Rock, pop, alternative ›

kupteri: Hitto ei sitä toista biisiä oo ehtiny kuunteleen ku kaikki linkit johtaa poistettuun filuun. Virallisesti julkaistu biisi kyllä jatkaa kolmen edellisen linjoilla ja mielestäni soundi on korvaan sopivampi kuin edellisellä. Hyvä hyvä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=cIE8F_OL_Ds
 
Leikitään pallilla.

Jäärä: Musta tuo näyttää ihan joltain homeiselta nötkötiltä kiven sijaan. Tai voihan se olla jotain muotoonpuristettua korvavahan ja napanöyhdän sekoitusta?
 
"Albumin kansi tulee olemaan hieno ja harvinaislaatuinen kolmiulotteinen lentikulaarinen kansi, mikä saa bändin tunnetun logon räjähtämään kantta liikuttamalla eri suuntiin.."
 
http://www.sonymusic.fi/2014/10/07/ … ulevan-rock-or-bust-albumin-kannen/
 
Täh? 3D kansi? Kuulostaa ihan KISSin hommilta :-D

powerage: "Albumin kansi tulee olemaan hieno ja harvinaislaatuinen kolmiulotteinen lentikulaarinen kansi, mikä saa bändin tunnetun logon räjähtämään kantta liikuttamalla eri suuntiin.."
 
http://www.sonymusic.fi/2014/10/07/ … ulevan-rock-or-bust-albumin-kannen/
 
Täh? 3D kansi? Kuulostaa ihan KISSin hommilta :-D
 
Heti, kun Malcolm jäi sivuun, niin kikkailu alkoi ;)
 
Jännää, kun kuuntelee näitä biisejä, niin enpä minä ainakaan huomaa eroa Malcolmin ja Stevien soiton välillä.
 
Tuolla foorumeilla jotkut väittävät bändin soiton "löystyneen" Malcolmin lähdön myötä, mutta minä en kuule mitään eroa. Ihan yhtä tiukkaa ja tyylitietoista komppausta sieltä tulee kuin ennenkin. It runs in the family.
 
Tuollaiset lausahdukset laittaisin puhtaasti jonkun neuroottisen hifistelyn piikkiin.
 
"En keksinyt muutakaan tähän väliin. Bändin soitto on selkeästi löystynyt, aivan kuin oma peniksenikin!"

Viis kannesta kunhan musa jyrää;)... Noo jyräsihän se kuten AC/DC:n "kultakaudellakin" 70-80-luvuilla. Ei kuitenkaan ihan tulevaa klassikkoainesta. Jotenkin tuli sellainen Back In Black/Fly On The Wall-dejavu-fiilis. Ehkäpä johtui Johnsonin äänenkäytöstä tai sitten vain biisirakenteesta? Toiminee livenä paremminkin? Aika näyttäköön...

powerage: "Albumin kansi tulee olemaan hieno ja harvinaislaatuinen kolmiulotteinen lentikulaarinen kansi, mikä saa bändin tunnetun logon räjähtämään kantta liikuttamalla eri suuntiin.."
 
http://giphy.com/gifs/acdc-rockorbust-5wWf7GYr78VuqRnIImc
 
Melkosta.
 
Nick Bone: Jännää, kun kuuntelee näitä biisejä, niin enpä minä ainakaan huomaa eroa Malcolmin ja Stevien soiton välillä.
 
Tuolla foorumeilla jotkut väittävät bändin soiton "löystyneen" Malcolmin lähdön myötä, mutta minä en kuule mitään eroa. Ihan yhtä tiukkaa ja tyylitietoista komppausta sieltä tulee kuin ennenkin. It runs in the family.
 
Tuollaiset lausahdukset laittaisin puhtaasti jonkun neuroottisen hifistelyn piikkiin.
 
Mielenkiintoista olisikin huomaisko kukaan mitään eroa jos ei tietäisi että komppaaja ei ole Malcolm vaan joku muu. Mielikuva Malcolmista elämää suurempana rytmikitaristina (mitä hän tietysti onkin) voi olla niin voimakas, että sitä luulee kuulevansa yhtä ja toista vain siksi että tietää ettei hänen soittoaan levyllä kuulu.
 
Kyllä kieltämättä itsekin kuuntelin Play Ballia ekaa kertaa vähän sillä korvalla että onkohan Steviellä kuitenkaan ihan yhtä tanakka rytmikäsi kuin sedällään, mutta en tiedä. Hyvältä kuulostaa joka tapauksessa.

