Rock, pop, alternative ›

Lisätään vielä että Bon-ajalta löytyy alkukantaista matskua levy tolkulla ja joku voi olla niistä täysin onnellinen ettei muuta tarvi. Mulle ne on about 70%:sti "kovia biisejä" ja loputkin vähintään keskinkertaista (joku levy lähes 100% timangia).
 
Laulajavaihdoksen jälkeen matsku on sitten ollutkin hyvin epätasaista. Pari ekaa pääsee lähes samaan "tykkään"-prosenttiin ("mustalla" yleisiä kovia hittejä, "tykkilevyllä" ittelle kovia biisejä), mutta sitten on kourallinen levyjä joilta saa hyviä biisejä etsiä tiukalla kammalla (ja tuotantokin seilaa syvissä vesissä). Onhan niitä vielä Flickillä mutta hyvä olo koko ajan vähenee (ja sekaan tulee aika scheisseakin). Razorilla (uusi tuleminen) tilanne taas paranee ja 50-60% menee sitten loppuun asti. Razor ja Ballbreaker vähän lähempänä sydäntä kuin Stiff ja Black Ice.

Rodger: Mun mielestä vähän outoa kommentointia Angusin taholta Ruddin tilanteesta. Kuvastaa sitä, kuinka suosituista bändeistä tulee jotain hemmetin korporaatioita, joissa soittajat tapaa toisiaan enää etukäteen suunnitellun aikataulun mukaan studiossa tai jossain muualla. Päämajassa mietitään nyt, edellyttääkö tuotteen kaupaksi meneminen Phil Rudd -rumpukonetta vai menisikö tuote kaupaksi myös eri sisällöllä. Loppujen lopuksi varmaankin AC/DC:tä kuullostava levy ja kiertue saataisiin aikaiseksi ilman ketään nykyisistä hemmoista.
 
AC/DC kuoli kun Bon Scott kuoli. Loppu on ollut tribuuttimeinikiä. On toistettu jo riittävästi sitä, mikä kerran toimi.
 
Aika monelle bändi on maistunut vielä Bonin jälkeenkin. Joten ihan turhaa spekulaatiota tämä yo. teksti.
 
Odotan uutta levyä innolla.

Eihän siitä vielä kauaa ole kun tuommoset viiskymppisetkin rokkarit oli melko harvinainen laji, naureskelua ja ihmettelyä riitti onko se missään määrin mahdollista touhua enää siinä iässä. Nyt sitten alkaa olla jo niin standardi että 60-70 vuotiaanakin vedetään, homma tarpeeksi monen mielestä edelleenkin toimii ja areenat täyttyy. Kun miettii kuitenkin, että jos on kuuskymppinen ja takana 40+ vuotta rock n' roll -elämää, niin ei kai se toisaalta mikään ihme ole ettei jostain neljän-viiden hengen bändistä koko sakki selviä kunnialla maaliin asti.
 
Eikö tässäkin bändissä tyypit asu suurinpiirtein eri mantereilla, ja levyjen ja kiertueiden välissä puoli vuosikymmentä, niin onhan rumpalin soitto-, henkinen- ja fyysinen kunto voinut tulla ihan yllärinäkin muille.

slowdive: Eihän siitä vielä kauaa ole kun tuommoset viiskymppisetkin rokkarit oli melko harvinainen laji, naureskelua ja ihmettelyä riitti onko se missään määrin mahdollista touhua enää siinä iässä. Nyt sitten alkaa olla jo niin standardi että 60-70 vuotiaanakin vedetään, homma tarpeeksi monen mielestä edelleenkin toimii ja areenat täyttyy. Kun miettii kuitenkin, että jos on kuuskymppinen ja takana 40+ vuotta rock n' roll -elämää, niin ei kai se toisaalta mikään ihme ole ettei jostain neljän-viiden hengen bändistä koko sakki selviä kunnialla maaliin asti.
 
Eikö tässäkin bändissä tyypit asu suurinpiirtein eri mantereilla, ja levyjen ja kiertueiden välissä puoli vuosikymmentä, niin onhan rumpalin soitto-, henkinen- ja fyysinen kunto voinut tulla ihan yllärinäkin muille.
 
