Rock, pop, alternative ›

Turhaa hypetystä ja kulttimainetta Hanoi Rocks on saanut osakseen. Muutama hyvä biisi, siihen se sitten jäikin. Keskinkenkertainen bändi, onhan nyt esimerkiksi Guns N Roses helvetin paljon parempi bändi ja ansaitusti myös hyvin menestynyt.

texan: Turhaa hypetystä ja kulttimainetta Hanoi Rocks on saanut osakseen. Muutama hyvä biisi, siihen se sitten jäikin. Keskinkenkertainen bändi, onhan nyt esimerkiksi Guns N Roses helvetin paljon parempi bändi ja ansaitusti myös hyvin menestynyt.
 
Varmaan sellaisen mielestä joka ei jostain tykkää näin onkin. Itse olen kuunnellut Oriental Beatin ja monen muunkin kiekon useampaan kertaan. Ja vieläpä ihan mielelläni, mutta tuo kyseinen levy on minulle se kaikkein mieluisin...
 
GNR ei taas ole tehnyt yhtään sellaista levyä, että _minä_ jaksaisin niitä kuunnella. En ole koskaan kuunnellut alusta loppuun yhtään levyä ja en usko, että tulen jatkossakaan kuuntelemaan. Muutamia GNR biisejä kyllä soitettiin 90-luvun alussa ihan joka tuutista ja tarpeeksi, että se annos tuli jo täyteen.
En tykkää GNR bandistä ja muutenkin sellainen teetä whisky pullossa promokuvien ottaminen tämän erinomaisen Slash kitaristin toimesta on kyllä jo naurettavuuden huippu. On se kumma kun ei tarpeeksi vedä viinaa, niin tarvisee sitä imagoa jollain tuollaisilla tempuilla lisätä :)
Sääliksi käy ja nyt on vielä AC/DC bändikin pilalla tämän kyseisen bändin "laulajan" takia.
 
Joskus 80-luvulla kun omalla seinällä oli Sepulturan juliste ja siinä Maxin kitarassa luki Terveet Kädet ja Rattus...Myöhemmin soitin bändissä johon Terveiden Käsien Läjä teki sanoituksia ja meidän laulaja oli myös ollut joskus Rattus bändissä ja tehnyt jonkun biisinkin heille.
Näin ne jutut kiertää, mutta siltikin me tehtiin silloin omaa musaamme ja TK, Rattus omaansa. Myöskin Sepultura ja monet muut tekivät omia juttujaan ja ei heidän soittonsa meidän musan tekemiseen vaikuttanut mitenkään. Jollain tasolla kyllä mukavaa, mutta varmaan jokainen soittaja kuuntelee ja soittaa myös monenlaista muutakin musiikkia.
Kun tätä GNR bändiä aina hehkutetaan, niin se hehkuu heille jotka siitä tykkäävät. Muille se ei merkitse yhtään mitään tai voi olla jopa raivostuttava.
Se on kyllä totta, Hanoin kulttimaineesta ja siitä, että GNR jne. bändit olisivat jotenkin velkaa Hanoille musiikillisesti(tai muutenkin)... on kyllä mielestäni hieman liioiteltua. Eiköhän GNR soittajien musiikilliset vaikutteet ole hieman vanhemmissa jutuissa kuin Hanoi...

texan: Turhaa hypetystä ja kulttimainetta Hanoi Rocks on saanut osakseen. Muutama hyvä biisi, siihen se sitten jäikin. Keskinkenkertainen bändi, onhan nyt esimerkiksi Guns N Roses helvetin paljon parempi bändi ja ansaitusti myös hyvin menestynyt.
 
Itse olen päinvastaista mieltä. Gunnarit on äärimmäisen keskinkertainen bändi. Itse asiassa GNR määritteli keskinkertaisen rockbändin kaavan 80-luvulta eteenpäin. Gunnarit oli pitkän aikaa valtavirran rockin ilmentymä. Enkä nyt tarkoita etteikö kyseisellä yhtyeellä ole ollut aivan helvetin koviakin biisejä (esim. Estranged, Breakdown, Civil War). Tarkoitan että tyyli ol hyvin tuotteistettu, markkinoitu ja tehty vetoamaan massoihin sekä keskimääräiseen kuluttajaan.
 
