Rock, pop, alternative ›

velipesonen:Latinankielinen elävä kulttuuri on kuitenkin kuollut, ja on erittäin paikallaan kutsua latinaa kuolleeksi kieleksi, jolle on tietyistä syistä käynyt "paremmin" kuin kamassisamojedin kielelle.
Vatikaani ja tiede kuitenkin käyttää sitä edelleen, vaikka se ei enää edusta kansankulttuuria eivätkä massat jaa sitä arkikäytännöissään. Tällä analogialla olisi helpompi julistaa esim. klassinen musiikki kuolleeksi.
 
Olen sellistin kannalla kuitenkin.

Dropped C: Mulla on esim. tällänen Hellacoptersin albumi (oisko vuodelta 2005 tai 2006?) kuin "Rock and roll is dead", kuuntelin se aikanaan ja tulin päinvastaiseen lopputulokseen...
 
Rokki on vaan siirtynyt vähän sivumpaan mainstreamistä, juurikin näitä muutamaa dinosaurusta lukuunottamatta. Ei se mihkään kuollut oo.
 
Coptersien albumin nimi tulee suunnilleen siitä että nykyrokki on sitä että virkamiehet/opiskelijat/duunarit menee töiden jälkeen ilmastoituun treenikämppään veivaamaan musiikkia. Eli se treenikämpässä asuminen jne. -aspekti on poistunut kokonaan.
 
Siksihän se rokki onkin kuollut.

KooAa: Coptersien albumin nimi tulee suunnilleen siitä että nykyrokki on sitä että virkamiehet/opiskelijat/duunarit menee töiden jälkeen ilmastoituun treenikämppään veivaamaan musiikkia. Eli se treenikämpässä asuminen jne. -aspekti on poistunut kokonaan.
 
Siksihän se rokki onkin kuollut.
 
Eikö nuoretkaan enää asu reenikämpässä? Kyllä me vielä vuonna 90 asuttiin vähintään viikonloput. Tuskin nelikymppiset asui 70-luvullakaan, jos rokkia soitti.

velipesonen: Eli jos sijoitamme musiikkikappaleita eri genreihin kuin laatikoihin, jätämme vastaamatta kysymykseen, mistä kukin genre on peräisin. Ja jos genre on jostain peräisin, sillä on alku. Jos sillä on alku, miksei voisi olla loppu? Jos sillä on loppu, mikä tämän lopun aiheuttaa ja miten se havaitaan?
 
Lajityypin kuolema on kuitenkin vain arvottava luonnehdinta siitä, että kuolleeeksi julistaja ei pidä tätä lajityyppiä arvokkaana, kiinnostavana tai merkittävänä.
 
Kyse ei ole olemassaolon päättymisestä - siis siitä, että sitä ei tehdä, osteta tai kuunnella - vaan elegantista tavasta sanoa "en tykkää enkä otaksu, että kukaan tulisi enää tekemään lajityyppiin kuuluvaa kiinnostavaa tekelettä".

Jos minulta kysytään niin musiikki kokonaisuudessaan on kuolemassa, jos ei ole jo kuollut. Syy siihen on se, että internetin myötä kaikki tieto, myös musiikki leviää niin tavattoman nopeasti että kaikki uusi kulutetaan kuoliaaksi hyvin äkkiä. Toisekseen nopean tiedonkulun myötä bändejä ja biisejä on noussut niin äkkiä että hetken päästä KAIKKI on jo tehty. Typerä internet.
 
Vaikka mitäs tuosta, ei mua muutenkaan kiinnosta uusi musiikki. Mihin sitä edes tarvitaan? Ei vuoden -74 jälkeen ole tullut enää mitenkään erityisen hyviä bändejä.