Komppaan tätä. Nyt olisi ehkä jo korkea aika päästä eroon rockin "nuorisomusiikki"-leimasta joka totuuden nimessä on jo ihan uskomattoman vanhakantaista ajattelua. Rock on musiikinlajina kokenut saman kaaren kuin jazz tai blues eikä ikä enää ole merkittävä tekijä. Silti tähän "nuorison kapinaan" tartutaan kuin hukkuva oljenkorteen mikä tuntuu joskus aika naurettavalta.

Rodger: Mun mielestä vähän outoa kommentointia Angusin taholta Ruddin tilanteesta. Kuvastaa sitä, kuinka suosituista bändeistä tulee jotain hemmetin korporaatioita, joissa soittajat tapaa toisiaan enää etukäteen suunnitellun aikataulun mukaan studiossa tai jossain muualla. Päämajassa mietitään nyt, edellyttääkö tuotteen kaupaksi meneminen Phil Rudd -rumpukonetta vai menisikö tuote kaupaksi myös eri sisällöllä.
 
Mihinköhän artikkeliin nyt mahdat viitata, kun itse en löytänyt mitään tuollaista? Ellei sitä ollut sitten siinä ranskankielisessä jutussa, mistä en ymmärtänyt mitään. Bändihän päinvastoin ilmoitti välittömäisti Ruddin pidätyksestä kuultuaan, että hänen mahdollinen poissaolonsa ei tule vaikuttamaan tulevaan kiertueeseen. Vielä tärkeämmän jäsenen, Malcolmin, jääminen pois nauhoituksista ja lopulta koko bändistä ei sekään vaikuttanut bändin levynteko- ja kiertuesuunnitelmiin, vaikka voisi kuvitella että siinä vaiheessa olisi jo ajateltu että tämä oli nyt tässä, ei voi toimia. En nyt oikein ymmärrä mihin tuo väitteesi perustuu?
 
Enkä mä tiedä ovatko minkään muunkaan suurbändin jäsenet niin parhaita frendejä keskenään että aikaa vietettäisiin yhdessä ihan töiden ulkopuolellakin. Ehkä alussa niin olikin, mutta kun takana alkaa olla vuosikymmeniä niin kai niitä samoja naamoja on nähnyt jo tarpeeksi. Ei se tarkoita että oltaisiin kylmiä bisnesmiehiä, AC/DC:n kohdalla etenkään. Nimenomaan tämän bändin jäsenethän ovat olleet aina erityisen rentoja ja maanläheisiä, "tavallisia" heppuja, eivät mitään kusipäisiä, rahanahneita staroja.
 
Loppujen lopuksi varmaankin AC/DC:tä kuullostava levy ja kiertue saataisiin aikaiseksi ilman ketään nykyisistä hemmoista.
 
Tuo nyt ei sentään pidä paikkaansa. Tai sitten Angus voisi sanoa Airbournen jätkille että opetelkaas pari tusinaa meidän biisejä ja tehkää maailmanlaajuinen coverkiertue. Olisko kaikki tyytyväisiä? Mutta jos sun lähtökohta on tämä...
 
AC/DC kuoli kun Bon Scott kuoli. Loppu on ollut tribuuttimeinikiä. On toistettu jo riittävästi sitä, mikä kerran toimi.
 
...niin tavallaan ymmärrän tuollaisenkin mielipiteen.

PsychedelicWarlord: Komppaan tätä. Nyt olisi ehkä jo korkea aika päästä eroon rockin "nuorisomusiikki"-leimasta joka totuuden nimessä on jo ihan uskomattoman vanhakantaista ajattelua. Rock on musiikinlajina kokenut saman kaaren kuin jazz tai blues eikä ikä enää ole merkittävä tekijä. Silti tähän "nuorison kapinaan" tartutaan kuin hukkuva oljenkorteen mikä tuntuu joskus aika naurettavalta.
 
Osaan arvailla mitä jäsen velipesonen kommentoisi tähän... :D
 
Mutta noinhan se on ollut siitä lähtien, kun se "kapina" jäi pois rockista. Jos sitä ei halua silloin pitää oikeana rockina, niin mikäs siinä, mutta ei se onneksi estä hyvästä musiikista nauttimista. Jos se on hyvää.
 
