Rock, pop, alternative ›

shuffle: Hate Kinnunen
 
juu-u! Hassisen Koneessa oli paikoitellen ihan "finesseä". Freesiä soittoa ollakseen mitä post-punk-suomirockia olivatkaan. Ei menty aina sieltä missä aita on matalin.

moikki: Kyllä se remullakin joskus kulki
 
https://www.youtube.com/watch?v=xkbcI66-QeU
 
Kulki hyvinkin, jo Haminan livelevyllä remanderi liidaa ryhmää kiistattoman näkemyksellisellä rumputyöskentelyllä. Lainaamasi kommentti ei ollut sarkasmia :)

Epämuusikko: juu-u! Hassisen Koneessa oli paikoitellen ihan "finesseä". Freesiä soittoa ollakseen mitä post-punk-suomirockia olivatkaan. Ei menty aina sieltä missä aita on matalin.
 
Case in point:
https://www.youtube.com/watch?v=K8SbDSw21a8
 
Tältä pohjalta ymmärrän oikein hyvin ne 40 vuoden takaiset kirjoitukset musiikkilehdissä, joissa Hassisen Konetta moitittiin siitä, ettei rokkibändi saa soittaa noin hyvin.
 
Jotain viehättävää tuossa Kinnusen veljesten yhteissoitossa kaiken kaikkiaan on. Ja Rumat Sävelet nyt vaan on todella kova kasetti edelleen.
 
e: unohtamatta itse sävellystä: ei mee ihan blues- eikä akuankkakierrolla nimittäin - eikä tää oo lajissaan todellakaan ainut, Ismo oli nero jo parikymppisenä

https://youtu.be/DZSMkaoR95A
 
Nicko Mcbrain, Iron Maidenin rumpalina jo lähemmäs 40 vuotta.
Nopea basarijalka, käyttää yhtä basaria, kun pitää kahta vanhan koulukunnan miehenä epärumpalimaisena. Tuosta groovesta voisi moni nykymetallirumpali ottaa oppia. Nicko onkin omasta mielestäni enemmän rock rumpali, sävyttelee biisejä hauskasti hyppelevillä rumpufilleillään.

En ole rumpali enkä edes wannabe rumpali,mutta Blondie yhtyeessä vaikuttanut Clem burke on tehnyt aina suuren vaikutuksen.heittää älyttömän maukkaita juttuja peruskompin sekaan.Esim. biisi dreamin tai hangin on the telephone.
Toinen mikä tuli mieleen niin The CLASHIN i fought the law biisi.Ihan tykki rummutusta,kuka se rumpali lieneekään?

Matti Oiling. Hyvin svengasi jo -60-luvulla.
 
https://www.youtube.com/watch?v=Hg9Fl_4I0PA
 
https://www.youtube.com/watch?v=yzGkkxQET2U

shuffle: Yep. Osasyy miksi tulee joskus mainittua Tony McCarroll on että asuin vuonna 1994 Manchesterin Whalley Rangessa, mikä oli vajaat kaksi kilometriä Burnagesta mistä Oasis oli lähtöisin. Olen jälleen pienessä, mutta siis hehkumatta silloin aisti siellä sen ilmapiirin mistä he tulivat. Kävin varmaan samoissa pubeissa. Olin siellä ihan muista syistä mutta näin sattui. Ostin rokkilehden Manchesterissa 1994 alussa ja siinä oli mukana C-kasetti jolla oli Rock'Roll'Star, ja kuuntelin sitä motellissa korvalapuilla kun kämppä ei vielä ollut varma. Oli uniikki kokemus kuunnella sitä siellä silloin. Uusi juttu hoodeilta josta kaikki puhuivat.
 
Hienoja muistoja tuommoiset sattumalta syntyneet yhteydet/kun oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itselläni ainoa rumpaleihin liittyvä outo kokemus ja muisto on Remusta backstagella, kun maestro tuli itse ottamaan kontaktia. Vieläkään en tajua mistä siinä oli kyse, mutta hän kuuluu mielestäni aiheena olevaan kategoriaan.
 
Menee ohi aiheen mutta silti: turha varmaan kysyäkään, että Manu vai City?

2randpo: Hienoja muistoja tuommoiset sattumalta syntyneet yhteydet/kun oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Menee ohi aiheen mutta silti: turha varmaan kysyäkään, että Manu vai City?
 
Manu. (Tiedän kyllä että Oasiksen vastaus on City). Kinnusen Hatesta tulee mieleen vielä semmoinen, että yhtenä päivänä hän istui rumpalimme rumpujen takana meidän treenikämpällä Joensuussa 1992. Meillä oli tauko ja siihen alkoi kasautua ovesta jengiä turisemaan, mikä oli Siltakadun kämpillä siihen aikaan hyvin tavallista. Kahdessa talossa oli kymmenisen kämppää ja jengi notkui toistensa treeneissä sohvilla ja välillä käymään tuli muitakin.
 
