Rock, pop, alternative ›

sirdickyj:
 
Salvationin soundien huonoutta taivastellaan, jne. Kuuntelin levyä, ja soundi tosiaan on aika erikoinen, mutta ei se levy siihen kaadu. Ja kuten Lidon poika sanoo, niin itehän ne sen levyn teki. Ja sillon olivat kyllä sauhunneet tosissaan tuotostaan itsekin.
 
Liian löysät kitarat tuolla levyllä on. Tulihan tuota paljonkin kuunneltua aikoinaan toki. Look around tuli radiosta päivittäin.

yellow: Liian löysät kitarat tuolla levyllä on. Tulihan tuota paljonkin kuunneltua aikoinaan toki. Look around tuli radiosta päivittäin.
 
Itehän ne on soitettu. Turha tosta on tuottajaa syyttää.
 
Todellisuudessa Smack oli aivan yhtä hittihakuinen ja kaupallisuuteen pyrkivä kun kaikki muutkin, ei ne jenkkiläänkään lähteneet siinä toivossa että jäisivät siellä huomiotta.

sirdickyj: Itehän ne on soitettu. Turha tosta on tuottajaa syyttää.
 
Todellisuudessa Smack oli aivan yhtä hittihakuinen ja kaupallisuuteen pyrkivä kun kaikki muutkin, ei ne jenkkiläänkään lähteneet siinä toivossa että jäisivät siellä huomiotta.
 
Muistelen aikoinaan lukeneeni jostain haastattelusta (100% varma en ole muistikuvastani) että Salvationille olisi äänitetty ainakin osa kitaroista suoraan miksauspöytään mikä kyllä selittäisi tuon ohuen sirinäsoundin.

uimahallinvalvoja: Muistelen aikoinaan lukeneeni jostain haastattelusta (100% varma en ole muistikuvastani) että Salvationille olisi äänitetty ainakin osa kitaroista suoraan miksauspöytään mikä kyllä selittäisi tuon ohuen sirinäsoundin.
 
Riippuu miten ne on sinne äänitetty. Suoraan kanavaan on niin huono idea, että tuona ei-plugariaikana tai ilman re-amppausta tosiaan on aika erikoinen idea.
 
Mutta yhtä kaikki, ite ne on sinne soitettu, ja nyt kun levyä kuuntelee, niin kokonaisuus soundaa ihan hyvältä, vaikka kitarat onkin aikamoista pirinää ja (paskaa) särömerta.

Ollut paska tuottaja kerrassaan, jos on antanut tuollaisten kitarasoundien mennä läpi. Tai sitten sillä on ollut joku kuningasidea, joka ei ole kuitenkaan toteutunut halutulla tavalla.

Kirja tuli luettua ja oli mielestäni todella hyvin kirjoitettu ja koostettu. Yksi parhaista "rock-kirjoista" mitä olen lukenut sen puoleen. Smack oli todella merkittävä bändi itselle ja etenkin se ekan levyn jyräävä röyhkeys osui ja upposi. Kaikki bändit muuttuvat matkan varrella ja kirja valotti kyllä ansiokkaasti mitä Smackin tapauksessa tapahtui. Hyvä että se tuo esille sen, kuinka laajasti bändi vaikutti hivenen myöhemmin tulleisiin bändeihin, joista tuli myös maailman mittakaavan bändejä.

Kirja oli erinomainen. Mitä Salvationin sessioista on lukenut, niin Teeteen huomio taisi mennä siihen rumpujen runkkaukseen. Se muotihan oli kasarin loppupuolella voimissaan, rummuista haluttiin saada täysin vuotamattomat ja kliiniset, philcollinsmaiset. On siinä ollut Kindellä tekemistä kun on haitsu ja pellit äänitetty erikseen, kirjan mukaan. Sielun Veljien L'amourhalla on aika sama rumpumeininki, mutta sillä levyllä kitarasoundit kyllä kyntävät komeasti.
 
Salvationin skebat tosiaan kuulostavat suoraan pöytään äänitetyiltä. Se olisi mukaillut Teeteen ja kasarin tuon aikaista "ei saa vuotaa yhtään"-filosofiaa. Salvation oli varmasti Teeteelle näytön paikka, ja se johti vähän liikaan mailan puristamiseen.
 