GNR:ssä on kaikki mitä rock-bändissä "pitää" olla. GNR:ssä on "jokaiselle jotakin". On hardrockia mutta myös rock-oopperoita ja balladeja. Tiivistää oikeastaan melko hyvin amerikkalaisen rockin olemuksen. Gunnareissa on kaikkea mitä rock-fanit toivoivat. Mutta seurauksena tuosta oli geneerisyys ja se, että viimeistään GNR:n menestyksen myötä rock menetti kapinallisuutensa ja jännityksensä. Rockista tuli tarkasti määritelty paketti jota myydään kaikelle kansalle. Vähän sama kuin Hollywoodin supersankarileffat; kaikkea löytyy ja kaikki tykkää. En ole tähän päivään mennessä itse tavannut ihmistä joka ei pitäisi Gunnareista. Gunnareista pitää kaikki aina poppareista metalheadeihin. Sen sijaan Hanoita eivät suinkaan kaikki diggaa. Etenkin jos kyse on siitä alkuperäisestä tuotannosta. 2000-luvun reunion-kama oli paljon popimpaa, Monroen soolotuotannosta puhumattakaan.
 
Hanoi oli siis aivan toisenlainen tapaus kuin GNR. Hanoi sai ensinnäkin vaikutteensa pääasiassa brittipunkista ja New Yorkin skeneistä eli eri suunnasta kuin GNR, johon vaikutti enemmän jenkkiläinen areenarock ja Led Zeppelin. Hanoita yhdistää Gunnareihin oikeastaan vain ulkomusiikillnen tyyli ja imago. Tosin sekin on kyseenalaista koska Mike Monroe ei todellakaan ollut ensimmäinen rokkari joka veti meikit naamaan ja pukeutui glam-vaatteisiin. Sama oli nähty jo Mick Jaggerista, David Bowiesta ja Marc Bolanista alkaen. Mutta musiikillisesti GNR ja Hanoit olivat kaksi aivan erilaista bändiä. Ihmettelen oikeastaan miksi niitä ylipäätään toisiinsa verrataan.
 
Vaikka Hanoin tyylissä kuuluvat selvästi sen vaikutteet, on kyseessä silti yksilöllinen bändi, jota ainakaan itse en kovin helposti sekoita muihin saman aikakauden bändeihin. Ja Andy McCoy ainakin joskus osasi kirjoittaa todella hyviä biisejä, jotka olivat kaikkea muuta kuin banaaleja ja kaavamaisia. Hanoi ei koskaan ollut GNR:n kaltaista massaviihdettä ja spektaakkelia. Ja siinä on omasta mielestäni yhtyeen vahvuus ja se miksi Andykin on, ketjun alkuperäiseen aiheeseen palaten, Suomen kapinallisin rock-hahmo.

Kyllähän esim. Don't Cryn 1987 vuoden versiossa kuuluu tosi paljon Hanoita:
https://www.youtube.com/watch?v=d2rmScLelmE
 
Mutta juu, kyllähän enemmänkin se imago ja asenne Hanoilta Guns N' Rosesiin siirtyi.

JamieR: Itse olen päinvastaista mieltä. Gunnarit on äärimmäisen keskinkertainen bändi. Itse asiassa GNR määritteli keskinkertaisen rockbändin kaavan 80-luvulta eteenpäin. Gunnarit oli pitkän aikaa valtavirran rockin ilmentymä. Enkä nyt tarkoita etteikö kyseisellä yhtyeellä ole ollut aivan helvetin koviakin biisejä (esim. Estranged, Breakdown, Civil War). Tarkoitan että tyyli ol hyvin tuotteistettu, markkinoitu ja tehty vetoamaan massoihin sekä keskimääräiseen kuluttajaan.
 
GNR:ssä on kaikki mitä rock-bändissä "pitää" olla. GNR:ssä on "jokaiselle jotakin". On hardrockia mutta myös rock-oopperoita ja balladeja. Tiivistää oikeastaan melko hyvin amerikkalaisen rockin olemuksen. Gunnareissa on kaikkea mitä rock-fanit toivoivat. Mutta seurauksena tuosta oli geneerisyys ja se, että viimeistään GNR:n menestyksen myötä rock menetti kapinallisuutensa ja jännityksensä. Rockista tuli tarkasti määritelty paketti jota myydään kaikelle kansalle. Vähän sama kuin Hollywoodin supersankarileffat; kaikkea löytyy ja kaikki tykkää. En ole tähän päivään mennessä itse tavannut ihmistä joka ei pitäisi Gunnareista. Gunnareista pitää kaikki aina poppareista metalheadeihin. Sen sijaan Hanoita eivät suinkaan kaikki diggaa. Etenkin jos kyse on siitä alkuperäisestä tuotannosta. 2000-luvun reunion-kama oli paljon popimpaa, Monroen soolotuotannosta puhumattakaan.
 