Huojuva_Torni:
 
Vaikka mitäs tuosta, ei mua muutenkaan kiinnosta uusi musiikki. Mihin sitä edes tarvitaan? Ei vuoden -74 jälkeen ole tullut enää mitenkään erityisen hyviä bändejä.
 
http://i79.photobucket.com/albums/j145/Jvchequer/facepalmimplied.jpg

Huojuva_Torni: Jos minulta kysytään niin musiikki kokonaisuudessaan on kuolemassa, jos ei ole jo kuollut. Syy siihen on se, että internetin myötä kaikki tieto, myös musiikki leviää niin tavattoman nopeasti että kaikki uusi kulutetaan kuoliaaksi hyvin äkkiä. Toisekseen nopean tiedonkulun myötä bändejä ja biisejä on noussut niin äkkiä että hetken päästä KAIKKI on jo tehty. Typerä internet.
 
Vaikka mitäs tuosta, ei mua muutenkaan kiinnosta uusi musiikki. Mihin sitä edes tarvitaan? Ei vuoden -74 jälkeen ole tullut enää mitenkään erityisen hyviä bändejä.
 
EDIT: Kahta viimeistä riviä ei kannata ottaa täysin kirjaimellisesti.
 
P.S. Olen röytäjä.

KooAa: Coptersien albumin nimi tulee suunnilleen siitä että nykyrokki on sitä että virkamiehet/opiskelijat/duunarit menee töiden jälkeen ilmastoituun treenikämppään veivaamaan musiikkia. Eli se treenikämpässä asuminen jne. -aspekti on poistunut kokonaan.
 
Siksihän se rokki onkin kuollut.
 
Mitäs pahaa tässä on? Loppus rahat aika äkkiä, jos näin tekisi eikä duunissa kävis? Maksa ja keuhkot vois olla kans aika koetuksella... Rule number one: Don't quit your dayjob.

varakeef: Lajityypin kuolema on kuitenkin vain arvottava luonnehdinta siitä, että kuolleeeksi julistaja ei pidä tätä lajityyppiä arvokkaana, kiinnostavana tai merkittävänä.
 
Kyse ei ole olemassaolon päättymisestä - siis siitä, että sitä ei tehdä, osteta tai kuunnella - vaan elegantista tavasta sanoa "en tykkää enkä otaksu, että kukaan tulisi enää tekemään lajityyppiin kuuluvaa kiinnostavaa tekelettä".
 
Edelleen tekee mieli kysyä, miksi lajityypit ovat olemassa ja mitä ne oikeastaan ovat? Onko "genrerajasta" puhuminen harhaanjohtavaa jos lajityyppien perimät ovat erilaiset, vähän niin kuin on turha käyttää kovin kauan aikaa miettimiseen, mikä eläin on kissa ja mikä koira ja mikä ei kumpikaan?
 
Jos olet sitä mieltä että puheet jonkin lajityypin elämän päättymisestä ovat vain henkilön oman arroganssin, ylimielisyyden, ilmenemistä kiertokautta, kuinka varmistut siitä että kaikki lajityypit jotka josus ovat keksineet syntyä todella ovat edelleen elossa?

velipesonen: Sellistin kirjoituksessa on se vika, että sitten emme voisi kutsua latinaakaan kuolleeksi kieleksi, koska sitä opetetaan kouluissa, lääkärit kirjoittavat sillä diagnoosinsa ja latina on Vatikaanivaltion virallinen kieli.
 
Latinankielinen elävä kulttuuri on kuitenkin kuollut, ja on erittäin paikallaan kutsua latinaa kuolleeksi kieleksi, jolle on tietyistä syistä käynyt "paremmin" kuin kamassisamojedin kielelle. Vai onko sittenkään edes "paremmin"? Onko ruumis kiinnostunut siitä saako maatua rauhassa vai tuleeko kärrätyksi anatomianopiskelijoiden leikeltäväksi?
 
