Rock, pop, alternative ›

Mielestäni osa miehen tuotannosta aivan loistavaa, esim,
Here Comes The Flood, Humdrum (!), San Jacinto, Mother Of Violence, Digging In the Dirt, Don't Give Up, Darkness, Wallflower, Solsbury Hill, Intruder, The Tower That Ate People
 
Mutta sitten on tää toinen puoli, mikä ei vaan iske: Shock The Monkey, Big Time, Slow Marimbas, Biko, Signal To Noise, Sledgehammer jne.
 
Uutta albumia odotan joka tapauksessa mielenkiinnolla.

Ostin tuossa Secret World -livelevyn kun alle kympillä irtosi. Monet kappaleet hakkaa studioversiot mennen tullen ja mahtavat saundit kruunaa paketin.
Growing Up DVD täytynee hankkia seuraavaksi, kaverilla näin vähän matkaa ja ainakin visuaalinen puoli oli kunnossa :)
 
Suosittelen lämpimästi! Tuotakin on näkynyt Anttilan alelaarissa kympin hintaan.

P.G on tuttu jo 20 vuoden takaa, on sellainen kestosuosikki ajasta ikuisuuteen. Paljon hyviä biisejä useilla levyillä.

Sekä Secret Worlds -live että Hit-tuplakokoelma toimivat itselle loistavana tutustutuksena Gabin touhuihin. Aiemmin olin alkupään Genesistä kuunnellut vähän (Trespass löytyy), mutta tämä pop-touhu kyllä mielestäni toimii paremmin. So oli sitten se levy, joka tuli ensin ostettua, ja kaikesta kasariudesta huolimatta biisit ovat aivan timangia. Ykkösestä en kauheasti innostunut; 3 ja 4 ovat toimivaa kamaa. Kakkosesta olen kyllä kuullut hyvää...mites tuo Up? Tarjouksessa Gabrielin remasteroidut CD:t ovat lähes koko ajan jossain kaupassa.
 
Oli muuten mieheltä hauska veto julkaista Hit saksankielisillä kansilla. :D

Eikös kukaan hehkuta Red Rainia? Mielestäni PG:n tuotannon huippua (Games Without Frontiersin ohella)... Queensryche teki coverin tuosta joku aika sitten. Aika uskollinen alkuperäiselle.

Eikös kukaan hehkuta Red Rainia? Mielestäni PG:n tuotannon huippua (Games Without Frontiersin ohella)... Queensryche teki coverin tuosta joku aika sitten. Aika uskollinen alkuperäiselle.
 
joo, äijän paras biisi.

Eikös kukaan hehkuta Red Rainia? Mielestäni PG:n tuotannon huippua.
 
Siis Secret World- livelevyn versio se vasta huippua onkin. Hyvä biisi muutenkin.

En olekaan aiemmin tajunnut että se Growing Up liven ihana laulajatyttönen on Peterin tytär, Melanie.
Onko joku hommannut Still Growing Up - Live and Unwrapped DVDn, ja onko se toinen DVD sijoittamisen arvoinen?

Onko joku hommannut Still Growing Up - Live and Unwrapped DVDn, ja onko se toinen DVD sijoittamisen arvoinen?
 
Itse tulin hommanneeksi. Musiikillisesti hyvä, mutta visuaalisesti vähän häiritsevä: kuva pomppaa monta kertaa biisin aikana keikkapaikalta ja lava-setupista toiseen, todella levotonta. (Muutenkin olen sitä mieltä, että neuroottisen nopeiden leikkausten muoti saisi musiikkivideoissa mennä ohi, ja mieluummin mahdollisimman äkkiä.)
 
Parasta herkkua ykköslevyllä on oikeastaan vanhan kunon "PoV"-videon "No Self Control" - sen konsertin kun saisi lopultakin dvd:lle. (No, on mulla kirjaston VHS:ltä poltettuna, mutta kuvan- ja äänenlaatu ei ole kovin kaksinen... 8-)
 
Tajusin juuri, etten ole edes katsonut sitä kakkoslevyn dokkaria. Olen nykyään niin kehno telkkarinkatsoja. Täytyy ottaa projektiksi joku päivä.

Tajusin juuri, etten ole edes katsonut sitä kakkoslevyn dokkaria. Olen nykyään niin kehno telkkarinkatsoja. Täytyy ottaa projektiksi joku päivä.
 
No niin, nyt se on katsottu. Vähän turhan tavanomainen musadokkari sikäli, että muutama teemoiteltu haastattelukommentti PG:ltä ja bändin jäseniltä lomittaa melkein (mutta ei ihan) kokonaan esitettyjä biisejä. Osa jutuista on kiinnostavia ja valaisevia - mm. se, että "Come Talk To Me" on saanut alkunsa nimenomaan PG:n suhteesta tyttäreensä, joka on rundilla bändin taustalaulajana - osa vähän tavanomaisehkoa tarinaa. Biisien kuvitus on paljon parempaa ja vähemmän levotonta kuin varsinaisella konserttipuoliskolla, tosin vähemmän live-henkistä, mikä on moite.
 
