Rock, pop, alternative ›

En ole koskaan asettanut näitä kahta kitaristia paremmuusjärjestykseen (toinen hallitsee soolot ja toinen kompit) mutta olen sitä mieltä että Albert & Hurriganes oli parempi levybändi ja Ile & Hurriganes parempi lavabändi. Makunsa tietysti itse kullakin, toiset syö pyttipannunsa haarukalla ja toiset Remun tyyliin lusikalla.

No näytä mulle pätkä missä bändi soittaa tiukemmin yhteen ja Allu tikkaa paremmin kun Ile vaikkapa tolla HTV:n keikalla?
 
No näytä mulle pätkä missä ei Pekka soita parempia sooloja...ja kyllä ne kompitkin putoilee ihan Hurrikaanin lailla siinä...

Kuulun siihen konservatiiviseen koulukuntaan jonka mielestä ROADRUNNER on paras Hurriganes levy, teininä arvostin suuresti myös Grazy Days lättyä mutta se meni homeeseen ja tilalle tuli HOT WHEELS joka on mielestäni Ile kallion paras levytys tässä orkesterissa. Levy oli ilmestyessään yksi pahimpia pettymyksiä mitä olen kokenut sitä ennen ja sen jälkeen mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä paremmin se toimii.

Minä vuonna/kuinka vanhoja olitte Hot Wheels aikoina? 1976.
 
http://www.saunalahti.fi/espe64/nauhat.htm
 
Ihmetyttää tän hemmon hölmöys ja vaikka mikä....

Kuulun siihen konservatiiviseen koulukuntaan jonka mielestä ROADRUNNER on paras Hurriganes levy, teininä arvostin suuresti myös Grazy Days lättyä mutta se meni homeeseen ja tilalle tuli HOT WHEELS joka on mielestäni Ile kallion paras levytys tässä orkesterissa. Levy oli ilmestyessään yksi pahimpia pettymyksiä mitä olen kokenut sitä ennen ja sen jälkeen mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä paremmin se toimii.
 
R & R All Night Long ja Roadrunner on mulle Ne levyt. Crazy Days tuli samaan putkeen hankittua, mutta v. -76 oli Royals ykkönen. Meikä diggaili siis Järvistä. Hot Wheelsin ostin vasta myöhemmin poistohintaan ja Tsugu Way tuli kuultua todella viiveellä. Aloin kai harrastamaan "parempaa" musiikkia, mutta kuten monilla, bändihommien aloitus palautti Ganesin kunniaan. Bändikaveri myös osti Hangerista alkaen levyt uunituoreena, joten homma pysyi hallussa...
 
Hot Wheels on "kasvanut" vuosien myötä. Se ja Oh Baby Doll-biisi ovat todella eri tavaraa, jos vertaa Royalsin Spring -76 levyyn. Royalsiin on aika purrut pahemmin, minun mielestäni.
 
Ja vuonna 1976 meikä täytti 13 vuotta. Ei se Hurriganesin tai yleensä musiikin diggailu niin totaalista tai laajaa ollut kuin nykyään esim. tämä hevari-homma. Kun musiikin tunnilla opettaja soitti Royalsia, niin ei tainnut luokassa kovin moni levyä ennalta tuntea saati omistaa. Baccara ja Finnhits olivat sitten se kova juttu... ;)

BigPapalle!
Sen verran palaan tuohon "jonniin joutavaan vertailuun" jonka kätevänä poikana muuten lisäsit jälkikäteen tekstiisi..!?
 
Lueppas tarkemmin tuo ensimmäinen viestini jota sitten rupesit kommentoimaan.
"Vaikka Albert oli se suurin ja monen mielestä ainoa ja oikea Hurriganes kepittäjä niin itte olen tykännyt kovasti aina myös Ilen kitaroinnista joka oli komppiosastolla jopa Albertia tiukempaa."
Eli Albert oli se suurin, minunkin mielestä, mutta hänen lisäksi pidän suuresti myös Ilen kitaroinnista joka on mielestäni komppiosastolla jopa Allua tiukempaa. Näkee ja kuuleehan jokainen noista pätkistä kuinka tiukka bändin silloinen livekunto oli. Tämä oli asian ydin.

BigPapalle!
Sen verran palaan tuohon "jonniin joutavaan vertailuun" jonka kätevänä poikana muuten lisäsit jälkikäteen tekstiisi..!?
 
Lueppas tarkemmin tuo ensimmäinen viestini jota sitten rupesit kommentoimaan.

Eli Albert oli se suurin, minunkin mielestä, mutta hänen lisäksi pidän suuresti myös Ilen kitaroinnista joka on mielestäni komppiosastolla jopa Allua tiukempaa. Näkee ja kuuleehan jokainen noista pätkistä kuinka tiukka bändin silloinen livekunto oli. Tämä oli asian ydin.
 
Juu lisäsin sen siihen koska se unohtui siitä....On se tiukka mutta niin on Pekkakin Tavalla...ainakin mun mielestä...

