Rock, pop, alternative ›

Mun päässäni tuo singlebiisi paranee joka kuuntelulla. Eka kerta ei vielä tuntunut ihmeelliseltä, mutta siitä jäi kumminkin olo että pakko kuunnella vielä uudestaan, niin kuin useimmiten käy YUP:n uusien biisien kohdalla. Nyt tuntuu useamman kuuntelun jälkeen että tuo on ihan hiton hyvä biisi.
 
Taidan muutenkin olla siinä vähemmistössä (?), jonka makuun Keppijumpan kohkaus oli jo aavistuksen "liikaa". Siis että tavoiteltiin sitä alkuaikojen poukkoilevaa ilmaisua, mutta mun makuun siinä jäätiin jotenkin puolitiehen, tai siis tylysti sanottuna tuli sellanen kohkausta kohkauksen vuoksi -olo. Ei kai kukaan nyt mitään uutta Toppatakkia siitä levystä odottanutkaan, mutta silti huomaan että useammin levysoittimeen ajautuu esim. Leppymättömät kuin Keppijumppaa. En tarkoita että YUP:n pitäisi olla radiokelpoista perushuttua, eikä se kyllä millään levyllä mun mielestä olekaan vaikka ilmaisu välillä onkin aika perinteistä. Oon kyllä Keppijumpastakin ruvennut tykkäämään, vaikka aikaa siihen meni. Mun makuun tämä uusi biisi on kumminkin oikein, oikein hyvää YUP:ta; tavallaan sekaisin sellaista "suorempaa" ilmaisua ja kumminkin niitä persoonallisia elementtejä jotka aina nostaa hymyn huulille ja mieleen ajatuksen "aijai, tämä se on hyvä bändi".
 
Mutta innolla odotellaan levyä. Innolla olen YUP:n jokaista tuotosta odottanut jo 15 vuoden ajan. Outo Elämä oli ainoa levy, jota ekaa kertaa kuunnellessani olin melkeinpä järkyttynyt, mutta siitäkin levystä opin ajan mittaan diggailemaan.
 
Tämän voisin allekirjoittaa sanasta sanaan.

Ei oo kyllä paskempi tuo uusin sinkku. Mukavan äkkiväärää soittoa, enteilee hyvää. Kai sitä jaksaa vielä muutaman viikon kärsiä että saa levyn kouraan.
 
On muuten aivan loistava kitara viimeisessä kertsissä

He olivat vapaat on parhaillaan Radio rockin Rautaa vai roskaa -äänestyksessä:
 
http://www.radiorock.fi/ohjelmat/ro … in_iltapaiva/rautaa_vai_roskaa.html

He olivat vapaat on parhaillaan Radio rockin Rautaa vai roskaa -äänestyksessä:
 
Vanhat tulokset on kyllä hienoa katseltavaa. Oliko noi bodomit ja loordit tosiaan noin kuumaa rautaa?
 
Kyllä tää ihan ookoo ainakin näin ensikuulemalta oon.

En ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule koskaan ymmärtämään. En tiedä miksi, tai tiedän, mutta silti. Olen pahoillani, mutta minulle tuo on yhtä surullista kuin Popeda. Sen mitä tuo nyt tuossa työpäivien aikana on YleX:ltä tullut, niin jotenkin tämänkaltainen musiikki ei osu, vaikka hämmentävän monen tyylinen musa niin tekee...
 
No, älkää välittäkö, en minäkään.

En ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule koskaan ymmärtämään. En tiedä miksi, tai tiedän, mutta silti. Olen pahoillani, mutta minulle tuo on yhtä surullista kuin Popeda. Sen mitä tuo nyt tuossa työpäivien aikana on YleX:ltä tullut, niin jotenkin tämänkaltainen musiikki ei osu, vaikka hämmentävän monen tyylinen musa niin tekee...
 
No, älkää välittäkö, en minäkään.
 
Signaturen perusteella kehotan kuuntelemaan kappaleen Saatana meni korvasta sisään.

Taas näitä bändejä, jotka menettivät kiinnostavuutensa jo vuosia sitten. Toppatakkeja ja Toledon terästä on hieno levy.

Signaturen perusteella kehotan kuuntelemaan kappaleen Saatana meni korvasta sisään.
 
Kiitos vinkistä, mutta sanottakoon nyt kuitenkin, että tuo ahvenan kuva tuolla allekirjoituksessa ei liity tähän tykkäämiseen tällä kertaa. Jo pelkät musiikilliset arvot sotivat omiani vastaan :)

Kiitos vinkistä, mutta sanottakoon nyt kuitenkin, että tuo ahvenan kuva tuolla allekirjoituksessa ei liity tähän tykkäämiseen tällä kertaa. Jo pelkät musiikilliset arvot sotivat omiani vastaan :)
 
YUP:lla on kyllä sen verran moneen ilmeeseen kappaleita, että lähes jokaiselle luulisi jotakin löytyvän. Etenkin Yövieraat -levyyn saakka tuotanto on tutustumisen arvoista.

