimerkiksi Danko Jones, Avenged Sevenfold jne...jne...).
 
Mick Wall: Kaikesta huolimatta 1980 -luvun lopulla oli epäilemättä hienoa olla Guns N' Rosesin teini-ikäinen fani, löytää kova rockbändi, jota saattoi kutsua omakseen ja joka ei kuulunut edellisille sukupolville. Siihen asti rockin makutuomareita olivat olleet vanhemmat veljet ja nuoret isät, jotka pilkkasivat sellaisia MTV:lle mieluisia, markkinarakoon iskeviä suuruuksia kuin Def Leppard, Bon Jovi ja muut puudelitukat ja iskivät keltanokkien pokeripelissä pöytään kuin kuningasvärisuorana Zeppelin-, Sabbath-, ja Purple -albuminsa. Nyt makutuomarit joutuivat myöntämään, että GN'R:n biisi "Sweet Child O' Mine", josta heidän poikansa tai pikkuveljensä oli kertonut, oli hyvä, hiton hyvä. Samoin oli "Paradise City", josta he olivat nähneet videon. He saattoivat jopa sijoittaa rahaa levyyn, jolta nuo kappaleet olivat peräisin: Appetite For Destructioniin. Mikä ettei? Tuohon aikaan yli 30 miljoonaa muutakin teki saman päätöksen. Luku on suurempi kuin Beatlesin Sgt. Pepperillä, suurempi kuin yhdelläkään U2:n tai Rolling Stonesin albumilla, itse asiassa luku on suurempi kuin mihin Bob Dylan on pystynyt koko urallaan.
 
Hmm...
 
- "vaikuttanut helvetin paljon rockiin" --> voi olla, voi olla että ei. Mikä on "helvetin paljon"?
 
Kts. ylempi kohta. Helvetin paljon = albumi, jonka kaikki tietävät ja joka lukeutuu lähes jokaisen suosikkeihin, inhokkeihin tai vaikuttajiin.
 
- "Master of Puppetsin kanssa todennäköisesti 80-luvun merkittävimmät levytykset" --> Todennäköisesti? Miten se todennetaan? Miten merkittävyys mitataan, arvioidaan? Mitkä kaikki levytykset ovat mukana arvioinnissa ja miten ne valitaan? Kenen arvio on arvokkain?
 
Kuten ensimmäisessä kohdassa sanoin, Appetite on (Master Of Puppetsin tavoin) ollut mukana hard rockin nousussa 80 -luvulla sekä synnyttänyt monia klassikoita. Albumi on yksi uudemman rockin ja hevin kulmakivistä, bändi itsessään oli yhdelle sukupolvelle heidän oma Led Zeppelininsä.
 
Kuten hieman lehtiä, nettiä, kirjoja tai haastetteluja jossain muussa muodossa voi lukea, huomaa että AFD on huomattava levytys. Se menestyy jatkuvasti listoilla, sitä on myyty ja myydään paljon, se menestyy äänestyksissä, "kaikki" tietävät mistä albumista on kyse, se menestyy ja voittaa äänestyksissä... jne... jne.
 
Asioita jotka jokainen voi päätellä ja ymmärtää maalaisjärjellä ilman että tulee muusikoiden.nettiin asiasta valittamaan tai ihmettelemään.
 
Nämä kysymykset siis heräsivät siitä koko kappaleesta.
Ihan okei. Tietyn musiikinharrastaja/diggari/soittajaryhmän sisällä varmaan "yleinen käsitys". Ei siinä mitään. Saa kai niin ajatella. Saa kai ajatella toisinkin. Ei minulla tuohon muuta sanottavaa ole. Eikä se epätarkkuus haittaa tällaisessa nettiläpässä muuten, mutta kun nyt tarjottiin perustelua esitetyn faktaväitteen pohjaksi, niin ei tuo sellaisena toiminut.
 
Onko tuossa tarpeeksi perustelua? Mikäli ei, niin kannattaa suunnata vaikkapa USA:n ääniteteollisuuden sivuille/artistien haastatteluihin/wikipediaan/YouTubeen/musiikkilehtien sivuille ynnä muihin vastaaviin paikkoihin.
 
Enkä odota omasta puolestani edes vastauksia nyt noihin edellä oleviin kysymyksiin.
 
Silti, ole hyvä. Pitkä viesti mutta menkööt.