Hanoi oli siis aivan toisenlainen tapaus kuin GNR. Hanoi sai ensinnäkin vaikutteensa pääasiassa brittipunkista ja New Yorkin skeneistä eli eri suunnasta kuin GNR, johon vaikutti enemmän jenkkiläinen areenarock ja Led Zeppelin. Hanoita yhdistää Gunnareihin oikeastaan vain ulkomusiikillnen tyyli ja imago. Tosin sekin on kyseenalaista koska Mike Monroe ei todellakaan ollut ensimmäinen rokkari joka veti meikit naamaan ja pukeutui glam-vaatteisiin. Sama oli nähty jo Mick Jaggerista, David Bowiesta ja Marc Bolanista alkaen. Mutta musiikillisesti GNR ja Hanoit olivat kaksi aivan erilaista bändiä. Ihmettelen oikeastaan miksi niitä ylipäätään toisiinsa verrataan.
 
Vaikka Hanoin tyylissä kuuluvat selvästi sen vaikutteet, on kyseessä silti yksilöllinen bändi, jota ainakaan itse en kovin helposti sekoita muihin saman aikakauden bändeihin. Ja Andy McCoy ainakin joskus osasi kirjoittaa todella hyviä biisejä, jotka olivat kaikkea muuta kuin banaaleja ja kaavamaisia. Hanoi ei koskaan ollut GNR:n kaltaista massaviihdettä ja spektaakkelia. Ja siinä on omasta mielestäni yhtyeen vahvuus ja se miksi Andykin on, ketjun alkuperäiseen aiheeseen palaten, Suomen kapinallisin rock-hahmo.
 
Hyvin esitetty. Paukautin plussalla, vaikken pidä kummastakaan orkesterista pätkän vertaa.

texan: Turhaa hypetystä ja kulttimainetta Hanoi Rocks on saanut osakseen. Muutama hyvä biisi, siihen se sitten jäikin. Keskinkenkertainen bändi, onhan nyt esimerkiksi Guns N Roses helvetin paljon parempi bändi ja ansaitusti myös hyvin menestynyt.
 
Eihän ole, sä olet väärässä. Et muuten mutta kun kerrot omia mielipiteitäsi faktana. Mun mielestä Gund and roses on hirveetä schaissee. Rumpubasso akseli svengaa kaheksytluvun alun popedallakin paremmin. Hanoi oli paljon svengaavampi rokkibändi.

JamieR: Hanoi ei koskaan ollut GNR:n kaltaista massaviihdettä ja spektaakkelia. Ja siinä on omasta mielestäni yhtyeen vahvuus ja se miksi Andykin on, ketjun alkuperäiseen aiheeseen palaten, Suomen kapinallisin rock-hahmo.
 
Juuri näin. On kuitenkin täysin selvää, että Andyn tavoitteena oli tehdä Hanoista stadion-luokan bändi; on itse näin sanonut.

Ihankuin Hanoi ei olisi ollut tuotteistettu, hahah. Ja Gunnareilla oli biisejä joita voi vieläkin kuunnella, Hanoi lähinnä vähän naurattaa vaikkei ne huonoja silloin olleet mutta silleen hihihi kajalia piisaa ja ei yhtään ei-keskinkertaista muusikkoa mukana.

2randpo: Juuri näin. On kuitenkin täysin selvää, että Andyn tavoitteena oli tehdä Hanoista stadion-luokan bändi; on itse näin sanonut.
Tällekin asialle joka tapauksessa pitää hattua nostaa. Ei heiltä ainakaan EGOA puuttunut.

Kipponi: Tällekin asialle joka tapauksessa pitää hattua nostaa. Ei heiltä ainakaan EGOA puuttunut.
 
Eipä. Muistan miten suuni loksahti auki, kun Andy tuli lavalle talvella 1980."Jumalauta, Rocktähti!"

aivokuolio: Toimiakseen, ihan hyvin se toimi kyllä noinkin? Hyi helvetti jos tästä ois desmonchildattu jotain radiopuudelirokkia bonkan ja minkälie helvetin poisoneiden tyyliin.
 
Ei siitä aina tule mitään puudelirockia jos joku vähän tuottaa tai co-writtaa biisejä.
 
Niin on m.m. Aerosmithillekin tehty, ja hieno ura jatkunut.
 
Jos Monroe ei olisi julkisuudessa jatkuvasti syyttänyt oman uransa pilaamisesta milloin ketäkin, vaan hyväksynyt edes jonkinlaisen n.s.kompromissin, voisi hänenkin uransa tällä hetkellä olla jotain muuta kuin isoa kompromissia.
 
