Rock, pop, alternative ›

2ndgtr: Illuusio Hurriganes ylivertaisuudesta ja "uranuurtajuudesta" syntyy siitä, ettei noita suomalaisia 60-70 luvun pioneeri-bändejä ole dokumentoitu äänitteiden muodossa kuin äärimmäisen tiukalla seulalla. Myös resurssit äänityksien tekoon (silloin kun niitä annettiin) olivat äärimmäisen rajalliset.
 
Tämä. Niin tämä. Musta on kovin sääli, että tuota dokumenttia tuon ajan suomalaisesta musiikista ei ole moniltakaan bändeiltä häävimmin olemassa. Siellä olisi takuulla kiinnostavaa tavaraa ja ennen kaikkea laadukasta musiikkia.
 
Lisäksi on sanottava, että vielä tuolloin 70-luvun alussa ero/jako Suomirokin ja muun maailman välillä oli stratosfäärinen. Pieni mielikuvaharjoitus: Kuvitelkaapa Creamin, Hendrixin ja Johnny Winterin power trion nähneen ja/tai levyjä kuunnelleen fanin reaktiota Hurriganesin keikalla! Hurriganesin ensilevyn ajankuvaa laajentaakseni - suoran rokin rintamalla CCR eli vielä huippuaikojaan, ja Black Sabbath, Deep Purple sekä Uriah Heep julkaisseet jytä-/heviklassikkonsa. ELP, Jethro Tull, Mike Oldfield ym. veivät progelle alttiit sielut muihin ulottuvuuksiin, ja David Bowie, Elton John, Slade, Sweet, Marc Bolan huolehtivat lopuista ;-)
 
Puit sanoiksi hirmu hyvin sen, mitä yritin, mutta johon en sitten edes lähtenyt. Hyvä, etten lähtenyt.
 
Suomessa samoihin aikoihin keikkapaikoille, oluttarjoilun ja kavereitten tapaamisen lisäksi, vetivät sellaiset nimet kuin Elonkorjuu, Faction, Yellow, Isojako, Tabula Rasa ja Vanha Isäntä ilmeisten "isojen" bändien kuten Wigwam ja Tasavallan Presidentti lisäksi. Niin, ja Matti Kurkisen liidaama Kalevala oli lava-aktina huomattavasti tiukempi paketti kuin varsinkin Järvisen aikainen, liian usein huomattavan päihtynyt Hurriganes. Hurriganes ei siis koskaan ollut "ylivoiman ykkönen" (Suosikkia lainatakseni) ainakaan pääkaupunkiseudulla... ja ainakaan musiikin laajempaan kirjoon tutustuneen yleisön keskuudessa.
 
Ks. edellinen kommenttini.
 
Mutta - ilmiönä (osittain musiikillisenakin) Hurriganes toki löi Suomessa kaikki siihenastiset ennätykset yhdessä Suosikki-lehden kanssa, ja levitti rock-musaharrastuksen alakulttuurista massojen viihteeksi.
 
Tässä ei puolestaan ole mitään pahaa. Kyllä maailmaan musiikkia mahtuu - ja jos joku bändi saa nuoret tarttumaan bändisoittimiin, ei se voi olla kokonaan paha juttu. :)

2ndgtr: Pakko hieman tarkentaa alkuperäistä väitettä.
 
Hurriganes toi rokin Suomen varhasiteineille, ja ehkäpä maakuntiin yhteistyössä Suosikki-lehden oman "mega-zäbä-jyräys" -levikinlaajennuskampanjalle :-). "Vanhempi" yleisö kaupungeissa oli jo oman kulttuurinsa luonut, ja bändejä riitti diggailtavaksi, ja oli ollut jo kauan, kuten myös keikkapaikkoja. Illuusio Hurriganes ylivertaisuudesta ja "uranuurtajuudesta" syntyy siitä, ettei noita suomalaisia 60-70 luvun pioneeri-bändejä ole dokumentoitu äänitteiden muodossa kuin äärimmäisen tiukalla seulalla. Myös resurssit äänityksien tekoon (silloin kun niitä annettiin) olivat äärimmäisen rajalliset.
 
Eikä niitä olis kukaan ostanutkaan.
 
