Rock, pop, alternative ›

Itse aloittelin Normaalien Maihinnousulla.
 
Nyt on niitä alkupään juttuja lukuunottamatta kaikki levyt hyllyssä.

Normaalien maihinnousu oli ensimmäinen levy minkä bändiltä kuulin ja kolahti heti. Kaikki levyt tosin mainioita eikä nuo vanhemmat levyt maksa kaupassakaan paljo mitään joten eiku ostelemaan

Iskee pitkästä aikaa kuin monta volttia. Homo Sapiens oli eka levy jonka ostin. Oli siinä 10 vuotiaana paljon pureskeltavaa =)

Rhesus: Iskee pitkästä aikaa kuin monta volttia. Homo Sapiens oli eka levy jonka ostin. Oli siinä 10 vuotiaana paljon pureskeltavaa =)
 
Homo on kyllä aivan loistava. Sitä aina pitkän tauon jälkeen kuunnellessaan ilahtuu, kuinka riemastuttavan sekopäistä ja tarkkanäköistä tavaraa tämä yhtye sai aikaan etenkin 90-luvun puoliväliin saakka.

Zed: Homo on kyllä aivan loistava. Sitä aina pitkän tauon jälkeen kuunnellessaan ilahtuu, kuinka riemastuttavan sekopäistä ja tarkkanäköistä tavaraa tämä yhtye sai aikaan etenkin 90-luvun puoliväliin saakka.
 
Toppatakkeja, Homo Sapiens ja Yövieraat on kyllä sellainen kolmen putki että ei tuu mieleen toista vastaavaa. Ihan timanttilevyjä kaikki. Erityisesti Toppatakeilla kukkii sellainen luova hulluus että ei voi kuin hymy huulilla kuunnella; on melkoista tajunnanvirtaa ollut varmaan sävellysprosessi. :)

Ite kai aloitin siitä, kun isoveli soitti mulle 90-92 -kokoelmalta Wolandia. Osasin sanatkin ulkoa, joskus alle 10-vuotiaana. :D Wanhemmat YUP:t on kyllä kovimpia, 90-92 kokoelmasta Yövieraisiin. Homo Sapiens on varmaan helpommin lähestyttävä levy, mutta 90-92 on vaan niin härskin nerokas.

Kerrassaan loistava bändi!
 
Itse lähdin liikkeelle Normaalien maihinnoususta ja se onkin yksi suosikkilevyistäni koko bändin tuotannossa. Sen jälkeen tuli hankittua Lauluja metsästä, Yövieraat ja Outo elämä. Harmittaa vieläkin pirusti, kun YUP oli täällä keikalla eikä vanhemmilta herunut lupaa lähteä, sen jälkeen bändiä ei täälläpäin näkynytkään enää. Martikaisen soolokeikkaa kävin lokakuussa 2009 katsomassa, se oli pientä suolaa haavoille. Seuraavaksi ajattelin hankkia Toppatakkeja ja Toledon terästä-albumin.
 
Normaalien maihinnousu on näköjään ollut monella muullakin tähän ketjuun kirjoittaneella se portti YUP:n maailmaan.

danny: Kerrassaan loistava bändi!
 
Itse lähdin liikkeelle Normaalien maihinnoususta ja se onkin yksi suosikkilevyistäni koko bändin tuotannossa. Sen jälkeen tuli hankittua Lauluja metsästä, Yövieraat ja Outo elämä. Harmittaa vieläkin pirusti, kun YUP oli täällä keikalla eikä vanhemmilta herunut lupaa lähteä, sen jälkeen bändiä ei täälläpäin näkynytkään enää. Martikaisen soolokeikkaa kävin lokakuussa 2009 katsomassa, se oli pientä suolaa haavoille. Seuraavaksi ajattelin hankkia Toppatakkeja ja Toledon terästä-albumin.
 
Normaalien maihinnousu on näköjään ollut monella muullakin tähän ketjuun kirjoittaneella se portti YUP:n maailmaan.
 
Ja Homo Sapiensia näköjään useimmat suosittelevat tutustumislevyksi. Niin minäkin.
 
Myös Toppatakkeja ja Toledon terästä, 1990-1992 ja Yövieraat ovat hyviä sijoituksia, mutta yövierailun jälkeen alkoi meininki väsähtää pikku hiljaa.

kanisteri: Ja Homo Sapiensia näköjään useimmat suosittelevat tutustumislevyksi. Niin minäkin.
 