Firmakeikkoja ja tv:n laulukisoja.....mikäs siinä, vaihtaisin itsekin oman olemattoman urani heti siihen. Kompromissia se on siitä huolimatta alusta loppuun. Sama se on tekeekö biisit Desmond Child vai Ginger Wildheart.

Noin muuten näistä "kapinallisista" ja "aidoista hahmoista" on mielestäni tullut muuttumattomuutta palvovien jääräpäiden ihailun kohteita, ja rockin alkuperäinen "kapina" on tasapäistynyt Ac/Dc:n, Ramonesin ja Motörheadin paikalleenpysähtyneisyyden turvallisuuden palvonnaksi, maailmaan jossa mikään ei saisi muuttua. Eikä ymmärretä että siitä muuttumattomuudesta on tullut maailman suurin tuote.
 
Andy ei, halusi sitä itse tai ei, onnistu olemaan tuote, mutta on kyllä oman elämänsä mustalaiskuningas ja antisankari. Jollain tavalla paljon mielenkiintoisempi hahmo kuin vanha bändikaverinsa, fraaseja toisteleva suomen mukavin rokkari Monroe.
 
Toki Monroe on hoitanut hommansa paremmin raiteilleen. Kompromisseilla, joita peittelee toistelemalla rock like fuck-tyylisiä latteuksia.

sirdickyj: Noin muuten näistä "kapinallisista" ja "aidoista hahmoista" on mielestäni tullut muuttumattomuutta palvovien jääräpäiden ihailun kohteita, ja rockin alkuperäinen "kapina" on tasapäistynyt Ac/Dc:n, Ramonesin ja Motörheadin paikalleenpysähtyneisyyden turvallisuuden palvonnaksi, maailmaan jossa mikään ei saisi muuttua. Eikä ymmärretä että siitä muuttumattomuudesta on tullut maailman suurin tuote.
 
Andy ei, halusi sitä itse tai ei, onnistu olemaan tuote, mutta on kyllä oman elämänsä mustalaiskuningas ja antisankari. Jollain tavalla paljon mielenkiintoisempi hahmo kuin vanha bändikaverinsa, fraaseja toisteleva suomen mukavin rokkari Monroe.
 
Toki Monroe on hoitanut hommansa paremmin raiteilleen. Kompromisseilla, joita peittelee toistelemalla rock like fuck-tyylisiä latteuksia.
 
Tämä on kyllä aika lähellä totuutta.

Tämähän on jo toki puhdasta Hanoihin liittyvää pohdintaa, mutta menkööt...
 
Hanoin hajottua nämä tyypit olivat n. 22-23 vuotiata, joten ura oli vasta alussa ja työtä olisi tehtävä vielä paljon tuonkin jälkeen. Hanoi kaikesta huolimatta oli ponnahduslauta ja lähtökohta ammattilaisuuteen näille junnuille, jonka jokainen käytti hyvin eritavalla.
 
Yaffasta tuli ainoana noista muusikko/soittaja (vieläpä erityisen hyvä sellainen), joka on sarallaan melko hyvin meritoitunut, omaa hyvän elämänasenteen sen kaikkine realiteetteinen. Mad Juana on mielestäni myös paras bändi minkä yksikään Hanoin tyypeistä on saanut Hanoin jälkeen kasaan.
 
Monroesta tuli jonkinlainen retrojukeboksi ja mediapersoona, joka tuo nykyään rock like fukkia aina lastenjuhlista turvalliseen koko perheen Ruisrockiin ihan käsinkosketeltavaksi. Kieltämättä Monroe on kulttihahmo ja skenehahmo ihan isojen poikien sarjassa, mutta kuten täällä todettua omilla ratkaisuillaan on sellaisena pysynytkin. Ehkä jos miehen ego olisi sallinut kompromissit, ei hän välttämättä olisi kulttihahmokaan? Omat soololevyt nyt ei ole koskaan ihan toivotulla tavalla lähteneet (edes materiaalin puolesta), ennen kun panostus siirtyi pääasiassa Suomeen, jossa Monroe -brändillä saadaan myytyä keskivertoa parempi määrä tuotteita.
 
Antti taas teki ja tohelti. Mutta liiaksi päihteiden kanssa. Monta lupaavaa alkua ja monta nopeaa loppua mahtui uraan (kyllä se nyt taitaa olla jo tehty?). Paljon arvostusta ja odotuksia, jotka tuntuivat yksitellen murenevan ja pahimmillaan kääntyvän itseän vastaan. Joissakin levyissä on hienoja sävellyksiä ja lähtökohtaisesti potentiaalia, mutta lopputulos on ollut... no heikkoa ilman toimivia taustavoimia ja joskus niiden kanssakkin. Omien juttujen mukaan"world wide following" on suurempi kun kenelläkään Suomessa ja levyt olleet millon minkäkin tahon suuria satsauksia. Tuohon kannattaa kiteteyttää miehen oma aforismi: "kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta".
 
