Rock, pop, alternative ›

msalama: En oo yleensä ollu kade kaiken maailman rokkareiden tuttaville sun muille hengaajille, mutta nyt täytyy kyllä sanoo että olishan se nastaa Anguksen äsgeetä stagesetupilla (wizardin myllyt?) kerran testata itekkin. No joo...
 
Tässä nimenomaisessa tapauksessa vois olla ihan nastaa päästä testaamaan tuon "hengaajankin" stagesetup..

Yallup: Iommin SG:ssä poikkeavaa lienee lähinnä mikit, otelautaristit ja musta talla/stopbar (Epiphone). Tallamikin tone on kai ohitettu? Mikit lienevät kovinkin kuumat, koska Iommin sormet on tyngät ja hän ei voi painaa niillä kieliä normaalisti. Omassa soittimessaan kieletkin ovat kovin ohuet, 9, 9, 12, 22, 28, 38 ja alivire. Anguksen SG on siis hyvinkin erilainen, vaikka tietysti SG:t näyttävät aina samalta niiden sarvien vuoksi.
 
Iommilla on/ollut oma Jay Dee versio sg:stä. Tässä se kuuluisin "Old Boy" http://www.jaydeecustomguitars.co.uk/tony_iommi.html ja samoilta sivuilta löytyy useita Iommi malleja.
 
Takaisin Angukseen. Angus on soitellut myös Gibsonin 355 mallia.

Ihan kiva klippi jossa Angus rämpyttelee akkaria ja kertoo miten High Voltage Rock'n'Roll sai alkunsa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=AaA7n33zWak

Aijai, kun No Bull-DVD:n Thunderstruck-veto kulkee makoisasti:
 
https://youtu.be/rov5qTvTNO8

Tulipa tuossa äskettäin mieleeni seuraava pohdinta: mitenkähän raskas tuo nykyistä edeltänyt kiertue (Black Ice-turnee) mahtoikaan olla noin niinku psyykkisellä tasolla - ei Malcolmille, vaan bändin muille jäsenille? Ainakin itse olen nimittäin moneen otteeseen miettinyt, oliko Malcolmilla kyseisen kiertueen aikana mahdollisesti niinkin huonoja päiviä, että muut jätkät olisivat jopa harkinneet, uskaltaako sekavaa ja vaikeasta muistinmenetyksestä kärsivää komppikitaristia päästää esiintymään? Malilla tosin oli kaikesta päätellen erittäin vahva lääkitys päällänsä kiertueen aikana, mikä todennäköisesti lievitti taudin oireita ajoittain paljonkin, but I'm just thinking (olen vain laihdutuskuningas)...

RockFanatic: Tulipa tuossa äskettäin mieleeni seuraava pohdinta: mitenkähän raskas tuo nykyistä edeltänyt kiertue (Black Ice-turnee) mahtoikaan olla noin niinku psyykkisellä tasolla - ei Malcolmille, vaan bändin muille jäsenille? Ainakin itse olen nimittäin moneen otteeseen miettinyt, oliko Malcolmilla kyseisen kiertueen aikana mahdollisesti niinkin huonoja päiviä, että muut jätkät olisivat jopa harkinneet, uskaltaako sekavaa ja vaikeasta muistinmenetyksestä kärsivää komppikitaristia päästää esiintymään? Malilla tosin oli kaikesta päätellen erittäin vahva lääkitys päällänsä kiertueen aikana, mikä todennäköisesti lievitti taudin oireita ajoittain paljonkin, but I'm just thinking (olen vain laihdutuskuningas)...
 
Ehkä olisi viisainta ettei kukaan tarttuis näihin sun juttuihin mutta kipakat löylyt ja muutama lonkero kirvoitti tarttumaan ;-) Ihmettelen miten sä jaksat vouhkata tästä Malcolmin dementiasta, oireista, lääkityksestä jne. loputtomiin? Itse kävin tsekkaamassa Black Ice tourilla yht. 5 keikkaa (2009-2010) ja olen varma ettei näkemieni keikkojen perusteella olisi kukaan voinut arvata että Malcoolm on sairas tai "pihalla", kuten asian olet ilmaissut. Malcolm hoiti hommat samalla kellosepän tarkkuudella kuin aiemmillakin näkemilläni kiertueilla. Yhdelläkään keikalla ei näkynyt pienintäkään merkkiä hapuilusta.
 