Sinkku ei kyllä erityisemmin lämmitä mieltä. Levyä toki odotan huonoista ennusmerkeistä huolimatta, ihan jo tavankin vuoksi. Tuskin YUP:lta varsinaisesti huonoa levyä sopii odottaa, mutta jos omat suosikit löytyy 90-luvun alkupään tuotannosta, tyyliin Homo Sapiens ja Outo elämä, niin uusin materiaali tuskin täyttää niitä kriteereitä, mitkä aikaisemmin sai innostumaan. Mutta nämä on kaikki makukysymyksiä, "kivikautinen klenkkaus" maistuu paremmin kuin "kouhkaavahko" tuoreempi rallatus. Ja kyllähän levyt pitää ostaa jo Martikaisen lyriikoiden takia.
 
Pahoittelen heikkoa kirjoitusta, mutta nyt vaivaa kuume ja vapun jälkimeiningeissä myös mahdollisesti pieni krapula.

omat suosikit löytyy 90-luvun alkupään tuotannosta, tyyliin ... Outo elämä
 
outo elämä ilmestyi -98, ei kovin 90-luvun alkupäätä...
 
Pahoittelen heikkoa kirjoitusta, mutta nyt vaivaa kuume ja vapun jälkimeiningeissä myös mahdollisesti pieni krapula.
 
ai tästä se johtuikin;)

Sinkku ei kyllä erityisemmin lämmitä mieltä. Levyä toki odotan huonoista ennusmerkeistä huolimatta, ihan jo tavankin vuoksi. Tuskin YUP:lta varsinaisesti huonoa levyä sopii odottaa, mutta jos omat suosikit löytyy 90-luvun alkupään tuotannosta, tyyliin Homo Sapiens ja Outo elämä, niin uusin materiaali tuskin täyttää niitä kriteereitä, mitkä aikaisemmin sai innostumaan. Mutta nämä on kaikki makukysymyksiä, "kivikautinen klenkkaus" maistuu paremmin kuin "kouhkaavahko" tuoreempi rallatus. Ja kyllähän levyt pitää ostaa jo Martikaisen lyriikoiden takia.
 
Kutakuinkin samaa mieltä tästä. Ja nuo Martikaisen soololevyt ovat olleet enemmän minun mieleeni kuin YUP:n 2000-luvun tuotanto. Lauluja metsästä ja Leppymättömät ovat pidemmässä juoksussa aika tylsiä (hetkensä toki niilläkin), ja astetta poukkoilevampaan ilmaisuun palannut Keppijumpaa unohtui myös täysin muutamien kuuntelukertojen jälkeen. Kaikista kehuista huolimatta levy ei oikein napannut mukaansa. Jotenkin vain ei enää saa samanlaisia kiksejä YUP:n musiikista, kun vertaa vaikka Toppatakkeihin, Yövieraisiin ja Outoon elämään ja tottakai tähän hillittömään varhaistuotantoon (90-92). Ei kai kukaan voi vastustaa kappaleita kuten Sikamusiikkia, Wrappaa, Saba Saba tai Popov, runokone ja minä.
 
Kun noista YUP:n "tippa linssiin" -kappaleista oli puhetta, niin kyllähän Homo Sapiensin päätösraita Alkemisti on se hienoin.

Kun noista YUP:n "tippa linssiin" -kappaleista oli puhetta, niin kyllähän Homo Sapiensin päätösraita Alkemisti on se hienoin.
 
No joo, onhan toikin herttanen. Mutta Nyrkkeilijän sanat kyllä liikuttavat meikäläistä ihan eri tavalla. Ja vielä kun se perustuu tosielämän tapahtumiinkin.

No joo, onhan toikin herttanen. Mutta Nyrkkeilijän sanat kyllä liikuttavat meikäläistä ihan eri tavalla. Ja vielä kun se perustuu tosielämän tapahtumiinkin.
 
Muistelen että Martikainen sanoi monessa haastattelussa että biisi ei kerro Tarmo Uusivirrassa, vaikka sanat läheltä liippaavatkin...