Nasse taas paini jo Hanoin aikaan melko hankalien päihdeongelmien kanssa ja teki niiden pohjalta omat ratkaisunsa nopeammin kun virkaveli Raitsikka. Muutama heikohko bändiviritelmä ja ihan mukiin menevä, mutta ei nyt tähtiä tavoitteleva soololevy ristimänimellä ja sitten muihin hommiin. Vinegar Blood oli hyvä päätös tuolle aikakaudelle eikä sitä edes miehen omissa jutuissa markkinoitu ison levy-yhtiön suurimpana satsauksena. Toivottavasti Jan Stenfors saa nyt vanhoilla päivillä vielä soittamisen ilon takaisin, joka on käsittääkseni sieltä alkanut heräilemään. Nasty Suicide... hieno hahmo, hyvä kitaristi.
 
Hanoita ja GNR:ää on jokseenkin hankala alkaa vertaamaan, koska bändit ja ihan jokainen niiden yksittäinen soittaja painii musiikkiteolisuuden sisällä niin rajusti erisarjassa. Kumpaakin on levyhyllyssä runsain mitoin, mutta toisen bändin levyt on jäänyt vähän paksumman pölykerroksen suojiin.

Mad Juana on mielestäni myös paras bändi minkä yksikään Hanoin tyypeistä on saanut Hanoin jälkeen kasaan.
 
Tuo on ihan totta. Sais vaan jo vääntää uuden lätyn, edellisestä jo kelpo tovi. Aika marginaalimeno kyllä muutenkin tällä pumpulla. Viimeisin levyhän ei vissiin koskaan julkaistu edes muuten kuin digitaalisesti ? Itelläkin keikalta ostettu "hand made by Mad Juana"-cd, siis ite poltettu ja kannet kopiokoneella :) . Tuohon rinnalle vois kyllä vielä heittää Demolition23 levyn, jolla herra Yaffa myös mukana.

JamieR: Itse olen päinvastaista mieltä. Gunnarit on äärimmäisen keskinkertainen bändi. Itse asiassa GNR määritteli keskinkertaisen rockbändin kaavan 80-luvulta eteenpäin. Gunnarit oli pitkän aikaa valtavirran rockin ilmentymä. Enkä nyt tarkoita etteikö kyseisellä yhtyeellä ole ollut aivan helvetin koviakin biisejä (esim. Estranged, Breakdown, Civil War). Tarkoitan että tyyli ol hyvin tuotteistettu, markkinoitu ja tehty vetoamaan massoihin sekä keskimääräiseen kuluttajaan.
 
GNR:ssä on kaikki mitä rock-bändissä "pitää" olla. GNR:ssä on "jokaiselle jotakin". On hardrockia mutta myös rock-oopperoita ja balladeja. Tiivistää oikeastaan melko hyvin amerikkalaisen rockin olemuksen. Gunnareissa on kaikkea mitä rock-fanit toivoivat. Mutta seurauksena tuosta oli geneerisyys ja se, että viimeistään GNR:n menestyksen myötä rock menetti kapinallisuutensa ja jännityksensä. Rockista tuli tarkasti määritelty paketti jota myydään kaikelle kansalle. Vähän sama kuin Hollywoodin supersankarileffat; kaikkea löytyy ja kaikki tykkää. En ole tähän päivään mennessä itse tavannut ihmistä joka ei pitäisi Gunnareista. Gunnareista pitää kaikki aina poppareista metalheadeihin. Sen sijaan Hanoita eivät suinkaan kaikki diggaa. Etenkin jos kyse on siitä alkuperäisestä tuotannosta. 2000-luvun reunion-kama oli paljon popimpaa, Monroen soolotuotannosta puhumattakaan.
 
Hanoi oli siis aivan toisenlainen tapaus kuin GNR. Hanoi sai ensinnäkin vaikutteensa pääasiassa brittipunkista ja New Yorkin skeneistä eli eri suunnasta kuin GNR, johon vaikutti enemmän jenkkiläinen areenarock ja Led Zeppelin. Hanoita yhdistää Gunnareihin oikeastaan vain ulkomusiikillnen tyyli ja imago. Tosin sekin on kyseenalaista koska Mike Monroe ei todellakaan ollut ensimmäinen rokkari joka veti meikit naamaan ja pukeutui glam-vaatteisiin. Sama oli nähty jo Mick Jaggerista, David Bowiesta ja Marc Bolanista alkaen. Mutta musiikillisesti GNR ja Hanoit olivat kaksi aivan erilaista bändiä. Ihmettelen oikeastaan miksi niitä ylipäätään toisiinsa verrataan.
 