Araminta: Juur näin. :) Mutta jos Polkkalan emäntä ei viattomuudessaan edes aavista, että isyysasiasta kuhistaan kylillä, eikä kuuna päivänä ole isäntää pettänyt. Jos onkin Letkaperän kateellinen emäntä masinoinut tämän hirvittävän juorun äpärälapsesta, ja se on levinnyt suusta suuhun niin tanakasti, että "kaikkihan sen jo tietää".
 
No, eiköhän Polkkalan emäntä jossain vaiheessa kuule kylän muilta juoruämmiltä miten asian laidan luullaan olevan. Siitä alkaakin sitten melkoiset turpakäräjät kun Polkkalan isännät ja emännät marssivat Letkaperän tilalle asioita selvittelemään. :)
 
Alkaa faktoja ilmestyä kylälle pyörimään.

Araminta on ymmärtänyt tismalleen oikein sen mistä tässä keskustellaan tai ainakin pitäisi keskustella. Tässä olisi tarkoitus keskustella rockin kuolemasta eikä hyvästä tai huonosta rockista. Jos minulta kysytään paljonko kello on niin en minä katso kalenteria ja sano että syyskuu.

Atomic Cafe: Araminta on ymmärtänyt tismalleen oikein sen mistä tässä keskustellaan tai ainakin pitäisi keskustella. Tässä olisi tarkoitus keskustella rockin kuolemasta eikä hyvästä tai huonosta rockista. Jos minulta kysytään paljonko kello on niin en minä katso kalenteria ja sano että syyskuu.
 
Kiitos, Atomic Cafe. On hirveän vaikea keskustella, kun menee aidat ja seipäät sekaisin.

VViltsu: Kommentin irroittaminen asiayhteydestä vaan ei luo hirveän hyvää kuvaa uuden arvostelijan ymmärtämisestä, lähinnä tulee mieleen vaan joko lukijan yksinkertaisuus tai tahallinen provoaminen... :)
 
Josta syystä jo alunperinkin kerroin selkosanaisesti, miksi niin tein.
 
Asioita jotka jokainen voi päätellä ja ymmärtää maalaisjärjellä ilman että tulee muusikoiden.nettiin asiasta valittamaan tai ihmettelemään.
 
?
 
(Onko tuossa tarpeeksi perustelua? Mikäli ei, niin kannattaa suunnata vaikkapa USA:n ääniteteollisuuden sivuille/artistien haastatteluihin/wikipediaan/YouTubeen/musiikkilehtien sivuille ynnä muihin vastaaviin paikkoihin.
 
Ei tuosta a.o. levyn asiasta ole minulle epäselvyyttä, enkä ole ottanut kantaa Appetite For Destructioniin tai sen merkitykseen millään tavalla. En tarvitse siis perusteluja enempää enkä vähempää.
 
Keskustellaan nyt ilmeisimmin ihan eri asioista ja aiheesta, joten jätän tämän dialogin osaltani tähän. Mutta rockin kuolemasta jatkan mielelläni. :)

Atomic Cafe: Araminta on ymmärtänyt tismalleen oikein sen mistä tässä keskustellaan tai ainakin pitäisi keskustella. Tässä olisi tarkoitus keskustella rockin kuolemasta eikä hyvästä tai huonosta rockista. Jos minulta kysytään paljonko kello on niin en minä katso kalenteria ja sano että syyskuu.
 
Ei siis ihan oikeastiko nyt haluat viedä keskustelun takas siihen missä se pyöri ekat 20 sivua - että voiko yleensä sanoa että rock on kuollut. Koska tähänhän se johtaa, jos ehdoksi asetetaan väitteen "rock on kuollut" ottaminen todeksi lähtökohdaksi. Ja miten niinkuin tätä väitettyä kuolemaa taas pitäisikään käsitellä ilman että sivutaan mielipiteitä hyvästä ja huonosta rockista, ettei mene mielestäsi väärin - kuvailla kalmanhajuisesti ruumista ja kuolonkouristuksen eri muotoja ja sit höystää aihetta linkittämällä jatkoksi biisi biisiltä Motörheadin koko tuotanto ... ?

Araminta: Ei tuosta a.o. levyn asiasta ole minulle epäselvyyttä, enkä ole ottanut kantaa Appetite For Destructioniin tai sen merkitykseen millään tavalla. En tarvitse siis perusteluja enempää enkä vähempää.
 