Yleinen kanta tuntuu olevan tämä mieltymys yhtyeen varhaisempaan tuotantoon. Sen sijaan bändi itse ei lausuntojen perusteella halua menneisyyttään kovinkaan muistella. Tynkkynen on useissa lähteissä maininnut, että aiemmin tuhlattiin valtavasti hyviä melodianpätkiä pirstomalla biisit lukemattomiin osiin, ja nykyään "panostetaan biisiosien laatuun määrän sijasta". No joo, tavallaan ymmärrettävä pointti, mutta täytyykö silti mennä toiseen ääripäähän pilaamalla biisit velttoilulla ja kertosäkeiden jauhamisella vitutukseen asti (Pohjoinen zen, Rakkaus on pesti hulluuteen, Pahassa paikassa, Yövuorossa, Maailman viimeinen yö jne.), tai vaihtoehtoisesti tekemällä melodioista niin monotonisia ja tylsiä, ettei niitä käytännössä edes ole (Pikku Saddam, Kohtuuden ystävät, Minä elän vaarallista elämää jne.).? Jos YUP on parhaimmillaan kuin absinttipaukku, heikoimmillaan se on tuoppi väljähtynyttä ykköskaljaa.

Yleinen kanta tuntuu olevan tämä mieltymys yhtyeen varhaisempaan tuotantoon.
 
Mä taidan olla sellainen mainstream YUP:n diggailija. Paras levy on ehdottomasti Leppymättömät, etenkin lyriikoidensa takia. En ymmärrä näitä "keskitempolevy"-juttuja, mulle toi levy tarjoaa alusta loppuun eniten vaihtelua koko YUP:n tuotannossa. Ei Keppijumppaakaan hullumpi ollut, mutta ehkä vähän epätasainen. 'Intiaanit ymmärtävät', 'Tehdas' ja 'Kaksi lähtee, yksi palaa' ovat kyllä loistavia biisejä.
 
90-luvun tuotannosta Normaalien maihinnousu rokkaa eniten. Toppatakit kyllä on melkoinen teos myös, mutta ei lopulta jaksa kiinnotaa kauan. Outoa elämää olen yrittänyt pari kertaa mutta en muistaakseni ole pääsyt koskaan loppuun asti. Täytynee yrittää vielä.
 
Lauluja metsästä ei ole oikein koskaan uponnut.

It's all good.
 
Ei ne kertosäkeet ja tarttuvuus niitä piisejä pilaa. Toisaalta joskus kolahtaa piisi jossa 20 erilaista osaa oudossa järjestyksessä. Lyriikat on aina olleet hyviä.

..ja tarttuvuus niitä piisejä pilaa.
 
Ei tietenkään, riippuen siitä, mitä sana "tarttuvuus" kenellekin merkitsee. Tuntuu että tämä termi on sisällöltään hiukan samanlaisessa asemassa kuin tekniikka soittamisesta puhuttaessa: nopeus = tyhjentävä merkki hyvästä tekniikasta || rallattelu, yllätyksettömyys, kertosäepainotteisuus = tarttuvuutta. Minulle tarttuvuutta voi edustaa esimerkiksi YUP:n tuotannossa jossakin biisissä oleva lyhyt, mutta helvetin toimiva välike, joka jää mieleen pyörimään pakottaen kuuntelemaan kappaleen useita kertoja uudelleen. Toisto ei mielestäni ole musiikissa kovinkaan hyvä tehokeino, ja siksipä nämä "vielä kerran, nyt kaikki mukaan" -ratkaisut saavat lähinnä pahalle tuulelle, ja lyhentävät merkittävästi levyn kestävyyttä pidemmässä juoksussa.

It's all good.
 
Ei ne kertosäkeet ja tarttuvuus niitä piisejä pilaa. Toisaalta joskus kolahtaa piisi jossa 20 erilaista osaa oudossa järjestyksessä. Lyriikat on aina olleet hyviä.
 
Itsehän pidän YUP:n tuotannossa eniten noista levyistä Yövieraista Leppymättömiin, koska niissä ei ole sitä tietentahtoista venkoilua vaan on opittu tekemään pop- ja rock-biisejä.
 
Kuka tykkää mistäkin.

Viralliset sivut tiedottaa:
 
"VAPAUDEN KAUPUNGIT" -ENNAKKOKUUNTELUT
Viikolla 20 järjestetään uuden levyn ennakkokuuntelutilaisuudet seuraavasti:
 
13.5. klo 19 Helsinki, Bar Loose (K-18)
13.5. klo 20 Tampere, YO-talon Pankki (K-18)
13.5. klo 19 Oulu, PSK Kaupunni (K-18)
14.5. klo 19 Joensuu, Kerubi (ikärajaton)
15.5. klo 19 Jyväskylä, Redneck (K-18)
 
Luvassa on musiikin lisäksi Risto Pohjosen koostama "liukuesitys", joka pitää sisällään kappaleiden sanat ja kansivihkon kuvitusta sekä valokuvamateriaalia levyn teosta. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.