Asian vuodettua julkisuuteen, on jälkikäteen tietysti helppo spekuloida, tehdä johtopäätöksiä ja viisastella.
 
Anna jo olla..

Jotain Malcolmin kunnosta Black Ice -kiertueella varmaan kertoo se, että ellei ANgus olisi itse myöhemmin puhunut asiasta, kukaan ei varmasti tähän päivään mennessä olisi kiinnittänyt asiaan huomiota. Eli ihan hyvin se soitto toimi. Toki voi käydä vanhoja tallenteita suurennuslasin kanssa läpi ja miettiä mitä jokainen väärä sointu, naaman liike tai katse tarkoittaa, mutta se nyt on sitten aikamoista ajanhukkaa. Suurin osa niistä ei tarkoita yhtään mitään. Virheitä ja heikompia soittopäiviä tulee ihan kaikille muusikolle.

Olisikohan nyt parempi vaan hyväksyä nykyinen Malcolmin terveydentila ja lopetella pikku hiljaa edellisten kaltaiset spekuloinnit? Se ei muuta tapahtunutta miksikään eli Malcolm ei koskaan palaa ennalleen, haluamme sitä tai emme. Ennemminkin voisi spekuloida ACDC:n tulevaisuutta eli vieläkö saadaan ainakin 1 levy ennenkuin panevat pillit pusiin...

Toivottavasti vielä yksi levy olisi tulossa. Äijät tuntuvat vielä nauttivan hommasta, joten toivottavasti eivät vielä lopeta. Eiköhän tuossa aika ratkaiseva tekijä ole se miten Brian asiaan suhtautuu, onhan se todettava wttei Brianin ääni ole entisellään, vaikka hyvinhän tuo vielä ikäisekseen vetää, Angusilla virtaa tuntuu vielä hyvin riittävän. Phil Ruddin näkisin vielä mielelläni rummuissa, mutta taitaa olla turha toive.

No niin, se siitä Malcolmin dementiasta ja muista terveydellisistä(kin) ongelmista sitten. Itsekin näin kaksi keikkaa Black Ice-kiertueella (Helsinki ja Tampere), eikä Malcolm soittanut kummallakaan keikalla yhtä ainuttakaan väärää ääntä eikä muutenkaan mokannut kertaakaan.

RockFanatic: No niin, se siitä Malcolmin dementiasta ja muista terveydellisistä(kin) ongelmista sitten. Itsekin näin kaksi keikkaa Black Ice-kiertueella (Helsinki ja Tampere), eikä Malcolm soittanut kummallakaan keikalla yhtä ainuttakaan väärää ääntä eikä muutenkaan mokannut kertaakaan.
 
Eikö Tampere ollut ainut Suomen rykäisy?

MV: Eikö Tampere ollut ainut Suomen rykäisy?
 
Kävivät Black Ice -kiertueen tiimoilla kaksikin kertaa Suomessa.
 
Helsingin Olympiastadion 17.6.2009 ja Ratinan Stadion 1.6.2010

Tutkailin levymyyntitilastoja ja maailmanlaajuisesti Thrillerin (130milj) jälkeen toiseksi myydyin albumi on Back in black (49milj). Reilusti Pink Floydin ja Meat Loafin edellä.
 
Suomessa myydyin on yllättäin Razors Edge (64000), toisena Black Ice (50000) ja kolmantena Ballbreaker (39000). Tilastoista ei edes löydy Back in blackia, For those About rock puhumattakaan Scottin aikaisista albumeista. Tilastojumbo on Live at River Plate DVD, joita on reipas 6000.
 
Olisiko niin, ettei niitä alkuajan levyjä sitten paljon myytykään? Tuo Back in black tuntuu oudolta? Toisaalta ei siihen aikaan ACDC-faneja niin hirmusti ollut. Minäkin kaveripiiristä ainoa ja armeijassa ei moni ollut kuullutkaan koko bändistä, kun toin musiikkihuoneeseen omalla vuorolla kuunneltavaa. Toki siellä moni kuunteli hämmästyneenä ja lopulta joku varasti minun kasetit.

