Rock, pop, alternative ›

Saapui tuo BFII-vinyylikin perjantaina. Erittäin laadukas julkaisu jälleen GoD:lta - tämä tosin ei kyllä tullut yllätyksenä, sillä GoD-julkaisuja löytyy levyhyllystä jo entuudestaan. Mukava yllätys oli, että kyseessä oli gatefold-kannet, vaikka kyseessä on yksittäinen LP eikä tupla.

Summa summarum: Jokainen albumi on omistamisen arvoinen.
 
No enpä sanoisi, ei tuo PT nyt niin täydellinen bändi sentään ole. Jokainen albumi on kuuntelemisen arvoinen kylläkin. Ainakin Metanoia sisältää sen verran puuduttavia improvisaatiojameja, etten suosittelisi sitä välttämättä edes faneille. Ainakin omalla kohdallani se lähti hyvin äkkiä myyntiin. Ihan kivoja saundeja, mutta ei todellakaan erikoisen hyvä tai kuuntelua kestävä levy, ainakaan minun kohdallani. On the Sunday of Lifestäkään en oikein oppinut pitämään. Olihan siinä Nine Cats ja Radioactive Toy, mutta muuten vähän liian psykedeelinen tai jotain. Wilsonin lauluääni on ainakin hassun kuuloinen.
 
Stars Die -kokoelma lienee tosiaan aika hyvä valinta jos alkuaikojen Piikkisikapuuhun haluaa tutustua. Tietyllä varauksella kyllä suhtautuisin joihinkin levyihin, jotka pitävät sisällään vähän sitä sun tätä. On niitäkin levyjä olemassa, joita en ole edes kuunnellut (Up the Downstair, The Sky Moves Sideways).
 
Stupid Dream on niitä levyjä, joista en ole oppinut koskaan täysillä pitämään, vaikka yleisesti ottaen PT:n parhaimpien levyjen joukkoon rankataankin. Jotenkin löysä ja keskiverto kolmen tähden levy.

No enpä sanoisi, ei tuo PT nyt niin täydellinen bändi sentään ole. Jokainen albumi on kuuntelemisen arvoinen kylläkin.
 
Se ei olekaan se pointti. Kyllä mä ainakin haluan omistaa ko. bändin jokaisen levyn vaikken joitakin niistä juuri kuuntelisikaan.
 
Ainakin Metanoia sisältää sen verran puuduttavia improvisaatiojameja, etten suosittelisi sitä välttämättä edes faneille.
 
Ai? Edelleen, haluan omistaa kyseisen levyn vaikken siitä niin pitäisikään. Mun mielestä se on enemmän sitä faniutta, diggailu on sitä että omistaa tietyt levyt sen takia että niistä pitää erityisen paljon.
 
Tietyllä varauksella kyllä suhtautuisin joihinkin levyihin, jotka pitävät sisällään vähän sitä sun tätä.
 
Mikä on mielestäsi sitä sun tätä?
 
On niitäkin levyjä olemassa, joita en ole edes kuunnellut (Up the Downstair, The Sky Moves Sideways).
 
Mun mielestä juuri nuo kolme ekaa levyä on sellasia mihin tota sun määritelmää voisi soveltaa jos joihinkin, Signifystä eteenpäin alko bändin musa olemaan enemmän biisivetosta ja nimenomaan enemmän bändimäistä, juuri sen takia että se oli eka levy missä oli kokonaisuudessaan oikea bändi mukana. Sen jälkeen ei ole mun mielestä mitään "sitä sun tätä"-matskua tullut. Jos Metanoiasta et pidä, niin aikalailla siihen sen kaltaset julkasut jääkin. No, onhan tietysti myös Voyaget ja Moonloop, mutta yksikään niistä ei olekaan varsinainen studioalbumi. Hassua mun mielestä ylipäätään että sain sellasen kuvan että sun mielestä niillä on hirveä määrä "sitä sun tätä", vaikket ole edes suurinta osaa koko alkupään tuotannosta kuullut.
 
Stupid Dream on niitä levyjä, joista en ole oppinut koskaan täysillä pitämään, vaikka yleisesti ottaen PT:n parhaimpien levyjen joukkoon rankataankin. Jotenkin löysä ja keskiverto kolmen tähden levy.
 
Nyt oon samaa mieltä. Kova levy, hienoa musiikkia, mutta ei silti mun kohdalla lähelläkään PT:n parhaimmistoa. Mun yleinen musamaku painottuu ehkä tuonne rockiin ja erisorttisiin metalleihin, joten uudempi tuotanto iskee ehkä parhaiten. Uutta levyä odotan kuin kuutta nousevaa.

