Rock, pop, alternative ›

Ristiriitaiset on fiilarit kyseisestä levystä. Aluksi, kun kuuli huhuja tulevasta levystä, niin ajatteli että jes! Varsinkin kun näki miten energisiä miekkoset olivat taannoisessa Band Aid -konsertissa. Sitten alkoi tulla materiaalia kuunnelleita tarinaa, miten on yhtä kovaa matskua luvassa kuin oli Quadrophenialla. No sehän on paljon se. Netistä sitten itse kuulin joitain näytteitä, eikä ne niinkään jaksaneet vakuuttaa ainakaan Quadrophenian vertaisuudesta, vaan bändi kuulosti enemmänkin siltä loppuaikojen Wholta ts. Q-phenian jälkeiseltä. Wire & Class mini-CD löytyi siten läheisestä levykaupasta ja katkelmat siinä olivat todella huikean kuuloisia. No nyt taas, kun on kuullut koko levyn, niin pettymys on pienoinen varsinkin siihen nähden mitä promo-CD antoi ymmärtää. Nähtäväksi jää aukeaako tuo levy joskus eri tavoin, koska ja kuinka.

äh. ei kannata odottaa liikoja. pessimisti ei pety.

Nyt sain tämän levyn lainaan ja pari kertaa olen kerennyt sen kuuntelemaan.
 
Levyssä on paljon hyvää. Kivoja melodiota yms. Mutta kuten monet ovat jo todenneet rummut loistavat lähes täydellisellä poisaolollaan. Ainoastaan parissa biisissä oli kunnon pauketta. Sitähän Pete valittaa levyn vihkosessa, ettei Zak Starkey kerennyt osallistua enempää projektiin. Mutta joka tapauksessa nyt levy kuulostaa monin paikoin viimeistelemättömältä demonauhalta. Hieman vaan harmittaa kun miettii miten loistavaan levyyn tässä olisi ollut ainekset. Nyt tätä levyä tehtiin reilu neljä vuotta ja tulos kuulostaa hyvin hätäisesti tehdyltä. Mutta olisi kiinnostavaa kuulla kummoisia live versioita levyn biiseistä saa aikaan.

Muutama kuuntelukerta takana;
 
jo hieman ikääntyneet miehet ovat mielestäni tehneet monipuolisen, tunnelmaltaan hienon ja henkilökohtaisen levyn, joka kuulostaa tuoreelta - niin ja The Who:lta niinkuin se voi vuonna 2006 kuulostaa. Muutama aivan loistava biisi, kokonaisuus (Who:ksi) ehkä aavistuksen ontuva mutta bändi on vuosikymmeniä kestäneen matkansa varrella hieman "kärsinyt" joten sehän on aika-aspekti ja sattuneet seikat huomioon ottaen aivan ymmärrettävää. Tuotannolliset rosot ja "epäkohdat" jotka häiritsevät joitakin, omalla tavallaan viehättävät minua ja tuovat kappaleet ikäänkuin lähemmäksi pientä ihmistä. Minä pidän Endless Wiresta. Paljon.

Odotin, sain, kuuntelin, petyin.
Siinä ehkä kiteytettynä omat fiilikset.
 
Tuntuu kuin herroilla (tai siis tarkemmin Pete Townshendilla) ei olisi enää oikein mitään annetavaa.
Albumin parhaat palat ovat viimeiset mini-ooppera kappaleet. Muuten pliisua. Perkule! Parempaa odotin.

Muutama kuuntelukerta takana;
 
jo hieman ikääntyneet miehet ovat mielestäni tehneet monipuolisen, tunnelmaltaan hienon ja henkilökohtaisen levyn, joka kuulostaa tuoreelta - niin ja The Who:lta niinkuin se voi vuonna 2006 kuulostaa.
 
Mä komppaan kyllä tuota minidriveria, mä nautin kovastikin tästä levystä kokonaisuutena ja jälkimaku on myönteinen. Allekirjoitan kuuntelijanakin Daltreyn luonnehdinnan että The Who ja Townsendin musiikki on mielentila. Ei se katso aikaa eikä paikkaa, saati esittämismuotoa. Tutut elementit ovat silti olemassa, vaikka toki homma on nykyajan The Who.

Mä komppaan kyllä tuota minidriveria, mä nautin kovastikin tästä levystä kokonaisuutena ja jälkimaku on myönteinen. Allekirjoitan kuuntelijanakin Daltreyn luonnehdinnan että The Who ja Townsendin musiikki on mielentila. Ei se katso aikaa eikä paikkaa, saati esittämismuotoa. Tutut elementit ovat silti olemassa, vaikka toki homma on nykyajan The Who.
 
Kyllä näin on. Aluksi levystä ei oikein saanut kiinni mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen kokonaisuus avautui. Itselläni sama juttu on käynyt muidenkin Who levyjen kanssa kuten Tommyn ja Quadrophenian. Näihin levyihin jotenkin kasvaa kiinni koko ajan tiukemmin.

Taitaa olla ilmeisestikin hankinnan arvoinen levy, itse en vielä ole hommannut tuota vaikka kriitikotkin kovasti sitä on kehuneet. Ehkä siksi, että enimmäkseen olen saanut päinvastaisia arvioita kuulla.