Rock, pop, alternative ›

Mä näin Smackin tolla Salvation-rundilla kaikista maailman paikoista Sysmässä, ja kyllä semmonen muistikuva on jäänyt että livesoundissakin oli tollasta diskanttista surinaa, ainakin aiempaa enemmän. Olin nähnyt Smackin jo muutaman kerran silloin ja kyllä soundi oli kirkastunut ja se holtition kohellus oli vähentynyt tolla keikalla. Erityisesti kuitenkin on jäänyt meileen se, miten tiukan keikan ne pisteli menemään parillekymmenelle katsojalle. Tulivat muuten keikkapaikalle (joka oli joku ihme puinen kylätalo) hetkeä ennen showtimea poliisisaattueessa. Oli varmaan kylän sheriffit hakenu ne paikallisesta pubista.

2randpo: Muistaako kukaan muu kirjassa mainittua Juki Marjalan bändiä Juntaa? Itse oon nähnyt niiden keikan '84 Helsinki-päivänä Tapulikaupungissa, Maatullin aukiolla. Bändi treenas samalla Nuorisoasiainkeskuksen kämpällä missä silloinen omakin bändini. Myös me vedettiin setti em. tapahtumassa. Ilman kirjaakin olisin muistanut bändin nimen. Sen lisäksi siitä ei jäänyt muuta mieleen kuin että soittivat vanhan liiton heavya/hard rockia hirveällä volyymilla ja että rumpali oli selvästi vähän ennenkin soitellut eli oli varsin taitava. Niin, ja setin eka biisi alkoi laulajan karjaisulla: "We are the Junta!"
 
Mulla on Juntan ja Smackin demot, jotka sain joskus Marjalalta "lainaan". Sille jäi mun Kinkkari- demot. Jukin, tai Heavyn, kanssa soitin vuodesta 85 eteenpäin. Tärkein vaikuttimeni. Huikee rumpali.

jukkajylli: Mulla on Juntan ja Smackin demot, jotka sain joskus Marjalalta "lainaan". Sille jäi mun Kinkkari- demot. Jukin, tai Heavyn, kanssa soitin vuodesta 85 eteenpäin. Tärkein vaikuttimeni. Huikee rumpali.
 
Niin, eikö tästä löydöstä ollut kirjassakin? Jokelainen arpoi, että Smackin demo ansaitsisi tulla julkaistuksi, mutta lieneekö tähän mahkuja.

Robanhood: Mä näin Smackin tolla Salvation-rundilla kaikista maailman paikoista Sysmässä, ja kyllä semmonen muistikuva on jäänyt että livesoundissakin oli tollasta diskanttista surinaa, ainakin aiempaa enemmän. Olin nähnyt Smackin jo muutaman kerran silloin ja kyllä soundi oli kirkastunut ja se holtition kohellus oli vähentynyt tolla keikalla. Erityisesti kuitenkin on jäänyt meileen se, miten tiukan keikan ne pisteli menemään parillekymmenelle katsojalle. Tulivat muuten keikkapaikalle (joka oli joku ihme puinen kylätalo) hetkeä ennen showtimea poliisisaattueessa. Oli varmaan kylän sheriffit hakenu ne paikallisesta pubista.
 
Muistan, että jollekin Husulan keikalle ilmestyi Ampegin styrkkarit entisten marsujen tilalle. Jotenkin koin juniorina asian niin, että oli säröttömämpää, tai isorakeisempaa sointia. Virkistävää roots-touhua. Toimi muistaakseni jossain Hellhounds on my tail -tyyppisissä jutuissa, mutta ei sitten olisi oikein lähtenyt jyrähommissa.
 
Useampi sound checkikin tuli nähtyä, kun meni ajoissa paikalle. Korian Kallioniemessä soittelivat Hells Bellsiä. Melko siistiä!

varakeef: Niin, eikö tästä löydöstä ollut kirjassakin? Jokelainen arpoi, että Smackin demo ansaitsisi tulla julkaistuksi, mutta lieneekö tähän mahkuja.
 
On se rumpujen soitto ihan toista kuin siinä bändissä myöhemmin.

