Rock, pop, alternative ›

shuffle: Kyllähän Ganes oli siinä ajassa ja paikassa valtava juttu Suomessa, vaikka aavistuksen liian nuori olinkin kokemaan sen kultakauden livenä. 70-luvun elin kyllä alusta loppuun, ja se Suomi oli jotain aivan muuta kuin tämä nykyinen. Moni aikuinen uskoi tosissaan, että viidakkomusiikki on viesti saatanalta, rockia tuli radiosta tunti viikossa, televisiosta vähemmän, rankin juttu oli joku seurakunnan kerhon autorata. Ei kännyköitä, ei internettiä, kaksi televisiokanavaa joiden lähetys loppui muistaakseni siinä kymmenen maissa illalla. Sitten soitettiin Maamme.
Ensinnäkin 70-luvun Suomi oli aivan helvetin vasemmistolainen, Ganes oli jo siinä mielessä radikaali ennen kuin se oli soittanut nuottiakaan. Siinä kohdassa missä Stadin rautatieasemalla on nykyään junien lähtö, ja tulonäyttö siellä ylhäällä, luki ennen jättimäisillä kirjaimilla OSTA LADA. Mainos on vangittu sille yhdelle dokumentille Sielun Veljistä.
Ganesin vaikutus oli suunnilleen sama jo ennen musiikkia, kuin Perussuomalaisten vaikutus oli menneissä vaaleissa ja niiden jälkeen, ja vieläkin.
Sanoa julkisesti olevansa Ganes-fani oli tuolloin samantapainen juttu kuin jos joku kertoisi olevansa kiihkeä perussuomalainen vaikkapa työpaikalla nykyään.
Musiikki on hyvinkin simppeliä mättöä toki, mutta se hoiti hommansa, koska musiikki oli vain yksi osa sitä ilmiötä. Musan tarkoitus oli lähinnä oli provosoivan amerikkalaista ja maskuliinista, ja siinä se onnistui hienosti. Sen tarkoitus oli näyttää keskisormea kommareille, mikä toisin kuin nykyään, vaati tuolloin kohtalaista siviilirohkeutta. Toki esim Albert oli hieno kitaristi, mutta arvosteltaessa Ganesia on muistettava että se musa oli ikään kuin suuremman ilmiön soundtrackia.
"Hot Wheels"-biisi on kova veto.
Hanoi Rocks oli sitten uusi järkytys 80-luvulla, kun Ganes alkoi olla jo last season.
 
On sulla kyllä jutut...
 
Roadrunnerin ilmestyessä olin keskikoulun kolmannella luokalla, Ganes oli maailman paras bändi ja Albert maailman paras kitaristi. Politiikasta en tiennyt enkä välittänyt hevon helvettiä, tuskin suurin osa muistakaan teini-ikäisistä.

AlaE: On sulla kyllä jutut...
 
Roadrunnerin ilmestyessä olin keskikoulun kolmannella luokalla, Ganes oli maailman paras bändi ja Albert maailman paras kitaristi. Politiikasta en tiennyt enkä välittänyt hevon helvettiä, tuskin suurin osa muistakaan teini-ikäisistä.
 
Tuota, jos oikein ymmärsin tuon suffelin jutun, ei se ollut mikään poliittisen liikehdinnän puolustuspuhe, vaan siinä todettiin suurinpiirtein sama asia, hieman monisäikeisemmmin ilmaistuna. Tosin tuolloin oli jo meidän poikien kesken väittelyä kumpi on kovempi bändi, Hurriganes vai Led Zeppelin jne.
Tässäkin asiassa voi todeta vanhan Clintin lausuma, ".. opinions are like assholes. Everybody has one"

blaekie: Tuota, jos oikein ymmärsin tuon suffelin jutun, ei se ollut mikään poliittisen liikehdinnän puolustuspuhe, vaan siinä todettiin suurinpiirtein sama asia, hieman monisäikeisemmmin ilmaistuna. Tosin tuolloin oli jo meidän poikien kesken väittelyä kumpi on kovempi bändi, Hurriganes vai Led Zeppelin jne.
Tässäkin asiassa voi todeta vanhan Clintin lausuma, ".. opinions are like assholes. Everybody has one"
 
