Rock, pop, alternative ›

Sergei Fallinen: Mietipä nyt vähän. Siihen aikaan Suomessa oli noin kymmenen keikkapaikkaa ja yksi ainut bändi joka niitä täytti. Nykyisin jokaisessa kaupungissa soittaa joka viikonloppu 15 bändiä, ja silti jokainen keikka on aivan täynnä. Lyhyelläkin matematiikalla ymmärtää että vain hyvin marginaalinen osa Suomen nuorisosta oikeasti tuohon aikaan tiesi yhtään mitään ganesista.
 
Älä nyt puhu paskaa. Kyllä Suomessa oli siihen aikaan paljon enemmän keikkapaikkoja, esimerkiksi tanssilavoja, kuin nykyään ja kyllä niitä bändejä oli muitakin. Kyllä Hurriganes oli tosiaan kaikkien huulilla, mutta minun muistini mukaan enemmänkin vasta seitkytluvun puolessa välissä.

Euphonium: Jos tuo oli tarkoitettu minulle, en sanonut, ettei pienillä paikkakunnilla tiedetty Hurriganesista mitään. Kyllä tiedettiin, mutta sanoin vain, että Hurriganes ei ollut ensimmäinen, eikä se mikä teki meistä rockin ystäviä. Minä en voinut kuunnella Hurriganesia kasetilta ennen kouluun menoa, koska silloin ei ollut vielä koko bändiä, eikä paljon kasettejakaan.
 
Kyllähän Rock musaa on tehty jo ennen Hurriganesia. En ole mielestäni sellaista väittänyt, että rock musiikki olisi jotenkin heidän keksimäänsä.
Vaikka myöhemmin löysin Esim. Chuck Berryn, niin siltikin pienenä poikana kuulin Hurriganesia ennen monia jenkkien rock ja blues miehiä.
Jos alle kouluikäinen on jostain bändistä kuullut 70-luvulla, niin on sen täytynyt olla jotenkin kyllä suosittu. Itsellä ei ollut vanhempia sisaruksia ja muutenkin siihen aikaan leikittiin enemmän pihalla kuin nykyään.
Myöskään omat vanhempani eivät kuunnelleet rock musaa tai soittaneet mitään instrumenttia.
 
Minulle musan kuuntelu ja soittaminen on ollut eräänlaista aikamatkustamista taaksepäin ja monet hyvät blues jutut tulee jo ennenkuin on ensimmäisiä lankkusähkökitaroita edes tehty.
Tosin musamaku on myös laajentunut moniin muihinkin juttuhin, että en kuuntele ja soita pelkästään rock tai blues musiikkia.

Sergei Fallinen: ja silti jokainen keikka on aivan täynnä.
 
Onko näin?
Onko todella näin?
 
Oispa näin.

Sergei Fallinen: Tässäkin ketjussa moni on sanonut ostaneensa levyjä suurinpiirtein kymmeniä kappaleita kun kyseessä oli niin kova bändi. Kyllähän sellainen vähän kaunistaa tilastoja. Varmasti oli ihan suosittu, en minä sitä, mutta eihän sitä voi kiistää että on varmasti tiettyjen piirien etujen mukaista pitää yllä tuota illuusiota jostain kokonaista sukupolvea määrittäneestä aktista.
 
Aikalaisena kun muistelen, niin kyllähän tuosta bändistä diggailtiin 70-luvulla hyvin laajasti etenkin murrosikäisten kundien keskuudessa. Oli myös porukkaa, joka intohimoisesti inhosi ganesia, mm. osa progejengistä ja jotkut tytöt...heh. Mutta kyllä Hurriganes oli 70-luvun muutamina vuosina ilmiö, joka liikutti ja puhutti huomattavaa osaa rock-altistunutta nuorisoa. Toiset kehui, toiset haukkui, vanhemmat kauhisteli.
Tuohon aikaan elettiin enemmän yhtenäiskulttuurissa kuin nyt. Musa-skene ja nuorison kiinnostukset eivät olleet sillä lailla sirpaloituneita kuin nyt, kun kaikkea on saatavilla parilla hipaisulla ja tarjontaa on 7/24.
70-luvulla tällaisia sukupolvikokemuksia syntyi helpommin.
 