Claude oli kuin maailmanomistaja Lepakon kuppilassa aikoinaan. Ehkä emme ymmärtäneet kumartaa riittävän syvään hänen majesteetilleen, sen verran oli ynseää käytös. Radio Cityn jengi näytti vähän vaivihkaa hymyilevän hänelle. Smack oli ihan ookoo rokkibändi, mutta ei mulle koskaan selvinnyt, että millä eväillä siitä tuli niinkin kuuluisa Amerikassa asti. Toki sille on syytä nostaa hattua, niin kuin kaikille muillekin Suomea maailmankartalle vieville flying finneille. Ehkä mun on syytä lukea toi kirja, niin opin.

Kirjaa voi kyllä lämpimästi suositella luettavaksi.

jukkajylli: Mulla on Juntan ja Smackin demot, jotka sain joskus Marjalalta "lainaan". Sille jäi mun Kinkkari- demot. Jukin, tai Heavyn, kanssa soitin vuodesta 85 eteenpäin. Tärkein vaikuttimeni. Huikee rumpali.
 
Joo, näin ymmärsin. Itse en ollut missään tekemissä Jukin enkä Clauden kanssa. Kartsan ja mun faijat taas oli lapsuuden kavereita et oonhan mä niillä skidinä käynyt. Ja sit jonkun kerran nähtiin myöhemminkin, just esim. kirjassakin mainitussa Kuparipannussa. Raneen taas ei voinut olla törmäämättä, jos kävi niissä pe-la bileissä lepakossa jne, ei sit lopulta kyl soitettu missään kimpassa vaikka lähellä oli.
 
Oiskohan tuo Kinkkari-demo vielä jossain olemassa, sekin olis pienimuotoinen sensaatio jos löytyis.

2randpo: Joo, näin ymmärsin. Itse en ollut missään tekemissä Jukin enkä Clauden kanssa. Kartsan ja mun faijat taas oli lapsuuden kavereita et oonhan mä niillä skidinä käynyt. Ja sit jonkun kerran nähtiin myöhemminkin, just esim. kirjassakin mainitussa Kuparipannussa. Raneen taas ei voinut olla törmäämättä, jos kävi niissä pe-la bileissä lepakossa jne, ei sit lopulta kyl soitettu missään kimpassa vaikka lähellä oli.
 
Oiskohan tuo Kinkkari-demo vielä jossain olemassa, sekin olis pienimuotoinen sensaatio jos löytyis.
 
KW demo oli kopio vaan, eli ei samanlainen uniikkikappale.

Mutta oli se aika jännä hetki, kun kirjailija otti yhteyttä haastatellakseen Jukka Marjalaan liittyen, ja ohimennen sivulauseessa sanoin, että olen tykännyt Smackin demosta jossa Juki soittaa paljon enemmän kuin mistään bändin myöhemmistä tuotoksista. "Holy Graal!" Jokelainen killjaisi. Se kuulosti, että se tulee kuvitteellista puhelinlinjaa pitkin hakemaan sen. Kävi ilmi, että sitä ei ollut kenelläkään muulla tallessa! Olin digitoinut kasetin ceedeeksi ja annoin sen kirjailijan kopioitavaksi. Hienoja hetkiä elämässä.

jukkajylli: On se rumpujen soitto ihan toista kuin siinä bändissä myöhemmin.
 
Mut sitten taas, ilman Kindeä bändi ei olisi ollut lainkaan niin ominatakeinen. Kinde oli kova.
 
Jos rumpali olis ollut jotenkin svengaavampi tms (kuten Jimi Sero olis halunnut, muistaakseni) niin sitten kitaraosastokin ois pitäny vaihtua.

jukkajylli: Claude oli kuin maailmanomistaja Lepakon kuppilassa aikoinaan. Ehkä emme ymmärtäneet kumartaa riittävän syvään hänen majesteetilleen, sen verran oli ynseää käytös. Radio Cityn jengi näytti vähän vaivihkaa hymyilevän hänelle. Smack oli ihan ookoo rokkibändi, mutta ei mulle koskaan selvinnyt, että millä eväillä siitä tuli niinkin kuuluisa Amerikassa asti. Toki sille on syytä nostaa hattua, niin kuin kaikille muillekin Suomea maailmankartalle vieville flying finneille. Ehkä mun on syytä lukea toi kirja, niin opin.
 
