Rock, pop, alternative ›

Konseptualismi eli vaikkapa seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvillä asioilla pelailu on eräs rakennelähtöisyyden muoto sekin. Silloin valitaan kehys ensin ja taulu vasta jälkeen, mielellään tietenkin sellainen joka sopii kehykseen, joka taas sopii sisustukseen, joka tyylitajuisimmillaankin on kuollut sommitelma.
 
Konseptualismia ei kuitenkaan tarkoiteta silloin kun etupäässä modernin taiteen piirissä puhutaan taideteoksen rakenneperiaatteista. Ne ovat yhteneviä arkkitehtuurin hyödyntämien rakenneperiaatteiden kanssa; eihän sellaista rakennelmaa kannata tehdäkään joka noin vain sortuu. Se on kuitenkin sama kuin edellisessä kappaleessa mainitsemani sisustus, etevimmilläänkin hengetön ja kuollut.
 
Arkkitehtuuri voi kyllä ilmaista asioita niin kuin pörssibisneksen strategiatkin, muttei koskaan olla taiteellisesti kiinnostavaa. Rakennelähtöinen tekeminen myy todellisen taiteen kuolleelle sommitelmalle.

jazzmies: Järjetön väite, mutta jatka toki!
 
Itsekin katsoin pitkään. tiedän paljon lapsia jotka eivät voi sietää rockia ja kuuntelevat jazzia. omasta tahdostaan.
 
se, miten tämä liittyy tähän ketjuun, on täysi arvoitus.

Askr: Njaa - musta toi on kokonaistaiteellista tekemistä. Voihan se olla rakennelähtöistä sekin tai sitten ei.
 
joo no en ehkä tarkottanu et bowie olis rakennelähtönen mut ehkä sit se seuraava kundi joka pukeutuu samaks ziggyks ja ehkä jopa väittää itteensä homokskin?

Sergei Fallinen: eiks lennu perustellut jo? hänen mielestä rock oli omaan aikaansa sidottu ilmiö joka ei siitä johtuen vaan voi mitenkään elää enää yhtenäiskulttuurin aikana

tietysti jos pitää rockia vaan takapotkun perinteenä ja ajattelee et se mikä sitä nykymusassa edustaa on rockia, niin se epäilemättä on elossa
 
eli molemmat pointit on ihan yhtä hyvin tai huonosti perusteltui munsta
 
Aivan. Sepä se ongelma onkin että tässä ketjussa on vallinnut hyvin vahva epäselvyys siitä mitä rockin kuoleman julistajat sillä rockilla loppujen lopuksi tarkoittavat, eivätkä he ole sitä halunneet kertoa koska se olisi luokittelua, joka ilmeisesti siis on pahasta. Mä luulen että aika hemmetin monet turhat sivupolut ja eipäs-juupas-maratonit olisi jääneet kahlaamatta mikäli aloittaja ja hänen aseenkantajansa olisivat jossain vaiheessa hieman selkeämmin ilmaisseet näkemyksensä eivätkä esittäneet jotain ylempää tietoa omaavia salaperäisiä professoreita. Täällä on käynyt varmaan sata ihmistä huutamassa omat näkemyksensä pelkästään siitä syystä että he ovat luulleet parivaljakon (vai onko niitä nyt jo kolme) tarkoittavan suunnilleen jotain että rockmusiikkia ei ole enää olemassa, vaikka ihan niin yksioikoisesta asiasta varmaan ei ole ollut kysymys.
 
Mutta sitäpä saa mitä tilailee. Ja täytyy tämän väännön jonkinlaista nautintoa heillekin tuottaa, koska tuskinpa muuten jatkaisivat samaa rataa jo toista sataa sivua. Vaikka johan se pesonen yritti häätää toisinajattelijoita muihin ketjuihin.

velipesonen: Konseptualismi eli vaikkapa seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvillä asioilla pelailu on eräs rakennelähtöisyyden muoto sekin. Silloin valitaan kehys ensin ja taulu vasta jälkeen, mielellään tietenkin sellainen joka sopii kehykseen, joka taas sopii sisustukseen, joka tyylitajuisimmillaankin on kuollut sommitelma.
 