"Ganesin vaikutus oli suunnilleen sama jo ennen musiikkia, kuin Perussuomalaisten vaikutus oli menneissä vaaleissa ja niiden jälkeen, ja vieläkin.
Sanoa julkisesti olevansa Ganes-fani oli tuolloin samantapainen juttu kuin jos joku kertoisi olevansa kiihkeä perussuomalainen vaikkapa työpaikalla nykyään.
Musiikki on hyvinkin simppeliä mättöä toki, mutta se hoiti hommansa, koska musiikki oli vain yksi osa sitä ilmiötä. Musan tarkoitus oli lähinnä oli provosoivan amerikkalaista ja maskuliinista, ja siinä se onnistui hienosti. Sen tarkoitus oli näyttää keskisormea kommareille, mikä toisin kuin nykyään, vaati tuolloin kohtalaista siviilirohkeutta."
 
Jompi kumpi meistä tai ehkä molemmat ei osaa lukea saati ymmärtää. Jälkikäteen keksitään kaikenlaista joutavaa "yhteiskunnallista" selitystä musiikille - nyt Hurriganesin suosiolle. Rokkia sekin vain oli, ei mitään sen syvällisempää, merkityksellisempää tahi tärkeämpää. Eikä tarvinnutkaan olla.

Ei Hurriganesissa mitään keskisormen näyttämistä ollut mihinkään suuntaan. Siinä oli kyse vain rockin soittamisesta, eikä Suomi ihan niin vasemmistolainen ollut kuitenkaan. Kyllähän rock-musiikki tuli Yhdysvalloista suomeen jo ennen Ganesia. Esimerkiksi Somerjoen levy vuodelta 1971 "Synnyin rokkaamaan" sisälsi useita amerikkalaisia biisejä, vaikkakin käännöksinä, mutta kuitenkin ja olihan Suomessa tehty rock-levyjä jo 60-luvulla. Ei niissäkään ollut mitään neukku-ihannointia.
 
Neuvostoliitosta ei musiikkia juuri meidän listoilla näkynyt, eikä telkkarista kuitenkaan tullut juurikaan venäläisperäistä ohjelmaa, vaan sielläkin ulkolaiset sarjat olivat jo silloin enimmäkseen englanninkielisiä. Samoin elokuvissa käytiin katsomassa amerikkalaisia elokuvia jne.
 
Kyllä meistä silloisista Hurriganesfaneista suurin osa oltiin koululaisia, minäkin olin kansalaiskoulussa, kun kuulin ensimmäisen kerran Hurriganesia, eikä siinä iässä tosiaan ajateltu mitään politiikkaa.

AlaE: "Ganesin vaikutus oli suunnilleen sama jo ennen musiikkia, kuin Perussuomalaisten vaikutus oli menneissä vaaleissa ja niiden jälkeen, ja vieläkin.
Sanoa julkisesti olevansa Ganes-fani oli tuolloin samantapainen juttu kuin jos joku kertoisi olevansa kiihkeä perussuomalainen vaikkapa työpaikalla nykyään.
Musiikki on hyvinkin simppeliä mättöä toki, mutta se hoiti hommansa, koska musiikki oli vain yksi osa sitä ilmiötä. Musan tarkoitus oli lähinnä oli provosoivan amerikkalaista ja maskuliinista, ja siinä se onnistui hienosti. Sen tarkoitus oli näyttää keskisormea kommareille, mikä toisin kuin nykyään, vaati tuolloin kohtalaista siviilirohkeutta."
 
Jompi kumpi meistä tai ehkä molemmat ei osaa lukea saati ymmärtää. Jälkikäteen keksitään kaikenlaista joutavaa "yhteiskunnallista" selitystä musiikille - nyt Hurriganesin suosiolle. Rokkia sekin vain oli, ei mitään sen syvällisempää, merkityksellisempää tahi tärkeämpää. Eikä tarvinnutkaan olla.
 