Hot Wheels on "kasvanut" vuosien myötä. Se ja Oh Baby Doll-biisi ovat todella eri tavaraa, jos vertaa Royalsin Spring -76 levyyn. Royalsiin on aika purrut pahemmin, minun mielestän
 
Surullista mutta totta, Royals ei ole kestänyt aikaa parhaalla mahdollisella tavalla, tuli kuunneltua puhki Spring 76 ja Out levyt silloin joskus hyvin kauan sitten (muutaman vuoden viiveellä) mutta harvoin niitä nykyään levysoittimeen tulee työnnettyä. Toki High ja Badge toimii vieläkin.
 
Jos otetaan vertailuun Albertin ja Ilen ekat soololevyt niin Ride On = hieno teos kun taas I Rock on yksi niistä levyhyllyn levyistä joita en ole koskaan pystynyt kuuntelemaan alusta loppuun saakka (pölyn kuorimiseen levyn pinnalta tarvitaan palokuntaa).
 
Minä olin 12vuotias kun Roadrunner ilmestyi ja kuuntelin sitä sujuvasti Bay City Rollerssin, Dannyn, Katri Helenan, Hullujussin, Sweetin, Suzi Quatron, Sladen, Rubettesin ja monen muun rinnalla mutta pakko tunnustaa että vain Slade ja Hurriganes jäi eloon (loput kuoli jo ennen karvan kasvua).

Yep
 
Olin 14 kun Roadrunner ilmestyi....
oli se kova juttu siihen aikaan...
Siihen aikakauteen Otaniemessä kuului
myös edellisessä mainitut Sweet,Slade,Suzi Quatro,
joiden lisäksi porukat myös diggailivat Uriah Heepiä,
Deep Purplea, Nazarethia Pink Floyd ja Johnny Winteriä......
Yllättävaa näin jälkeenpäin ajatellen että Black
Sabbath jäi paitsioon.....
Anyway, kyllä kaikki edellä mainitut meidän
huushollissa saa vieläkin paljon soittoaikaa.......
varsinkin, kun viime vuosina on tullut nuo
remasteroidut versiot, jotka potkivat paljon paremmin
kuin uskoinkaan, esim. Sladen viime vuonna ilmestyneet
uusintajulkaisut ovat erittäin asialliset soundiensa
suhteen.....nyt kuuluu myös rummut ja basso.....
Palataan vielä sen verran Ganesiin, että vieläkin on muistissa
kun Crazy Days ilmestyi ja kävivät mainoskeikalla
Leppävaaran Maxissa...meikäläisen
ensimmäinen live-keikka....kova juttu nuorelle kundille....
Taisivat olla varsinaiset Beavers-jengin kokoontumisajot,
kun tarkemmin muistelee
 
Stapani

Surullista mutta totta, Royals ei ole kestänyt aikaa parhaalla mahdollisella tavalla, tuli kuunneltua puhki Spring 76 ja OUT levyt silloin joskus hyvin kauan sitten mutta harvoin niitä nykyään levysoittimeen tulee työnnettyä. Toki High ja Badge toimii vieläkin.
 
Minä olin 12vuotias kun Roadrunner ilmestyi ja kuuntelin sitä sujuvasti Bay City Rollerssin, Dannyn, Katri Helenan, Hullujussin, Sweetin, Suzi Quatron, Sladen, Rubettesin ja monen muun rinnalla mutta pakko tunnustaa että vain Slade ja Hurriganes jäi eloon (loput kuoli jo ennen karvan kasvua).
 
Rollareita ei taidettu kuunnella Roadrunnerin aikoihin. Ainakaan meilläpäin. Itse kuuntelin Hectoriakin, sillä Herra Mirandos ilmestyi melko samoihin aikoihin kuin Roadrunner. correct if I am wrong.
 
Ensimmäinen konsertti johon pääsin oli Hurriganesien. Istuin eturivissä Albert Järvisen edessä ja minua ujostutti.

Surullista mutta totta, Royals ei ole kestänyt aikaa parhaalla mahdollisella tavalla, tuli kuunneltua puhki Spring 76 ja Out levyt silloin joskus hyvin kauan sitten (muutaman vuoden viiveellä) mutta harvoin niitä nykyään levysoittimeen tulee työnnettyä. Toki High ja Badge toimii vieläkin.
 
Jos otetaan vertailuun Albertin ja Ilen ekat soololevyt niin Ride On = hieno teos kun taas I Rock on yksi niistä levyhyllyn levyistä joita en ole koskaan pystynyt kuuntelemaan alusta loppuun saakka (pölyn kuorimiseen levyn pinnalta tarvitaan palokuntaa).
 
Minä olin 12vuotias kun Roadrunner ilmestyi ja kuuntelin sitä sujuvasti Bay City Rollerssin, Dannyn, Katri Helenan, Hullujussin, Sweetin, Suzi Quatron, Sladen, Rubettesin ja monen muun rinnalla mutta pakko tunnustaa että vain Slade ja Hurriganes jäi eloon (loput kuoli jo ennen karvan kasvua).
 
Onse kova - Spring76 - tänäpäivänäkin kuunneltuna...