Ihan lupaavaa. Tuotanto vaikuttaa onnistuneimmalta sitten Mutt Langen aikojen, ja sävellys/sovituspuolellakaan ei ole menty sieltä missä aita on matalin.

No just...
 
http://www.youtube.com/watch?v=hV11HRcbCJU&feature=youtu.be

Regalis Apertura: Viis kannesta kunhan musa jyrää;)... Noo jyräsihän se kuten AC/DC:n "kultakaudellakin" 70-80-luvuilla. Ei kuitenkaan ihan tulevaa klassikkoainesta. Jotenkin tuli sellainen Back In Black/Fly On The Wall-dejavu-fiilis. Ehkäpä johtui Johnsonin äänenkäytöstä tai sitten vain biisirakenteesta? Toiminee livenä paremminkin? Aika näyttäköön...
 
Fly on the Wall tulee kans vähän mieleen " Sink the Pink " -osasto " Play Ballista " sekä " Rock or Bust "-rallista tulee kans " Fly.. " mieleen sekä " Flick of the Switchin " " Nervous Shakedown " -tapaista riffiä yms. Hyvää matskua uus DC!

Tätä levyä odotan suuremmalla innolla, kuin edellistä. Jotenkin rouheampi meininki. Malcolmin kohtalo toki harmittaa, mutta sitä ei soittoa kuuntelemalla huomaa.
 
Videoita odotellessa.

Eipä tosta Play Ballista saa kyllä tarpeekseen, ihan ässäbiisi. Pallopeli on sentään tubessa säilynyt, Rock Or Bust on mun taajuuksilta kadonnut.
 
Saisi levy jo saapua! Ja ne videot myös!

Terve
 
Jalka heiluu täälläkin!
Pyörän voi ja kannattaakin keksiä aina uudelleen :)

Nick Bone: Eipä tosta Play Ballista saa kyllä tarpeekseen, ihan ässäbiisi.
 
Joo, itekin tulee vähän väliä laitettua soimaan. On se taito saada täydellisen yksinkertaisista, moneen kertaan kierrätetyistä aineksista uutta ja tuoretta kasaan. Ei voi muuta sanoo ku hattua nostaa.
 
Mietin että mikäs tässä tuntuu vähän erilaiselta ja tajusin - ekaa kertaa pitkään aikaan uuden levyn eka "sinkkubiisi" ei mene A:sta! :D Black Icella oli Rock'n'Roll Train, Stiff Upper Lipillä nimibiisi. Molemmat meni A:sta. Pitää mennä Ballbreakeriin asti että löytyy sinkkuraita joka ei mene A:sta; Hard As A Rock menee H:sta, ja oliko sitten toinen sinkkubiisi Hail Caesar..? Se menee E:stä. A on jotenkin niin vakiintunut sellaiseksi AC/DC:n sävellajiksi kun monet hitit menee siitä, ja se A-G-D -sointukulku on suurin piirtein jo AC/DC-raamatun luomiskertomuksessa, että tajusin vasta tuossa vähän aikaa sitten että G:stähän tämä Play Ball menee. Ehkä sekin tuo mielleyhtymän Sink the Pink -biisiin, että se menee samasta sävellajista.

Se on kuulkaas varmaan tulossa sellainen Back in Blackin veroinen klassikko näin (tod.näk.?) viimeiseksi albumiksi. Ne tarttee surua tehdäkseen helmee! Siis Bon silloin ja Malcolm nyt! Nooh, kattellaan...

sellisti: Joo, itekin tulee vähän väliä laitettua soimaan. On se taito saada täydellisen yksinkertaisista, moneen kertaan kierrätetyistä aineksista uutta ja tuoretta kasaan. Ei voi muuta sanoo ku hattua nostaa.
 
Mietin että mikäs tässä tuntuu vähän erilaiselta ja tajusin - ekaa kertaa pitkään aikaan uuden levyn eka "sinkkubiisi" ei mene A:sta! :D Black Icella oli Rock'n'Roll Train, Stiff Upper Lipillä nimibiisi. Molemmat meni A:sta. Pitää mennä Ballbreakeriin asti että löytyy sinkkuraita joka ei mene A:sta; Hard As A Rock menee H:sta, ja oliko sitten toinen sinkkubiisi Hail Caesar..? Se menee E:stä. A on jotenkin niin vakiintunut sellaiseksi AC/DC:n sävellajiksi kun monet hitit menee siitä, ja se A-G-D -sointukulku on suurin piirtein jo AC/DC-raamatun luomiskertomuksessa, että tajusin vasta tuossa vähän aikaa sitten että G:stähän tämä Play Ball menee. Ehkä sekin tuo mielleyhtymän Sink the Pink -biisiin, että se menee samasta sävellajista.
 