Juu en tiedä sun lukutaidosta ja ymmärtämisestä, mutta puhun vaan siitä mitä itse koin tuossa, eli jos kirjaimellisesti nuo ottaa niin onhan siinä "yhteiskunnallisen merkityksen jargonia" havaittavissa, mutta mulla on hämärä muistikuva nuoruudesta, että kommareiksi haukuttiin silloin kaikkia tylsiä tyyppejä, jotka keksi kaikkia sääntöjä ja kieltoja ja sen semmoista. Mitä tulee tuohon "perussuomalais" - kommenttiin, on se enemmänkin vertauskuva ehken.
Mutta juu, ei kannata ehkä rokkenroll filosofiaa jauhaa liikoja.

blaekie: Juu en tiedä sun lukutaidosta ja ymmärtämisestä, mutta puhun vaan siitä mitä itse koin tuossa, eli jos kirjaimellisesti nuo ottaa niin onhan siinä "yhteiskunnallisen merkityksen jargonia" havaittavissa, mutta mulla on hämärä muistikuva nuoruudesta, että kommareiksi haukuttiin silloin kaikkia tylsiä tyyppejä, jotka keksi kaikkia sääntöjä ja kieltoja ja sen semmoista. Mitä tulee tuohon "perussuomalais" - kommenttiin, on se enemmänkin vertauskuva ehken.
Mutta juu, ei kannata ehkä rokkenroll filosofiaa jauhaa liikoja.
 
Kokositko sinäkin silloin pienoismalleja? Airfix, Revell? Rock and roll all night long?

AlaE: Kokositko sinäkin silloin pienoismalleja? Airfix, Revell? Rock and roll all night long?
 
En vaan me vedeltiin toisiamme pihalla (ja koulussa) turpiin. Olen tainnut kyllä jonkun koottavan lentokoneen tehdä joskus, mutta ei jaksa muistaa mikä valmistaja oli.

blaekie: En vaan me vedeltiin toisiamme pihalla (ja koulussa) turpiin. Olen tainnut kyllä jonkun koottavan lentokoneen tehdä joskus, mutta ei jaksa muistaa mikä valmistaja oli.
 
Muistamattomuuteen ei siis vaikuta airfixin haistelut, hyvä niin ;)
 
Me kaikki muistetaan ja mielletään suomalainen rokki ja Hurriganes sen osana miten kukin. Aika vaikea on kuitenkin kiistää esim. Roadrunnerin merkitystä: moni jätkä, ehkä tyttökin alkoi soittaa tai laulaa sen innoittamana. Hyvä niin.

Onneksi tuli Abba ja disco. ELO oli kova.
 
EDIT
 
Hurriganes ja The Who sai mut innostumaan rokista, mutta tämä sai mut innostumaan musiikista;
 
http://www.youtube.com/watch?v=uGNQHy4lrJI
 
Toki Whollakin oli puolensa jota Remulta ei koskaan löytynyt.

Mit politiikkaan tulee niin kyllähän tuota Suomen NL-mielisyyttä ja 70- ja 80-lukujen vasemmistolasuutta liiotellaan nykyään aikalailla ronskisti.Kyllähän se rockin vastaisuus mikä noina vuosikymmeninä itselle jäi mieleen oli lähinnä konservatiivisuutta tyyliin "Leikkaa hiukses","Mene armeijaa" jne. Noi oli ihan periokeistolaisen konservatismin -koti,uskonto ja isänmaa- ilmentymiä eikä minkäänsortin vasemmistolaisuutta.
 
Mutta mullistava bändihän Ganes Suomen mittakaavassa oli.Se teki tässä maassa rock-historiaa kun sai monet tarttumaan soittimiin.Maailman mittakaavat on sitten eri juttu.

AlaE: Roadrunnerin ilmestyessä olin keskikoulun kolmannella luokalla, Ganes oli maailman paras bändi ja Albert maailman paras kitaristi. Politiikasta en tiennyt enkä välittänyt hevon helvettiä, tuskin suurin osa muistakaan teini-ikäisistä.
 
