Rock, pop, alternative ›

Nyt vasta ehdin ajatuksella kuunnella levyä uudemman kerran. Duunin lomassa on soinut sitä ennen muutamaan otteeseen taustalla.
Itse koin tämän hyväksi levyksi. Jotenkin koin yhtäläisyyttä biiseissä stiff upper lipin mukaiseen svengaavaan tyyliin. Se on mun kirjoissa puhtaasti hyvä asia, kyseinen platta on yksi omia suurimpia suosikkeja.
 
Mitä muuta tuosta nyt sanoisi, ei hittikimaraa mutta toimivaa kamaa.

Shot In The Dark on kyl paras AC/DC:n raita hetkeen. Muu levy ei kyllä niin paljoa sytytä.
 
Hyvänä puolena, kuulostaa vähän että bändi on saanut uutta energiaa ja palaset ovat loksahtelemassa kohdalleen. Eka levy missä Stevie on päässyt kunnolla kynänvarteen, ja voi olla että seuraavalla levyllä sävellystyö Anguksen kanssa toimii vielä paremmin.

Prowleri: Eka levy missä Stevie on päässyt kunnolla kynänvarteen, ja voi olla että seuraavalla levyllä sävellystyö Anguksen kanssa toimii vielä paremmin.
 
Olen kyllä positiivisesti yllättynyt, mikäli vielä tämänkin jälkeen uusi levy nähdään.
 
Witch's Spellistä muuten tulee mieleen Ballbreaker-levyn Burnin' Alive.

Tässä kaiken Brian- ja Phil-euforian keskellä hiljentykäämme muistelemaan Axlin ja Chrisin viimeistä keikkaa AC/DC:n riveissä:
 
https://youtu.be/TXPYH3JCvuQ
 
Pakko myöntää, että jollain perverssillä tavalla tämäkin kulkee. Ja tuo settilista... hallelujaa.

RockFanatic: Tässä kaiken Brian- ja Phil-euforian keskellä hiljentykäämme muistelemaan Axlin ja Chrisin viimeistä keikkaa AC/DC:n riveissä:
 
https://youtu.be/TXPYH3JCvuQ
 
Pakko myöntää, että jollain perverssillä tavalla tämäkin kulkee. Ja tuo settilista... hallelujaa.
 
Onneksi molemmat mainitsemasi tyypit on hiljentyneet AC/DC:n osalta. Minä taas hiljennyin hieman muusta syystä. Malcolm Young 6.1.1953 - 18.11.2017

powerage: Onneksi molemmat mainitsemasi tyypit on hiljentyneet AC/DC:n osalta. Minä taas hiljennyin hieman muusta syystä. Malcolm Young 6.1.1953 - 18.11.2017
 
Ai perkele kun tekee häijyä edelleen. Alzheimer on hirveä sairaus.
 
On suoranainen ihme, että Malcolm pystyi muistisairaana hoitamaan vielä lähes kaksivuotisen maailmankiertueen ilman montaakaan soittovirhettä; pahimmat taisivat olla pari kevään/kesän 2010 keikkaa, joista toisella äijä unohti totaalisesti tulla sisään Shoot To Thrillin alussa ja toisella veteli For Those About To Rockin introriffin päin berberiä. Malin muistoa kunnioittaakseni en jaa videota kummastakaan em. vedosta.
 
PS. Menipähän Back In Blackin soolon jälkeinen kertsi muuten harvinaisen pahasti vituiksi Denverissä 2008, mutta mokaaja ei suinkaan ollut Malcolm, vaan RUDD!
 
https://youtu.be/m3sEVMjLOYM?t=140

Wyman: Olen kyllä positiivisesti yllättynyt, mikäli vielä tämänkin jälkeen uusi levy nähdään.
 
Uskoisin että tulee vielä pari levyä, tahtihan on ollut vain kiihtymään päin kun viimeiset tulleet 6v välein :D Ukkelitkaan eivät ole vielä liian vanhoja. Okei Johnson vanhimpana on yli 70 mutta ääni vielä toimii, Angus taas hädin tuskin täyttänyt 65. Ei siis näytä että kukaan olisi vielä hinkumassa lepokotiin, Johnsonillakin olisi ollut hyvä kohta eläköityä kuulo-ongelmien vuoksi mutta tuli silti takaisin.