Lisäksi on sanottava, että vielä tuolloin 70-luvun alussa ero/jako Suomirokin ja muun maailman välillä oli stratosfäärinen. Pieni mielikuvaharjoitus: Kuvitelkaapa Creamin, Hendrixin ja Johnny Winterin power trion nähneen ja/tai levyjä kuunnelleen fanin reaktiota Hurriganesin keikalla! Hurriganesin ensilevyn ajankuvaa laajentaakseni - suoran rokin rintamalla CCR eli vielä huippuaikojaan, ja Black Sabbath, Deep Purple sekä Uriah Heep julkaisseet jytä-/heviklassikkonsa. ELP, Jethro Tull, Mike Oldfield ym. veivät progelle alttiit sielut muihin ulottuvuuksiin, ja David Bowie, Elton John, Slade, Sweet, Marc Bolan huolehtivat lopuista ;-)
 
Juu itsekin kuuluin tähän kategoriaan kuulijan ja diggarin ominaisuudessa:
 
Kuvitelkaapa Creamin, Hendrixin ja Johnny Winterin power trion levyjä kuunnelleen fanin reaktiota Hurriganesin keikalla!
 
Ja ihan vallan komeeta oli nähdä se Hurriganes -72. Ihan helvetin timanttia meininkiä. Ja mitä tulee Johnny Winterin Power trioon niin sitä ei ollut -72. Taisi olla jonkinlaista kvartetti meininkiä velipoikansa kanssa.
 
Suomessa samoihin aikoihin keikkapaikoille, oluttarjoilun ja kavereitten tapaamisen lisäksi, vetivät sellaiset nimet kuin Elonkorjuu, Faction, Yellow, Isojako, Tabula Rasa ja Vanha Isäntä ilmeisten "isojen" bändien kuten Wigwam ja Tasavallan Presidentti lisäksi. Niin, ja Matti Kurkisen liidaama Kalevala oli lava-aktina huomattavasti tiukempi paketti kuin varsinkin Järvisen aikainen, liian usein huomattavan päihtynyt Hurriganes. Hurriganes ei siis koskaan ollut "ylivoiman ykkönen" (Suosikkia lainatakseni) ainakaan pääkaupunkiseudulla... ja ainakaan musiikin laajempaan kirjoon tutustuneen yleisön keskuudessa.
 
Kurkisen aikaisen Kalevalan nähneenä voin ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että sen aikainen Hurriganes oli paljon tiukempi paketti. Siitä ei ole kahta sanaa.
 
Mutta - ilmiönä (osittain musiikillisenakin) Hurriganes toki löi Suomessa kaikki siihenastiset ennätykset yhdessä Suosikki-lehden kanssa, ja levitti rock-musaharrastuksen alakulttuurista massojen viihteeksi.
 
Suosikilla ei alkuun ollut osaa eikä arpaa tiedon leviämiseen. Tieto Hurriganesista kulki ihan muita kanavia - pääkaupunkiseudullakin. Ihmiseltä imiselle ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä. Koulusta kouluun, konvien ansiosta. Musta tuntuu, että tämä keskustelu on käyty aikaisemminkin ja aina sama inttäjä selittää näitä helvetin typeriä Suosikki tarinoita.

shuffle: Pitkälti samaa mieltä edellisen kanssa.
Lahti-kaupungin rullaluistelijoista ei ollut havaintoa aikanaan.
Omassa lähipiirissä tenavana yhdellä oli Ganesin juuri ilmestynyt Hot Wheels-levy.
Itselle kävi niin, että naapurissa asui vuotta vanhempi häiskä, joka iski minulle kouraan Stonesin Some Girls-levyn, ja kertoi varmalla äänellä, että "tämä on hyvä, kuuntele". Olihan se. Ganes jäi tavallaan sitten edes tutustumatta. Sitä ennen mutsi oli jo ostanut minulle kyllä Stonesin ensimmäisen albumin Saksan-painoksena, joten pohjatyötä oli jo tehty. Lopullinen niitti oli sitten kun Still Life-live ilmestyi, ja se leffa.
Sitten huomattiinkin jo Hanoi ja Eput, joita kuunneltiin koulussa ja koulumatkoilla uudesta ihmekeksinnöstä nimeltä korvalappustereot. Ganes taisi olla suuri juttu 60-luvun puolessa välissä ja vähän sitä ennen syntyneille.
Ganesin jenkkilook oli varmasti radikaali juttu joskus -73. Listoilla taisi soida lähinnä joku Agit Prop ja Danny.
 