Konseptualismia ei kuitenkaan tarkoiteta silloin kun etupäässä modernin taiteen piirissä puhutaan taideteoksen rakenneperiaatteista. Ne ovat yhteneviä arkkitehtuurin hyödyntämien rakenneperiaatteiden kanssa; eihän sellaista rakennelmaa kannata tehdäkään joka noin vain sortuu. Se on kuitenkin sama kuin edellisessä kappaleessa mainitsemani sisustus, etevimmilläänkin hengetön ja kuollut.
 
Arkkitehtuuri voi kyllä ilmaista asioita niin kuin pörssibisneksen strategiatkin, muttei koskaan olla taiteellisesti kiinnostavaa. Rakennelähtöinen tekeminen myy todellisen taiteen kuolleelle sommitelmalle.
 
Kylhän se niin on, että arkkitehdit suunnittelee taloja, muusikot soittaa ja selittäjät selittää.

velipesonen: Konseptualismi eli vaikkapa seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvillä asioilla pelailu on eräs rakennelähtöisyyden muoto sekin. Silloin valitaan kehys ensin ja taulu vasta jälkeen, mielellään tietenkin sellainen joka sopii kehykseen, joka taas sopii sisustukseen, joka tyylitajuisimmillaankin on kuollut sommitelma.
 
Konseptualismia ei kuitenkaan tarkoiteta silloin kun etupäässä modernin taiteen piirissä puhutaan taideteoksen rakenneperiaatteista. Ne ovat yhteneviä arkkitehtuurin hyödyntämien rakenneperiaatteiden kanssa; eihän sellaista rakennelmaa kannata tehdäkään joka noin vain sortuu. Se on kuitenkin sama kuin edellisessä kappaleessa mainitsemani sisustus, etevimmilläänkin hengetön ja kuollut.
 
Arkkitehtuuri voi kyllä ilmaista asioita niin kuin pörssibisneksen strategiatkin, muttei koskaan olla taiteellisesti kiinnostavaa. Rakennelähtöinen tekeminen myy todellisen taiteen kuolleelle sommitelmalle.
 
:D Nyt kyllä ... köh köh, yskii ja pahasti. Jos kiellät sommittelun et kyllä voi mitään tehdäkään, ei kaikki sommittelu ole pahasta vaan välttämättömyys, silloinkin kun se tapahtuu tiedostamatta. Joskus sommittelu muuttuu ulkokohtaiseksi, ja hallitsevaksi, mutta tämä koskee niin rakennustaidetta kuin musiikkia kuin kirjallisuutta. Joskus ulkokohtaisuus on ilmaisullinen keino,joka välittää sisältöä.
 
Eikä modernin taiteen rakenneperiatteet ole sama asia kuin rakenne rakennuksessa, ellet sitten puhu modernin veistoksen faktisesta rakenteesta. Ja insinöörien laskelmissakin on sisäistä kauneutta, joka liittyy rakenteelliseen logiikkaan ja rakenteiden laskennalliseen eleganssiin ja se ei näy kuin niille jotka osaavat laskea. Jne.
 
Goethe taisi sanoa että arkkitehtuuri on jäädytettyä musiikkia, eikä se tarkoittanut sillä että se on kuolleeksi jäätynyttä vaan että tilat soivat. Niin kuin soivat. Jollei ole tilakuuro.
 
E: lisätään nyt se, että mä tulkitsen, että lähinnä orgaaninen, hetkessä syntyvä improvisaatio voi olla jotain mitä määritselmäsi mukainen rakenteellisuus ei ole. Arkkitehtoninen sommitteleu ja säveltäminen taas eivät juurikaan poikkea toisistaan.

Sergei Fallinen: joo no en ehkä tarkottanu et bowie olis rakennelähtönen mut ehkä sit se seuraava kundi joka pukeutuu samaks ziggyks ja ehkä jopa väittää itteensä homokskin?
 
Joo, ehkä, jollei se siteeraaminen ole ilmaisukeino, jolla se nyrjäyttää asiat uuteen kulmaan.