Rollareita ei taidettu kuunnella Roadrunnerin aikoihin. Ainakaan meilläpäin. Itse kuuntelin Hectoriakin, sillä Herra Mirandos ilmestyi melko samoihin aikoihin kuin Roadrunner. correct if I am wrong.
 
Hectoria kuuntelin jo ennen teini-ikää mutta Rollarit oli niitä isojen poikien juttuja.

Hectoria kuuntelin jo ennen teini-ikää mutta Rollarit oli niitä isojen poikien juttuja.
 
Näin muuten oli. Honkey Tonkey Womania kuuli radiosta, mutta se oli vähän "paha".

Joo.
 
Ja radiosta Carpenters ja Killing Me Softly.
 
The Sensational Alex Harvey Band muistuu vielä mieleen. Stapanille piste hienosta muistelusta.

Surullista mutta totta, Royals ei ole kestänyt aikaa parhaalla mahdollisella tavalla, tuli kuunneltua puhki Spring 76 ja Out levyt silloin joskus hyvin kauan sitten (muutaman vuoden viiveellä) mutta harvoin niitä nykyään levysoittimeen tulee työnnettyä. Toki High ja Badge toimii vieläkin.
 
Royalsin Live on osittain varsin onnistunut, imo, vaikka siinä paljon covereita ja turhaa jammailua mukana onkin. Vois niistä Royalsin levyistä silti remasterit julkaista...
 
Jos otetaan vertailuun Albertin ja Ilen ekat soololevyt niin Ride On = hieno teos kun taas I Rock on yksi niistä levyhyllyn levyistä joita en ole koskaan pystynyt kuuntelemaan alusta loppuun saakka (pölyn kuorimiseen levyn pinnalta tarvitaan palokuntaa).
 
Minä olin 12vuotias kun Roadrunner ilmestyi ja kuuntelin sitä sujuvasti Bay City Rollerssin, Dannyn, Katri Helenan, Hullujussin, Sweetin, Suzi Quatron, Sladen, Rubettesin ja monen muun rinnalla mutta pakko tunnustaa että vain Slade ja Hurriganes jäi eloon (loput kuoli jo ennen karvan kasvua).
 
Näin. Ilen levyä ei mulla itsellä ole ollut. Ride Onin merkitys on myös sikäli suuri, että kaikessa hajanaisuudessaan se esitteli monia musiikkityylejä. Muut suosikit oli silloin sitä "jytää", kuten Uriah Heep, Purple, Status Quo, Sabbath, Nazaret, Alice Cooper, Mud(!!). Mutta kyllä sitä Tolosta, Pohjolaa ja Wigwamia tuli kuunneltua myös. Oikeastaan Wigwamin "Losing Hold" taisi olla tv:stä kasettimankalle äänitettynä jo vähän liikaa 8-vuotiaalle...

En osaa tehdä erottelua Ilen ja Albertin välille. Molemmilta löytyy hyviä live-vetoja ja molempien kanssa julkaistiin hyviä levyjä.
 
Ile Kallio on edelleen hieno rock-kitaristi, ganesit lähtee hyvin.

Mun arvostukseni Ile Kalliota kohtaan nousi aivan uusiin sfääreihin, kun vähän aikaa sitten katsoin DVD:ltä Jussi Itkosen pätkän "Hurrigames - Kuumat kundit".
 
Ile ehkä oli sopeutuvaisempi Remun tiukkaan kuriin ja autoritaariseen johtamistyyliin kuin Albert, en tiedä. Kitaristeina ovat kuitenkin sen verran erityyppisiä, ettei heitä kannata ruveta sen kummemmin mihinkään paremmuusjärjestykseen asettelemaan.
 
Albertilla oli Get on, Ilellä Oh baby doll.
 
Albertilla oli erinomainen käsitys soundeista ja siitä, miten ne saadaan aikaan. Oliko se niin, että 10/80 levylle Albert oli saanut Suomen ensimmäisen Mesan, jota ei kuitenkaan käyttänyt kuin yhdellä (millä?) biisillä?
 
Remu? No joo, mitähän tohon nyt sanos... Ehkä sen verran, että kannattaa jossain välissä lukea Lido Salosen kirja "Elämä, jota en halunnut elää".

Remu? No joo, mitähän tohon nyt sanos... Ehkä sen verran, että kannattaa jossain välissä lukea Lido Salosen kirja "Elämä, jota en halunnut elää".
 
Joo. Täydennystä Ganes-leffan välittämälle "totuudelle". Muutenkin rupista tilitystä ajalta kun Rokkenroll-elämä saapui suomeen...

Joo. Täydennystä Ganes-leffan välittämälle "totuudelle". Muutenkin rupista tilitystä ajalta kun Rokkenroll-elämä saapui suomeen...
 
Lidon kirja on ajoittain turhankin rupinen mutta mielenkiintoinen se on.

Vaikka en ookkaan ollut edes lähellä elämää silloin kun Hurriganes on vaikuttanut, voisin väittää Hurriganesia suomen parhaaksi rokkibändiksi!
 
Roadrunner levy on parhautta, varsinkin nimikkobiisi Roadrunner kuulostaa aina hyvältä!

Muuten tykkään Hurriganesista mutta Remun äänestä en oo koskaan pitänyt.