Jos tuo on "kuolemisen" kriteeri, niin sitten tässäkin tapauksessa vois olla syytä tarkastella erikseen itse rockmusiikkia ja toisaalta sitä kulttuuria mikä siihen liittyy tai on ainakin alkujaan liittynyt, ts. tietynlaista "rock-asennetta"; kapinallisuutta, ulkonäköseikkoja, ylipäätään koko "rock-uskottavuutta". Ei rock musiikkina ole mihinkään kuollut kuten ei latinakaan kielenä, mutta ehkä se alkuperäinen kulttuuri alkaa olla aika häviävässä asemassa. En muista määrittelikö aloitusviesti kummasta tässä puhutaan.

velipesonen: Jos olet sitä mieltä että puheet jonkin lajityypin elämän päättymisestä ovat vain henkilön oman arroganssin, ylimielisyyden, ilmenemistä kiertokautta, kuinka varmistut siitä että kaikki lajityypit jotka josus ovat keksineet syntyä todella ovat edelleen elossa?
 
Jos musiikinlajilla on kuuntelijoita ja sitä edelleen tehdään se on elossa.Piste.

velipesonen: Edelleen tekee mieli kysyä, miksi lajityypit ovat olemassa ja mitä ne oikeastaan ovat? Onko "genrerajasta" puhuminen harhaanjohtavaa jos lajityyppien perimät ovat erilaiset, vähän niin kuin on turha käyttää kovin kauan aikaa miettimiseen, mikä eläin on kissa ja mikä koira ja mikä ei kumpikaan?
 
Jos olet sitä mieltä että puheet jonkin lajityypin elämän päättymisestä ovat vain henkilön oman arroganssin, ylimielisyyden, ilmenemistä kiertokautta, kuinka varmistut siitä että kaikki lajityypit jotka josus ovat keksineet syntyä todella ovat edelleen elossa?
 
Miten sä määrittelet rockin? Miksi sun mielestä punk on rockia mutta esim. grunge ei? Wikipedian mukaan "Rock eli rokki on 1950-luvulla syntynyt populaarimusiikin tyyli, joka jakautuu useisiin alalajeihin." http://fi.wikipedia.org/wiki/Rock
 
Uusia rockin alalajeja syntyy koko ajan lisää, joten emä vaikuttaa ihan jees-voivalta.

Mitä? Siis hei ei kai se kuallu o?!?!? Käviks se edes nopeesti?!?!?

minidriver: Mitä? Siis hei ei kai se kuallu o?!?!? Käviks se edes nopeesti?!?!?
 
Voin vakuuttaa että itse kuolema oli nopea mutta tuskallinen, lähes huomaamaton. Kuolemaa edeltänyt taantuminen tosin hiukan häiritsi.

Dropped C: Mitäs pahaa tässä on? Loppus rahat aika äkkiä, jos näin tekisi eikä duunissa kävis? Maksa ja keuhkot vois olla kans aika koetuksella... Rule number one: Don't quit your dayjob.
 
Eihän siinä sitä pahaa ole mutta se on sitä mitä aitona rokkielämänä pidetään. Ja sitten biisit tehdään niistä tunteista.

sellisti: ... Ei rock musiikkina ole mihinkään kuollut kuten ei latinakaan kielenä, mutta ehkä se alkuperäinen kulttuuri alkaa olla aika häviävässä asemassa. En muista määrittelikö aloitusviesti kummasta tässä puhutaan.
 
Jos teemme tällaisen jaon, ei paljon jää keskusteltavaakaan koska sosiologit ja musiikkitieteilijät voivat puhtaan luokittelun keinoin selventää lopun. Siitäpä vain ei kukaan tule hullua hurskaammaksi, joten sellainen tieto ansaitsee tulla tuomituksi pinnalliseksi. Eihän eurooppalainen kulttuurikaan enää ole elossa, eikä eurooppalainen ns. klassinen musiikki, sitäkään ei ole kukaan säveltänyt pitkiin aikoihin ja tulkitsijoistakin alkaa olla pulaa.
 