Kokonaismyynnissä AC/DC olisi seitsemäs (220milj), kun edellä olisi Elviksen, Beatlesin ja Jacksonin jälkeen Elton John, ABBA ja Queen. Sekin reilusti edellä (330milj) ja Elvistä on hankala ohittaa (arvio 2,5 miljardia). Takana kiilaa intialainen Rahman ja venäläinen Alla Pugatsova lähes samoissa luvuissa. BeeGees on jo taaempana (200milj)
 
Tuossa 200milj on myös Bob marley, Celine Dion, Herbert von Karajan, Julio Iglesias, Zeppelin, Madonna, Mariah Carey, Nana Moskouri, Pink Floyd, Rollarit ja Kiinalainen Wei Wei (suurin uhka??)

Tarttee noissa maailmanlaajuisissa myyntiluvuissa muistaa, että ne ovat parhaimmillaankin arvioita.

Yallup: Olisiko niin, ettei niitä alkuajan levyjä sitten paljon myytykään? Tuo Back in black tuntuu oudolta? Toisaalta ei siihen aikaan ACDC-faneja niin hirmusti ollut. Minäkin kaveripiiristä ainoa ja armeijassa ei moni ollut kuullutkaan koko bändistä, kun toin musiikkihuoneeseen omalla vuorolla kuunneltavaa. Toki siellä moni kuunteli hämmästyneenä ja lopulta joku varasti minun kasetit.
 
Sellaisen käsityksen minäkin olen eri tahoilta saanut, että AC/DC nousi Suomessa valtavirtaan vasta 80-luvun puolivälin tienoilla, kun heavy metal -buumi rantautui tännekin. Siihen aikaan se niputettiin aika lailla WASP:in, Motley Cruen, Twisted Sisterin... kanssa.

pekkap82: Sellaisen käsityksen minäkin olen eri tahoilta saanut, että AC/DC nousi Suomessa valtavirtaan vasta 80-luvun puolivälin tienoilla, kun heavy metal -buumi rantautui tännekin. Siihen aikaan se niputettiin aika lailla WASP:in, Motley Cruen, Twisted Sisterin... kanssa.
 
Minulla on myös sama näkemys. Itse sain kuunnella bändiä aivan yksinään 70-luvun lopulla ja vielä kasarin alussakin, kun solistikin vaihtui. Ei se ollut erityisen suosittu ja radiostakin sitä kuuli tosi vähän. Back in Black oli suuri tapaus maailmalla, mutta meillä sitä ei (ehkä?) suuresti noteerattu. Ehkä aikakin uuden aallon ja punkin seutuvilla oli väärä. Muistaakseni bändiä pidettiin hieman yksinkertaisena, kitarariffeihin keskittyvänä "rokkibändinä", eikä sille ainakaan Suomessa arvostusta tullut.
 
On myös ilmeistä, että bändillä on aika jakautunut faniyleisö. Nämä jotka kuuntelivat "pioneereina" Scottin aikaisia varhaisia tuotoksia ja Brianin aikakauden tuotantoa. Toki kummastakin pidetään, mutta levymyynti on tällä edellisellä puoliskolla.

Kyllä se hevi oli täällä suosittua jo n. -82, kun Suosikki alkoi kirjoitella siitä. AC/DC:n Back in black ja erityisesti For those about to rock oli isoja levyjä. Sen jälkeiset pari levyä ei niinkään ainakaan minun havaintojen mukaan. Soundi ja erityisesti Rumba ei heviä heti halunneet noteerata, kun toimittajat oli punk (paitsi Juho Juntunen).

Muistan että tuo Razor's Edge oli kyllä ilmestyessään ihan tajuttoman suosittu Suomessa. Se levy varmaan nosti bändin sellaiseksi "kaikkien suosikiksi" täällä; sen mitä kouluvuosiltani muistan (yläasteella olin tuolloin) nekin jotka eivät aiemmin bändistä tai ehkä edes koko genrestä olleet niin piitanneet intoilivat Thunderstruckin ja Moneytalksin perään.

sellisti: Muistan että tuo Razor's Edge oli kyllä ilmestyessään ihan tajuttoman suosittu Suomessa. Se levy varmaan nosti bändin sellaiseksi "kaikkien suosikiksi" täällä; sen mitä kouluvuosiltani muistan (yläasteella olin tuolloin) nekin jotka eivät aiemmin bändistä tai ehkä edes koko genrestä olleet niin piitanneet intoilivat Thunderstruckin ja Moneytalksin perään.
 
Joo, minäkin muistan että tuo oli ns. iso levy. Etenkin Thunderstuckia voimasoitettiin radiokanavilla ihan huolella.