Askr: :D Nyt kyllä ... köh köh, yskii ja pahasti. Jos kiellät sommittelun et kyllä voi mitään tehdäkään, ei kaikki sommittelu ole pahasta vaan välttämättömyys, silloinkin kun se tapahtuu tiedostamatta. Joskus sommittelu muuttuu ulkokohtaiseksi, ja hallitsevaksi, mutta tämä koskee niin rakennustaidetta kuin musiikkia kuin kirjallisuutta. Joskus ulkokohtaisuus on ilmaisullinen keino,joka välittää sisältöä.
 
Eikä modernin taiteen rakenneperiatteet ole sama asia kuin rakenne rakennuksessa, ellet sitten puhu modernin veistoksen faktisesta rakenteesta. Ja insinöörien laskelmissakin on sisäistä kauneutta, joka liittyy rakenteelliseen logiikkaan ja rakenteiden laskennalliseen eleganssiin ja se ei näy kuin niille jotka osaavat laskea. Jne.
 
Goethe taisi sanoa että arkkitehtuuri on jäädytettyä musiikkia, eikä se tarkoittanut sillä että se on kuolleeksi jäätynyttä vaan että tilat soivat. Niin kuin soivat. Jollei ole tilakuuro.
 
E: lisätään nyt se, että mä tulkitsen, että lähinnä tarkoit, orgaaninen, hetkessä syntyvä improvisaatio voi olla jotain mitä määritselmäsi mukainen rakenteellisuus ei ole. Arkkitehtoninen sommitteleu ja säveltäminen taas eivät juurikaan poikkea toisistaan.
 
No-ei, vaan kuten itsekin tulet sanoneeksi, sommitelma voi kaapata vallan ja se on taiteen loppu. Se on myös modernismin alku. Tämä on näin yksinkertaista ja hyvin graafisen mustavalkoista. Kunnioitettu viininlitkijä J. W. von Goethe on sanonut yhtä sun toista, puhukoon mitä haluaa. Ei-rakennelähtöisyys on oikean taiteen kriteeri, sehän vain tarkoittaa että taideteoksen sisäpuolella oleva aines, sisällöllinen idea, määrää taideteoksen rakenteen eikä päin vastoin. On täysin mahdollista ja todennäköistä että modernisminkin piiriin yleensä luettavien taiteilijoiden joukossa on oikeita taiteilijoita, mutta heidät on tuomittu olemaan väärinymmärrettyjä niin kauan kuin heidän tekemisiään tulkitaan modernismin lähtökohdista.
 
Matematiikan kauneus pohjautuu paljon sille josta käytämme nimeä symmetria, vaikka emme täysin ymmärrä mitä symmetria on. Hermann Weyl on kirjoittanut aiheesta mielenkiintoisen yleistajuisen kirjan. Taiteessa olla symmetrinen on olla kuollut.

velipesonen: No-ei, vaan kuten itsekin tulet sanoneeksi, sommitelma voi kaapata vallan ja se on taiteen loppu. Se on myös modernismin alku.
 
Höpsis. Ja sanoin, että voi kaapata vallan - oli kyse mistä lajista tai tyylisuunnasta hyvänsä. Jälleen: eroja tyylilajen tai tai taidelajien välillä ei voida rinnastaa eroihin hyvän ja huonon, korkean ja matalan jne välillä. Eri asioita.
 
En ole matemaatikko, mutta jotenkin aavistelisin, että se, että yhtälöissä ja matemaattisissa lausekkeissa asioiden pitää vastata toisiaan ei ole sama asia kuin formaali symmetria, tässäkin rinnastuksessa vedetään yhtäläisyysmerkit väärään kohtaan.

Sergei Fallinen: Bowie on rakennelähtönen poppari ja Ziggy haluaa vaan soittaa musiikkia
 
Bowie ei ole rakennelähtöinen poppari vaan nero. Koko musiikillinen tekeminen on käsittämättömän korkealaatuista aina Scary Monsersiin saakka poissulkien L.A:n narkkivuodet. Yksi kaikkien aikojen meloodikoista ihan missä tahansa musiikinlajissa.

jazzmies: Bowie ei ole rakennelähtöinen poppari vaan nero. Koko musiikillinen tekeminen on käsittämättömän korkealaatuista aina Scary Monsersiin saakka poissulkien L.A:n narkkivuodet. Yksi kaikkien aikojen meloodikoista ihan missä tahansa musiikinlajissa.
 