Olisiko draaman kaari mennyt jotenkin niin, että kitaristit olisivat vaatineet saada soittaa komppiraidat sisään yhtaikaa rumpujen kanssa. Että saadaan bändifiilistä. Teetee olisi sitten sanonut, että "ainoo mahdollisuus on suoraan pöytään ja luurit!"
 
Mahdollisuuksia on monia. Eivät ne välttämättä tarkkaamossa ehkä nautintoaineiden vaikutuksen alaisena samalta kuulostaneet. Ääh! on ne hyvät! kulkee!

shuffle: Kirja oli erinomainen. Mitä Salvationin sessioista on lukenut, niin Teeteen huomio taisi mennä siihen rumpujen runkkaukseen. Se muotihan oli kasarin loppupuolella voimissaan, rummuista haluttiin saada täysin vuotamattomat ja kliiniset, philcollinsmaiset. On siinä ollut Kindellä tekemistä kun on haitsu ja pellit äänitetty erikseen, kirjan mukaan. Sielun Veljien L'amourhalla on aika sama rumpumeininki, mutta sillä levyllä kitarasoundit kyllä kyntävät komeasti.
 
Salvationin skebat tosiaan kuulostavat suoraan pöytään äänitetyiltä. Se olisi mukaillut Teeteen ja kasarin tuon aikaista "ei saa vuotaa yhtään"-filosofiaa. Salvation oli varmasti Teeteelle näytön paikka, ja se johti vähän liikaan mailan puristamiseen.
 
Olisiko draaman kaari mennyt jotenkin niin, että kitaristit olisivat vaatineet saada soittaa komppiraidat sisään yhtaikaa rumpujen kanssa. Että saadaan bändifiilistä. Teetee olisi sitten sanonut, että "ainoo mahdollisuus on suoraan pöytään ja luurit!"
 
Mahdollisuuksia on monia. Eivät ne välttämättä tarkkaamossa ehkä nautintoaineiden vaikutuksen alaisena samalta kuulostaneet. Ääh! on ne hyvät! kulkee!
 
Mikä aun ajatus on tosta suoraan pöytään soitramisen signaaliketjusta? Kun plugareita ei vielä tuolloin ollut.
 
Toki jos vetää vain Rockmanilla niin onhan sekin tavallaan suoraan pöytään. Mutta piuhalla suoraan kanvan etuseen kuulostaa vähän erikoiselta, eikä varmasti niin ole ollutkaan.

Mä oon suhtautunut aina Salvationin soundeihin koko pakettina ja silloin siinä on oma viehätyksensä. Soitto on sinänsä tiukkaa siellä takana ja biisit on hiukka popimpia vrt. originaaliin tylyyn katurockiin.
 
Kirjasta on kyllä poimittavissa ne syyt, miksi ei lähtenyt: Jäbät oli aivan liian kuutamolla ja oikeasti tekninen soittotaito ei millään riittänyt samalle viivalle vaikka Joe Perryn tai Slashin kanssa.
 
Smackin viehätys perustui todelliseen vaaraan, jota tultiin ihastelemaan kuin sirkukseen, mutta liikemiehet juoksivat loppupeleissä karkuun.
 
Claudelta itseltään olen kuullut: En mä halua viihdyttää, mä haluun järkyttää.

Guildfinger: Mä oon suhtautunut aina Salvationin soundeihin koko pakettina ja silloin siinä on oma viehätyksensä. Soitto on sinänsä tiukkaa siellä takana ja biisit on hiukka popimpia vrt. originaaliin tylyyn katurockiin.
 
Kirjasta on kyllä poimittavissa ne syyt, miksi ei lähtenyt: Jäbät oli aivan liian kuutamolla ja oikeasti tekninen soittotaito ei millään riittänyt samalle viivalle vaikka Joe Perryn tai Slashin kanssa.
 
Smackin viehätys perustui todelliseen vaaraan, jota tultiin ihastelemaan kuin sirkukseen, mutta liikemiehet juoksivat loppupeleissä karkuun.
 
Claudelta itseltään olen kuullut: En mä halua viihdyttää, mä haluun järkyttää.
 