Vaikka Hanoin tyylissä kuuluvat selvästi sen vaikutteet, on kyseessä silti yksilöllinen bändi, jota ainakaan itse en kovin helposti sekoita muihin saman aikakauden bändeihin. Ja Andy McCoy ainakin joskus osasi kirjoittaa todella hyviä biisejä, jotka olivat kaikkea muuta kuin banaaleja ja kaavamaisia. Hanoi ei koskaan ollut GNR:n kaltaista massaviihdettä ja spektaakkelia. Ja siinä on omasta mielestäni yhtyeen vahvuus ja se miksi Andykin on, ketjun alkuperäiseen aiheeseen palaten, Suomen kapinallisin rock-hahmo.
 
Guns n Roses oli tosiaan pitkään rockin valtavirtaa. Mutta ei siksi että se olisi seurannut joitain trendejä tai toiminut laskelmoidusti, vaan siksi että GnR oli hetken aikaa niin täydellinen rockyhtye että se loi edustamansa valtavirran. Eikä siinä ollut mitään laskelmoitua, laskelmointi kuului sellaisissa bändeissä kuin Poison, Mötley Crue, tai Aerosmithin comeback 1980-luvulla. Ei Appetite for Destructionin kaltaista levyä tehdä laskelmoidusti, se oli täydellinen juuri aitoutensa takia, eikä ilmestyessään osa mitään vallitsevaa genreä. Toki on helppo sanoa että rockbändillä "piti" olla slovareita, mutta Gunnareiden slovarit (Sweet Child OMine, November Rain, Dont Cry) ovat vielä tänäkin päivänä lajiinsa parhaita. On toki makuasia pitääkö bändistä vai ei, mutta ei Gunnareissa mitään keskinkertaista ollut, ei todellakaan.
 
Juuri siksi vertailu Hanoin ja Gunnareiden välillä on aika älytön. GNR:llä osui kaikki palaset ja taivaankappaleet kohdalleen tavalla joka on äärimmäisen harvinaista. Ei Hanoi Rocksista olisi yhtä menestynyttä tullut missään tapauksessa, mutta ei kovin monesta muustakaan.

Sykes87: Guns n Roses oli tosiaan pitkään rockin valtavirtaa. Mutta ei siksi että se olisi seurannut joitain trendejä tai toiminut laskelmoidusti, vaan siksi että GnR oli hetken aikaa niin täydellinen rockyhtye että se loi edustamansa valtavirran. Eikä siinä ollut mitään laskelmoitua, laskelmointi kuului sellaisissa bändeissä kuin Poison, Mötley Crue, tai Aerosmithin comeback 1980-luvulla. Ei Appetite for Destructionin kaltaista levyä tehdä laskelmoidusti, se oli täydellinen juuri aitoutensa takia, eikä ilmestyessään osa mitään vallitsevaa genreä. Toki on helppo sanoa että rockbändillä "piti" olla slovareita, mutta Gunnareiden slovarit (Sweet Child OMine, November Rain, Dont Cry) ovat vielä tänäkin päivänä lajiinsa parhaita. On toki makuasia pitääkö bändistä vai ei, mutta ei Gunnareissa mitään keskinkertaista ollut, ei todellakaan.
 
Juuri siksi vertailu Hanoin ja Gunnareiden välillä on aika älytön. GNR:llä osui kaikki palaset ja taivaankappaleet kohdalleen tavalla joka on äärimmäisen harvinaista. Ei Hanoi Rocksista olisi yhtä menestynyttä tullut missään tapauksessa, mutta ei kovin monesta muustakaan.
 
Varmastikkaan ei Hanoista olisi tullut maailman suurinta yhtyettä...Ei tullut kyllä GNR:stäkään!
 
Kuitenkin jos tuosta GNR bändistä puhutaan, niin...ei siinäkään kyllä esim. basisti mikään ihan kauhea virtuoosi kyllä ollut. Rumpalikin ihan samaa perusjamppaa, joita löytyy joka kaupungista.
Rytmimusassa se pohja on tärkein ja jos se ei svengaa, niin ei siinä kitaristin korkea taikurinhattu paljoa auta eikä laulajan liian pienet alushousut.
 
