Rock, pop, alternative ›

P.P.King: Asiaa on puitu varmasti ko. ketjussa useapmaan otteeseen, mutta voisivatko viisaammat ja kokeneemmat valaista minua Beatlesin suhteen. 90-luvulla syntyneenä en ole kokenut Beatlemaniaa, joten tunnen itseni jotenkin ulkopuoliseksi bändin suhteen. Vaikka hyllyä koristaa yhtyeen tuotanto aikavälillä Help! - Let it be, voin rehellisesti sanoa pitäväni ainoastaan Abbey roadista ja Revolverista. Vanupuikoistakaan ei tunnu olevan apua, joten voisiko joku asiantuntija ystävällisesti tarjota näkemyksiään?
 
Beatlesin alkupään tuotannosta en ole kyennyt löytämään mitään erityisen nerokasta. Ekat levyt kuulostavat mielestäni perus Liverpool-kamalta (vrt. Swinging blue jeans). Keskivaiheilta (Help!, Rubber soul, Revolver) löytyy kieltämättämiä hienoja pop-biisejä, mutta ei ainakaan omaan korvaani mitään elämää suurempaa. Loppuaikojen levyistä vain Abbey road miellyttää korvaa kovasti, etenkin levyn b-puoli.
 
Eniten Beatlesissa häiritsee levyjen epätasaisuus. Lähes jokaiselta albumilta löytyy todellisten timanttien lisäksi kiitettävästi kakkoslaatuisia fillereitä (mm. Don't pass me by). En ole myöskään äkännyt varsinaisia äänitysteknisiä ihmeitä. Mielestäni esim. Zappan kokeilut samalta ajalta olivat kyseisessä sarjassa omaa luokkaansa. Beatles häviää mielestäni myös orkesterisovitusten osalta monille aikalaisilleen Paikoitellen Beatlesin musiikki tuntuu jopa ikääntyneeltä, etenkin sanoitusten ja sitar- kokeilujen ansiosta.
 
Abbey roadin erinomaisuuden vuoksi en ole valmis uskomaan Beatlesin olevan vain näppärä pop bändi. Saisinko siis uutta näkökulmaa yhtyeen tuotantoon?
 
Tarkoituksenani ei ole sohia muurahaispesää tai vähätellä kyseistä yhtyettä, joten toivoisin mahdollisten vastausten olevan asiallisia.
 
EDIT: Tätä kirjoitusta koskevan saamani negatiivisen palautteen johdosta korostaisin vielä seuraavia asioita. Tarkoituksena ei ole provota, tai muutenkaan kylvää riitaa. En myöskään tahdo vähätellä tai haukkua Beatlesia. Olen aidosti vastaanottavainen ko. orkesterin musiikille, mutta koen etten "ymmärrä sitä täysin". Foorumia hyödyntäen tahtoisin kuulla asiaan perehtyneempien mielipiteitä.
 
Mitäs negatiivista tuossa sinun hyvin perustellussa ja analysoidussa viestissäsi muka on? Et ole mitään sohaissut. Toistaiseksi ei tämä mikään Pohjois-Koreanet ole, jossa on vain yksi ainoa oikea mielipide (toki se olisi helpompaa). Eikä poikain kaikki biisit todellakaan mitään mestariteoksia ole.

P.P.King: Tuota en tosiaan huomioinut. Muistatko ilmestyivätkö Beatles-sinkut Suomeen reaaliajassa, vai vasta viiveellä? Mietin esim. Rolling Stonesin ekojen sinkkujen ilmestymisten ajankohtia, ja sitä oliko Beatles ns. ensimmäinen merkittävä ulkomainen pop/rock-bändi Suomessa...
 
Ei me nyt silloin -63 ihan umpiossa eletty. Mun kaverini käsi Lontoossa ja toi mulle lahjaksi Beatlesin toisen EP:n Twist and Shout joskus syksyllä -63 ja sanoi että usko tai älä, nää on kovin suosittuja siellä.
Ei siinä montaa viikkoa mennyt kun brittiälppäri oli meillä levykaupoissa.

baron: Lähetään nyt alkuun siitä että jos vertaat Swinging Blue Jeansiin niin Beatlesit oli ennen ja soitti omaa matskuaan.
Perässä tuleva koverien soittelija vaikka nyt sun mielestä on hyvä, ei silloin 60-luvulla ollut niin hyvä.
 