Prowleri: Uskoisin että tulee vielä pari levyä
 
Ai että, olis kyllä hunajaa jos tasokin pysyis vielä Power Upin kaltaisena. Ei kyllä ihan kuutta vuotta paranisi mennä enää levyjen välillä, mutta jospa nuo kiertueet eivät palautumisaikoineen veisi enää ihan paria vuotta siitä ajasta. Itseäni ei henk. koht. haittaisi vaikkeivät hirveästi enää kiertäisikään, jos sen sijaan työntäisivät uutta matskua vielä ulos jos sitä kerran arkistostakin löytyy. Bändin kulta-ajat maailman kovimpana liveaktina ovat kuitenkin auttamatta jo takanapäin, niin kiva kuin sitä hittikimaraa onkin elävänä kuunnella.

Mukavahan se olisi jos uuden levyn vielä tekisivät. Toivottavasti siihen ei nyt enää kuitenkaan 6 vuotta mene. Brian olisi 6 vuoden päästä jo 79- vuotias, siitähän ei ole mitään takeita että ääni enää tuon ikäisenä toimisi, kuulosta puhumattakaan. Kivahan bändi olisi toki vielä livenäkin nähdä.

Nyt kun uutta levyä on ehtinyt mutustella viikon verran, niin pakko sanoa, että on yllättävän hyvä. On mielestäni paras albumi sitten Razors edgen. Brian Johnsonin ääni ja laulaminen muutenkin on ihan käsittämättömän kovalla tasolla. En olisi ikinä kuvitellut kuulevani näin hyvänsoundista laulua yli 70-vuotiaalta Brianilta. Jos levy olisi pari biisiä lyhyempi niin se olisi vielä parempi. Vaikea sanoa että mikään biisi olisi suoranaisesti huono, mutta ainakin Code red tuntuu vähän täytekipaleelta. Shot in the dark, Demon fire, Which's Spell, Through the mists of time, No man's land, Wild reputation, siinä ehkä parhaat. Ja jostain syystä Realize, vaikka se alkuun tuntui oudolta. Jotain siinä biisissä täytyy olla kun koko ajan hyräilen sitä ja se soi non stop päässä. Eniten kaikista näistä uusista tuttavuuksista.
 
Mutta tämä uusi albumi on jotenkin isompi asia, kuin sen pelkkä sisältö. Se, että AC/DC ylipäänsä julkaisee levyn tässä vaiheessa uraansa on lähes ihme.Ja vielä näin hyvän levyn, aika platkun Rock or Bustin jälkeen. Itse luovuin toivosta kun Axl Rose lauloi Brianin paikalla, mutta mitä vielä, Brian palasi kovimmassa kunnossa 30 vuoteen. Ja kun vielä miettii minkälainen vuosi meillä on takana, niin tuntuu, että nyt jos koskaan maailma tarvitsi uuden AC/DC levyn. Ja AC/DC ei petä maailmaa. Vanhalla rokkarilla kyllä silmäkulma melkein kostui viime perjantaina kun levyä kuuntelin ensimmäistä kertaa. Bändiä yli 35 vuotta kunnelleena tuli kyllä todella hyvään paikkaan. Toivottavasti tulevat vielä Suomeen, tai ylipäänsä lähtevät kiertueelle. Kunhan tämä korona hellittää, niin....., vielä kerran boys.

Pyhä jysäys, että potkii. Sysipaska kuvan- ja äänenlaatukaan ei peitä sitä tosiasiaa, että Who Made Who'n aikainen Accadacca oli armottoman tiukka keikkakone.
 
https://youtu.be/AvR9mdrK8KU
 
Vaan taitaapa tosiaan olla turha toivo, että mitään tuon ajan livemateriaalia saadaan koskaan virallisesti nähdä/kuulla... Simon Wrightin mukanaolokin saattaa vaikuttaa asiaan, sillä tarinan mukaan Mal-vainaa oli joskus 2000-luvulla kieltäytynyt nimmaroimasta erään fanin Fly On The Wall -levyä nähtyään siinä kyseisen hemmon signeerauksen. Liekö Wrightin lähtö bändistä tapahtunut aikoinaan sitten hyvinkin riitaisissa merkeissä, mene ja tiedä.
 
EDIT: Yhdessä viimeisistä (fani)haastatteluistaan Mal muuten antoi kuin antoikin vastauksen myös kysymykseen siitä, miksi bändi ei ylipäätään soita keikoillaan enää esim. juuri Fly On The Wallin biisejä. Riffimestarin mukaan ne "olivat hyviä silloin aikanaan".
 