Juurikin näinhän se silloin oli. Täsmälleen noin. Hurriganes kolahti ehkäpä juuri sen takia koska niin monelle osui tuohon teini-ikään, suunnan hakemiseen ja kasvuun yleensäkin. Porukat oli muutenkin tyyleiltään jotain esim. rokkaria, jenkkiauto-diggaria, punkkaria...jne... Hurriganesissa yhdistyi hyvin rock, autot ja ameriikka. En muista yhtään kaveria joka silloin olis kuunnellut jotain hippimusaa kuten Wigwam, Tasavallan Presidentti tai Tabula Rasa - hyi helvetti.
 
Hurriganes oli aikansa merkkipaalu Suomessa ja nuorisolle. Itsellä nuo levyt soivat lähinnä nostalgian takia joskus. Kun Roadrunner-lätyn on taas kuunnellut niin menee monta vuotta ennenkuin se taas kaivetaan esille. Seuraavina vuosikymmeninä musiikki kehittyi aivan toisella vaihteella ja rockin tyylikin rankkeni. Vaikkei nuorena tajunnut sen hippimusan päälle yhtään mitään, niin onneksi siitä voi nauttia nyt aikuisena ja nimenomaan sillä alueella onkin hienoa havaita että omassakin musamaussa voi tapahtua positiivista muutosta.
Että siltä pohjalta - Get On!

Itse olen sitä mieltä, että ganes on/oli oikeasti kova juttu vain ikäluokalle 60 - 65. Esim oma isoveli (-58) ja sen kaverit, puhumattakaan sitä vanhemmista eivät juurikaan diggailleet bändiä. Nuoremmat eivät ehkä kunnolla ehtineet, ainakaan Roadrunner-vaiheeseen. Se ei silti poista sitä tosiseikkaa, että Hurriganes oli suurin musiikillinen ilmentymä Suomessa, jota ei edes Dingo parhaimpina vuosinaan uhannut, vaikka lähellä kävi.

Yallup: Itse olen sitä mieltä, että ganes on/oli oikeasti kova juttu vain ikäluokalle 60 - 65. Esim oma isoveli (-58) ja sen kaverit, puhumattakaan sitä vanhemmista eivät juurikaan diggailleet bändiä. Nuoremmat eivät ehkä kunnolla ehtineet, ainakaan Roadrunner-vaiheeseen. Se ei silti poista sitä tosiseikkaa, että Hurriganes oli suurin musiikillinen ilmentymä Suomessa, jota ei edes Dingo parhaimpina vuosinaan uhannut, vaikka lähellä kävi.
 
Höpö höpö. Kyllä diggaili.

Muotoilin ehkä väärin. Varmaan ganesta diggaili jotkut mummotkin, mutta monelle tietyn ikäiselle se oli se eka isojuttu. Vanhemmilla oli jo biitlekset ja rollarit, eikä ganes ollut niin maailmanparas kuin vaikka itselle. Hurriganes meni niin laajana läpi koko nuorisoporukan, ettei vastaavaa ole vielä nähty, vaikka toki seassa oli paljon siitä vähemmän tykkääviäkin ja jopa mukatykkääjiä. Nykyään jengi on hajaantunut niin moneen, vaikka toki jotakin "Robin-ilmiöitä" sillointällöin pulpahteleekin.

Yallup: Muotoilin ehkä väärin. Varmaan ganesta diggaili jotkut mummotkin, mutta monelle tietyn ikäiselle se oli se eka isojuttu. Vanhemmilla oli jo biitlekset ja rollarit, eikä ganes ollut niin maailmanparas kuin vaikka itselle. Hurriganes meni niin laajana läpi koko nuorisoporukan, ettei vastaavaa ole vielä nähty, vaikka toki seassa oli paljon siitä vähemmän tykkääviäkin ja jopa mukatykkääjiä. Nykyään jengi on hajaantunut niin moneen, vaikka toki jotakin "Robin-ilmiöitä" sillointällöin pulpahteleekin.
 