Silloin kun Beatlessinkkuja alkoi Suomeen tulla ei kukaan ollut kuullut sellaista musaa.
Myöhemmin kyllä mutta silloin ei jäljittelijöitä arvostettu vaikka sä nyt niin teetkin.
 
Lähetään vaikka siitä, että Myös Beatlesit askartelivat coverien kanssa alkupään levyillänsä, vaikka omaa materiaalia olikin paljon. Swinging Blue Jeans oli ihan mukava bändi, jota myös arvostettiin Mersey beatin ollessa voimissaan. Ja bändihän sai alkunsa jo 50-luvulla, että ei se mikään Beatlesin menestyksen vuoksi kasattu bändi ollut.
 
http://www.youtube.com/watch?v=u7ptWcB0ZcM
 
http://www.youtube.com/watch?v=jHk1081Unmk&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=KlPJx95VY_I
 
http://www.youtube.com/watch?v=F_4PBCd0JlA
 
http://www.youtube.com/watch?v=gQ6ZOqxrBQA&feature=related

BigPapa: Lähetään vaikka siitä, että Myös Beatlesit askartelivat coverien kanssa alkupään levyillänsä, vaikka omaa materiaalia olikin paljon. Swinging Blue Jeans oli ihan mukava bändi, jota myös arvostettiin Mersey beatin ollessa voimissaan.
 
Saat sä mun puolesta pitää Swinging Blue Jeansia parempana, makuasioitahan nää on.

baron: Saat sä mun puolesta pitää Swinging Blue Jeansia parempana, makuasioitahan nää on.
 
Kuka tässä on paremmuudesta puhunut!!!! Väännähän vähän lisää mun puheita ja vääristä oikein kunnolla..
Kyllähän silloin pitää vähän oikoa kun annetaan bändeistä väärää informaatiota.
Voit mun puolesta ihan ite pitää niitä parhauslistoja, se ei kuulu mun tapoihin.
 
Onhan mulla tää levy:The Swinging Blue Jeans, The Best Of Swinging Blue Jeans
 
Ja myös nämä:
 
The Beatles, Please Please Me
The Beatles, With The Beatles
The Beatles, A Hard Days Night
The Beatles, Beatles For Sale
The Beatles, Beatles' Greatest
The Beatles, Beatles' Greatest
The Beatles, Help!
The Beatles, Rubber Soul
The Beatles, Revolver
The Beatles, Magical Mystery Tour
The Beatles, Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band
The Beatles, Abbey Road
The Beatles, Let It Be
The Beatles, 1962-1966
The Beatles, 1967-1970
 
baron: Ei me nyt silloin -63 ihan umpiossa eletty. Mun kaverini käsi Lontoossa ja toi mulle lahjaksi Beatlesin toisen EP:n Twist and Shout joskus syksyllä -63 ja sanoi että usko tai älä, nää on kovin suosittuja siellä.
Ei siinä montaa viikkoa mennyt kun brittiälppäri oli meillä levykaupoissa.

There was life before The Beatles:
 
http://www.youtube.com/watch?v=LsDpc-8iR8g

http://www.youtube.com/watch?v=cTaqn8_gMR0

P.P.King: Asiaa on puitu varmasti ko. ketjussa useapmaan otteeseen, mutta voisivatko viisaammat ja kokeneemmat valaista minua Beatlesin suhteen. (...)En ole myöskään äkännyt varsinaisia äänitysteknisiä ihmeitä. (...) Foorumia hyödyntäen tahtoisin kuulla asiaan perehtyneempien mielipiteitä.
 
Claude Debussyllä oli vakaumus että musiikki ei saa kuulostaa sävelletyltä, joten samaa ajatusta jatkaakseni voisin sanoa että levy on tylsä jos äänittäjä vie pääroolin. Muusikoiden suusta kuulee usein Beatlesin kappaleiden olevan "orgaanisia", mikä pitänee sisällään myös sen perimmäisen laadun kuvauksen. Kenties Blondien kitaristi Chris Stein tarkoitti jotain samantapaista sanoessaan että Beatles-kappaleet kuulostavat ensi kertaa kuultuina siltä kuin olisi kuullut ne ennenkin, muttei osaa sanoa missä ja milloin. Minun käsittääkseni ne koskettelevat hyvin syvällä tavalla musiikillisesti herkkien ihmisten sielua, Beatles tavallaan keksi eräänlaisen viisasten kiven.

velipesonen: Minun käsittääkseni ne koskettelevat hyvin syvällä tavalla musiikillisesti herkkien ihmisten sielua, Beatles tavallaan keksi eräänlaisen viisasten kiven.
 