Jos on joskus ylipäätään säveltänyt jotain kappaleita, niin silloin on myös varmaan selvää sekin...että jokaisessa kappaleessa tarvitaan jonkinlaista matematikkaa ja laskelmointia. Ei niitä kappaleita voi soittaa ihan miten tahansa ja mistä tahansa, vaikka sovitus olisi aika hurjakin. Monikin joka ei itse sävellä, ei välttämättä edes tiedä mitä koko sovittaminen tarkoittaa. Toki sen ymmärtäminen tarkoittaa ensin myös säveltämisen oivaltamista & osaamista ja sitä, että siinä on pakko käyttää jonkinlaisia musikillisia lainalaisuuksia. Ne ovat rakenteissa ja soinnut & melodiat myöskin jostain asteikoista koottuja, joita soitetaan jonkinlaisen rytmin päälle joka sekin voi koostua monenkinlaisista jutuista. Kappale ei siis voi olla sellainen, ettei sitä voi soittaa kuin vain kitaralla... Mikäli se on oikeasti ja kunnolla sävelletty, niin kaikki soittimet joista saa länsimaisen musiikin säveliä ovat sellaisia joilla voi jokaista sävellystä soittaa.
Säveltämisessä on siis aina matematiikkaa, halusipa sitä tai ei. Sitten on tietysti erikseen kappaleet ja teokset, jotka on ihan vartavasten sävelletty(esim.) kitaralle tai jollekkin/joillekkin instrument(e)ille. Näitä ehkä enemmäm klassisen musiikin puolella...
 
GNR bändissä ei ollut tuo basso ja rumpuhomma läheskään niin hyvä kuin Hanoissa, mutta kuka tykkää mistäkin. Riippuu myös mitä aikaa vertaa toisiinsa ja kyllä jotkut tykkää myös ihan koneillakin tehdystä musasta. Yleensä sellainen musa joka ei svengaa...on huonoa...
 
Kuitenkaan jos väitetään ettei jossain noinkin "isossa" bändissä ollut mitään laskettua juttua, niin silloin ei ole kyllä musateollisuuden hommat kovinkaan hyvin tiedossa.
Siis ihan oikeastikko Slash halusi juoda teetä Jack Daniels pullosta ja tästä otettiin useita kuvia kun hän sen putelin, kitaran ja röökiaskin kanssa istuskeli lattialla :)
Aivan onneton kaveri, ei voi muuta sanoa.
 
Mutta siinä olet oikeassa, ettei GNR:ssä ollut mitään keskinkertaisuutta, koska se ei ollut edes niinkään hyvä. Levy-yhtye kyllä panosti bändiin enemmän kuin olisi pitänyt ja jenkeistäkin löytyisi varmaan paljonkin ihan oikeasti hyviä bändejä. Näitä emme tosin saa koskaan kuulla, koska isommat levy-yhtiöt olivat jo yli 25 vuotta sitten sitä mieltä että näihin "isoihin" nimiin kannattaa panostaa & mainostaa niitä ja muut saa jäädä rannalle.
Näin alkoi sitten tuollainen turha julkisuus jne. eikä siltä ole voinut kukaan musiikkibisneksessäkään oleva oikein välttyä. Mikäli on halunnut tehdä jonkinlaista musaa ja olla julkisuudessa. Kotonahan voi toki jokainen nauhoittaa mitä haluaa. Siitä on kuitenkin vielä aika pitkä matka studioon ja levytysopparin tekoon. Stadionkeikoista puhumattakaan...
Eikä jonkinlainen kompromissi ole aina pelkästään huonoa asia. Johan sellaisia joutuu tekemään siinä sävellystyössäkin.

mpekkanen: Kuitenkin jos tuosta GNR bändistä puhutaan, niin...ei siinäkään kyllä esim. basisti mikään ihan kauhea virtuoosi kyllä ollut. Rumpalikin ihan samaa perusjamppaa, joita löytyy joka kaupungista.
 
Tämä oli siis provo sä oot trolli?

mpekkanen: Varmastikkaan ei Hanoista olisi tullut maailman suurinta yhtyettä...Ei tullut kyllä GNR:stäkään!
 
Kuitenkin jos tuosta GNR bändistä puhutaan, niin...ei siinäkään kyllä esim. basisti mikään ihan kauhea virtuoosi kyllä ollut. Rumpalikin ihan samaa perusjamppaa, joita löytyy joka kaupungista.
Rytmimusassa se pohja on tärkein ja jos se ei svengaa, niin ei siinä kitaristin korkea taikurinhattu paljoa auta eikä laulajan liian pienet alushousut.
 