Stupid Dream on niitä levyjä, joista en ole oppinut koskaan täysillä pitämään, vaikka yleisesti ottaen PT:n parhaimpien levyjen joukkoon rankataankin. Jotenkin löysä ja keskiverto kolmen tähden levy.
 
Minun kohdallani Stupid dream oli sellainen levy että en ensin löytänyt mielenkiintoa kuin alkupään biiseistä, mutta kyllä niistä muistakin löysin hienoja koukkuja kun kuuntelin enemmän.

Ai? Edelleen, haluan omistaa kyseisen levyn vaikken siitä niin pitäisikään. Mun mielestä se on enemmän sitä faniutta, diggailu on sitä että omistaa tietyt levyt sen takia että niistä pitää erityisen paljon.
 
Niin kai sitten. Minä en kuitenkaan halua omistaa jonkun tietyn hyvän bändin heikkoja levyjä vain sen vuoksi että kannessa lukee sen bändin nimi. Kompletistit ja keräilijät ovat sitten erikseen. Eikä Porcupine Tree nyt totta puhuen aivan niin lähellä sydäntä tai jumalbändin asemassa ole, että kaikki levyt pitäisi saada hyllyyn. Ehkä tuo "jokainen albumi on omistamisen arvoinen" pitää paikkansa, jos on hc-fani.
 
Mikä on mielestäsi sitä sun tätä?
 
Metanoia on hyvin vahvasti sitä sun tätä. En ole ihan varma, olisiko tuollaista kannattanut julkaista koko levyllistä, mutta kai se on sitten jonkun mielestä kuitenkin hyvä. Onhan tällä bändillä sitten näitä sekalaisia ep:itä, trippailua moneen makuun. Voyage 34 toimi ihan kohtuu hyvin, vaikka kovin keskittyneesti en jaksa sitäkään kuunnella. Sellaista tajunnanvirtaa se levy lähinnä on. On the Sunday of Life on ihan kiintoisa katsaus yhtyeen alkuaikoihin, mutta itse huomasin että eipä sitäkään levyä kummemmin tullut kuunneltua jostain syystä. Tällä levyllä lukioikäinen Wilson on päättänyt soitella psykedeelistä ja naiivia happopoppia. Liiankin hapokasta minun makuuni. Porcupine Treellä on kuitenkin jonkin verran näitä tällaisia haahuiluja, joiden kanssa voi olla helppo mennä harhaan. Että ihan kaikkeen tuotantoon ei aivan heti kannata käydä käsiksi ja joihinkin levyihin kannattaa tutustua vasta aivan viimeisenä. Enkä lähde allekirjoittamaan Steven Wilsonin neroutta ihan jokaisen levyn kohdalla noin muutenkaan.
 
Ei mikään maailman tasaisin levytysura mielestäni, mutta ihan mielenkiintoisesti ja toisaalta myös luonnollisesti bändi on kehittynyt. Ottaen huomioon Porcupine Treen suhteellisen pitkän ja vivahteikkaan taipaleen musiikin parissa, sitä suurta mestariteosta ei bändi ole mielestäni vielä saanut aikaiseksi. In Absentia on tosin jo hyvin lähellä. Siten bändillä on kestänyt ehkä tavallista kauemmin muuttua siksi paikoitellen hyvinkin loistavaksi orkesteriksi, mitä se on ollut näillä parilla viimeisimmällä levyllä. Signifyä on tullut kuunneltua tässä lähiaikoina ja se ainakin näin äkkiseltään kuulostaa ihan ok levyltä, vaikkei ole varsinaisesti kunnolla kolahtanut (vielä). Mutta on se parempi ja tyylillisesti mielenkiintoisempi kuin Stupid Dream. Vielä pitäisi jossain vaiheessa tosiaan tsekata nuo Up the Downstair ja The Sky Moves Sideways, että onko niistä johonkin.
 
Minun kohdallani Stupid dream oli sellainen levy että en ensin löytänyt mielenkiintoa kuin alkupään biiseistä, mutta kyllä niistä muistakin löysin hienoja koukkuja kun kuuntelin enemmän.
 
