Rock, pop, alternative ›

sellisti: Jos pitää paikkansa (ja miksei pitäisi jos Johnson itse näin kertoo) niin loistavaa! Paitsi se että uusi levy tulee niin myös se, että tuottajana on O'Brien, joka teki tosi hyvää työtä Black Icen kanssa. Steviekin varmasti istuu hyvin Malcolmin paikkaajaksi, mutta edelleen toivotaan tietysti että Malcolmin tila kohenee, jopa soittokuntoon asti.
 
Itsekin nostan bändille hattua periksiantamattomasta asenteesta. Silti toivon kovasti, että Malcolm kuntoutuisi niin, että pystyisi soittamaan vielä tällä viimeisellä levyllä. Kaikki kunnia Stevielle Malcolmin paikkaajana, mutta homma ei vaan toimi samalla tavalla hänen kanssaan. Olen noita Stevien aikaisia livejä kuunnellut ja hänen soittotyylinsä ei vain istu AC/DC:hen yhtä hyvin kuin Malcolmin. Esim. Jailbreakin komppaus kuulostaa jotenkin "väärältä".

https://www.facebook.com/pages/ACDCfansnet/114978755219003
 
Cliff ja Brian bongattu Vancouverin kentältä. Levynteko realisoituu askel askeleelta...

Nick Bone: https://www.facebook.com/pages/ACDCfansnet/114978755219003
 
Cliff ja Brian bongattu Vancouverin kentältä. Levynteko realisoituu askel askeleelta...
 
Ja nyt myös Angus saapunut paikalle.
 
https://www.facebook.com/pages/ACDCfansnet/114978755219003
 
E: "Where's Phil?" Tosiaan, Ruddia ei ainakaan vielä ole Vancouverissa nähty.
 
E: jaa, sivuille postattu kuva oli viisi vuotta vanha.

http://www.acdc-italia.com/stevie-young-torna-in-famiglia/
 
Stevie Young kehissä...
 
Stevie Young on viime ajat soitellut Blue Murda-nimisessä blueskoplassa ja myös Hellsarockin-nimisessä bluesorkassa.
 
Blue Murda: http://www.reverbnation.com/bluemurda
 
Ja nyt hän soittaa AC/DC:ssä!
 
Tavallaan jotenkin kieroutuneella tavalla jännää odottaa, miltä kuulostaa AC/DC-levy, jolla ei soita riffien mestari itse vaan hänen veljenpoikansa...

 
Tavallaan jotenkin kieroutuneella tavalla jännää odottaa, miltä kuulostaa AC/DC-levy, jolla ei soita riffien mestari itse vaan hänen veljenpoikansa...
 
Tuskin kovin hääviltä. Tärkein lenkki kuitenkin uupuu, ja meininki on muutenkin jo ollut hiukan väsähtänyttä. Eipä mitään jäänyt edellisestäkään levystä käteen.

Nick Bone: Tavallaan jotenkin kieroutuneella tavalla jännää odottaa, miltä kuulostaa AC/DC-levy, jolla ei soita riffien mestari itse vaan hänen veljenpoikansa...
 
Voisin kuvitella että ihan siedettävältä. Totta kai se tärkein lenkki uupuu, mutta jos nyt ajatellaan että biisimateriaali on jo olemassa ja se on hyvää, sekä soundit saadaan studiossa kohdilleen, niin tuskin se levy siitä paskaksi muuttuu. Se on eri asia jos biisit on huonoja, mutta tuskinpa bändi haluaisi sellaista levyä tehdä viimeisekseen muutenkaan.
 
Olisin ymmärtänyt - ja kunnioittanut - bändiä siinäkin tapauksessa että olisivat ilmoittaneet että se on loppu nyt jos ei kerran Malista ole enää soittomieheksi. Mutta mieluummin ehkä kuitenkin otan vielä sen yhden levyllisen uutta musiikkia, vaikka tärkeä palanen olisikin poissa sen toteutuksesta.

Matsku on valmiina ja täten läpäissyt Youngien seulan. Black Ice oli mun korvaan hieno levy ja toivottavasti sama linja jatkuu tällä jäähyväislevylläkin. OBrien nappaa muutaman uuden jipon sekaan ja silvuplee.
 