Jep, ja parasta hommassa on se ettei niiden tarvinnut sitä keksimällä keksiä, vaan palaset vain loksahtivat paikalleen. On se hitto että reilusti alle miljoonan asukkaan Liverpoolista löytyi juuri se oikea neljän tyypin yhdistelmä joka pystyi puhuttelemaan musiikillaan suurinta osaa ainakin länsimaisista ihmisistä.

On näköjään Scorsese ohjannut Harrison-dokumentin: http://www.imdb.com/title/tt1113829/
 
Harrisonia muistellaan tänään klo 12-13 myös Radio Helsingissä: http://www.radiohelsinki.fi/
 
Onpa muuten niin faijansa näköinen tuo Dhani, mitä kattelin imdb:n sivulla.

Dull Finn: Jep, ja parasta hommassa on se ettei niiden tarvinnut sitä keksimällä keksiä, vaan palaset vain loksahtivat paikalleen. On se hitto että reilusti alle miljoonan asukkaan Liverpoolista löytyi juuri se oikea neljän tyypin yhdistelmä joka pystyi puhuttelemaan musiikillaan suurinta osaa ainakin länsimaisista ihmisistä.
 
Onnellisia sattumia popmusiikin historiassa. Jännä joskus spekuloida että mitä jos Paul ei olisikaan tavannut Johnia, jos Decca olisikin heti sainannut levytyssopimuksen Beatlesien kanssa (eli produuserina olisi häärinyt joku muu kuin George Martin) jne.

Lazy Jake: Onnellisia sattumia popmusiikin historiassa. Jännä joskus spekuloida että mitä jos Paul ei olisikaan tavannut Johnia, jos Decca olisikin heti sainannut levytyssopimuksen Beatlesien kanssa (eli produuserina olisi häärinyt joku muu kuin George Martin) jne.
 
Jännää on myös spekuloida kuinka monta hyvää bändiä on nytkin jäänyt syntymättä :D

velipesonen: Minun käsittääkseni ne koskettelevat hyvin syvällä tavalla musiikillisesti herkkien ihmisten sielua, Beatles tavallaan keksi eräänlaisen viisasten kiven.
 
Vosiko tämän siis tulkita siten, että Beatles nosti omalla esimerkillään sekä menestyksellään yleisesti pop-musiikin laatua, ja näin ollen toi ns. "korkeatasoisen musiikin" myös musiikkiin vähemmän perehtyneiden ihmisten keskuuteen?

P.P.King: Vosiko tämän siis tulkita siten, että Beatles nosti omalla esimerkillään sekä menestyksellään yleisesti pop-musiikin laatua, ja näin ollen toi ns. "korkeatasoisen musiikin" myös musiikkiin vähemmän perehtyneiden ihmisten keskuuteen?
 
Minä en tulkitse asiaa noin. Siksi että minusta ei ole syytä tehdä eroa taide- ja viihdemusiikin kesken. Mutta sikäli tuossa on mielestäni perää että Beatles tuli rockbändinä iskelmämusiikin bisnekseen ja kaikkien hämmästykseksi voitti oman pelinsä. Aiheesta puhuu mielenkiintoisesti William Mann tuoreeltaan joulukuussa 1963: http://www.tagg.org/others/MannTimes631223.html
 
Mannin jutussa kannattaa mielestäni huomioida että Mann tarkastelee Beatlesia juuri iskelmämusiikin kontekstissa.

Klassikkojuttu tuo Willie Mannin analyysi.
 
En osaa bongata aeolian kadensseja, mutta täytyypä todeta että Harrisoninkin joissakin biiseissä on hyvin rikas ja mielenkiintoinen sointupohja. Niitä ei välttämättä hiffaakaan ihan siltä istumalta, vaikka kyseessä ei olekaan välttämättä aina kovin kimurantteja sointukäännöksiä tai eksoottisia jazz-sointuja. Dim-sointua kyllä siellä täällä. Eräs soinnullisesti kiinnostava biisi esim. Beware of Darkness.

Lazy Jake: Klassikkojuttu tuo Willie Mannin analyysi.
 
En osaa bongata aeolian kadensseja, .
 
on myös naureskellen spekuloitu että klassiseen musiikkiin paneutuneet kirjoittajat kuulivat näitä Beatlesmusiikissa koska eivät tunnistaneet tai ymmärtäneet mustasta amerikkalaismusiikista imettyjä vaikutteita.

