Rock, pop, alternative ›

zekeode: Mulla on sama Albertin kitaroinnin kanssa. En tiedä mistä sen taituruuden huomaa. Pitäis varmaan ollu joku blues-puristi.
 
Kun kuuntelen Hurriganesia, niin valtaosa niistä paremmista vedoista on ne missä Ile Kallio on kitarassa. Se sahaus on ihan käsittämätöntä, en tajua miten pystyy pitämään sen kasassa. Siinä missä Ile sai Alpun aikaiset biisit toimimaan livenä, niin Alppu ei saanu sitä komppia mikä Ilen biiseissä oli aikaiseksi livenä.
 
Kyllä sen Albertin hyvyyden minusta kuulee, en ollenkaan ole ottamassa häneltä mitään pois.
 
Ennemminkin se ylivertaisuus, mikä tuntuu häneen liitettävän, on se, joka on vähän hämmentävää. Tuskin mies itse tosin ajatteli mitään ylivertaisuutta, kunhan soitteli. Ja nautti tekemisestään.
 
Albert oli, myös omien sanojensa mukaan, soolokitaristi. Se riittää.

2randpo: Tykkään niin Albert- kuin Ile-kaudenkin levyistä. Molemmilla kitaristeilla on oma, tunnistettava tyylinsä.
 
Mun mielestäni Ilen muutama vuosi sitten Big Rock Bandin kanssa levyttämä Hot Wheels-versio on ihan pirun kova. Rokkaa yhtä tykisti kuin alkuperäinen.

Lunnu: Trollauskin on taidelaji ja sulla on vielä paljon opittavaa.
 
Enihuu. Junttia tai ei - Alppu oli kansainvälisestikin arvostettu kitaristi
 
Totta. Tässä Alpun ja Lemmyn collaboration.
 
Countdown - Albert Järvinen & Lemmy
 
https://www.youtube.com/watch?v=zGCCJURbpu4

Minä rakastan Hurriganesia, tehdään se ensin selväksi.
 
Mutta joskus tuntuu että Albert Järvinen vähän laahaa monissa biiseissä, onko kyse Remun rummuissa vai siitä että Albert on vetänyt niin paljon hitaita että se kuullostaa laahamiselta.
 
Ehkä se olen minä joka Hurriganesia kuunnellessa olen ylipirteä ja vedän mielessäni soolot ja kompin hieman eteen.
 
Kuuntelin tuossa mahtavaa Hurriganesin biisiä Rocking Belly, niin korvaan tuli ajatus että Kuningas Albert vetää vähän laahaavasti.
 
Mielipiteitä, asialiiseen kysymykseen kiitos?

Markusmies: Minä rakastan Hurriganesia, tehdään se ensin selväksi.
 
Mutta joskus tuntuu että Albert Järvinen vähän laahaa monissa biiseissä, onko kyse Remun rummuissa vai siitä että Albert on vetänyt niin paljon hitaita että se kuullostaa laahamiselta.
 
Ehkä se olen minä joka Hurriganesia kuunnellessa olen ylipirteä ja vedän mielessäni soolot ja kompin hieman eteen.
 
Kuuntelin tuossa mahtavaa Hurriganesin biisiä Rocking Belly, niin korvaan tuli ajatus että Kuningas Albert vetää vähän laahaavasti.
 
Mielipiteitä, asialiiseen kysymykseen kiitos?
 
Nähdäkseni Albert bluespohjaisena soittajana ja oli vaan enempi sellainen laid back -kepittäjä. Siis ihan persoonaa heijastava juttu. Etukeno-tyypit helposti ja luontevasti kiilaa/hötkyilee myös soitossaan ja samoin rentojen tyyppien soitto on tekijänsä näköistä myös.
Ilman enempiä -ennen oli kaikki paremmin -ähinöitä: nykyään musanteko perustuu taimin osalta ihan liikaakin siihen, että kaiken pitää olla täydellistä. Tietokoneen näyttö kertoo jos on heittoa ja sen mukaan korjaillaan. Jopa niin ettei uusintaottoa edes tarvita vaan kone hoitaa.

Remun lauluääni ja varsinki fraseeraeus on kympin arvoista kamaa.

Tulen tänne vaan sanomaan että Hot Wheels on kyllä ehkä Hurriganesin historian kovinta ajoa. Lähes sellainen AC/DC-tyylin juggernautti, pysäyttämätön. Kuulostaahan se ihan hullulta verrata Rudd/Williams/Young -rytmiryhmää Ganesiin mutta kuitenkin.

vvaltsu: Tulen tänne vaan sanomaan että Hot Wheels on kyllä ehkä Hurriganesin historian kovinta ajoa. Lähes sellainen AC/DC-tyylin juggernautti, pysäyttämätön. Kuulostaahan se ihan hullulta verrata Rudd/Williams/Young -rytmiryhmää Ganesiin mutta kuitenkin.
 