Stevie Young is a gun for hire. Eiköhän hänellä ole tarkat speksit nenän edessä, kuinka homma hoidetaan. Soittotyyli ei ole yksi yhteen setämiehen kanssa, mutta luulen jäljen olevan aika tymäkkää joka tapauksessa. Eiköhän siellä Gretsch ole odottelemassa, tuttuihin kaappeihin kytkettynä.
 
Ja ennen kaikkea, ei tätä levyä tehtäisi ilman Malcolmin suostumusta. Hän olisi halutessaan voinut torpata koko hankkeen ja bändi olisi poistunut hiljaa takavasemmalle. Kertoo jätkän asenteesta kaiken olennaisen, levy tehdään kun kerran on päätetty tehdä. Itse olisin kunnioittanut toisenlaistakin päätöstä. Nyt olen tyytyväinen kun yksi levy saadaan vielä pihalle.

Veikkaan joka jätkän tossa yhteisössä asettavan bändin perinteet oman egonsa edelle, enkä ainakaan minä muista julkisuuteen päätyneen yhtään tästä kertovaa stooria joka tuosta poikkeaisi. Phil Ruddin paluukin hoidettiin samassa hengessä.
 
Aika harvassa on bändit jotka ovat tuon mittaisen uran tehneet ja myyvät edelleen stadikat täyteen. Nimimerkillä fani jo 35 vuotta ...

J_Mantyla: Phil Ruddin paluukin hoidettiin samassa hengessä.
 
Tuli tuosta mieleen että en myöskään muista bändin aiempien jäsenten antaneen koskaan kovin katkeria tai negatiivisia kommentteja bändistä, vaikka esim. Chris Sladelle Ruddin paluu ilmeisesti tuli aika lailla ilmoitusluontoisena asiana. Oliskohan Dave Evans jossain vähän aikanaan avautunut, mutta siinä se melkein on. Veikkaan että muutkin muusikot kunnioittavat "vakijäsenten" asennetta ja ehdotonta omistautumista bändille, ja ymmärtävät että kaikki mitä bändissä tehdään tehdään jostain muusta kuin henkilökohtaisen diivailun/egoilun tarpeesta.

AC/DC:hän on esimerkki bändistä, jossa itse bändi ja sen filosofia on isompi kuin yksikään sen jäsenistä. Kaikki tehdään bändin perinteen ja biisien ehdoilla. Tuon takia he ovat myös menestyneet niin hienosti. Egotrippailut ja trendipelleilyt eivät ole myrkyttäneet bändiä.
 
Chris Slade kommentoi taannoin Malcolmin sairastumisuutisen yhteydessä, että "Malcolm on historian paras komppikitaristi, bändi musiikillisesti täyttä professionaalisuutta ja hän nautti täysin rinnoin kaikista niistä vuosista, jotka bändissä vietti." Ei pahaa verta, vaikka lähtö tosiaan oli ilmoitusluontoinen.
 
Hienostihan rytmiryhmäkin kuvaili rooliaan Black Icen äänitysten yhteydessä. Cliff: "Basically I play almost the same thing in every song, but you have to remember that this band is much bigger than its pieces." Phil: "I play with my own style. Most drummers are scared to play like this." En nyt ihan sanatarkasti näitä muistanut, mutta you got the point.
 
Dave Evans on tainnut tosiaan olla ainut ex-jäsen, joka on purkanut tuntojaan julkisesti negatiivisen kautta, mutta hänen ininänsä voinee jättää omaan arvoonsa. Jos kaverin tekemisiä kuuntelee (esim. viimeisimpiä levyjä ja niitä paria biisiä AC/DC:n kanssa), niin ei liene mikään yllätys, että hän on nimenomaan AC/DC:n ex-laulaja. Hän olisi ollut sitä ilman Boniakin. Ei ääntä, ei karismaa, ei jatkoon.

Rudd myös saapunut Vancouveriin.

Dinorocker: Rudd myös saapunut Vancouveriin.
 
Löytyykö tästäkin joku kuvatallenne? Ihan mielenkiinnosta kyselen.

http://loudwire.com/stevie-young-new-acdc-album/
 
"As Ultimate Classic Rock reports, a picture was posted to Twitter that apparently showed Stevie with the band in Vancouver, Canada."
 
Huhumylly jatkaa jauhamistaan, odotellaan seuraavia virallisia tiedotteita.
 