Myös Toppatakkeja ja Toledon terästä, 1990-1992 ja Yövieraat ovat hyviä sijoituksia, mutta yövierailun jälkeen alkoi meininki väsähtää pikku hiljaa.
 
Tuossa on kyllä sellainen putki ihan törkeen kovia levyjä mihin ei moni suomalainen bändi ole pystynyt. 1990-1992 - Toppatakkeja - Homo Sapiens - Yövieraat. Sitä luovan hulluuden määrää, huh huh. YUP on ja pysyy mun suosikkina kotimaisista bändeistä, vaikka oon samaa mieltä siitä että Yövieraiden jälkeen taso ei ole ollut ihan samaa. Tai ehkä bändi ikään kuin "kasvoi aikuiseksi" ja vaihtoi sen kaikkein spontaaneimman tajunnanvirran, kohkaamisen ja huumorin kokeilevampiin (akustisiinkin) sovituksiin ja kantaaottavampiin lyriikoihin. Kyllähän siellä helmiä silti on joukossa myöhemmässä tuotannossakin, mutta tuo on kyllä se levynelikko mihin ei kyllästy varmaan ikinä.

sellisti: Tuossa on kyllä sellainen putki ihan törkeen kovia levyjä mihin ei moni suomalainen bändi ole pystynyt. 1990-1992 - Toppatakkeja - Homo Sapiens - Yövieraat.
 
Kyllä, toi on täydellinen viiden tähden putki. Yllätän itseni sanomalla, että Keppijumppaa taitaa melkeinpä tulla seuraavaksi omalla listallani. Kokeilin kuunnella viimeiseksi jäänyttä levyä taannoin ja ihmettelin sen sävellyksellistä keskinkertaisuutta. Pari hyvää raitaa löytyy, mutta suurin osa todella väsynyttä tavaraa. Ihan oikeaan kohtaan kai sitten lopettivat.

bedlam: Kyllä, toi on täydellinen viiden tähden putki. Yllätän itseni sanomalla, että Keppijumppaa taitaa melkeinpä tulla seuraavaksi omalla listallani. Kokeilin kuunnella viimeiseksi jäänyttä levyä taannoin ja ihmettelin sen sävellyksellistä keskinkertaisuutta. Pari hyvää raitaa löytyy, mutta suurin osa todella väsynyttä tavaraa. Ihan oikeaan kohtaan kai sitten lopettivat.
 
Keppijumppaa on kyllä erinomainen. Koukutti mukaansa melko perusteellisesti ostettuani sen ja kuuntelin sitä joka päivä varmaan puolen vuoden ajan. Puoskareiden parhaita tuotoksia.

Saunatakki: Keppijumppaa on kyllä erinomainen.
 
Tämä on kyllä valopilkku Yövieraiden jälkeisessä tuotannossa. Se tietty luova hulluus ja musiikillisilla elementeillä leikkiminen on palannut, ja sanoituksissa on jälleen pilakuvamaista kärjistämistä - tosin vailla alkuaikojen ilkeilyä - jonka sovinnaisuus ja pliisuilevan raamatullinen totisuus korvasi vuoden 1996 jälkeen.

Mun tutustuminen bändiin lähti biiseistä Tuuliajolla ja Suomen suurin tv. Molemmat kolahti tosi kovaa. Siinä sitten tuli hankittua Outo elämä ja aika äkkiä sen jälkeen ilmestyikin jo Normaalien maihinnousu. Sitten taisi ollakin vanhemman tuotannon hankkimisen aika ja sieltä ne helmet mullekin löytyy. Homo sabiens ja Yövieraat - mestariteoksia. Lauluja metsästä vielä sitten uppoili jollain tasolla, mutta sen jälkeen mun ja YUP:n tiet ovat eronneet lähes täysin. Kyllähän ne loputkin levyt tuli ostettua, mutta hyllyssähän ne on pölyttyneet.
 
Hienoja keikkoja bändi heitti siinä 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Olikin siihen aikaan se isoin bändi mulle. Viime vuosina on jäänyt taka-alalle melkein kokonaan. Välillä sentään tulee fiilisteltyä. Pitäneekin kaivaa levyt taas esiin.