Ehkä muotolit. Itse kuulun noihin -58:hin ja tiedän, että kyllä putos tähän ikäluokkaan. Ensimmäisen levyn ilmestyessä oltiin 15, ja ensimmäinen keikka oli tullut nähtyä jo 1972 vuoden lopulla, ennenkuin All Night Longista oli mitään tietoa.
Oman ikäiset ja vanhemmatkin kertoivat nähneensä ja sanoivat, että kannattaa mennä katsomaan, on sellaista mitä ei oo aikaisemmin nähty. Jytisee. Maailman parhauksista tässä ei tietääkseni ole puhe, eikä siitä ole kyse, vaan siitä että putosko Hurriganes vai ei. Muitakin bändejä kuului kategoriaan hyvät ja loistavat, kuin Hurriganes. Sitä lienee vaikea ymmärtää, jos on vain yhden asian ihminen.

Komppaan Big Papaa sanallisesti, olen about saman ikäinen, Hurriganes oli kova juttu noin 15v kundille, mutta muutakin musaa tuli kuunneltua, kyse on siitä, että monipuolinen musan kuuntelu on tärkeää, se oli silloin ja on nyt.

MJS50: Komppaan Big Papaa sanallisesti, olen about saman ikäinen, Hurriganes oli kova juttu noin 15v kundille, mutta muutakin musaa tuli kuunneltua, kyse on siitä, että monipuolinen musan kuuntelu on tärkeää, se oli silloin ja on nyt.
 
Ja kyllä Hurriganes oli kovin juttu vielä nuoremillekin. Roadrunnerin aikaan vielä leikittiin pikkusotilailla, mutta kyllä oli nimibiisin lentokonepörinä ja tallahassien viidakkokomppi mahtavia juttuja. Niitten tahdissa otettiin asentoa tennismailat kädessä vaikkei ilmakitaroinnit sun muut muotia vielä olleetkaan. Ile kallion aikaan siinä sitten varhaisteineiksi vartuttiin ja kun albert palasi, niin oltiin jo just ja just levyjenostoiässä. Edelleen oli Ganes kovin juttu. ja sitte ku Ile taas palasi, niin oltiin jo sopivasti (ikärajattomille) keikoille pääsemisiässä. Eli Hurriganesin tahdissa vartuttiin lapsesta aikuiseksi. Siinä se - elämän soundtrack!

Tsugu Way: Ja kyllä Hurriganes oli kovin juttu vielä nuoremillekin. Roadrunnerin aikaan vielä leikittiin pikkusotilailla, mutta kyllä oli nimibiisin lentokonepörinä ja tallahassien viidakkokomppi mahtavia juttuja. Niitten tahdissa otettiin asentoa tennismailat kädessä vaikkei ilmakitaroinnit sun muut muotia vielä olleetkaan. Ile kallion aikaan siinä sitten varhaisteineiksi vartuttiin ja kun albert palasi, niin oltiin jo just ja just levyjenostoiässä. Edelleen oli Ganes kovin juttu. ja sitte ku Ile taas palasi, niin oltiin jo sopivasti (ikärajattomille) keikoille pääsemisiässä. Eli Hurriganesin tahdissa vartuttiin lapsesta aikuiseksi. Siinä se - elämän soundtrack!
 
Minulle Hurriganes oli kova juttu joskus vuosina 75-77, sitten se jäi. Tuli punk joka oli minun juttuni, vaikka (salaa) diggasin noihin aikoihin jo 50-luvun rockiakin. Hurriganesiin kyllästyin, eikä se enää sen jälkeen ole merkinnyt minulle kuin (varhais)nuoruuden suosikkibändiä. Jotenkin minun kohdallani Hurriganes ei ole kestänyt ajan hammasta, kuten monet muut. Esimerkiksi jotain Dr.Feelgoodia olen kuunnellut ensimmäistä kertaa 70-luvulla, silti vaikkapa Down By The Jetty-levyä kuuntelen vieläkin joskus. Sen sijaan Roadrunnerin kuuntelemisesta en saa tänä päivänä oikein mitään.

No duh, onhan Feelgood laadullisesti ihan eri planeetalta kuin joku Ganes.

antnis: No duh, onhan Feelgood laadullisesti ihan eri planeetalta kuin joku Ganes.
 
No niin minustakin.