Jep, tajusinhan minä mutta kyseenalaistit aiemmat perusteluni sen verran taitavasti että oli pakko sit esittää parempia... E: Ensimmäisen kerran tässä topicissa siis esitettiin perusteluja allekirjoittaneen kirjoittamaa väitettä/kysymystä vastaan. Siitä sulle virtuaalinen virtuaaliplussa. Ei siis oikeaa plussaa.
 
No, aiheen ohihan tässä mennään jälkeen kerran koitetaan nyt pysyä rockin "kuolemassa". :)
 
Nyt ei taida näkyä metsää puilta...
 
Keskustellaan nyt ilmeisimmin ihan eri asioista ja aiheesta, joten jätän tämän dialogin osaltani tähän. Mutta rockin kuolemasta jatkan mielelläni. :)
 
Nimenomaan... Rock n' roll is not dead, sanoi Lenny Kravitz mitä tahansa. :)

Askr: ...kuvailla kalmanhajuisesti ruumista ja kuolonkouristuksen eri muotoja ja sit höystää aihetta linkittämällä jatkoksi biisi biisiltä Motörheadin koko tuotanto ... ?
 
Tämä oli vielä mainitsematta: http://www.youtube.com/watch?v=WDP7_h4wkgw

Atomic Cafe:Tässä olisi tarkoitus keskustella rockin kuolemasta eikä hyvästä tai huonosta rockista.
 
Miksi silti linkittelet jatkuvasti noita mielestäsi hyviä biisejä Youtubesta?

Niin mutta ne ei ole pääruoka. Poikkeuksena tietysti Lemmy joka ei kuole koskaan. Toisaalta en ole aivan varma onko se koskaan ollut elossakaan, siinä muodossa kun elossa oleminen yleisesti ottaen käsitetään.

Atomic Cafe: Niin mutta ne ei ole pääruoka. Poikkeuksena tietysti Lemmy joka ei kuole koskaan. Toisaalta en ole aivan varma onko se koskaan ollut elossakaan, siinä muodossa kun elossa oleminen yleisesti ottaen käsitetään.
 
Eli sua ei taida kiinnostaa vaikka kaikki mun mielestä hyvät biisit? Guess what... ;) En tajua miks Lemmy on joku poikkeus, paitsi tietty sen kuluneen rock-mytologian mukaan. Musta Iggy on kovempi tekijä rockin historiassa, mutta en mä jaksa koko aikaa sen videoita tänne linkitellä.

sikki-six: Musta Iggy on kovempi tekijä rockin historiassa, mutta en mä jaksa koko aikaa sen videoita tänne linkitellä.
 
Siinäpä se juju onkin, Iggy on historiaa mutta Lemmy on tätä päivää. Oliko Stoogesin uusi levy Weirdness hyvä? Kyllä se oli kauhea pettymys. Motörhead pystyy tekemään hyviä uusia biisejä edelleen ja soitto- ynnä laulupuolella kunnon runttaus.
 
Minun puolestani Motörhead on tämän koko keskustelun motto, koska kuten avauspuheenvuorossani totesin, kaikki kuulemani uudet rockbiisit tällä vuosituhannella ovat tulleet Lemmyn, Mikkeyn ja Campbellin pajasta.

sikki-six: Musta Iggy on kovempi tekijä rockin historiassa, mutta en mä jaksa koko aikaa sen videoita tänne linkitellä.
 
Voisit nyt edes muutaman laittaa.

velipesonen: Siinäpä se juju onkin, Iggy on historiaa mutta Lemmy on tätä päivää. Oliko Stoogesin uusi levy Weirdness hyvä? Kyllä se oli kauhea pettymys. Motörhead pystyy tekemään hyviä uusia biisejä edelleen ja soitto- ynnä laulupuolella kunnon runttaus.
 
Mulle nykypäivän Lemmy on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kyllä ne kiinnostavat musantekijät löytyy mulle jostain ihan muualta. Vaan eipä tuo Iggykään ole enää samalla tasolla. Tämä kuitenkin herroille suotakoon, kyllä sitä saa eläkeiässä hyytyä noin kovat hemmot :)

Kyllä se 2000 luvulla tehty rokkikin on ihan yhtälailla rokkia ku 70 luvun rokki.