Kuuluisa on ehkä hiukan harhaanjohtava sanavalinta tässä yhteydessä.

Gaines: Kirjaa voi kyllä lämpimästi suositella luettavaksi.
 
Luin kans vaikken smackista oikein tiennyt hirveästi muuta kuin, että GNR diggaili siitä. Oli hyvä kirja ja suosittelen kaikille ton ajan meiningistä diggaileville!

sirdickyj: Kuuluisa on ehkä hiukan harhaanjohtava sanavalinta tässä yhteydessä.
 
No mä en oo perehtyny, enkä lukenu edes sitä kirjaa, joten anna anteeksi..

jukkajylli: No mä en oo perehtyny, enkä lukenu edes sitä kirjaa, joten anna anteeksi..
 
Kylläkin tietyissä piireissä vaikutuksen tehnyt, mutta hyvin pientä se pöhinä oli sen ekan jankkivierailun jälkeen, lähinnä se eka levy herätti huomiota rapakon takana.
 
Väitän, etrtä amerikan valloitus, ja kaikki muutkin valloutukset, olis jäänyt käytössä olevilla eväillä tekemättä, koskapa musa alkoi sitten olla sitä osastoa, jossa on tarjontaa aika reilusti ihan joka puolella, ja se uniikkius katosi, ja perinnetietoisempi rock valtasi alaa bändin ilmaisussa.
 
Mä kyllä diggasin, kovasti.

Smackin ekassa levyssä on kaikki kohdallaan. Musa, soitto, bändin look, kansi. Se on helvetinmoinen debyytti. Sen jälkeen touhu laimeni jäsenvaihdos kerrallaan, kuten Ranekin kirjassa sanoo laskien itsensä myös laimentajiin. Muuttui toiseksi jutuksi. Eihän Kinde mikään jazzrumpali ole, mutta Smackissa se halolla-päähän linja toimii. Kinde potkaisi Criminalin toimimaan.
 
Bändi olis pitänyt viedä jenkkeihin heti sen ekan levyn jälkeen, kuten jo aikaisemmin sanoin. Se olisi vaatinut tuntosarvet jenkeissä aistimaan, että eka levy lähtee ja lujaa, nyt ryhmä tänne heti ja framille. Ei Suomessa siihen aikaan vain toimittu niin. Se demo on varmasti mielenkiintoinen. Smack oli ekan levyn tehtyään sellainen herkästi särkyvä kukka. Olis tarttenu hyvän managerin siihen heti isähahmoksi ja hokemaan et tää juttu on tässä, ei jäsenvaihdoksia, ei mitään. Nyt vain pidetään tämä homma kasassa ja just näin.

sirdickyj: Mut sitten taas, ilman Kindeä bändi ei olisi ollut lainkaan niin ominatakeinen. Kinde oli kova.
 
Jos rumpali olis ollut jotenkin svengaavampi tms (kuten Jimi Sero olis halunnut, muistaakseni) niin sitten kitaraosastokin ois pitäny vaihtua.
 
Onneksi on oikeus olla erimieltä.

jukkajylli: Onneksi on oikeus olla erimieltä.
 
Niin enhän mä ole asettunut poikkiteloin minkään asian kanssa, mutta Smack oli niin brutaali ja suoraviivainen ryhmä että vaikea kuvitella siihen ketään muuta kuin Kinde. Sitten taas jos ei olisi koskaan kuullut Kinden kanssa tota ryhmää, vaan jonkun muun kanssa, niin tilanne voisi olla aivan eri.
 
Mä luulen muistavani tuonnJukin, ja hän oli todella kova rumpali.

shuffle: Bändi olis pitänyt viedä jenkkeihin heti sen ekan levyn jälkeen, kuten jo aikaisemmin sanoin. Se olisi vaatinut tuntosarvet jenkeissä aistimaan, että eka levy lähtee ja lujaa, nyt ryhmä tänne heti ja framille. Ei Suomessa siihen aikaan vain toimittu niin. Se demo on varmasti mielenkiintoinen. Smack oli ekan levyn tehtyään sellainen herkästi särkyvä kukka. Olis tarttenu hyvän managerin siihen heti isähahmoksi ja hokemaan et tää juttu on tässä, ei jäsenvaihdoksia, ei mitään. Nyt vain pidetään tämä homma kasassa ja just näin.
 