Onhan AC/DC:n oma kaarikin ollut melkoinen sieltä alkuaikojen paheksuntaa aiheuttavasta, järkyttävän lujaa soittavasta ja tajuttoman energisestä klubijyrästä nykyiseen leppoisasti jutustelevaan ja vitsailevaan ukkoseuraan, jonka jäsenet esiintyvät tv-ohjelmissa (Brian ja autot), chattailevat fanien kanssa netissä, nauttivat elämästä ja tekevät levyn kerran 6-8 vuoteen. En mä sikäli ihmettele jos sieltä on matkan varrella muutamakin die hard -fani hypännyt tympääntyneenä kelkasta, mutta odottaako joku muka tosissaan että kuusikymppiset ukot vielä eläisivät samanlaista rock'n'roll -elämää kuin nuorina? Tai että eläisivät ylipäänsä enää, jos niin olisi? Phil Rudd on viimeisin esimerkki siitä miten siinä käy.
 
Musta on ihan hienoa että bändi vielä jaksaa haastaa itsensä levyttämällä, vaikka mikään ei varmaan enää siihen pakota. Raha-asiat lienevät ihan hyvin kaikilla, ja mitään ei tarvi enää todistaa kellekään. Enemmänhän se tässä vaiheessa alkaa mennä riskin puolelle että ura kääntyy sellaiseen laskusuuntaan että se alkaa jo himmentää sitä mennyttä loistoakin. Silti on vielä motivaatiota ja intoa musiikin tekemiseen, viimeaikaisista vastoinkäymisistäkin huolimatta.

sellisti: Osaan arvailla mitä jäsen velipesonen kommentoisi tähän... :D
 
Mutta noinhan se on ollut siitä lähtien, kun se "kapina" jäi pois rockista. Jos sitä ei halua silloin pitää oikeana rockina, niin mikäs siinä, mutta ei se onneksi estä hyvästä musiikista nauttimista. Jos se on hyvää.
 
Onhan AC/DC:n oma kaarikin ollut melkoinen sieltä alkuaikojen paheksuntaa aiheuttavasta, järkyttävän lujaa soittavasta ja tajuttoman energisestä klubijyrästä nykyiseen leppoisasti jutustelevaan ja vitsailevaan ukkoseuraan, jonka jäsenet esiintyvät tv-ohjelmissa (Brian ja autot), chattailevat fanien kanssa netissä, nauttivat elämästä ja tekevät levyn kerran 6-8 vuoteen. En mä sikäli ihmettele jos sieltä on matkan varrella muutamakin die hard -fani hypännyt tympääntyneenä kelkasta, mutta odottaako joku muka tosissaan että kuusikymppiset ukot vielä eläisivät samanlaista rock'n'roll -elämää kuin nuorina? Tai että eläisivät ylipäänsä enää, jos niin olisi? Phil Rudd on viimeisin esimerkki siitä miten siinä käy.
 
Musta on ihan hienoa että bändi vielä jaksaa haastaa itsensä levyttämällä, vaikka mikään ei varmaan enää siihen pakota. Raha-asiat lienevät ihan hyvin kaikilla, ja mitään ei tarvi enää todistaa kellekään. Enemmänhän se tässä vaiheessa alkaa mennä riskin puolelle että ura kääntyy sellaiseen laskusuuntaan että se alkaa jo himmentää sitä mennyttä loistoakin. Silti on vielä motivaatiota ja intoa musiikin tekemiseen, viimeaikaisista vastoinkäymisistäkin huolimatta.
 
Teen malcolmyoungit ja komppaan tätä kovalla kädellä. Juuri näin.

Kukahan sinne rumpupallille mahtaa päätyä? Simon Wrightkin on mielestäni paljon kehittynyt soittajana sitten viime stintin. Slade.. Tai sitten tietysti kyllä niitä päteviä ammattilaisia löytyy helvatin paljon.

Heh voi olla että ihan heti ei kuitenkaan oteta harrastelijarumpalia messiin;)...

Regalis Apertura: Heh voi olla että ihan heti ei kuitenkaan oteta harrastelijarumpalia messiin;)...
 
No sitten varmaan tarttis tarjota itteensä, mähän kun oon tietyissä piireissä* Kallion Phil Ruddina tunnettu. Tosin jonkun pitäis enste londaa fyrkat siihen Sonorin settiin ku oon PA...
 
