Aihe: The Beatles
1 2 3 4 5126 127 128 129 130199 200 201 202 203
kepe-5
26.10.2012 11:51:50 (muokattu 26.10.2012 11:52:49)
P.P.King: Musiikillista kehitystä tapahtuu vääjäämättä kokemuksen karttuessa yhteissoiton lisääntyessä, jolloin vanhan totutun kaavan toistaminen ei enää ole mielekästä.
 
Toisaalta tässä piilee juuri tuo rutinoitumisen vaara.
 
Please Please Me on siitä äärimmäisen loistava levy, että sen tunnelma on niin raikkaan spontaani. Tiivis levytystahti näkyy muttei huonolla tavalla. Tässä mielessä Beatlesilla ei ole toista vastaavaa LP:tä, vaikka With The Beatles pääsee kyllä varsin lähelle.
 
Samalla tavalla loistavista debyyttiälppäreistä tulee Please Please Men lisäksi ensimmäisenä mieleen Rollareiden ja The Pretty Thingsin nimikkolevyt.
And you don't stand an outside chance
Number 9
26.10.2012 12:17:40 (muokattu 26.10.2012 12:18:20)
Xan de Wan:
 

 

 
Ja pitänee lisätä, että nimimerkki Number 9:n kovasti pitämän George Harrisonin soolouran suurin hitti "My Sweet Lord" on huomattavasti räikeämpi plagiaatti kuin Lennonin "Come Together" on.
"My Sweet Lord" on selvä plagiaatti The Chiffons-yhtyeen biisistä "He's so fine".

 
So? Se on törkeä plagiaatti. Siitä oli Yuotube-video jossa niitä soitettiin päällekkäin.
 
Come Together häviää Berryn You Cant Catch Me-kappaleelle jokatapauksessa, oli plagiaatti tai ei.
Please, dont wake me, no, dont shake me, leave me where i am, im only sleeping -John Lennon Are you sleeping? Brother John? -Brian Wilson
Number 9
26.10.2012 12:26:32
kepe-5: Toisaalta tässä piilee juuri tuo rutinoitumisen vaara.
 
Please Please Me on siitä äärimmäisen loistava levy, että sen tunnelma on niin raikkaan spontaani. Tiivis levytystahti näkyy muttei huonolla tavalla. Tässä mielessä Beatlesilla ei ole toista vastaavaa LP:tä, vaikka With The Beatles pääsee kyllä varsin lähelle.
 
Samalla tavalla loistavista debyyttiälppäreistä tulee Please Please Men lisäksi ensimmäisenä mieleen Rollareiden ja The Pretty Thingsin nimikkolevyt.

 
Please Please Me on mun top kolmosessa heti Pepperin ja Revolverin jälkeen.
Oi sitä energiaa.
 
Selvennän vielä että taannoinen valitukseni Lennonin biisien suhteellisesta huonoudesta Revolverilla oli nimenomaan Pepperiin verraten, koska Pepperin biisit ovat keskimääräisesti, varsinkin Lennonin kohdalla, Revolverin biisejä parempia.
Please, dont wake me, no, dont shake me, leave me where i am, im only sleeping -John Lennon Are you sleeping? Brother John? -Brian Wilson
velipesonen
26.10.2012 12:39:15
 
 
P.P.King: Mielestäni on sikäli, että parhaat lopputulokset on usein saavutettu tekijän "kehitystason" sekä esitettävän materiaalin "kehitystason" kohdatessa - ns. yliyrittäminen tai alisuorittaminen ei liene koskaan osoittautunut varsinaiseksi menestysreseptiksi.
 
Musiikillista kehitystä tapahtuu vääjäämättä kokemuksen karttuessa yhteissoiton lisääntyessä, jolloin vanhan totutun kaavan toistaminen ei enää ole mielekästä. Tällöin uusista ideoista tulee liki välttämättömyys. Vanhan kaavan ainainen toistaminen ja musiikillisten riskien välttäminen alkaa jossain vaihessaa käydä puuduttavaksi. Malliesimerkkinä tästä toimivat Rolling Stonesin, AC/DC:n tai Kissin kaltaiset veteraanibändit, jotka kiertävät stadioneja vuodesta toiseen tarjoamatta mitään uutta.

