Rock, pop, alternative ›

Mitenkähän tuo ketjun otsikko ei nyt ihan vakuuta.

Liput hankittu alakatsomoon nro 119.

Cool-guitarist: Liput hankittu alakatsomoon nro 119.
 
Viereisessä eli 118. Taitaa Areena täyttyä ihan hyvin vaikka epäilin

Kelpo musiikkia tosiaan. Itselle knopfler on niitä tärkeimpiä esikuvia. Mielestäni hänen soittotekniikkansa on haastavampi omaksua kuin monen näennäisesti "taitavemman" vastaava. Knopflerin melodiataju on vertaansa vailla ja nautin pienellä varauksella kaikesta mitä hän tarjoaa. Ehkä ainoana miinuksena pitäisin sitä, että "money for nothing-tyylisiä" riffittelyitä hänen tuotannossaan on vähemmän. Se kuitenkin sai lespasta hillittömän hienon särösoundin irti. Lisäksi ei enää ole miestä vanhemmilla päivillään muunlainenkaan kitaranvinguttelu tuntunut kiinnostavan, sultansinkin lyhentää "vain" 8 minuuttiseksi. Eipä siinä, nuottivalinnat ovat siinäkin vain parantuneet. :)

Hyvä bändi, Knopfler on kaiken lisäksi osoittanut säveltäjäntaitonsa moneen otteeseen, uran alusta lähtien.
Koko tuotanto on niin hyvin onnistunutta ja hienoa, ettei sieltä floppeja löydä etsimälläkään, kun niitä vaan ei ole.
Suosittelenkin kaikille kokeilemaan vaikka laulaa karaokessa näitä biisejä, niissä on hyvät taustat ja soundit kohdallaan.

Onks tietoo, olisko tää veto jo saatavissa dvd'llä ??
 
http://www.youtube.com/watch?v=vC3FCS-NtAI&feature=share
 
Dire Straits TV-HD - Wembley Arena - 1985

Kamalaa juustoa kyllä tuo kasari-DS jos vertaa parin ekan levyn kauteen, esim. http://www.youtube.com/watch?v=vVDgZaOpYfA Ja joku olis voinut kertoa Terry Williamsille, että ei noita runpuja ihan tolleen paukuttaa tarvi.

Communique soi juuri levylautasella ja onpahan aivan loistavaa iltamusaa parin olusen kera. En kyllä muistanut kuin hieno lätty tämä on. Pitäisi kuunnella useammin näitä DS-levyjä.

Mad-Mike: Communique soi juuri levylautasella ja onpahan aivan loistavaa iltamusaa parin olusen kera. En kyllä muistanut kuin hieno lätty tämä on. Pitäisi kuunnella useammin näitä DS-levyjä.
 
Siitä vaan! Communiquehan on Dire Straitsin toiseksi paras levy. Ainoastaan Love Over Gold on vielä parempi. Noihin aikoihin Knopfler vielä halusi onneksi todistaa olevansa kitarakuningas. Brothers in Armsia vaivaa mm. kitarasoolojen vähyys. Kolmanneksi paras Dire Straitsin albumi on On Every Street. Sillä on kitaraakin taas enemmän esillä.

vanha_pieru: Siitä vaan! Communiquehan on Dire Straitsin toiseksi paras levy. Ainoastaan Love Over Gold on vielä parempi. Noihin aikoihin Knopfler vielä halusi onneksi todistaa olevansa kitarakuningas. Brothers in Armsia vaivaa mm. kitarasoolojen vähyys. Kolmanneksi paras Dire Straitsin albumi on On Every Street. Sillä on kitaraakin taas enemmän esillä.
 
Ja parastahan tässä on se että omasta mielestäni Making Movies on se paras levy. Telegraph road on tosin sitten se biisi joka tulee laitettua soimaan jos vain yksi biisi pitää valita.