Minun muistojeni mukaan joskus vuonna -73 diggailtiin esimerkiksi sellaisia kuin Gary Glitter tai Nazareth ja suomalaisista kovia olivat silloin lähinnä Hullujussi, Jussi Raittinen, Rauli Somerjoki ja Hector. Agit Propin en muista olleen listoilla tai ainakaan meidän kakaroiden suosiossa.
 
Mitä tulee Ganesin lookin radikaalisuuteen, tuohon aikaan Suomessa rock-muusikot ja jopa iskelmälaulajat olivat yleensä pitkätukkaisia, mitä paheksuttiin vanhemman väen taholta, ei Hurriganesin ulkoasu mitenkään radikaali ollut muihin verrattuna.

Täältä saa ainakin käsitystä, mitä Suomen listoilla oli vuonna 1973
 
http://wiki.pomus.net/wiki/Luokka:Listat_1973
 
http://wiki.pomus.net/wiki/Albumit_1973-12_joulukuu

BigPapa: Mikään muu bändi suomessa ei esittänyt sellaista pesäpallomailalla naamaan tyyppistä rock'n'rollia kuin Hurriganes. Ja sana siitä levisi ilman sitä paljon puhuttua Suosikkia, ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä.
 
Tämä on varmasti totta.
Lähimmäksi arvelen päässeen Kalevalan?

shuffle: Tämä on varmasti totta.
Lähimmäksi arvelen päässeen Kalevalan?
 
Kalevala ei ollut sellaista, ainakaan Järvisen jälkeen. Ne pari levyä mitä mulla on, on sellaista suomi -progea. People No Names ja Boogie Jungle. Jotain Järvisen aikaisia bootleggeja on Kalevalasta ja ne on sellaista bluesia ja rock'n'rollia, mutta ei ihan sellaista kun Hurriganes sitten tuli olemaan.

Euphonium: Minun muistojeni mukaan joskus vuonna -73 diggailtiin esimerkiksi sellaisia kuin Gary Glitter tai Nazareth ja suomalaisista kovia olivat silloin lähinnä Hullujussi, Jussi Raittinen, Rauli Somerjoki ja Hector.
 
Ja Uriah Heep ja Alwari Tuohitorvi.

Euphonium: Täältä saa ainakin käsitystä, mitä Suomen listoilla oli vuonna 1973
 
http://wiki.pomus.net/wiki/Luokka:Listat_1973
 
http://wiki.pomus.net/wiki/Albumit_1973-12_joulukuu
 
Aikalailla tuota se 70-luvun alkupuoli oli. Tosi nastaa musaa, näin jälkeenpäinkin ajatellen ja sattui oman musiikkiharrastuksen alkuun (tuntuu ihan aateliselta). Hurriganesin laajempi (muuallakin kuin pk-seudulla) ja kovin vaihe olikin Roadrunnerin julkistuksen jälkeen ja ajoittui vuoteen 75. Silloin itse olin 14 vee ja bändi tietty upposi kuin häkä, vaikka toki oli fanittanut jo monta bändiä sitä ennen - kuten tuosta levylistasta voi päätellä. Suosikilla oli suuri vaikutus, vaikka BigPapa sitä vähätteleekin. Oli se sen verran kovaa rummutusta, kuten muissakin musiikkilehdissä. Näillä aviiseilla kun sattui olemaan melkoinen vaikutus sen ajan nuoriin. 50-luvulla syntyneet olivat jo suurimmat juttunsa kokeneet, eikä niille ganes ollut niinkään erityinen tapaus vaikka varmaan tykkäsivätkin, mutta tuskin nostivat entisten huippujen yläpuolelle. Kuten aiemmin kerroin, oma isoveli kavereineen 58 syntyneenä lähinnä käski panna mankkaa pienemmälle, kun huudatin Get on:ia. Kuuntelivat Hectoreitaan ja Juiceja, rokimmat Deep Purplea ja Mudia. Yleensä se "vanhempi" jengi ei koskaan innostunut suorasta rockista. Niille joku CCR, Jimi jopa Kirka/Danny oli sitä kovaa kamaa. Stonekset ja Biitlesit olivat monelle se "juttu". Olihan ne jo lukiossa/amiksessa tai armeijaan menossa. Niitä konva-aikoja, ennen ensimmäistäkään levytystä ei voi oikein laskea suureksi suosioksi, kun kosketti vain tiettyä kulmaa Suomessa. Tässä asiassa ei tietenkään ole mitään absoluuttista totuutta ja jokainen näkee asian subjektiivisesti omilla silmillään ja kokemuksillaan. Get on!