Mulla on tuo Stupid Dream omassa levyhyllyssäni (cd-r-kopiona tosin), ollut jo muutaman vuoden ja tietyn väliajoin sitä on tullut kuunneltuakin, mutta jokin kipinä siitä jää uupumaan. Piano Lessons on kyllä aika naseva pop-kappale, selkeästi kuitenkin levyn tarttuvinta ja helpointa antia. Aloitin Porcupinen kuuntelun In Absentialla, jonka ostin täysin summassa, kuulematta bändiä sekuntiakaan, luottaen ainoastaan levyarvioihin. Se kyllä kannatti, tuon levyn biisimateriaali on vaan alusta loppuun niin timanttista. Jälkeenpäin olen huomannut omalla kohdallani sen, että jos olisin aloittanut kuuntelun jollain aiemmalla levyllä, esim. Lightbulb Sunilla tai Stupid Dreamilla, niin olisin luultavasti pitänyt bändiä ainoastaan "lupaavana". Ja bändin ties monennelleko studiolevylle se on toisinaan liian vähän. Bändi on noilla levyillä kokonaisuutena sellainen "ihan ok". Siksi ne levyt jää minun kirjoissani selkeästi In Absentian ja Deadwingin varjoon.

Wilsonin lauluääni on ainakin hassun kuuloinen.
 
Wilsonin lauluääni on hassun kuuloinen, koska sitä on nopeutettu ja muutenkin efektoitu. Mieshän oli alkuaikana erittäin epävarma lauluäänensä suhteen, jonka takia tapasi muokata sitä. Eihän miehestä pitänyt edes alun perin tulla laulajaa - saatika edes kitaristia! Onneksi kävin, miten kävi.
 
On niitäkin levyjä olemassa, joita en ole edes kuunnellut (Up the Downstair, The Sky Moves Sideways).
 
Molemmat levyistä kannattaa tsekata ehdottomasti. Varsinkin UtD on kokonaisuutenakin erittäin yhtenäinen.
 
Stupid Dream on niitä levyjä, joista en ole oppinut koskaan täysillä pitämään, vaikka yleisesti ottaen PT:n parhaimpien levyjen joukkoon rankataankin. Jotenkin löysä ja keskiverto kolmen tähden levy.
 
Itselle Stupid Dream kasvoi hitaasti, mutta varmasti PT:n tärkeimpien julkaisujen joukkoon. Levyllä vallitsee vain jotenkin niin hieno ja mystinen "kylmä" tunnelma.

Se ei olekaan se pointti. Kyllä mä ainakin haluan omistaa ko. bändin jokaisen levyn vaikken joitakin niistä juuri kuuntelisikaan.
 
Sama juttu haluan tiettyjen bändien kaikki levyt vaan sen takia että mulla on sitten ne levyt :D Tosin enhalua kaikkia versiota niiistä niin kuin eräät jotai keräilykärpänen on puraissut "Khöm" :D
 
Mun yleinen musamaku painottuu ehkä tuonne rockiin ja erisorttisiin metalleihin, joten uudempi tuotanto iskee ehkä parhaiten. Uutta levyä odotan kuin kuutta nousevaa.
 
Sama juttu odottelen aivan 100 lasissa että se levy tulee. Kaksi edellistä on ollut jotenkin sekavia ja niiden eheys tuontantona on ollut niin ja näin . Nyt näyttäisi hyvältä uuden kohdalla...

Kivasti alkanut potkimaan tuo teaseri. Pakko ostos.

Kivasti alkanut potkimaan tuo teaseri. Pakko ostos.
 
Teaseri vai koko levy ?
 
Bäy :D olipa huono....
 
Olen kyllä kaupassa sinä päivänä kun tuo levy tulee ulos..... Sitä ennen on käytävä se arriving somewhere DVD hakemassa

Bäy :D olipa huono....
 
Kyllä, oli aivan surkea. :)
 
Olen kyllä kaupassa sinä päivänä kun tuo levy tulee ulos..... Sitä ennen on käytävä se arriving somewhere DVD hakemassa
 
Siwa lähikaupassa vai levykaupassa?
 
En ole ehkä välttämättä heti samana päivänä levykaupassa. Pitänee tilata sitten jahka olen kuullut täällä jotain kommenttiakoko levystä.

Kyllä, oli aivan surkea. :)
 
Niin oli mutta voitko olettaa muuta kun notkuu tähän aikaan netissä...
 
Siwa lähikaupassa vai levykaupassa?
 
En ole ehkä välttämättä heti samana päivänä levykaupassa. Pitänee tilata sitten jahka olen kuullut täällä jotain kommenttiakoko levystä.
 
DVD:n haen sivasta , mutta levyn uskon levan swampissa julkaisu päivänä. Ainakin BF2 oli muistaakseni....

DVD:n haen sivasta , mutta levyn uskon levan swampissa julkaisu päivänä. Ainakin BF2 oli muistaakseni....
 
Oli joo. Saa nähä ostanko ite sieltä vai mistä. Burning Shed ei ois varmaan yhtään pöllömpi vaihtoehto, varsinkin kun ne postittaa aina levyt sieltä sillee, että ne on yleensä ennen varsinaista julkasupäivää perillä. Voin tulla tänne sit myhäilemään ja fiilistelemään, hähää...