PS. Epäilen, että 70-luvulla monellakaan olisi ollut varaa ostaa kymmenittäin samaa lp:tä. Maksoi kuitenkin 29,90 mk ja se oli iso raha. Tietysti listasijoitukset määräytyivät kauppojen sisäänostojen perusteella, mutta tuskin levyt kauppojen hyllyihin jäivät.

Euphonium: Kyllä Hurriganes oli tosiaan kaikkien huulilla, mutta minun muistini mukaan enemmänkin vasta seitkytluvun puolessa välissä.
 
Sehän tässä osittain juuri onkin kun vastakkain ovat eläkeläisten epämääräiset, keskenään ristiriitaiset muistelmat, ja nuoremman väen faktapohjaiset analyysit, joita ei sumenna omakohtaisten kokemusten epäluotettavuus.

Sergei Fallinen: Sehän tässä osittain juuri onkin kun vastakkain ovat eläkeläisten epämääräiset, keskenään ristiriitaiset muistelmat, ja nuoremman väen faktapohjaiset analyysit, joita ei sumenna omakohtaisten kokemusten epäluotettavuus.
 
Sinähän se vasta trolli olet.

qal: Sinähän se vasta trolli olet.
 
Nojoo, voi olla että oli vähän kärkevästi sanottu, mutta pointti oli, ettei kukaan tässä ketjussa vielä ole perustellut hurriganesien merkittävyyttä millään muulla kuin oman kaveriporukkansa fanituksen perusteella.

qal: Sinähän se vasta trolli olet.
 
Mut on siinä sen verta perää, että omasta kuplasta (minkä sisäinen näkemys väkisinkin on) on vaikea tarkastella kokonaisuutta.

Sergei Fallinen: Nojoo, voi olla että oli vähän kärkevästi sanottu, mutta pointti oli, ettei kukaan tässä ketjussa vielä ole perustellut hurriganesien merkittävyyttä millään muulla kuin oman kaveriporukkansa fanituksen perusteella.
 
Nojaa. Esim tossa aiemmin linkittämässäni wikipediassa on listattu aika lailla levymyyntiä plus sun muita kunniamainintoja ja kilpailujen voittoja.
Itse en sinällään edes pidä ganesista (olen kasvanut siitä ulos) mutta kyllä se silloin oli kova juttu kun sitä aikaa eli ja hengitti.

Sergei Fallinen: Mietipä nyt vähän. Siihen aikaan Suomessa oli noin kymmenen keikkapaikkaa ja yksi ainut bändi joka niitä täytti. Nykyisin jokaisessa kaupungissa soittaa joka viikonloppu 15 bändiä, ja silti jokainen keikka on aivan täynnä. Lyhyelläkin matematiikalla ymmärtää että vain hyvin marginaalinen osa Suomen nuorisosta oikeasti tuohon aikaan tiesi yhtään mitään ganesista.
 
No äläpä nyt viitsi oikeasti.

Kailis: No äläpä nyt viitsi oikeasti.
 
Sergei vähän oikoo mutkissa ja käyttää lähestymistavastaan luonnehdintaa "faktapohjainen". Pääasia että meidät eläkeläiset saadaan hermostumaan :D

Kefiiri: Sergei vähän oikoo mutkissa ja käyttää lähestymistavastaan luonnehdintaa "faktapohjainen". Pääasia että meidät eläkeläiset saadaan hermostumaan :D
 
130 keikkaa vuodessa, ympäri Suomea. Levymyynti aikalaistilastoihin verratessa huikea. Siinä on ne faktat. Se pitääkö bändistä on eri asia, mutta kyllä se ilmiö oli siihen aikaan. En mä itsekään oikeen jaksa sitä enää kuunnella.

Sergei Fallinen: Sehän tässä osittain juuri onkin kun vastakkain ovat eläkeläisten epämääräiset, keskenään ristiriitaiset muistelmat, ja nuoremman väen faktapohjaiset analyysit, joita ei sumenna omakohtaisten kokemusten epäluotettavuus.
 