Jos on joskus ylipäätään säveltänyt jotain kappaleita, niin silloin on myös varmaan selvää sekin...että jokaisessa kappaleessa tarvitaan jonkinlaista matematikkaa ja laskelmointia. Ei niitä kappaleita voi soittaa ihan miten tahansa ja mistä tahansa, vaikka sovitus olisi aika hurjakin. Monikin joka ei itse sävellä, ei välttämättä edes tiedä mitä koko sovittaminen tarkoittaa. Toki sen ymmärtäminen tarkoittaa ensin myös säveltämisen oivaltamista & osaamista ja sitä, että siinä on pakko käyttää jonkinlaisia musikillisia lainalaisuuksia. Ne ovat rakenteissa ja soinnut & melodiat myöskin jostain asteikoista koottuja, joita soitetaan jonkinlaisen rytmin päälle joka sekin voi koostua monenkinlaisista jutuista. Kappale ei siis voi olla sellainen, ettei sitä voi soittaa kuin vain kitaralla... Mikäli se on oikeasti ja kunnolla sävelletty, niin kaikki soittimet joista saa länsimaisen musiikin säveliä ovat sellaisia joilla voi jokaista sävellystä soittaa.
Säveltämisessä on siis aina matematiikkaa, halusipa sitä tai ei. Sitten on tietysti erikseen kappaleet ja teokset, jotka on ihan vartavasten sävelletty(esim.) kitaralle tai jollekkin/joillekkin instrument(e)ille. Näitä ehkä enemmäm klassisen musiikin puolella...
 
GNR bändissä ei ollut tuo basso ja rumpuhomma läheskään niin hyvä kuin Hanoissa, mutta kuka tykkää mistäkin. Riippuu myös mitä aikaa vertaa toisiinsa ja kyllä jotkut tykkää myös ihan koneillakin tehdystä musasta. Yleensä sellainen musa joka ei svengaa...on huonoa...
 
Kuitenkaan jos väitetään ettei jossain noinkin "isossa" bändissä ollut mitään laskettua juttua, niin silloin ei ole kyllä musateollisuuden hommat kovinkaan hyvin tiedossa.
Siis ihan oikeastikko Slash halusi juoda teetä Jack Daniels pullosta ja tästä otettiin useita kuvia kun hän sen putelin, kitaran ja röökiaskin kanssa istuskeli lattialla :)
Aivan onneton kaveri, ei voi muuta sanoa.
 
Mutta siinä olet oikeassa, ettei GNR:ssä ollut mitään keskinkertaisuutta, koska se ei ollut edes niinkään hyvä. Levy-yhtye kyllä panosti bändiin enemmän kuin olisi pitänyt ja jenkeistäkin löytyisi varmaan paljonkin ihan oikeasti hyviä bändejä. Näitä emme tosin saa koskaan kuulla, koska isommat levy-yhtiöt olivat jo yli 25 vuotta sitten sitä mieltä että näihin "isoihin" nimiin kannattaa panostaa & mainostaa niitä ja muut saa jäädä rannalle.
Näin alkoi sitten tuollainen turha julkisuus jne. eikä siltä ole voinut kukaan musiikkibisneksessäkään oleva oikein välttyä. Mikäli on halunnut tehdä jonkinlaista musaa ja olla julkisuudessa. Kotonahan voi toki jokainen nauhoittaa mitä haluaa. Siitä on kuitenkin vielä aika pitkä matka studioon ja levytysopparin tekoon. Stadionkeikoista puhumattakaan...
Eikä jonkinlainen kompromissi ole aina pelkästään huonoa asia. Johan sellaisia joutuu tekemään siinä sävellystyössäkin.
 
En nyt ihan tiedä mikä osa tästä oli puhdasta trollausta ja mikä pitäisi ottaa vakavasti. Kun sanoin ettei GNR:n musassa ollut laskelmointia, tarkoitin tietysti kaupallista laskelmointia, että tehdään dollarinkuvat silmissä jotain minkä voidaan sillä viikolla ennustaa myyvän parhaiten. En puhunut musiikin teoriasta tai sovitustyöstä tai mistään muustakaan tämäntyyppisestä "laskelmoinnista".
 
Mitä tulee basistien tai rumpalin taitoihin, hommahan olisi helppoa jos tekninen taidokkuus määrittelisi musiikin hyvyyden. Onneksi näin ei ole.
 
En tiedä mistä tämä Slashin "teetä Jack Daniels -pullosta" -juttu on tullut. Piti paikkansa tai ei, kyllä ko. bändissä aitoakin tavaraa on mennyt ihan kiitettävästi.Slashin meriitit on sitä luokkaa että juokoon ihan mitä haluaa.

Offtopic, mutta tuskin Slash huvikseen sitä sydämentahdistinta on hankkinut...