Oli joo. Saa nähä ostanko ite sieltä vai mistä. Burning Shed ei ois varmaan yhtään pöllömpi vaihtoehto, varsinkin kun ne postittaa aina levyt sieltä sillee, että ne on yleensä ennen varsinaista julkasupäivää perillä. Voin tulla tänne sit myhäilemään ja fiilistelemään, hähää...
 
Jospas sieltä tilaat niin tilaa mullekin....

Hmmm. Mitenköhän sen ilmaisisi. Hienosti hyödynnetty, en sen paremmin osaa sanoa. :) Esim. lauluharmoniat kuuluvat kukin lauluraita omasta kaiuttimestaan (ei nyt kirjaimellisesti, mutta sinnepäin kuitenkin) ja hienoja kuuntelijan kiertäviä efektejä käytetään. Oikeat surround-miksaukset eroavat näistä 2 kanavaa -> pro logic -kikkailuista, että kanavat ovat diskreettejä omia kanaviaan, eivätkä tuuttaa mitään prosessorin "sattumanvaraisesti" laskemia signaaleja.
 
Ja Stupid Dreamista löytyy myös uudelleenjulkaisun johdosta CD+DVD-A-paketti eli sekin on kuultavissa viisikanavaisena. No-Manin Together We're Strangerista on tulossa myös DVD-julkaisu, joten kyllä Wilson-faneille monikanavamateriaalia riittää nyt ja tulevaisuudessa.
 
Okei, kiitoksia kovasti infosta! Voisipa melkein tuosta Deadwing-levystä sitten seuraavaksi ottaa tuon dvd-version, hyllystä kun löytyy bändiltä nyt vain In Absentia.

Burning Shed ei ois varmaan yhtään pöllömpi vaihtoehto, varsinkin kun ne postittaa aina levyt sieltä sillee, että ne on yleensä ennen varsinaista julkasupäivää perillä. Voin tulla tänne sit myhäilemään ja fiilistelemään, hähää...
 
Itsekkin varmaan tilaan Burning Shedistä tai Headphone Dustista, jos jotain lisämateriaalia (postikortteja, numeroitu painos yms.) on luvassa. Muuten en välttämättä ala tilaileen, sillä VISA-kortti huutaa jatkuvasta armoa. :D

Deadwing on ollut nyt tehokuuntelussa ja pikkuhiljaa alkaa avautumaan. Ei ole ihan niin helppo nakki kuin In Absentia. Enemmän eteerisyyttä, melankoliaa ja hurua.
 
Ihmetykseni oli suuri, kun levyltä paljastui "piilobiisi" Shesmovedon numerolla 10. Erikoinen ratkaisu, mutta ihan miellyttävä ylläri. Sitä vain ihmettelen, että mikäs julkaisu tämä sitten on kun ei mulla tähän mitään DVD:tä ole...?

Ihmetykseni oli suuri, kun levyltä paljastui "piilobiisi" Shesmovedon numerolla 10. Erikoinen ratkaisu, mutta ihan miellyttävä ylläri. Sitä vain ihmettelen, että mikäs julkaisu tämä sitten on kun ei mulla tähän mitään DVD:tä ole...?
 
Taitaapi olla jenkkipainoksen bonusbiisi toi Shesmovedonin uusi versio.

Olikos Lightbulb Sunista tarkoitus julkaista vastaavanlainen CD+DVD-painos? Stupid Dreamistahan tuo uusi laitos tosiaan tuli jo, ja muistelisin täälläkin olleen jotain keskustelua Lightbulb Sunin uusintapainoksesta. Tuli vain tuosta Shesmovedonista mieleen.

Olikos Lightbulb Sunista tarkoitus julkaista vastaavanlainen CD+DVD-painos? Stupid Dreamistahan tuo uusi laitos tosiaan tuli jo, ja muistelisin täälläkin olleen jotain keskustelua Lightbulb Sunin uusintapainoksesta. Tuli vain tuosta Shesmovedonista mieleen.
 
Wilson ainakin on sanonut, että remastereiden sarja jatkuu kronologisesti Lightbulb Sunilla uuden levyn (siis tämä Blank Planetin) valmistuttua eli eiköhän se periaattessa aikaisintaan loppuvuodesta voisi tulla. Varsin luonnolliselta vaikuttaisi myös, että tulisi juuri tuollainen Stupid Dreamin kaltainen CD+DVD-A -yhteisjulkaisu.

Taitaapi olla jenkkipainoksen bonusbiisi toi Shesmovedonin uusi versio.
 
Näin on. Kappale löytyy myös Deadwing-DVD-A:lta.