Rock saapui 80-luvun lopulla samalle asemalle mille jazz oli päätynyt vajaat 20 vuotta aiemmin. Sen aseman nimi on Kuolema. Rock pääsi nauttimaan paratiisin joutavanpäiväisistä iloista eli tuli hyväksytyksi yleismaailmallisen fuusiohumpan genotyyppiin. Hybridiä, vanhan toistoa, lisääntymiskyvyttömiä jälkeläisiä. Viikonloppuhippien pinnallinen ajankulu, se on rockista tullut. Tai oikeammin rockista ei ole tullut mitään muuta kuin ruumis ja erään museon eräs osasto.

KooAa: Eihän siinä sitä pahaa ole mutta se on sitä mitä aitona rokkielämänä pidetään. Ja sitten biisit tehdään niistä tunteista.
 
Eli rokkia ei sitten saa ollenkaan soittaa jos ei hillu 24/7 reeniksellä releet päällä ja oo tosi rokkikukko koko ajan? No onneks oon ite enemmän näitä hevimiehiä, eli ei haittaa...

No kyllähän se McLuskyn levy on tosi hyvä.

velipesonen: Edelleen tekee mieli kysyä, miksi lajityypit ovat olemassa ja mitä ne oikeastaan ovat? Onko "genrerajasta" puhuminen harhaanjohtavaa jos lajityyppien perimät ovat erilaiset, vähän niin kuin on turha käyttää kovin kauan aikaa miettimiseen, mikä eläin on kissa ja mikä koira ja mikä ei kumpikaan?
 
Jos olet sitä mieltä että puheet jonkin lajityypin elämän päättymisestä ovat vain henkilön oman arroganssin, ylimielisyyden, ilmenemistä kiertokautta, kuinka varmistut siitä että kaikki lajityypit jotka josus ovat keksineet syntyä todella ovat edelleen elossa?
 
Lajityypittely on tietenkin mahdollista. Ihminenhän pitkästyessään alkaa luokittelemaan asioita. Jos kappaleissa on samankaltaisia piirteitä (vaikkapa apinamaisen hakkaava rytmi, primitiivinen teksti ja alkeellinen harmonia) ne voidaan niputtaa samaan ryhmään kuuluvaksi.
 
Se miksi kappaleet ja esitystavat muistuttavat toisiaan liittynee siihen, että ihminen on laumaeläin ja musiikki on kommunikoimisen muoto: noudattamalla konventioita kokee hyväksyntää ja tulee ymmärretyksi. Toisaalta ihmisellä on myös kyky ja taipumus varioida tekemisiään ja reagoida ympäristöönsä, mikä johtaa siihen, että kaikki kappaleet ja esitykset eivät ole täsmälleen edeltäjiensä kaltaisia. Muuttumista tapahtuu - en käytä sanaa kehitys sen arvottavan sivumerkityksen vuoksi.
 
Jos kappaleet ja esitykset muodostavat jonkinlaisen historiallisen jatkumon, voi tulla jossain vaiheessa sellaiseen tilanteeseen, että uudet ja vanhat kappaleet eivät enää muistuta toisiaan niin paljoa, että voitaisiin puhua samasta alalajista. Onko kuolema silloin korjannut alkuperäisen muodon?

Minulla ei ole lääkärin papereita mutta minun mielestä on kuitenkin niin että sellainen joka ei liiku eikä muutu kolmeen vuosikymmeneen on vähintäänkin aivokuollut, eikä sitä kylmää tosiasiaa muuta miksikään se että se aivokuollut pilkotaan tuhanteen eri osaan. Syöpäsolukin jakaantuu tuhansiin osiin ja tappaa lopulta sekä itsensä että kantajansa.
 
Kapinan viimeisetkin rippeet kuolivat 80-luvulla mutta rock kuoli vasta 90-luvulla, siinä vaiheessa kun Nirvana ampui rokkia haulikolla päähän ja GnR alkoi täyttämään stadioneita.
 
Kun musiikista tulee jotain joka soi taustalla kun juodaan kahvia ja surffaillaan netissä niin se on hissimusiikkia ja siitä on rock aika saatanan kaukana.
 
rock on tullut kuollakseen
rock on saanut syödäkseen
on myös juonut kyllikseen
mä meen eteiseen
 
-Ismo Alanko