Dirtyh: Ja parastahan tässä on se että omasta mielestäni Making Movies on se paras levy. Telegraph road on tosin sitten se biisi joka tulee laitettua soimaan jos vain yksi biisi pitää valita.
 
Kyllä Love Over Gold oli Dire Straitsin uran huippu. Ei epäilystäkään. Telegraph Road on yksi rockin historian hienoimpia biisejä. Se olisi täydellinen levy, jos vielä mestarillinen Brothers in Arms-levyn nimibiisi olisi ollut sillä.
 
Dire Straitsin taival olisikin sitten voinut hyvin loppua jo siihen. Ei olisi musiikkimaailma mitään menettänyt.
 
Vieläkään en käsitä, miten jonkun Telegraph Roadin tapaisen mestariteoksen jälkeen ne julkaisivat sen Twisting By The Pool EP:n... tai mikä Extended Dance Play se nyt oli... todellinen antikliimaksi. On Every Streetin kuunteleminen onkin sitten kuin siskoaan pussaisi.

Timetokill:Dire Straitsin taival olisikin sitten voinut hyvin loppua jo siihen. Ei olisi musiikkimaailma mitään menettänyt.
 
Olisi, nimen omaan silloin seo olisi meenttänyt sen Brothers in arms biisin. Omasta mielestäni vain tuo Telegreph Road Love over goldilta yltää Making Movies albumin yläpuolelle.

Timetokill: On Every Streetin kuunteleminen onkin sitten kuin siskoaan pussaisi.
 
mitä mitä? huippu levy!

Timetokill: On Every Streetin kuunteleminen onkin sitten kuin siskoaan pussaisi.
 
Juu tämän levyn kuuntelun kokonaisuudessaan viikonloppuna läpi ja ei oikein sytyttänyt. Pari hyvää veisua ja loput ei oikein mistään.

Noh, jos minäkin komppaan että Dire Straits on kelpo musiikkia, vaikkakaan en koko discografiaansa ole läpikäynyt. Oli se erilaisia ja freesiä saundia aikanaan.
 
Muistan rinnakkaisluokan tytöllä Dire Straits-paidan. Oma innostumiseni otti kuitenkin aikansa. Eka kontaktini bändiin oli Upseeri ja Herrasmies-leffan soundtrack, jossa oli Tunnel of Love. Kitaransoiton harrastajana höristin tyylikkäälle kitaroinnille ja ehkä sieltä tuli napattua jokunen licksi, tietämättä tuolloin että Knopfler ei käytä plekua.
 
Memory lanensa itse kullakin takanaan, joten muistelenpa vielä hetken vaikkapa sitä, kun kitara kiersi kotipihan poikien hyppysissä ja miten erilaisia versioita lähti liikkeelle Money For Nothingin kitarariffistä - se oli aikaa ennen youtubeja sun muita eikä niitä tabulatuureja ollut niin pilvin pimein saatavilla.
 
Minäkin kuuntelin jokunen aika sitten Making Movies-lättyä mp3-soittimessani.

Money For Nothing toimii paremmin pitkänä kahdeksan minuutin versiona. Testattu autoradiossa.

Tässä mainio Baselin 1992-keikka kokonaisuudessan.
 
https://www.youtube.com/watch?v=oz3fVqwc14g
 
Jopa On Every Street-nimibiisi toimi livenä kivasti.

mun mielestä on hämmentävää, kuinka moni ei voi sietää tätä pändi.

Mark Knopfler julkaisee uuden soololevyn nimeltä Tracker alkuvuodesta 2015. Kesällä on luvassa Euroopan-kiertue, josta on jo päivämääriä julkistettu:
 
https://tour.markknopfler.com/
 
Olisihan tuossa Ruotsin ja Saksan välissä tilaa Suomen keikalle.

pehko: mun mielestä on hämmentävää, kuinka moni ei voi sietää tätä pändi.
 
Johtuu Knopflerin hikinauhasta.