Rock, pop, alternative ›

Teinpä oikein empiiristä tutkimusta, ts. kuuntelin piiitkästä aikaa Out of the cellarin a-puolen. Ihan asiakommentteja täällä on annettu, tiukkaa ja hyväsoundista riffittelyähän tuo on. Minun harjaantumaton korva ei niitä Zeppelin-kaikuja sieltä erottanut, mutta eihän se tarkoita etteikö niitä siellä olisi. Mötley Crüe paremmalla laulajalla ja paremmilla soundeilla minulle ensimmäiseksi tuli levystä mieleen.
 
Koska en omiin korviini aina luota, niin kysyin puolueettomalta taholta -eli vaimoltani- "miltä tämä Ratt sinun mielestäsi kuulostaa". Vastaus oli, että "ihan tavalliselta sukkahousuheviltä". Ja koska vaimo on aina oikeassa, niin tähän ei liene enää mitään lisättävää.

Meikäläistä Ratt jotenkin ärsyttää sen verran etten välitä yhtyettä kuunnella. Vaikka monet vertaavatkin bändiä useasti Mötley Crüehen jota taas diggailen ihan hulluna, niin joku siinä Ratt:ssä mättää ja pahasti.
 
Olisko se sitten se että noissa esim. Mötley Crüen biiseissä paistaa hiukkasen enemmän läpi ne Kissit, Aerosmithit ja The Sweetit kuin Rattilla jonka viisut on jotenkin enemmän...hmm...Ž80-lukulaisemman kuuloisia.
 
No, mene ja tiedä. Ratt ei kuitenkaan minulle uppoa.

Onkohan Warren de Martini Ape de Martinille sukua...
 
Sisko ehkä.

Perjantai-ilta, Rattia koneeseen, pari kaljaa ja ilmakitaraa. Pakko lähteä baariin... että tämmönen vaikutus.

eikös se warren de martini jamittele nykyään sen pienen käppänän kanssa joka kutsuu itseään dioksi..

Ratt on mulle yksi kovimmista kasaribändeistä. Nobody Rides For Free, Way Cool Jr, You're In Love, Round And Round... ässäbiisejä riittää.

Tässä just kuuntelen invasion of your privacy levyä ja kyllä on hieno toi Lay it downin alkuriffi. Ja ne soundit.. huh. Ei kyllä kalpene yhtään tänpäivän soundeihin verrattuna noin yleisesti, vaikka tämä on 20 vuoden takaa.

eikös se warren de martini jamittele nykyään sen pienen käppänän kanssa joka kutsuu itseään dioksi..
 
Ei. Tai saattoivathan ne pari jamisessiota vetäistä. Craig Goldy on kuitenkin taas vaihteeksi Dion kitaristi.
 
Piti eilen pyöräytellä tämä ketjun yllyttämänä Cellar ja Invasion läpi. Kyllähän ne toimii vieläkin, etenkin kitarointi.

Tässä just kuuntelen invasion of your privacy levyä ja kyllä on hieno toi Lay it downin alkuriffi. Ja ne soundit.. huh.
 
Samaa mieltä! "You're In Love" on myös hieno! Suosittelen kuuntelemaan tätä "pelle heviä".

näkyy olevan Ratt aikahyvin tässä edustettuna ja muutenkin aika hyviä levyjä tässä listassa, vaikka paskaakin on seassa.
 
http://www.metal-rules.com/polls/top50glam/top50glam.htm

Minusta Ratt on kuitenkin keskivertoa persoonallisempi kasaribändi. Siis siinä mielessä persoonallinen, että on heillä oma tyylinsä ja soundinsa, jonka erottaa massasta. Tykkään myös Pearcyn lauluäänestä. Kelpo meininkiä.
 
Hyllystä löytyvät Out Of The Cellar, Invasion Of Your Privacy, Dancing Undercover, Reach For The Sky, Detonator ja kokoelma Ratt & Roll '81-'91. Eli useampikin on tullut hankittua, mutta noista lähinnä eka soi säännöllisesti. Ei kaikki levyt ole helmiä.