Lisänä kolme biisiä kiertueen treeneistä kuvattuna ja kaksi Jools Holland show'sta. Jälkimmäiset hienoja.
 
Kokonaisuutena paketti olisi voinut olla parempikin. Tahtoo Point of View -dvd:n!

Kehutaan vähän myöhässä sitä mitä muutkin ovat hehkuttaneet, eli Secret Worldia. Aivan mahtava meininki levyllä ja tuntuu vain vuosien myötä paranevan. Liveversiot on alkuperäisiä studioversioita suorempia ja groovempia, ja studiolevyjen saundikikkailua ei ole jäljitelty liikaa.
 
Paula Colen ääni sopii biiseihin paremmin kuin esim. alkuperäisen (Kate Bush..?) mimmin laulu, ja muutenkin Katche/Rhodes/Naimro/Levin/Shankar -akseli soittaa kuin yhtä isoa soitinta ja hienoilla soundeilla; tämähän vetää herkäksi...
 
Ainoa biisi, jonka yli hyppään säännöllisesti on Sledgehammer. Aikoinaan pidin kipaleesta, mutta nyt se kuulostaa turhalta äijärenkutukselta ("mäoonsunpajavasara") ainakin verrattuna Red Rainiin ja Secret Worldiin, jossa on dvd:llä nerokas biisin lopetus matkalaukkujonoineen :) Yksi onnistuneimpia livelevyjä kautta aikojen, varmasti.

Steam saa joka kerta jalan vispaamaan. ja big time. ja sitten se, missä on kate bush, oliko nimi joku don't give up-tyylinen?
 
itsenikin isukki tutustutti tähän. liekö joku papparock-ilmiö, kun isät ja ukit tuntuvat olevan kovia faneja?

Tutustuin Gabrieliin 80-luvulla lähinnä So-levyn kautta, sen jälkeen mies jäi unholaan melkein kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Up-levyn avausbiisi Darkness sai uudestaan innostumaan. Pyörii siinä kummallisessa kastissa johon sopii muutama Radiohead biisi ja jotain vastaavaa. Mutta miehellä on niin upea ääni, että vaikea keksiä vastaavaa. Yllättävän harvalla vokalistilla on ääni joka toimii itsessään instrumenttina, ja kantaa läpi levyjen ilman että itse biiseihin tulee edes kiinnitettyä huomiota. Toki Kate Bush oli perusteltu duetto. Sama efekti hänen suunnallaan.

Minstrel: Diggaan ihan älyttömästi etenkin Gabrielin tyyliä yhdistää afrikkalaisia musiikkiperinteitä länsimaiseen poppiin esimerkiksi neloslevyllä ja Passion-soundtrackilla.
 
Kyllä toi nelonen on meikänkin suosikkilevyjä. Eikä toki unohtaa voi herran yhteistyötä Enon kanssa: My Life in the Bush of Ghosts

Decades: Kyllä toi nelonen on meikänkin suosikkilevyjä. Eikä toki unohtaa voi herran yhteistyötä Enon kanssa: My Life in the Bush of Ghosts
 
Eno teki My Life in the Bush of Ghosts-levyn David Byrnen kanssa. Joka oli kiekko aikaansa vankasti edellä ilmestyessään.

glx405: Eno teki My Life in the Bush of Ghosts-levyn David Byrnen kanssa. Joka oli kiekko aikaansa vankasti edellä ilmestyessään.
 
No ...kele, niin tietysti!! Ihme oikosulku.

Sain viimein hankittua Plays Live "Highlights" cd:n ja kylläpäs onkin makuisaa kuunneltavaa. Varsinkin, kun kiekon edellisestä kuuntelusta oli vierähtänyt yli 20 vuotta :) Juuri niin hyvä kuin muistinkin, ellei parempikin.

Aika huikea tuo tuore New Blood-albumi, jolla mies lyö uusiksi omia biisejä ison orkesterin kanssa. Osa biiseistä jopa komeampia kuin alkuperäiset albumiversiot. Ja ääni on edelleen loistokunnossa! Harva 60-vuotias kuulostaa samalta kuin kolmikymppisenä. Mutta sais nyt sitten seuraavaksi paneutua siihen uuteen studioalbumiin vihdoinkin.

MrQuin: Aika huikea tuo tuore New Blood-albumi, jolla mies lyö uusiksi omia biisejä ison orkesterin kanssa.
 
Jaa, pitääpä ottaa kuunteluun, jahka jostakin löytyy.

glx405: Eno teki My Life in the Bush of Ghosts-levyn David Byrnen kanssa. Joka oli kiekko aikaansa vankasti edellä ilmestyessään.
 
Ihan sairaan hieno ja edistyksellinen levy!
Oma suosikkini Gabrieliltä on neljäs. Aloitusraita on hengästyttävän vahva. Hittibiisi Shock the Monkey on sekin tarpeeksi mielenkiintoinen. 9-vuotias poikani ei edes uskalla kuunnella tätä levyä.