Bowie on nero kyllä, mukaanlukien LA-levyt, mutta jotensakin nimenomaan musiikillisista kriteereistä katsottuna suhteessa siihen "rakennelähtöisyyteen" ja moneen joille olet jaellut niitä neron antiteesileimoja tämä kommentti vinosti hymyilyttää. Fanipoikuus on kyllä ok, ei siinä mitään.

Atomic Cafe: Vaikka muovipääkalloilla ja mansikkahillolla leikkiviä rokkareita oli jo 50-luvulla niin voidaan silti sanoa että 60-luku toi lavalle teatterin ja 70-luku sirkuksen. Ikävää että Alice kuoli vähän Morrisonin jälkeen.
 
Muistatko päivämääränkin?
 
Alice teki pari hienoa levyä mutta sitten se heitti veivinsä ja tilalle astui joku zompi joka on ilman meikkejäkin hitosti pelottavampi ilmestys kun Lordi euroviisuissa.
 
Mitä tekemistä sinun levymaullasi ja ulkonäkökritiikeilläsi on Alice Cooperin 80's rockin elävyyden kanssa?

Askr: Höpsis. Ja sanoin, että voi kaapata vallan - oli kyse mistä lajista tai tyylisuunnasta hyvänsä. Jälleen: eroja tyylilajen tai tai taidelajien välillä ei voida rinnastaa eroihin hyvän ja huonon, korkean ja matalan jne välillä. Eri asioita.
 
En ole matemaatikko, mutta jotenkin aavistelisin, että se, että yhtälöissä ja matemaattisissa lausekkeissa asioiden pitää vastata toisiaan ei ole sama asia kuin formaali symmetria, tässäkin rinnastuksessa vedetään yhtäläisyysmerkit väärään kohtaan.
 
Juuri tätä minä yritin sanoa, eli sommitelma voi kaapata vallan missä tahansa taidelajissa ja silloin taide lakkaa. Arkkitehtuuri ei ole taidetta ollutkaan. Matematiikan kauneus sikäli kuin sijoittuu symmetriaan ei ole yhtä kuin se, että yhtälö ratkeaa eli on ei-epäyhtälö. Puhun symmetriasta, joka on eräs ilmiö mitä matematiikkakin tutkii ja jota sisältyy matematiikan rakenteisiin. Matematiikka ei kuitenkaan toistaiseksi ole kyennyt selvittämään mitä symmetria on vaan pelkästään - ja nyt tarkkana - LUOKITTELEMAAN eri symmetrian lajeja!!!

jazzmies: Mielelläni en käyttäisi sanaa musiikki jazzin, rockin, popin, metallin tai klassisen yhteydessä. Ne ovat mielestäni enemmänkin teko- ja vastaanottotapoja ja -kulttuureja kuin kategorisia tyyliluokituksia.
 
Me muut emme vain sitä ymmärrä, koska emme ilmeisesti omaa niin laajaa tajuntaa kuin sinä. Miksi musiikki ei voi mielellään olla teko-, vastaanottotapa tai -kulttuuri? Miksi sen pitäisi olla vain kategorinen tyyliluokitus?

Cimble: Me muut emme vain sitä ymmärrä, koska emme ilmeisesti omaa niin laajaa tajuntaa kuin sinä. Miksi musiikki ei voi mielellään olla teko-, vastaanottotapa tai -kulttuuri? Miksi sen pitäisi olla vain kategorinen tyyliluokitus?
 
Eikös jazzmies sanonut justiinsa että niitä ei pitäisi ajatella kategorisina tyyliluokituksina?
 
jazzmies: Mielelläni en käyttäisi sanaa musiikki jazzin, rockin, popin, metallin tai klassisen yhteydessä. Ne ovat mielestäni enemmänkin teko- ja vastaanottotapoja ja -kulttuureja kuin kategorisia tyyliluokituksia.
 