Eli ilmeisesti äijät eivät yksinkertaisesti (ole) kokeneet näitä kasarin puolenvälin/lopun biisejä toimiviksi pysyvänä osana livesettiä. Harmi, sillä esmes Shake Your Foundations ja Sink The Pink ovat saakelin kovia stygejä.

Arbitrator: Ja jostain syystä Realize, vaikka se alkuun tuntui oudolta. Jotain siinä biisissä täytyy olla kun koko ajan hyräilen sitä ja se soi non stop päässä.
 
Meikäläisellä tismalleen sama! Eka reaktio biisistä oli että no olipas aika outo, mutta joku siinä vaan on sittemmin kiskaissut mukaansa. En tiedä mikä, ei siinä edes ole mitään ihmeen timanttista riffiä mutta kulkee vaan niin hyvällä draivilla luonnonvoiman tavoin. Ja se pre-chorus on kyllä maukas! Oikeastaan jos siinä kertsin jälkipuolella olevassa I got the power to hypnotize -osassa äijäkööri huutais Brianin fraasien väleihin vielä jotkut maukkaat Realize! -melodiat niin biisi olis mulle kutakuinkin täydellinen :D Mutta kelpaa näinkin.
 
Huvitti kun selasin vanhoja AC/DC-keskusteluja, ja löysin vuodelta 2008 itseni kirjoittaman tekstin jossa kuvailin fiiliksiä juuri ilmestyneestä Black Ice -levystä näin:
 
Voisin yhtyä edelliseen puhujaan, että levy paranee joka kuuntelulla! Ensimmäinen läpikuuntelu jätti ehkä pienenpienen pettymyksen maun suuhun, mutta nyt kun on tämän päivän saanut luukuttaa tuota niin koko ajan tekis mieli kuunnella lisää..! En olis uskonut että AC/DC:n kohdalla voi käydä niin että levy aukeaa kunnolla vasta muutaman kuuntelun jälkeen, mutta jotenkin niin tässä on päässyt käymään. Toisin sanoen, loistava levy!
 
Huvitti lähinnä siis siksi, että fiilikset Power Up -levystä ovat tällä hetkellä kutakuinkin identtiset. Pitänee vielä tsekata mitä sitä on tullut Rock Or Bust -levystä tuumattua. :)

Arbitrator: Ja jostain syystä Realize, vaikka se alkuun tuntui oudolta. Jotain siinä biisissä täytyy olla kun koko ajan hyräilen sitä ja se soi non stop päässä. Eniten kaikista näistä uusista tuttavuuksista.
 
Itsekin tykkään siitä, se on ehkä hieman epätavanomaisempi AC/DC-biisi, jotenkin hypnoottinen tunnelma. Vähän tulee Fly on the Wallin nimikkobiisi mieleen, hieman samanlainen meininki.
 
Wyman: Ehkä seuraavilla kuuntelukerroilla alkaa pikku hiljaa napata, ainakin Rock Or Bustin kanssa minulla kävi niin.
 
Ja niinhän siinä kävi, että alun pettymyksen jälkeen tämäkin albumi on kuunnellessa pikku hiljaa alkanut miellyttää. Omia suosikkeja Realize, ja lisäksi albumin keskivaihe iskee minulle kovaa: Kick You When You're Down, Witch's Spell ja Demon Fire. Ei tämä nyt bändin suosikkilevyjeni joukkoon mahdu, mutta tälläkin on ilman muuta hetkensä.

Wyman: Itsekin tykkään siitä, se on ehkä hieman epätavanomaisempi AC/DC-biisi, jotenkin hypnoottinen tunnelma. Vähän tulee Fly on the Wallin nimikkobiisi mieleen, hieman samanlainen meininki.
 
Allekirjoitan sekä hypnoottisen tunnelman että Fly on the Wall -mielleyhtymän.
 
Mulle levyn 12 biisistä löytyy seitsemän loistavaa (Realize, Shot in the Dark, Through the Mists of Time, Kick You When Youre Down, Demon Fire, No Mans Land ja Money Shot) ja loputkin on kaikki hyviä biisejä eikä mitään ylihypättäviä fillereitä, eivät vaan ihan yhtä huikeita fiiliksiä herätä kuin edellämainitut. Pidän tätä aika hemmetin hyvänä prosenttina verrattuna esim. Rock Or Bustiin, joka alkaa puolivälissä vähän lässähtää hyvän alun jälkeen. On tää mulle bändin 2000-luvun parhaimmistoa albumikokonaisuutena.