* minä & vaimo

Pikku pätkä listening partystä New Yorkista. Ei spoilereita! http://www.youtube.com/watch?v=AYLnKEiv1w0

Artturi: Pikku pätkä listening partystä New Yorkista. Ei spoilereita! http://www.youtube.com/watch?v=AYLnKEiv1w0
 
Tässä samasta aiheesta Artisan Newsin raportti:
https://www.youtube.com/watch?v=KXe … qcbAqHE&feature=player_embedded

Angus unohti käydä vessassa ennen kuin nousi lavalle.

sellisti:Enkä mä tiedä ovatko minkään muunkaan suurbändin jäsenet niin parhaita frendejä keskenään että aikaa vietettäisiin yhdessä ihan töiden ulkopuolellakin. Ehkä alussa niin olikin, mutta kun takana alkaa olla vuosikymmeniä niin kai niitä samoja naamoja on nähnyt jo tarpeeksi.
 
Keith Richards taisi elämäkerrassaan todeta, ettei hänellä ja Mick Jaggerilla ole ollut kauheasti tekemistä keskenään vuosikausiin. Kiertueillakin miehillä on omat pukuhuoneet ja niin edelleen.
 
sellisti:Nimenomaan tämän bändin jäsenethän ovat olleet aina erityisen rentoja ja maanläheisiä, "tavallisia" heppuja, eivät mitään kusipäisiä, rahanahneita staroja.
 
En ole ihan varma tuosta rentoudesta; esimerkiksi aidosti maanläheisen Bon Scottin taisi olla vaikea sopeutua Youngien leiriin.

Marlowe: En ole ihan varma tuosta rentoudesta; esimerkiksi aidosti maanläheisen Bon Scottin taisi olla vaikea sopeutua Youngien leiriin.
 
No joo, ei ehkä sillä tavalla rentoja, kyllähän veljekset ovat aika napakasti pitäneet kiinni sekä omasta yksityisyydestään että myös omasta näkemyksestään bändin asioista. Bon taisi sitä paitsi ihan mieluusti viihtyä omilla teillään, vaikka hänen välinsä Youngien kanssa läheiset olivatkin.
 
Mut pointti oli lähinnä siinä, että kun kun tuossa aiemmin puhuttiin suurbändistä korporaationa joka miettii kaikkea vain kaupallisuuden näkökulmasta, niin en mä sitä mielikuvaa osaa ihan täysin yhdistää juuri tähän bändiin. Ainakaan niin että sen jäsenet olisivat jotenkin kylmän laskelmoivia ja sellaisina etäisiä tai vaikeasti lähestyttäviä faneille. Tai että tekemisestä välittyisi sellainen tuntu että ei sillä musiikilla niin väliä ole, kunhan rahavirrat kulkevat.

Swiss Radion "Rock specialissa" soi uuden levyn biisit!
20:26
HARD TIMES von AC/DC
20:18
ROCK THE HOUSE von AC/DC
20:13
SWEET CANDY von AC/DC
20:10
MISS ADVENTURE von AC/DC
20:03
ROCK OR BUST von AC/DC
 
http://www.srf.ch/radio-srf-3/player

powerage: Swiss Radion "Rock specialissa" soi uuden levyn biisit!
 
Kerkeskö joku kuulla nuo..? Ei taida pystyä enää näin jälkeenpäin kuuntelemaan.

Tadaaa!
 
Rock the house: http://www.myfree.cc/mp3/ac/dc+Rock+the+house
 
Hard times: http://www.myfree.cc/music/ac%2Fdc+hard+times

powerage: Tadaaa!
 
Rock the house: http://www.myfree.cc/mp3/ac/dc+Rock+the+house
 
Hard times: http://www.myfree.cc/music/ac%2Fdc+hard+times
 
Ässäbiisejä, etenkin Rock The House... AC/DC:n Black Dog?

Nick Bone: Ässäbiisejä, etenkin Rock The House... AC/DC:n Black Dog?
 
Aika maukas riffi..! Toimihan nuo molemmat biisit, jälkimmäisestä tuli vähän sellaiset Money Made -vibat itelle. Toivottavasti joukossa on vielä vähän ripeätempoisempiakin vetoja, nää meni koko lailla samalla poljennolla.
 
Vaan on nuo biisit lyhyitä tällä levyllä. Rock Or Bust on ainoa toistaiseksi kuulluista joka yltää hikisesti kolmeen minuuttiin. On totisesti kaikki turha riisuttu ilmaisusta, jos siellä nyt mitään ylimääräistä koskaan on ollutkaan... :) Kyllähän ne sitten livenä tuppaa vähän venymään, toivottavasti levyltä ainakin muutama pääsee settiin.