Dull Finn: on myös naureskellen spekuloitu että klassiseen musiikkiin paneutuneet kirjoittajat kuulivat näitä Beatlesmusiikissa koska eivät tunnistaneet tai ymmärtäneet mustasta amerikkalaismusiikista imettyjä vaikutteita.
 
Kenties joo, sitten on kirkkomusiikin ja kelttiläisen kansanmusiikin vaikutus. Not a Second Time on e-aiolinen eli sen sävelasteikon sävelsuhteet ovat samat kuin e-luonnollisessa mollissa. Aiolinen asteikko on eräs vanhan kirkkomusiikin kuudesta (teoreettinen sesitsemäs eli lokrinen ei esiinny käytännössä) ns. autenttisesta moduksesta, nykykielenkäytössä moodista, ja Not a Second Timen b-osan aiolinen lopuke on soinnutukseltaan modaalinen Am-Am-Hm-D7-Em-Em. Huomiota kiinnittää "palautetun" seitsemännen asteen ensimmäiselle asteelle purkautuva duuriseptimisointu.

velipesonen: Koska helpommat on tietääkseni ratkaistu jo. Kautta rantain minua kiinnostaa tuo Beatles-yhtye jollain tapaa, varsinkin Brian Epsteinin hahmo on jäänyt minulle jotenkin etäiseksi vaikka miehen touhuista on kirjoitettu paljon. Beatlesin hajoamiseen liittyen voi tietysti kysyä milloin se alkoi tapahtua ja milloin se todellisuudessa tapahtui eli milloin loppu oli väistämätön.

Et ole tutustunut Peter Brownin "The love you make" -kirjaan?

Calliope: Et ole tutustunut Peter Brownin "The love you make" -kirjaan?
 
Vähän on tullut lehteiltyä muttei kunnolla luettua.

http://kenwoodlennon.blogspot.com/2009/02/pete-shotton-interview.html
 
Kuvia Beatlesin jäsenten asunnoista.
Onhan noita Kenwood kuvia surullista katsoa, kun tietää, miten kaikki päättyi.

groovieee: ja näinkö jäin ilman huomiota - voe,voe! Vaikka kuinka yrititte olla provosoitumatta, niin silti silti kävi näin! Mutta itse asiaan - tämä keskustelupalsta on vain eläkeläisten ihailua varten. Tehän kusitti aikoinaan hunajaa jo Keethin pitämien Dressmann-kalsareiden takia maksaen ylihintaa siitä, että saitte eläkeläisen hajun haaroihinne, eikä kukaan pitänyt sitä makaaberina. Jääkää toki omiin suppeisiin piireihinne ja anaalisoikaa kolmen soinnun eläkeläisiä loputtomiin keskenänne.
 
Tähän sopii Randy Newmanin "I'm dead (but I don't know it);
 
I have nothing left to say
But I'm gonna say it anyway
Thirty years upon a stage
And I hear the people say
Why won't he go away?
 
I pass the houses of the dead
They're calling me to join their group
But I stagger on instead
Dear God, sweet God
Protect me from the truth, hey
 
I'm dead but I don't know it
He's dead, he's dead
I'm dead but I don't know
He's dead, he's dead
I'm dead but I don't know it
He's dead, he's dead
Please don't tell me so
Let me, let me, let me go
 
I have a family to support
But surely, that is no excuse
I've nothing further to report
Time you spend with me
Is time you lose
 
I always thought that I would know
When it was time to quit
That when I lost a step or two or three or four or five
I'd notice it
Now that I've arrived here safely
I find my talent has gone
Why do I go on and on and on and on and on
And on and on and on and on and on
 
He's dead, he's dead, he's dead
I don't know it
He's dead, he's dead, he's dead
I didn't know
He's dead, he's dead, he's dead
I didn't know it
Who would be so cruel to tell me so?
You're dead!
 
When will I end this bitter game?
When will I end this cruel charade?
Everything I write all sounds the same
Each record that I'm making
Is like a record that I've made
Just not as good
 
I'm dead but I don't know it
He's dead, he's dead
I'm dead but I don''t know
He's dead, he's dead
I'm dead but I don't know it
He's dead, he's dead
Please don't tell me so
Please don't tell me so
You're dead!

Calliope: http://kenwoodlennon.blogspot.com/2009/02/pete-shotton-interview.html
 
Kuvia Beatlesin jäsenten asunnoista.
Onhan noita Kenwood kuvia surullista katsoa, kun tietää, miten kaikki päättyi.
 
Onpas mielenkiintoista kuvamateriaalia, thanks.