Kyllä ainakin mun mielestä Rock Or Bust oli parempi kokonaisuutena kuin Power Up... Näin jälkikäteen arvioituna. Tosin kumpikaan ei ole kuitenkaan ihan Black Icen tasoa.

Regalis Apertura: Kyllä ainakin mun mielestä Rock Or Bust oli parempi kokonaisuutena kuin Power Up... Näin jälkikäteen arvioituna. Tosin kumpikaan ei ole kuitenkaan ihan Black Icen tasoa.
 
Black Ice on sinällään todella hyvä levy, mutta omaan makuuni turhan pitkä. Loppua kohti alkaa turtua. Tykkään etenkin Rock Or Bustin ytimekkyydestä, vaikka suurin osa biiseistä ei Black Icen tasolle ylläkään.

Se ilahduttaa ylipäätään näillä kolmella viimeisimmällä levyllä että niillä ei ainakaan mun makuun yhtään totaalista hutia ole, ts. biisejä jotka tulisi aina skipattua. Sikäli vaikka etenkin Black Ice olisi kieltämättä vieläkin tiukempi albumipaketti jos muutaman biisin olisi sieltä karsinut - ja ehkä Power Upiltakin pari - niin ne ei ole kuitenkaan niin huonoja biisejä että niiden mukanaolo varsinaisesti harmittaisi. Rock Or Bust nyt on jo sellaisenaan kestoltaan niin lyhyt että ei siellä oikein sen puoleen karsinnan varaa olisikaan, mutta ei sielläkään kaikki ihan timanttia ole. Ainakin tällä hetkellä mun fiilis on se että Power Up on kokonaisuutena kiinnostavampi. Ehkä Black Ice näistä lopulta pisimmän korren kuitenkin vetää, jos ei muuten niin Malcolmin mukanaolon takia.

Ihan hyvä levy tämä uusi on, ainakin yhden kuuntelukerran perusteella. Demon Fire, Shot In The Dark ja Realize selkeitä kohokohtia tähän mennessä. Pitää kuunnella lisää.

https://www.ifpi.fi/lista/albumit/2020/47/
 
Tämä nyt ei mikään yllätys ole, mutta Power Up ilmestymisviikollaan Suomen listaykköseksi.
 
Ja hyvin myy näemmä muuallakin:
 
https://loudwire.com/acdc-power-up-eight-countries-no-1/

RockFanatic:
EDIT: Yhdessä viimeisistä (fani)haastatteluistaan Mal muuten antoi kuin antoikin vastauksen myös kysymykseen siitä, miksi bändi ei ylipäätään soita keikoillaan enää esim. juuri Fly On The Wallin biisejä. Riffimestarin mukaan ne "olivat hyviä silloin aikanaan".
 
Eli ilmeisesti äijät eivät yksinkertaisesti (ole) kokeneet näitä kasarin puolenvälin/lopun biisejä toimiviksi pysyvänä osana livesettiä. Harmi, sillä esmes Shake Your Foundations ja Sink The Pink ovat saakelin kovia stygejä.
 
Bändillä taisi heikoin aikakausi ja eniten pakka levällään juuri siinä Wrightin aikakaudella, kun ottaa huomioon kaikki yritykset päästä mukaan MTV-kelkkaan ja jäsenten päihdeongelmat. Voi olla että muuten jäi niin huonot vibat kyseisen aikakauden korpivaelluksesta eikä bändi ollut silloin "oikea AC/DC" niin äijät eivät halua palata biiseihin.
 
Wrighthän ei kyllä ollut mikään huono rumpali ollakseen parikymppinen(!) jannu ja varmaan osaltaan selittää tuota kasarin puolivälin hyvää keikkakuntoa. Omasta mielestä se kunto kiteytyy parhaiten Flick Of The Switch -albumiin, jossa biisit on tykitetty nauhalle kovaa. Harmi kun kyseinen lätty on myös se missä Ruddin välit muihin menivät poikki studiosession aikana. Varmaan sen takia sekin on jäänyt myös paitsioon, vaikka onkin kasarilevyistä kärkipäästä.