Mulla on tullut koko ajan sellaisia vahvoja Ballbreaker-viboja näistä uusista biiseistä, vaikka tuolta niitä Fly/Flick-elementtejäkin löytyy.
 
Mä olen aina digannut Ballbreakerista, kaikkinensa kova lätty.

Nick Bone: Mulla on tullut koko ajan sellaisia vahvoja Ballbreaker-viboja näistä uusista biiseistä, vaikka tuolta niitä Fly/Flick-elementtejäkin löytyy.
 
Jännä että vaikka vasta pari biisiä on kuultu niin monta eri albumia tulee jo mieleen. Play Ball vie ajatukset tosiaan sinne Stiff Upper Lipiin ja Fly On The Walliin, Rock Or Bustissa on vähän sellaista Flick Of The Switch -soundia ja just kun mietin että mikäs tuossa A-osan laulumelodiassa tuntuu tutulta, niin Ballbreakerin Whisky On The Rocksissa on vähän samankaltainen. :) Tämähän on vaan hyvä asia, kyllä bändi saa itseltään kuulostaa.
 
Mä olen aina digannut Ballbreakerista, kaikkinensa kova lätty.
 
Se oli sellanen levy joka itellä vaati vähän aikaa. Razor's Edge oli eka AC/DC-levy, jonka ostin heti levyn ilmestyttyä ja se kolahti silloin teinipoikaan niin että varmaan seuraajasta odotti samanlaista. Soundimaailma tuntui äkkiseltään jotenkin tuhnulta edellisen levyn "stadionkitaroihin" verrattuna eikä biiseistäkään jaksanut heti innostua. Myöhemmin Bonin aikaiseen tuotantoonkin paremmin tutustuttua Ballbreakerkin alkoi maistua ihan eri tavalla, ja on siellä AC/DC-asteikolla piristävän erilaisiakin biisejä, kuten esim. The Furor.

10 vuoden päästä kukaan ei muista biisiä "Play Ball" mutta "Highway To Hell" soi vielä 100 vuoden päästäkin. So, what's the point?

Rodger: 10 vuoden päästä kukaan ei muista biisiä "Play Ball" mutta "Highway To Hell" soi vielä 100 vuoden päästäkin. So, what's the point?
 
No mä muistan oikein hyvin vaikkapa Stiff Upper Lipin yli kymmenen vuoden takaa. What's your point?

Play ball tai Dog eat dog. sama fiilis, kova biisi.

Rodger: 10 vuoden päästä kukaan ei muista biisiä "Play Ball" mutta "Highway To Hell" soi vielä 100 vuoden päästäkin. So, what's the point?
 
Itse kuuntelin viimeksi jotain AC/DC-biisiä yhtä paljon kuin nyt olen kuunnellut Play Ballia silloin kun Hard As a Rock julkaistiin. Muistan Hard As A Rockin edelleen yhtä hyvin kuin Highway to Hellin, joten en näe syytä sille, miksi en muistaisi Play Ballia vielä vanhoillakin päivillä (sadan vuoden kuluttua tosin pusken jo koiran putkea).
 
Rock or Bustin sen sijaan uskoisin unohtuvan kaikilta hyvin nopeasti (itse olen jaksanut kuunnella sen 3 kertaa ja neljättä tuskin tulee), mutta se on vain oma näkemykseni. Jollekin toiselle juuri tämä biisi voi olla se elämää suurempi teos.

Muistan, kun Thunderstruck räjäytti 9-vuotiaan pojan tajunnan. Muistan, kuinka 14-vuotias poika meni pähkinöiksi kuullessaan Hard As A Rockin ensimmäistä kertaa. Muistan, kuinka Stiff Upper Lip veti suun isoon hymyyn 18-vuotiaana. Muistan, kuinka 27-vuotias mies heilui kuin heinämies Rock n Roll Trainin tahtiin. Ja nyt sama mies tehosoittaa Play Ballia ja intoilee kuin pikkupoika.
 
Kummallinen vaikutus bändillä, jota rakastaa yhtä paljon kuin omaa perhettä.
 
Muistan toki myös vuoden 1993, jolloin tutustuin ensimmäistä kertaa Bonin aikaiseen AC/DC:hen. Highway To Hellistä tuli minulle kaanonin kirkkain kruunu, paras rock-albumi koskaan. Ja sitä se on edelleen.
 
Mutta eipä se estä minua nauttimasta maailman parhaasta rock n rollista, jota tämä veteraani-ikään varttunut bändi edelleen tuottaa.
 
Play Ball!