Olihan niillä aivan järjettömän hyvät lähtökohdat sillä 87 vuoden jenkkikiertueella. Levyt tunnettiin jo ja ekasta keikasta lähtien tupa täynnä. Ja kokoonpano oli just paras mitä Smackissä oli.
Olisi pitänyt jäädä sinne vetämään vaan taukoamatta keikkaa niin suosio olisi kasvanut. Varmasti olisivat päässet jonkun ison nimen lämppäriksi isolle kiertueelle.
 
Eli se ajankohta oli täysin oikea. Mutta tää manageriosasto typerine sopimuksineen ja aikaansaamattomuuksineen teki hommasta about mahdottoman. Ei ne jätkät ite tajunnut mistään mitään. Olisi nim om tarvinnut sen iskän hoitamaan nämä asiat.
 
Toisekseen ei sekään olisi välttämättä riittänyt. Levysopimuksen saaminen jenkeissä (mikä olisi sitten räjäyttänyt potin) olisi vaatinut uusia HYVIÄ biisejä. Jengi diggas ekasta levystä. Ne loput on sitten ihan jotain muuta eikä sellasella varmaankaan olisi levydiilejä saanut.
Kindehän lähti myös siksi kun ne uudet biisit oli (hänen sanojen mukaan) ihan paskoja. Mitä ne sitten olikin.
Ne 89 jenkeissä äänitetyt pari biisiä Sami Yaffan kanssahan on ihan kauheeta kuraa.
 
Ylläoleva perustuu täysin smack -kirjasta luettuun, omaan mutuun ja omaan luettuun tietämykseen tuon ajan LA-skenestä. Saa olla eri mieltä. Mutta miksi olla väärässä? Tähän hymiö.

nahkalipsi: Olihan niillä aivan järjettömän hyvät lähtökohdat sillä 87 vuoden jenkkikiertueella. Levyt tunnettiin jo ja ekasta keikasta lähtien tupa täynnä. Ja kokoonpano oli just paras mitä Smackissä oli.
Olisi pitänyt jäädä sinne vetämään vaan taukoamatta keikkaa niin suosio olisi kasvanut. Varmasti olisivat päässet jonkun ison nimen lämppäriksi isolle kiertueelle.
 
Eli se ajankohta oli täysin oikea. Mutta tää manageriosasto typerine sopimuksineen ja aikaansaamattomuuksineen teki hommasta about mahdottoman. Ei ne jätkät ite tajunnut mistään mitään. Olisi nim om tarvinnut sen iskän hoitamaan nämä asiat.
 
Toisekseen ei sekään olisi välttämättä riittänyt. Levysopimuksen saaminen jenkeissä (mikä olisi sitten räjäyttänyt potin) olisi vaatinut uusia HYVIÄ biisejä. Jengi diggas ekasta levystä. Ne loput on sitten ihan jotain muuta eikä sellasella varmaankaan olisi levydiilejä saanut.
Kindehän lähti myös siksi kun ne uudet biisit oli (hänen sanojen mukaan) ihan paskoja. Mitä ne sitten olikin.
Ne 89 jenkeissä äänitetyt pari biisiä Sami Yaffan kanssahan on ihan kauheeta kuraa.
 
Ylläoleva perustuu täysin smack -kirjasta luettuun, omaan mutuun ja omaan luettuun tietämykseen tuon ajan LA-skenestä. Saa olla eri mieltä. Mutta miksi olla väärässä? Tähän hymiö.
 
Miten se sitten olisi muuttanut tuota kuvailemaasi tilannetta, että olis jääny 87 jenkkeihi? Jos biisit oli paskoja ja jätkät ei tajunnu? Mitä olivat nämä managereiden paskat sopimukset?
 
Ei se välttämättä mitään tarkoita että kerran jossain käydessä on tuvat täynnä On syytä miettiä, miksi ne tuvat ei olleet enää seuraavalla kerralla täynnä. Onhan siihenkin syynsä.
 
Managerit ei kuitenkaan tee bändeille biisejä.