 
Minä näen tämän asian biologisena, ja nimenomaan yksilön biologiaan liittyvänä l. yksilöbiologisena. Joku on joskus tutkinut että kirjailijoiden sanankäyttö on parhaimmillaan heidän ollessaan keskimäärin 57-vuotiaita. Uskon tämän liittyvän vanhenemiseen, joka on enimmäkseen geenien määräämä biologinen ilmiö.
 
Manitsemasi Rollarit olivat soitannollisesti parhaimmillaan 90-luvun puolivälissä, jos ei 60-luvun puolivälin hurjia keikkoja kun Brian Jones oli vielä ns. kartalla tahdo pitää parempina. He olivat silloin 90-l puolivälissä ikävuosiltaan 50:n ja 55:n välissä.
 
Musiikki seisoo ja kaatuu siihen ladattujen ideoiden mukana, eikä ideoita synny sen helpommin 55- kuin 15-vuotiaan päässä. 55-vuotias osaa todennäköisesti paremmin eritellä mitä ideaa kannattaa työstää eteenpäin ja mitä ehkä ei. Se lienee ainoa kehitystason paranemisesta koituva hyöty, muita hyötyjä ei ole. Kuuntelen paljon mieluummin Please Please Me:tä kuin Abbey Roadia, ja Beatlesin kaksi viimeistä LP:tä (jos Yellow Submarinea ei lasketa koska se on vain puolikas) tätä nykyä heidän kahtena heikoimpanaan.
A man with lots of uncorrected personality traits.
Zed
26.10.2012 12:48:38
 
 
Number 9: Come Together häviää Berryn You Cant Catch Me-kappaleelle jokatapauksessa, oli plagiaatti tai ei.
 
Tässä nyt on semmoinen tyypillinen apples and oranges -tilanne. Mitä järkeä niitä kappaleita on vertailla keskenään, kun ne pyrkivät ihan eri lopputulokseen eri kontekstissa? You Can't Catch Me olisi Abbey Roadin avauskappaleena yhtä perseestä kuin tervaleijona kaurapuurossa.
"Joo." -Syd Barrett yhtyeen jäsenten kysyessä häneltä kappaleen sävellajia.
GrooverMan
26.10.2012 13:03:04
Zed: Tässä nyt on semmoinen tyypillinen apples and oranges -tilanne. Mitä järkeä niitä kappaleita on vertailla keskenään, kun ne pyrkivät ihan eri lopputulokseen eri kontekstissa? You Can't Catch Me olisi Abbey Roadin avauskappaleena yhtä perseestä kuin tervaleijona kaurapuurossa.
 
No todellakin. Ja sit ihan biisikohtasena vertailunakin, kuka mistäkin tykkää.
 
Ehkä tätä keskustelua veisi hedelmällisempään suuntaan jos vois vähän välttää tällasta yksoikosta omien preferenssien latomista tiskiin. Ja joo, tää oli erityisesti suunnattu number 9:lle.
Only thing that's scarier than dying is not dying at all. - Dawes
Xan de Wan
26.10.2012 13:17:57 (muokattu 26.10.2012 13:22:25)
velipesonen: Musiikki seisoo ja kaatuu siihen ladattujen ideoiden mukana, eikä ideoita synny sen helpommin 55- kuin 15-vuotiaan päässä. 55-vuotias osaa todennäköisesti paremmin eritellä mitä ideaa kannattaa työstää eteenpäin ja mitä ehkä ei. Se lienee ainoa kehitystason paranemisesta koituva hyöty, muita hyötyjä ei ole. Kuuntelen paljon mieluummin Please Please Me:tä kuin Abbey Roadia,
 