Kyllä ne vaan musiikkia ovat, vaikka jokaiseen tyylisuuntaukseen voidaankin olettaa kuuluvan myös ulkomusiikilliset asiat, kuten ulkonäkö, vaikutus yleisöön, näkyminen mediassa jne. Mutta minun näkökulmastani musiikki on yksinkertainen asia jota ei tarvi ottaa liian monimutkaisesti ja vakavasti. Rock on yhdenlaista musiikkia, jazz toisenlaista, metalli kolmatta ja klassinen monine alalajeineen neljättä. Keep it simple stupid...
 
Jooh, pitäkää hauskaa.

Sellisti: Mutta sitäpä saa mitä tilailee. Ja täytyy tämän väännön jonkinlaista nautintoa heillekin tuottaa, koska tuskinpa muuten jatkaisivat samaa rataa jo toista sataa sivua. Vaikka johan se pesonen yritti häätää toisinajattelijoita muihin ketjuihin.
 
Voisivat erittäin mieluusti siirtyä taputtelemaan toisiaan selkään ja naureskelemaan olemattomille vitseilleen omaan ketjuunsa jossa voisivat rauhassa rakennella rockin kuolemalle vastakkaisia teoriojaan. Heille tämä näyttää olevan jonkinlaista idioottiviihdettä, ei minulle.

Se mikä tässä nykymetallissa vähän kivestää on se, että juuret on unohdettu. Se missä paras rock musiikki on ammentanut bluesista, niin nämä nykyiset metallimiehet ovat ammentaneet suoraan näistä rocklähteistä, jolloin perinne katkeaa. Ehkä siksi en löydä tämänpäivän metallista itselleni mielekästä kuunneltavaa.

VViltsu: Eikös jazzmies sanonut justiinsa että niitä ei pitäisi ajatella kategorisina tyyliluokituksina?
 
Sanoi, ensimmäinen luetun ymmärtämättömyys kirjattu. :)
 
Kyllä ne vaan musiikkia ovat, vaikka jokaiseen tyylisuuntaukseen voidaankin olettaa kuuluvan myös ulkomusiikilliset asiat, kuten ulkonäkö, vaikutus yleisöön, näkyminen mediassa jne.
 
Niin ovat, kerro se jazzmiehelle. Mutta näennäinen kategoriointi on siinä mielessä välttämätöntä, että sillä saadaan kuvattua ja niputtaa helpommin niitä niiden piirteitä käsiteltäessä. Esimerkiksi jos on Cream, Police, Bon Jovi ja Nirvana, ne voidaan niputtaa rokiksi. Madonna, Cher, A-ha ja Neljä Ruusua popiksi. Näin on helpompi käsitellä niiden piirteitä mainitsematta niiden jokaisen yksityiskohtaisia piirteitä kuvatakseen bändiä tai artistia.
 
Monesti on tietty vaikeaa vetää rajaa tyyleille tai niiden ominaisuuksille, mutta rokissa on kyllä edelleen elossa niitä piirteitä, joiden avulla se voidaan tulkita rokiksi tai eläväksi.

velipesonen: Voisivat erittäin mieluusti siirtyä taputtelemaan toisiaan selkään ja naureskelemaan olemattomille vitseilleen
 
Ihan samaa voisi sanoa teille. Mutta sanan "vitseilleen" tilalle voisi vaihtaa "mollaamiselleen ja ylemmyyden tunnolleen".
 
Heille tämä näyttää olevan jonkinlaista idioottiviihdettä, ei minulle.
 
Niin, huomataan toki miten tärkeä asia tällainen julistus on sulle.
 
jossa voisivat rauhassa rakennella rockin kuolemalle vastakkaisia teoriojaan
 
Nythän on niin, että täällä on lukuisat kerrat esitetty asioita, jotka toteamalla rock ei ole kuollut. Sen sijaan teoria kuolemasta on vailla loogista teoriaa tai riittävää selvennystä ja kärsii realiteettien puutteista.

Cimble: Muistatko päivämääränkin?
 
25.6.1976.