Rock, pop, alternative ›

Tähän mennessä voisin nostaa esille Saint Veronikan, Pocketful of Dreamsin ja The Dead Cant Testifyn. Kuulostavat vaan hyvältä. Erityisesti kaksi vikaa ovat minusta jopa loistavia biisejä. Meikästä Turn your back ja Devil on my shoulder ovat lätyn ärsyttävimpää sisältöä, mutta ihan okei kamaa silti.

Näin ykkös- ja kakkoslevyistä paljon pitäneenä pitää sanoa että aika laiskalta kuulostaa tämä uusin. Bändin juttu on vauhdikkuus ja energia, miksi suotta jarrutella? Lisäksi myös perinteiset sävelkulut, melodiat ja saundimaailma alkaa vähän jo pitkästyttää.

Pocketful of Dreamsin kertsin rytmistä tulee mieleen yksi klassisen musiikin "hitti", vaan enpä tiedä yhtään mikä se on, mutta eiköhän se aika helpolla tule kaikille tuosta mieleen. The Dead Can't Testifyssä taas on aika Muse-henkinen tunnelma. Tälläisiä ajatuksia on herännyt lisäkuunteluissa.

Täähän oli miellyttävä tuttavuus, tyttären (12v) jäljiltä löysin uusimman levyn ja kyllä miellyttää. Tiedä sitten kestääkö kovempaa soittoa mutta ainakin tuoreeltaan ihan kokuttavaa. Persoonallinen bändi, tässä on kaikuja monesta keitoksesta ja ideaa tuntuu löytyvän.

Gaines: Täähän oli miellyttävä tuttavuus, tyttären (12v) jäljiltä löysin uusimman levyn ja kyllä miellyttää. Tiedä sitten kestääkö kovempaa soittoa mutta ainakin tuoreeltaan ihan kokuttavaa. Persoonallinen bändi, tässä on kaikuja monesta keitoksesta ja ideaa tuntuu löytyvän.
 
Omalla kohdalla ei kyllä kestänyt kovempaa soittoa. Sellanen 7-8 kertaa levy läpi ja sitten alkoi puuduttamaan, vaikka senkin jälkeen biisit oli edelleen hyviä, hyvin tehty levy ja kaikkea, mutta joku sitten vaan tökkäsi. Tätä ei tapahtunut ekan, eikä oikein toisenkaan BT-levyn kanssa, ainakaan siis minulla.

Onhan tuo perussoundi aika intensiivinen joka "syö korvia". Ei ehkä kannata luukuttaa alvariinsa..

Kyl o kivaa ku pääsee menee tänää billy talenti keikalle.

Itsekkin kävin jäähalilla bändin tarkastamassa, ja kyllähän tää livenä toimii!

ehdottomasti ja hyvä kitaristi.

Katselen tässä juuri bändin Rock Am Ring-keikkaa, ja pakko kysyä että millä perkeleen lahjoilla nämä sällit ovat päässeet noin ison yleisön eteen soittamaan?
 
Musiikki kertoo oikeastaan kaiken oleellisen 2000-luvun alun mainstream-rockista. Samaa liukuhihnatuotettua paskaa pukattiin noina vuosina ilmoille pilvin pimein. Tuskin yhtyeiden fanitkaan erottavat bändejä toisistaan. Onneksi ne vuodet ovat ohi, ja nykyään asiat ovat edes vähän paremmin kiitos Wolfmotherin ja muiden.
 
Aivan helkkarin rasittavaa American Pie-rokkia. En kertakaikkiaan voi sietää näitä bändejä. Samanlaista liukuhihnatavaraa kuin joku Sum 41.

danny: Katselen tässä juuri bändin Rock Am Ring-keikkaa, ja pakko kysyä että millä perkeleen lahjoilla nämä sällit ovat päässeet noin ison yleisön eteen soittamaan?
 
Musiikki kertoo oikeastaan kaiken oleellisen 2000-luvun alun mainstream-rockista. Samaa liukuhihnatuotettua paskaa pukattiin noina vuosina ilmoille pilvin pimein. Tuskin yhtyeiden fanitkaan erottavat bändejä toisistaan. Onneksi ne vuodet ovat ohi, ja nykyään asiat ovat edes vähän paremmin kiitos Wolfmotherin ja muiden.
 
Aivan helkkarin rasittavaa American Pie-rokkia. En kertakaikkiaan voi sietää näitä bändejä. Samanlaista liukuhihnatavaraa kuin joku Sum 41.
 