Yallup: Suosikilla oli suuri vaikutus, vaikka BigPapa sitä vähätteleekin. Oli se sen verran kovaa rummutusta, kuten muissakin musiikkilehdissä.
 
Suosittelen edelleen lukemaan tarkemmin, mistä ajankohdasta olen puhunut. Ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä, ei musiikkilehdissä, Suosikissa tai muissakaan ollut riviäkään Remu & Hurriganesista. Ei ollut mitään rummutusta. Tieto levisi kuten sanoin, ihmiseltä ihmiselle ja koulusta kouluun. Hurriganesilla kun sitten todettiin olevan fanipohjaa, niin päätettiin se ensimmäinen levykin tehdä. Sitten alkoi tulla musiikkilehtiinkin juttuja, radiosoittoa ja televisioaikaa, mm. Iltatähti. Tietenkään sitä ei voi tajuta, jos ei sitä ajankohtaa ole elänyt itse havainnoiden ja mukana ollen.
 
Itseäni jälleen lainaten:
 
Ja ihan vallan komeeta oli nähdä se Hurriganes -72.
 
Ja toi 50-luvulla syntyneistä jauhaminen on täysin suolesta, koska oli itse tapahtumapaikalla ja tiedän miten itse Hurriganesiin suhtauduin ja myös monet muut saman ikäiset ja jopa aiemmin 50-luvulla syntyneet. Mikäli itselläsi on erilainen kokemus niin sitten on, mutta älä yleistä sitä koskemaan muita. Olemme syyttömiä veljesi ja hänen kavereidensa henkiseen tilaan.
 
Yallup:Niitä konva-aikoja, ennen ensimmäistäkään levytystä ei voi oikein laskea suureksi suosioksi, kun kosketti vain tiettyä kulmaa Suomessa.
 
Kyllä niitä konvia oli ympäri Suomea. Ei se ollut mikään jonkin tietyn alueen ilmiö.

Euphonium: Täältä saa ainakin käsitystä, mitä Suomen listoilla oli vuonna 1973
 
http://wiki.pomus.net/wiki/Luokka:Listat_1973
 
http://wiki.pomus.net/wiki/Albumit_1973-12_joulukuu
 
Oho! Hyvää musaa keikkunu listoilla.

Oli se kyllä aikamoista hurriganes media myllerystä 70 luvun alussa hurriganesia saattoi kuulla radiosta jopa pari kertaa viikossa ja televisiosta parikertaa vuodessa ja suosikista joka toinen kuukausi. Miten ois nyt pääsiskö nykyään pinnalle tuollasella media näkyvyydellä. Nykyään j tapion ja mailman ärsyttävin kipale, tykkään susta niin että halkean, soi parhainmillaan viikossa radiossa yhtä monta kertaa kuin ganesin piisit koko vuodessa 70 luvulla.

hosino: Oli se kyllä aikamoista hurriganes media myllerystä 70 luvun alussa hurriganesia saattoi kuulla radiosta jopa pari kertaa viikossa ja televisiosta parikertaa vuodessa ja suosikista joka toinen kuukausi. Miten ois nyt pääsiskö nykyään pinnalle tuollasella media näkyvyydellä. Nykyään j tapion ja mailman ärsyttävin kipale, tykkään susta niin että halkean, soi parhainmillaan viikossa radiossa yhtä monta kertaa kuin ganesin piisit koko vuodessa 70 luvulla.
 
Joo no ei kyllä ollut 70-luvun alussa, kun ei ollut vielä edes mitä soittaa radiossa.

Epämuusikko: Oho! Hyvää musaa keikkunu listoilla.
 
Onpa hyvä saitti tuo pomus.

BigPapa: Suosittelen edelleen lukemaan tarkemmin, mistä ajankohdasta olen puhunut. Ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä, ei musiikkilehdissä, Suosikissa tai muissakaan ollut riviäkään Remu & Hurriganesista.
 