E. Niin tää ei siis liittynyt sinällään tuohon Ruddin saapumiseen, mutta jos koko bändi on kuvattu Vancouverissa (ilman Malcolmia siis) niin siinähän se sitten on. Tosin näiden uskottavuusluokka on mitä on, onko kukaan koskaan itse asiassa nähnyt niitä kuvia joita "kuulemma on postattu Twitteriin"..?

https://www.facebook.com/pages/ACDCfansnet/114978755219003
 
Cliff ja Angus kuvattu Vancouverissa 2.5.2014. Nää on näitä. Virallista infoa odotellessa...

Heh onpas Angus vanhentunut viime näkemästä;)... Ja vähän vaikea uskoa että suostuu pukeutumaan pukutakkiin (siis muuhun kuin siihen "univormuunsa";)).

Viime sivulla vähä jupistii yleisesti AC/DC:n studiotuotoksista. Voisinpa vähä jatkaa samoissa merkeissä.
 
Kyseinen bändi oikeastaa oli meikälle inhokki pitkäänkin, mutta vasta kuukausia sitte inho hellitti ja nyt pystynki kuuntelemaan levyjä hyvillä mielin. Let There Be Rockin nimikkobiisi on aina ollu semmone mikä iski suoneen, mutta siihen se jäi. Neljän soinnun tasapaksu hard rock räkäisillä vokaaleilla ei meinannut alkuun mennä sitte mitenkään alas, mutta vuosien jälkeen mieltymysteni muuttuessa rokimpaan suuntaan, asia on korjaantunut. Toistaiseksi aikaisemmin mainitsemani levy on suosikkini kaikinpuolin: kappaleet ovat todella meneviä, eikä turhia pysähdellä juurikaan missään vaiheessa, sekä soundit ovat raa'at. Ei mitenkään norjalaisten rääkyjien tapaan suttuiset ja epäselvät, vaan kitarat ovat voimakkaita, säröilevät suorastaan kehon läpi ja rumpujen voisi kuvitella soivan naaman edessä.
 
Let There Be Rock on ensimmäinen levyni AC/DC:ltä, nimikappale oli ensimmäinen suosikkikappaleeni ja levy ehdottomasti on kokonaisuudessaansa suosikkini.

The Marcus Hook Roll Band julkaisee levyn, yeah! Elikkä jätkät tehneet joskus aikoinaan hienon levyn, josta ainakaan itse en ole koskaan edes kuullutkaan. Menossa mukana George Young (vocals, guitar, piano, bass), Harry Vanda (lead guitar, vocals), Alex Young (saxophone), Angus Young (guitar), Malcolm Young (guitar), Freddie Smith (bass), Ian Campbell (drums), John Proud (drums), and Howard Casey (saxophone). Mukavankuuloista rennolla kädellä vedettyä 70 -luvun rokkia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=1yIiepGnnPI

Umpihullu: The Marcus Hook Roll Band julkaisee levyn, yeah!
 
...ja tässä linkki uutiseen:
 
http://www.blabbermouth.net/news/th … s-of-old-grand-daddy-album-details/
 
Hankintaan menee. Varmaankin kunnolla remasteroitu pläjäys tulossa, aijjaij! Tätä odotan oikeastaan enemmän kuin uutta StevieYoung-lättyä.

Joku oli tehnyt Big Gunista tällaisen musiikkivideon.
 
http://www.youtube.com/watch?v=dJfwJjzwLfI

Marcus Hook Roll Bandin lätty on nyt hallussa ja muutaman kerran läpi kuunneltuna.
 
Marcus Hook Roll Band on siksikin mielenkiintoinen, että joskus oon lukenut Malcolm Youngin maininneen suosikeikseen Marc Bolanin ja Sensational Alex Harvey Bandin. Noita kahta on ollut aika vaikea yhdistää millään lailla AC/DC:n musiikkiin, mut tossa Marcus Hookissa Bolanin ja Harveyn vaikutteet tosiaan kuuluvat. Ehkäpä se Malcolmin lausunto oli vuodelta 1973 tai 74, mene ja tiedä.
 
Makeeta kuvitella Malcolmin ja Angusin vetävän puokkiin soolon stendariballaadissa, jota vois mahtipontisuudessaan luonnehtia jopa Queen-tyyliseksi. Mainio piisi muutenkin; Harry Vanda laulaa erittäin uskottavasti:

http://www.youtube.com/watch?v=hjhvKxuhp3Y