Kerro ihmeessä meille edes yksi faktapohjainen analyysi, mihin viittaat.
Mihin lähdetietoihin mahtavat perustua?

Jytän diggailu oli siihen aikaan aika erilaista. Tosiaan yhdessä mentiin kylän poikien kanssa kirkumaan Hurriganesin keikalle ja halailemaan, kun PEKKA vongutti sitä mollipentatonistaan. Tavallaan Beatles-perintöä ja sen ajan henkeä, tärkeintä oli kirkuminen mukana, semminkin kun pa-kamatkin oli niin paskoja, että bändistä ei kuullut mitään ja näki vaan ne Pekkan panoliikkeet sen kitaransa kanssa. Nykyäänkään ei osata kuunnella, eikä tehdä musiikkia ja edelleen kaikki musiikki on kauhean huonoa. Mutta kukaan ei jaksa lähteä edes kirkumaan enää, ei ole yhteisöllisyyttä, eikä rehtiä miesrakkautta herättäviä primitiivisiä blues-akteja.

Hassuinta koko keskustelussa on, että Ganesia tai Alberttia pitää selitellä. Joka oli silloin "messissä" kyllä muistaa miten mentiin. Ennen Ganesia vastaavaa ei ollut, eikä sen jälkeenkään. Joku Dingo pääsi ehkä lähelle. Ganesilla oli vaikutusta jopa vaatemyyntiin, kuten Beavers ja MicMac-farkut. Jotkut luulivat, että Beavers on Hurriganesin vaatemerkki ;-)

Yallup: Hassuinta koko keskustelussa on, että Ganesia tai Alberttia pitää selitellä. Joka oli silloin "messissä" kyllä muistaa miten mentiin. Ennen Ganesia vastaavaa ei ollut, eikä sen jälkeenkään. Joku Dingo pääsi ehkä lähelle. Ganesilla oli vaikutusta jopa vaatemyyntiin, kuten Beavers ja MicMac-farkut. Jotkut luulivat, että Beavers on Hurriganesin vaatemerkki ;-)
 
Tääkin on kyllä aika jännä tosiaan. Voiko selittelyn tarpeelle olla syynä se, että Hurriganesin tahra on haalistunut samalla kun yhä suuremmalle osalle jengistä Hurriganes tarkoittaa sitä Remu&Hurriganes -viritelmää alkuperäisen rokkikoneen sijaan?

sticky fingers: Tääkin on kyllä aika jännä tosiaan. Voiko selittelyn tarpeelle olla syynä se, että Hurriganesin tahra on haalistunut samalla kun yhä suuremmalle osalle jengistä Hurriganes tarkoittaa sitä Remu&Hurriganes -viritelmää alkuperäisen rokkikoneen sijaan?
 
No ei kait kukaan ole ikuisesti 12-vuotias ja sit tulikin jo Ritari Ässä

Roadrunner on vieläkin Suomen 9. myydyin albumi ja oli aikoinaan tosi pitkään ykkönen. 171000 myytyä on kova paikka kenelle vaan ja kun ajattelee sen ajan myyntejä, niin olihan aika valtaisaa. Vasta Dingon Kerjäläisten valtakunta meni ohi kymmenen vuoden päästä, kun rahaakin oli teineillä hieman eri tavalla kuin 70-luvulla. Taisi olla se kasinotalous menossa.

Ennen Roadrunneria piikkipaikkaa piti Erkki Junkkarinen ja Ruusuja Hopeamaljassa. Oli varsin suosittu laajalla ikäryhmällä ja möi 115000 albumia.

Yallup: Hassuinta koko keskustelussa on, että Ganesia tai Alberttia pitää selitellä. Joka oli silloin "messissä" kyllä muistaa miten mentiin. Ennen Ganesia vastaavaa ei ollut, eikä sen jälkeenkään. Joku Dingo pääsi ehkä lähelle.
 
Eikö Cheek ole aika lähelle? On sentään myynyt olympiastadionin täyteen ja vieläpä useampaan kertaan. Ei ollut Ganesista siihen edes suosionsa huipulla.