No, mikäpäs siinä jos haluaa kuunnella paljon mieluummin ideoiden synnyttämiä ainoastaan enemmän tai vähemmän nupuillaan / heräämässä olevia, alkeellisia musiikillisia tuotteita (biisejä, albumia) eikä niitä vuosia myöhemmin kehittyneitä elämänkokemuksen ja kaikkeen siihen liittyvien asioiden (niin myönteisten kuin kielteistenkin asioiden, kokemusten, tapahtumien, ym.) kypsyttämiä, kasvattamia, muovaamia ja hiomia timanttisia musiikillisia tuotteita (biisejä, albumeja), joka Beatles-yhtyeen kohdalla tarkoittaa Abbey Road-albumia ja sen hienoja biisejä ja loistavaa kokonaisuutta.
 
Abbey Road-albumi hehkuu kirkkaimpana timanttina tämän timanttisen yhtyeen tuotannossa.
velipesonen
26.10.2012 13:24:45
 
 
Xan de Wan: (...) vuosia myöhemmin kehittyneitä elämänkokemuksen ja kaikkeen siihen liittyvien asioiden (niin myönteisten kuin kielteistenkin asioiden, kokemusten, tapahtumien, ym.) kypsyttämiä, kasvattamia, muovaamia ja hiomia timanttisia musiikillisia tuotteita (biisejä, albumeja),
 
Millä todistat tai mistä päättelet että näin on? Et perustele tätä mitenkään.
A man with lots of uncorrected personality traits.
Number 9
26.10.2012 13:28:54
GrooverMan: No todellakin. Ja sit ihan biisikohtasena vertailunakin, kuka mistäkin tykkää.
 
Kyse olikin omasta mielipiteestäni.
 
Ehkä tätä keskustelua veisi hedelmällisempään suuntaan jos vois vähän välttää tällasta yksoikosta omien preferenssien latomista tiskiin. Ja joo, tää oli erityisesti suunnattu number 9:lle.
 
Mielipiteistähän täällä on kysymys. Voin toki lisätä "mielestäni" sanan, jos siitä pidätte, mutta en ole missään vaiheessa väittänyt mielipiteitteni olevan sen parempia kuin muidenkaan
Please, dont wake me, no, dont shake me, leave me where i am, im only sleeping -John Lennon Are you sleeping? Brother John? -Brian Wilson
Number 9
26.10.2012 13:31:18
Zed: Tässä nyt on semmoinen tyypillinen apples and oranges -tilanne. Mitä järkeä niitä kappaleita on vertailla keskenään, kun ne pyrkivät ihan eri lopputulokseen eri kontekstissa? You Can't Catch Me olisi Abbey Roadin avauskappaleena yhtä perseestä kuin tervaleijona kaurapuurossa.
 
Perustele.
 
Levyhän on MIELESTÄNI täynnä pastisseja, sehän vain sopisi joukkoon.
Please, dont wake me, no, dont shake me, leave me where i am, im only sleeping -John Lennon Are you sleeping? Brother John? -Brian Wilson
GrooverMan
26.10.2012 13:38:38
Number 9: Kyse olikin omasta mielipiteestäni.
 

 
Mielipiteistähän täällä on kysymys. Voin toki lisätä "mielestäni" sanan, jos siitä pidätte, mutta en ole missään vaiheessa väittänyt mielipiteitteni olevan sen parempia kuin muidenkaan

 
Tottakai, mutta se että ykskantaan latelee yksittäisten biisien tai albumien paremmuutta suhteessa toiseen postauksesta postaukseen ei oikein johda mihinkään. Varsinkin kun sulla on tässä ihan muutaman viikon sisällä todella monta postausta joissa toistat samaa agendaa.
 
Jos et tajua mitä tarkotan, kelaa vähän taaksepäin viimeaikaisia postauksia. Jos et edelleenkään tajua, en osaa auttaa.
 
Kyllä kai Beatlesista luulis löytyvän muutakin postattavaa. Vai ollaanko me pisteessä jossa aihe on näin loppuunkaluttu?
Only thing that's scarier than dying is not dying at all. - Dawes
Jokapaikanapina
26.10.2012 13:58:13 (muokattu 26.10.2012 14:00:17)
Number 9: Perustele.
 