Mulla on joku RATT:in LP himassa, en ole vaan vielä kuunnellut yhtään.
Mutta kuuntelempa kohta...

Loppuvuodesta 2004 tapahtui muuten Ratt reunion alkuperäisen vokalistin Stephen Pearcyn kanssa. Warren DeMartini kuitenkin teki tästä lopun heti kättelyssä.

Loppuvuodesta 2004 tapahtui muuten Ratt reunion alkuperäisen vokalistin Stephen Pearcyn kanssa. Warren DeMartini kuitenkin teki tästä lopun heti kättelyssä.
 
Kukas niillä siinä välissä oli laulamassa..? Eihän Ratt ole Ratt ilman Pearcya.

Kukas niillä siinä välissä oli laulamassa..? Eihän Ratt ole Ratt ilman Pearcya.
 
Love/Hate bändin keula Jizzy Pearl kävi rääkymässä jossain vaiheessa, en ole koskaan kyllä tota Jizzyn aikaista Rattia kuullut joten ei mitään havaintoa minkälaista kamaa ne on ulostanu..
 
EDIT: Love/Hate on kyllä vitun tiukka bändi, ehkä jopa parempi kuin Ratt. Ainakin monipuolisempi, tsekatkaa ihmeessä.

Tossa nykyinen Ratt: Jizzy Pearl | Warren DeMartini | John Corabi | Robbie Crane | Bobby Blotzer
 
www.therattpack.com

pakko taas kirjottaa et kyllä tää näin hyväs nousuhumalas toimii kun toi aurinkoki paistaa. oikeastaan ihan vitun hyvin.
osaisko joku muuten mielenkiinnosta valottaa kuinka suosittu Ratt oli huippuvuosina tai Suomessa?
ja lisäyksenä että Out of the cellarin 2 puoli on tyyliin parasta rokkia.

osaisko joku muuten mielenkiinnosta valottaa kuinka suosittu Ratt oli huippuvuosina tai Suomessa?
 
Olihan ne suosittuja ja varsinkin jenkkilässä. Levyt myi platinaa. "Out Of The Cellar" triplasti ja Round and Round oli iso hitti. "Invasion... " jatkoi samaan tahtiin, vaikkei yhtä paljon myynytkään. Bändi nousi nopeasti kiertueita loppuunmyyvän bändin asemaan. Biisit soi radiossa ja MTV:ssä jne. Sama tahti jatkui oikeastaan 80-luvun lopun.
 
Suomessa ei Ratt muistaaakseni kovin suurta suksea saanut, jos vertaa esim. Bon Joviin, vaan taisi jäädä enemmän tai vähemmän niiden jenkkilän hardrockia harrastaneiden huviksi, jotka seurasivat Kerrangia tai muita alan julkaisuja. Toisaalta vuosien varrella olen huomannut, että aika moni on ainakin "Invasion of Your Privacy" levyn kuullut tai ainakin nähnyt kansikuvan. :) Levyistä otettiin USA:n markkinoille ilmeisen suuria painoksia, sillä yleensä jo vuotta myöhemmin niitä rantautui tänne cut-outeina varsin edulliseen hintaan. Ne varmaan löysivät nopsasti omistajansa muidenkin kuin minun hyllyssäni...

ratt on hauska mutta ei hyvä orkesteri...tosin olen nämäkin nähnyt livenä kun ne lämmitteli alicea ja dioooooooa

Nostetaanpas ylös. Eli ite tykkään aika paljonkin RATT:istä. Round And Round, Nobody's Rides For Free, Back For More. Ja kun tässä oli myös Great Whitest puhetta, sekin hyvä.
 
Mut tota onkos millaista tämä John Corabin aikainen RATT (Se kun vissiin bändissä laulaa)? Onko levyjä ilmestyny?