Tässä levyssä kuuluu runsaan keikkailun tuoma soittovarmuus.

Juu kuten varmaan jo aiemminkin sanoin niin Hot Wheels on omakin lemppari Hurriganes-tuotannosta. Välillä kovempi kuin se kaikkien ylistämä Roadrunner:P

volvo240: Ilman enempiä -ennen oli kaikki paremmin -ähinöitä: nykyään musanteko perustuu taimin osalta ihan liikaakin siihen, että kaiken pitää olla täydellistä. Tietokoneen näyttö kertoo jos on heittoa ja sen mukaan korjaillaan. Jopa niin ettei uusintaottoa edes tarvita vaan kone hoitaa.
 
Kyllä. Nykyään kun kaikkialta radiosta, televisiomainoksista jne puskee se koneella korjailtu ja taimattu musa, niin perinteinen rock alkaa kuulostaa väärin soitetulta:)
Rockin ideahan on paljolti takapotkussa, ja sitten aavistus jäljessä siitä. Sen verran jäljessä, ettei komppi aivan vielä käänny ympäri. Kyllä jotkin asiat olivat ennen ehdottomasti paremmin!:) Hyvin harva kai väittää, että kaikki, tai edes suurin osa.

Mitä mieltä olette siitä legendaarisena pidetystä Tavastian 1974 keikasta? Omasta mielestäni bändi soittaa hieman väsyneesti jäiselle yleisölle. Ei ihan vastaa sitä ganesin keikkahurmosta, mistä puhutaan Hurriganes elämäkerrassa. Vastasiko tuo keikka siis hyvin tuon ajan ganesin keikkakuntoa? Ainakin Cisse taisi olla kipeänä ja I will stay laulusuoritus ei ole miehen parhaita.
 
Tässä vielä linkki ainakin osaan keikasta:
https://www.youtube.com/watch?v=cl4w_GygW1g

Onhan se Tavastia taltiointi ihan hyvä, olen saanut kuulla noin parikymmentä niitä paljon puhuttuja keikkanauhoja. Mun suosikki Hurriganes on vuosimallia -81 soitto rullaa kuin tyhjää vaan, ei ehkä enää niin raakaa menoa, mutta tyylikästä.

Näköjään vanha herra käynyt studiossa Skuugi Darlings yhtyeen kera. Ei tämä ihan huono ole muutaman kuuntelun perusteella
https://youtu.be/i2wwkyhbZgs

vvaltsu: Tulen tänne vaan sanomaan että Hot Wheels on kyllä ehkä Hurriganesin historian kovinta ajoa. Lähes sellainen AC/DC-tyylin juggernautti, pysäyttämätön. Kuulostaahan se ihan hullulta verrata Rudd/Williams/Young -rytmiryhmää Ganesiin mutta kuitenkin.
 
Tätä samaa meinasin. Studiossa on päästy siihen että tulee kovaa, skarpisti ja kuitenkin rennosti. Remu vetää juuri niiinkuin pitääkin, juuri sopivasti taakse.
Täytebiisejä kyllä vähän liikaa. Woo-o, Judy, Kenny at.. Muut rockaa aika hienosti.

Lisää tulossa: https://www.rollingrecords.fi/lp:t?search=HUrriganes&page=1

hurriganes suomen kovin rockbändi. cisse kovin rocktähti. alppu söpöin kitaristi....

roadrunner on kova levy ja 10/80 lp hienot saundit vaikka erilainen se oliki

Eilen muuan harras illuusioni romahti, kun huomasin Spotifyhyn ilmestyneen Remu Plays Hurriganes -liven Maarianhaminasta, jonka luonnollisesti myös kuuntelin. Legendaarisen Planet FunFunin sekä Tavastian vuoden -94 konserteista kootusta albumista "Roadrunner Tour" välittyi tähän saakka täysin erilainen kuva kyseisen kokoonpanon livesoundista, erityisesti Tatu Mannberg Roadrunnerissa ja Slippin' and Slidinissä. Käytännössähän "Roadrunner Tour" on kuin tämä Maarianhaminan tallenne ajettuna jonkun hitonmoisen reverb-/echo-filtterin läpi ja korostetummin yleisön ääntä.

Onhan tämä Mariehamn live hiton hyvä, ei mitään studioparanteluja. Remun laulusaundi on ihan helvetin hyvä. Ei liikaa kaikua lisätty studiossa, ei tuplattu lauluja. Ei siitä mihinkään pääse, et Remu oli parhaimmillaan ihan hiton hyvä laulaja.

Aaltosella on se oma ääni, jota se ei mitenkään yritä muuttaa. Ja se kuulostaa aivan helvetin hyvältä.