Levyhän on MIELESTÄNI täynnä pastisseja, sehän vain sopisi joukkoon.

 
Täynnä pastisseja? Mielestäni levy on varsin edistyksellinen. Come Togetherkin on jonkinlaista psykedeelistä valkoista rocksoulia, joka samalla nyökkää kunnioituksella Chuch Berryn suuntaan.
 
Abbey Road kuulostaa vähemmän "Beatlesilta" kuin muut levyt, koska se on niin hyvin soitettu ja äänitetty. Edellisiin levyihin kuului oleellisena osana hauskat soittoröpelöt, jotka on jätetty joko tahallaan tai pakosta, sekä tekniikan rajoitukset (Mielestäni Rubber Soul on monin tavoin Abbey Road Jr., sillä se on harvinaisen virheetön ja toisaalta poikkeuksellisen vahva kokonaisuus, erityisesti aikalaisekseen). Abbey Roadilla on silti paljon erittäin Beatlesihtavia elementtejä, kuten hauskat biisit (Maxwell, Octopus), rakkauslaulut ja balladit (Something, Because, You Never Give Me Your Money), kokeilevat tai edistykselliset (I Want You, sikermä), perinteisemmät rokkibiisit (Oh! Darling, Come Together, The End), yhdistettynä George Martinin mahtaviin jousisovituksiin, tiukempaan soittoon kuin koskaan aiemmin ja tietenkin Beatlesin kauniisti yhdessä soiviin lauluääniin (Because!!!).
velipesonen
26.10.2012 14:42:51
 
 
Mauri Kunnaksen Piitles on tosi hauska, suosittelen.
 
http://areena.yle.fi/tv/1715383
A man with lots of uncorrected personality traits.
Number 9
26.10.2012 15:04:07
No minäpä aion pitkästä aikaa kuunnella Abbey Roadin ajatuksella läpi, jos löytäisin jotain uutta, ja sitä hienoutta jota sanotte siellä olevan.
Please, dont wake me, no, dont shake me, leave me where i am, im only sleeping -John Lennon Are you sleeping? Brother John? -Brian Wilson
GrooverMan
26.10.2012 15:08:20
velipesonen: Mauri Kunnaksen Piitles on tosi hauska, suosittelen.
 
http://areena.yle.fi/tv/1715383

 
Toi täytyy ehdottomasti tsekata. Ymmärsin jostain että toi ois myös englanniksi käännettynä saatavana. Jännä ajatus, Biitlet puhumassa englantia.... suomesta käännettynä :)
Only thing that's scarier than dying is not dying at all. - Dawes
GrooverMan
26.10.2012 15:10:18
Number 9: No minäpä aion pitkästä aikaa kuunnella Abbey Roadin ajatuksella läpi, jos löytäisin jotain uutta, ja sitä hienoutta jota sanotte siellä olevan.
 
Oikea asenne, ja jos mitään uutta ja innostavaa ei löydy, ei haittaa sekään.
Only thing that's scarier than dying is not dying at all. - Dawes
Zed
26.10.2012 15:11:14 (muokattu 26.10.2012 15:23:37)
 
 
Number 9: No minäpä aion pitkästä aikaa kuunnella Abbey Roadin ajatuksella läpi, jos löytäisin jotain uutta, ja sitä hienoutta jota sanotte siellä olevan.
 
Jos ennakkoasenne on tarpeeksi muotoutunut, ei uusiokuuntelukaan välttämättä tarjoa mitään. Itse olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että en ollut vielä syntynyt Beatlesin julkaistessa levyjä, joten pystyin tutustumaan yhtyeeseen ilmavammin ja vapaamuotoisemmin. Aikanaan tiesin Biitlesistä vain iloisen jeejeen ja hymyilevät moppitukat, kuten varmasti suurin osa heistä, jotka eivät yhtyeeseen ole enemmälti tutustuneet. Abbey Roadin kuullessani olin lentää perseelleni tajutessani, miten hienoa musiikkia yhtye sai aikaan, ja hahmotin tämän kautta paremmin myös aiemmat työt. Minusta muuten Harrison oppi kunnolla soittamaan vasta viimeisten levytysten aikaan, korvaten sen ajoittain melkoisesti kangertelevan soiton ja raakkuvan soundin sulavammalla ja pehmeämmällä soinnilla.
 