Hate ei soittanut mitään, heitti vain läppää siinä jonkun vartin verran pallilla istuen. Tämän tyyppisiä stooreja kertyi yllättävän paljon vaikkei oma aktiivinen soittajaura montaa vuotta kestänyt. Projekteja toki on ollut sen jälkeenkin. Rumpaleista ei oo kyllä paljon enempää stooreja. Näin Hurriganesin skidinä Laajasalon uimarannan lähistöllä sellaisessa nuorisotapahtumassa ulkoilmassa. En paljon muuta muista kuin että faija paheksui syvästi:)

Phill Rudd ilman muuta acdc:n moottori Malcolmin kanssa, Vinny Appice Dion ekoilta levyiltä ihan olennainen osa niiden levyjen soundia. Artimys Pyle Skynyrdin kaukaisilta ajoilta. Philty Animal Tayloria ei kukaan voinut kopioida Motörheadin pannuhuoneessa. Thin Lizzyn soundimaailman hieno rullaavuus oli Brian Downeyn käsissä. Jeff (kirjoitin ensin väärin Steve) Porcaron tunnistaa aina. Simon Phillips samasta suunnasta mutta teknisempi ilmaisultaan. No siinä muutama.

Gaines: Steve Porcaron tunnistaa aina.
 
Kyllä, yks kovimpia rumpaleita bändistä riippumatta.

Mainitaan kaksi sellaista, joita ei ole vielä mainittu. Elvin Jones ja Dave Lombardo. Hiukan eri tyylisiä kylläkin, mutta loistavia molemmat.

mpekkanen: Mainitaan kaksi sellaista, joita ei ole vielä mainittu. Elvin Jones ja Dave Lombardo. Hiukan eri tyylisiä kylläkin, mutta loistavia molemmat.
 
Elvin Joneksella on uniikki meininki, ja aina hyviä soittokavereita :)
Se ei kyllä taida kuulua osastoon jossa tätä keskustelua käydään, mutta olihan jazz joskus poppia, eikös ollutkin?

En oo rumpali, mutta popmusiikkia kaikessa laajuudessaan on tullut seurattua joitain vuosikymmeniä eri tonteilta. Siltä pohjalta tilanteen arviointi ja sen mukainen taktiikan vaihdos. Mä jätän nyt reggaen yms kokonaan väliin, koska se on ihan oma juttunsa.
 
UUSINEET SOITTOA
Kotimaasta kaksi nimeä, joita ei oo vissiin mainittu, mutta jota ovat musta uusineet rumpalointia tanakampaan ja "yksinkertaisempaan" suuntaan vrt proge- ja jazzaikojen melodinen helistely.
 
Affe Forsman. Mä muistan kuinka jo Rockn Roll Bandia radiosta kuunnellessa ikäänkuin heräsi: mitä perkelettä! Iskut tulee voimalla eikä pellit suhise. Jatkot Sielun Veljissä.
 
Zape Limousine Leppänen. Havaittavissa jo Orfeuksessa, mutta ennenkaikkea Bluesounds on Zapen (ja myös Vaahteran, joka koko jutun keksi) voimannäyte mitenkään väheksymättä Davea, joka oli biisintekijänä voimissaan. Mutta Zapen rumpalointi on harvoilla iskuilla massiivisen svengaavaa.
 
OMA UNIIKKI MEININKI, JONKA TUNNISTAA
Nyt ota vain muutaman rumpalin, jotka hyökkäävät päälle ja jotka sitä kautta pakottavat bändin soittamaan henkensä hädässä parastansa. Kaikille myös yhteistä fyysinen rumpujen päälle "kaatuminen", ei todellakaan mitään laidbackia. Eli nimi ja bändi:
Ginger Baker: Cream (ja erikoismaininta ilmeisesti löysäksi viritetyille ludareille, joiden ansiosta soitto KUMISI)
Kinde: Smack
Mick Fleetwood: Fleetwood Mac (siis ainoan oikean Fleetwood Macin, Peter Greenin johtaman kapinabluesbändin rumpali)
 
MIELETÖN SOUNDI JA TAITO JA TIETTY ANONYMITEETTI
Espe Haverinen: 22-Pistepirkko. Käsi pystyyn, kuinka moni on hiffannut Espen olevan aivan uniikki ja todella taitava lyömäsoittaja? Espen soitto on olennainen osa sävellystä ja on todella vaikea kuvitella Pirkkoja ilman Espeä. Ei tule mieleen ainakaan ketään suomalaista, joka kykenisi paikkaamaan.

sormunen: Käsi pystyyn, kuinka moni on hiffannut Espen olevan aivan uniikki ja todella taitava lyömäsoittaja?
 
Nostan käden yhden rumpalikaverin puolesta. Yhdellä keikalla hän ennen esiintymistämme julisti meille että "nyt tuli paskat housuun! Yleisön joukossa on Pistepirkkojen Espe!"
 
Hienoja rumpaleita listasit muutenkin.

Juicen TAUKO trilogia olisi kuullostanut paljon 'köyhemmältä' ilman Matti A.Takalan taidokasta rumpalointia!

Mick Tucker, jonka rummuista lähti The Sweetin soundi.
Phil "Animal" Taylor, jonka pelkkä olemus Motorheadin rumpujen takana saa karvat pystyyn. Toki kepit heiluu mallikkaasti.
Ian Paice. Tarvinneeko selityksiä?