Mikäs tämä sitten on? Katso ensimmäinen palsta.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/119530.jpg
 
(Suosikki 12/1972)

Presidentti: Mikäs tämä sitten on? Katso ensimmäinen palsta.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/119530.jpg
 
(Suosikki 12/1972)
 
Näyttää olevan iso juttu MC5:stä, jossa pieni maininta levyttämättömästä lämmittelybändinä olleesta Hurriganesista, hieno juttu jos on noin noteerattu.
Alkaa olla jo sitä aikaa kun sitä suosiota ja mainetta alkoi olla konvien ja muiden esiintymisten ansiosta. se oli 12/72 kun itsekin ensimmäisen kerran livenä näin. Oli se hurjaa.
 
Se ensimmäinen levyhän julkaistiin elokuussa 1973.
 
Tosin aika lähellä on ollut, että sitä levyä ei olisi koskaan tullut.
 
Pekka Järvinen Wigwamin koekeikalla N-Clubilla 1972:
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3407.jpg

hosino: Oli se kyllä aikamoista hurriganes media myllerystä 70 luvun alussa hurriganesia saattoi kuulla radiosta jopa pari kertaa viikossa ja televisiosta parikertaa vuodessa ja suosikista joka toinen kuukausi. Miten ois nyt pääsiskö nykyään pinnalle tuollasella media näkyvyydellä. Nykyään j tapion ja mailman ärsyttävin kipale, tykkään susta niin että halkean, soi parhainmillaan viikossa radiossa yhtä monta kertaa kuin ganesin piisit koko vuodessa 70 luvulla.
 
Eiköhän se koskenut kaikkia muitakin ja silti täällä kuunneltiin samoja tähtiä ja staroja kuin muuallakin länsimaissa. Härmämusa sitten sai näkyvyyttä juurikin niissä vähissä musiikkiohjelmissa TV:ssä ja radiossa sekä nuortenlehdissä. Ei pidä myöskään unohtaa baareja ja Jukeboxeja, joissa soi yleensä päivän kovimmat hitit! Useinmiten jotakin uutta sai kuulla kaverin hankkimalta levyltä tai kasetilta ekan kerran. Sitten tietysti nuoriso kohisi milloin mistäkin bändistä ja ääniteltiin niitä toisilta. Minä luulen, että itse äänitettyjä Roadrunner-kasetteja oli maassa enemmän kuin oikeita levyjä/virallisia C-kasetteja. Keikoilla käynti - tai yleensä pääsy teinillä - oli koko Suomen mittakaavassa aika vähäistä. Ainakin suurempien starojen. Monesti oltiin ihan radiosta äänitetyn kasetin varassa, kun kotona kuunneltiin. Nuorisolla on omat verkostot ja kanavat, mistä mitäkin hommataan. Tosin nykyäänhän ne kuuntelee Spotifyä, imuroivat laittomasti tai katselevat Youtuubia. Senköhän vuoksi suuria ilmiöitä ei enää pääse tulemaan? Musiikki ja artistit on lähes kertakäyttötuotteita?

Yallup: Nuorisolla on omat verkostot ja kanavat, mistä mitäkin hommataan. Tosin nykyäänhän ne kuuntelee Spotifyä, imuroivat laittomasti tai katselevat Youtuubia. Senköhän vuoksi suuria ilmiöitä ei enää pääse tulemaan? Musiikki ja artistit on lähes kertakäyttötuotteita?
 
Toinen kysymys on se, että onko tuo kertakäyttöisyyden ilmiö hyvä vai huono juttu kuluttajan kannalta.

BigPapa: Pekka Järvinen Wigwamin koekeikalla N-Clubilla 1972:
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3407.jpg
 
Yks toinenkin Pekka näemmä paikalla, taitaa olla Wem-basso ja Sound City?
 
Onks näitä kuvia enemmän?

Jucciz: Yks toinenkin Pekka näemmä paikalla, taitaa olla Wem-basso ja Sound City?
 
Onks näitä kuvia enemmän?
 
Wem basso missä Jazz Basson mikit.
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3413.jpg

BigPapa: Wem basso missä Jazz Basson mikit.
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3413.jpg
 
Siinäpä kelpo rytmiryhmä ajalta kun levyjä julkaistiin myös siksi, että sen sisältämä musiikki oli laadukasta - vaikka joskus tiedettiin, ettei myisi.