E: Abbeyn puolustamisesta huolimatta ehkäpä Sgt. Pepper's on kuitenkin ykkössuosikkini.
"Joo." -Syd Barrett yhtyeen jäsenten kysyessä häneltä kappaleen sävellajia.
GrooverMan
26.10.2012 15:22:09
Zed: Jos ennakkoasenne on tarpeeksi muotoutunut, ei uusiokuuntelukaan välttämättä tarjoa mitään.
 
Toki noinkin, mutta kyllä mulla on omassa kuunteluhistoriassa levyjä ja artisteja joita kohtaan asenne on heittänyt ajan myötä lähes täydet 180 astetta. Muutos ei välttämättä ole nopea, mutta jostain pisteestä nekin muutokset on lähteny liikkeelle.
 
Joskus myös ekan kuuntelukerran kokemukseen lyö pitkäksi aikaa leimansa joku ympäröivä olosuhde. The Doorsin debyyttiä kuuntelin ekaa kertaa vatsataudissa ja se sai mut karttelemaan levyä aika pitkään. Samoihin aikoihin kuitenkin esim. Strange Days toimi täysillä, olin tutustunut siihen ehkä kuukautta aiemmin.
Only thing that's scarier than dying is not dying at all. - Dawes
velipesonen
26.10.2012 15:36:35
 
 
GrooverMan: Toi täytyy ehdottomasti tsekata. Ymmärsin jostain että toi ois myös englanniksi käännettynä saatavana. Jännä ajatus, Biitlet puhumassa englantia.... suomesta käännettynä :)
 
Kunnas käyttää melkein kaikkien englantia puhuvien hahmojen - siis myös skottien - puheena länsisuomalaista murretta jonka minä sijoitin jonnekin Satakunnan pohjoisosaan mutta sitten tarkistin Kunnaksen olevan Vammalasta niin se on kai sitten Satakunnan itäosan murretta. Satakuntalaiset Mnetin jäsenet tarkentakoot otaksumaani (olen savolainen, en tiärä mistää mittää).
 
Kunnas on siinä looginen että samoin kuin yleensä käytetään kirjakieltä muutoin kuin silloin kun tahdotaan ilmaista jotain poikkeamaa, Kunnas käyttää samassa asemassa tätä oletukseni mukaan satakuntalaista murretta. Nyt englannintajan pitäisi luonnollisesti omaksua sama strategia eli valita jokin englannin murre englannin yleis- tai kirjakielen asemaan.
 
Mikä tämä murre voisi olla? Scouse tietenkin on yksi mutta siinä syntyy kumma harha jos Ylämaan skotit puhuvat scousea, sehän olisi pöhköä. Pitäisikö valita esim. Elviksen eteläinen murre, jolloin Beatlesin tarinaa voi ajatella kuvattavan jostain idealisoidusta myyttisestä etäisyydestä ja menneisyydestä käsin?
A man with lots of uncorrected personality traits.
Demo Harrison
26.10.2012 15:41:20 (muokattu 26.10.2012 15:43:46)
velipesonen: Mauri Kunnaksen Piitles on tosi hauska, suosittelen.
 
http://areena.yle.fi/tv/1715383

 
Joo, kiinnostaa. Itseasiassa kun jo ehdin vinkkaamaan lähipiirissäni että toi vois olla ihan hauska isänpäivä- tai joululahja, niin pitänee mun nyt vaan jännittää saanko minä mitään.
 
Tekihän Kunnas muuten vuosia sitten jonkun Rollari-sarjakuvankin ja jossakin se mulla lienee edelleen.
"Näitä laulan joita tiiän..."
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)