Oli tässä muistaakseni vähän enemmän ideaa kumminkin. Kai. Kuka tätä enää muistaa... Ei vaan. Plussan puolella kumminkin mun mielestä. Ja ihan hyvän keikan ne joskus veti jäähallissa.

danny: Katselen tässä juuri bändin Rock Am Ring-keikkaa, ja pakko kysyä että millä perkeleen lahjoilla nämä sällit ovat päässeet noin ison yleisön eteen soittamaan?
 
Musiikki kertoo oikeastaan kaiken oleellisen 2000-luvun alun mainstream-rockista. Samaa liukuhihnatuotettua paskaa pukattiin noina vuosina ilmoille pilvin pimein. Tuskin yhtyeiden fanitkaan erottavat bändejä toisistaan. Onneksi ne vuodet ovat ohi, ja nykyään asiat ovat edes vähän paremmin kiitos Wolfmotherin ja muiden.
 
Aivan helkkarin rasittavaa American Pie-rokkia. En kertakaikkiaan voi sietää näitä bändejä. Samanlaista liukuhihnatavaraa kuin joku Sum 41.
 
Oh, Danny-boy! pysyisit vaan siellä huoneissa... :D
 
Ensinnäkin, mistä lähtien yleisömäärä on korreloinut lahjakkuuden kanssa? Toisekseen, miten helvetissä vertaat Billy Talentia ja Sum neljäykköstä? Mitä yhteistä näillä on musiikillisesti? Ei voi kyllä sanoa muuta, kuin että aika pihalla olet kyllä. Lisäksi heität soppaan vielä Wolfmotherin - eli 2000-"liukuhihnakama" on paskaakin paskempaa, mutta kun koko paketti apinoidaan 70-luvun liukuhihnalta, niin se onkin yhtäkkiä musiikillinen multiorgasmi? Ei siinä, Wolfmotherkin on hyvä bändi, mutta ei se taida olla millään tavalla esimerkiksi Billy Talentia omaperäisempää.
 
Sanot, että samalaista "paskaa" tuotettiin koko 2000- luvun alku, mutta silti heität kaksi varsin erityyppistä bändiä esimerkeiksi. Miksi teit sen, Danny? Sum 41 on melko tyylipuhdasta collegepunkrokkia, jota tosiaan voisi sanoa myös American Pie-rokiksi, mutta BT eroaa mielestäni tästä aika monella tasolla. Yritäpäs nyt hieman paremmin ja mainitse pari muuta oikeasti Billy Talentin kanssa samanlaista sontaa soittavaa bändiä.
 
BT ei ole mulle mikään erikoinen huippubändi, mutta pari ekaa levyä näiltä ja pari keikkaa (Provinssi + jäähalli) antavat kyllä aiheen mainita tämän bändin mielummin hyvien ja omaperäisten kuin paskojen ja geneeristen joukossa. Aina tietysti riippuu, mihin vertaa, mutta silti. Viimeisin levy ei kyllä ole ottanut tulta tai tuulta alleen mun kuuntelussa. Ei maistu.
 
Tajusitko muuten koskaan, että myös kultaisella 70-luvulla (jota et tietysti elänyt muutakuin pätkän lopusta) tuotettiin myös massoittain "samanlaista paskaa", mutta siitä vain pieni osa muistetaan nyt? En tiedä miten käy 2000-luvun alun bändeille, mutta eiköhän niistäkin joku vielä parin-kolmenkymmenen vuoden jälkeen muisteta.

danny: Katselen tässä juuri bändin Rock Am Ring-keikkaa, ja pakko kysyä että millä perkeleen lahjoilla nämä sällit ovat päässeet noin ison yleisön eteen soittamaan?
 
Musiikki kertoo oikeastaan kaiken oleellisen 2000-luvun alun mainstream-rockista. Samaa liukuhihnatuotettua paskaa pukattiin noina vuosina ilmoille pilvin pimein. Tuskin yhtyeiden fanitkaan erottavat bändejä toisistaan. Onneksi ne vuodet ovat ohi, ja nykyään asiat ovat edes vähän paremmin kiitos Wolfmotherin ja muiden.
 
Aivan helkkarin rasittavaa American Pie-rokkia. En kertakaikkiaan voi sietää näitä bändejä. Samanlaista liukuhihnatavaraa kuin joku Sum 41.
 
Etkös sä ite oo hehkutellu näitä Nickelbackeja ja Creedejä täällä? Billu Talent esiintyy kyllä kummasti edukseen jos ruvetaan vertailemaan.