Levyjä kuunnelleena nyt vuosien jälkeen, on mainittava 2 asiaa;
 
Claude oli Todella Kova Laulaja
 
Kinde oli TODELLA kova rumpali
 
Kitaristit ei olleet hyviä, jos kyseessä oli solistinen osuus, mutta sillä ei ole mitään väliä
 
Jimi Sero oli hyvä basisti
 
Clauden sanoitukset ovat timanttia
 
Yhtäkään tuottajaa on turha syyttää mistään Smackin levyillä, bändi tuotti ihan itse itseään, ja kaikki 4 levyä ovat varsin perusteltuja kokonaisuuksia
 
Lisäksi bändi oli iahn täys hörhöryhmä, joka todellisuudessa ei ollut lähelläkään mitään breikkaamista, vaikka jotkut myöhemmin maineeseen nousseet bändit ovatkin versioineet ekan levyn biisejä. Bändi ewi ollut maailmalla pyöriessään enää se sama ryhmä.

Tulipa tuosta mieleen hetki Lepakon pihassa:
 
- Miten tästä olisi paras ajaa Itäväylälle kuorma-autolla?
 
Orkesterin pojat katsoivat toisiinsa ja joku kysyi ihmeissään:
 
- Mikä vitun Itäväylä?

:) Aito stadin bändi.

Kartsa on Itä-Helsingistä:) Ainakin kirjan mukaan.
Mutta joo, kaukaista todellisuuttahan se on Larun ja Töölön kundeille, mutta täytyy omia aina vähän yrittää puolustaa kun sieltä itsekin olen.
Hienoja kuvia näkyy Kartsalla olevan netissä. Clauden kanssa meillä näyttäisi olevan lähes täysin identtiset juuret. Ilarin haudan voisi käydä tsekkaamassa, jos tulee prätkäiltyä siellä päin. Todennäköisesti tulee. Nurmeshovissa vai mikä hotla se oli siinä torin vieressä tuli soitettua keikka joskus 1990.

Guildfinger: Mä oon suhtautunut aina Salvationin soundeihin koko pakettina ja silloin siinä on oma viehätyksensä. Soitto on sinänsä tiukkaa siellä takana ja biisit on hiukka popimpia vrt. originaaliin tylyyn katurockiin.
 
Kirjasta on kyllä poimittavissa ne syyt, miksi ei lähtenyt: Jäbät oli aivan liian kuutamolla ja oikeasti tekninen soittotaito ei millään riittänyt samalle viivalle vaikka Joe Perryn tai Slashin kanssa.
 
Smackin viehätys perustui todelliseen vaaraan, jota tultiin ihastelemaan kuin sirkukseen, mutta liikemiehet juoksivat loppupeleissä karkuun.
 
Claudelta itseltään olen kuullut: En mä halua viihdyttää, mä haluun järkyttää.
 
Sattumaako...just tän jälkeen lähin mäkeen, ja kuuntelin kirjan loppuun, ja tää laini tuli sieltä n. 3 min kuuntelun jälkeen ;-)

Mä oon nyt vasta Amerikassa, kun unelmat alkaa mutkistua. Draamankaari kärsii, jos hyppii jännittävässä tarinassa.

Muistaako kukaan muu kirjassa mainittua Juki Marjalan bändiä Juntaa? Itse oon nähnyt niiden keikan '84 Helsinki-päivänä Tapulikaupungissa, Maatullin aukiolla. Bändi treenas samalla Nuorisoasiainkeskuksen kämpällä missä silloinen omakin bändini. Myös me vedettiin setti em. tapahtumassa. Ilman kirjaakin olisin muistanut bändin nimen. Sen lisäksi siitä ei jäänyt muuta mieleen kuin että soittivat vanhan liiton heavya/hard rockia hirveällä volyymilla ja että rumpali oli selvästi vähän ennenkin soitellut eli oli varsin taitava. Niin, ja setin eka biisi alkoi laulajan karjaisulla: "We are the Junta!"

2randpo: Muistaako kukaan muu kirjassa mainittua Juki Marjalan bändiä Juntaa? Itse oon nähnyt niiden keikan '84 Helsinki-päivänä Tapulikaupungissa, Maatullin aukiolla. Bändi treenas samalla Nuorisoasiainkeskuksen kämpällä missä silloinen omakin bändini. Myös me vedettiin setti em. tapahtumassa. Ilman kirjaakin olisin muistanut bändin nimen. Sen lisäksi siitä ei jäänyt muuta mieleen kuin että soittivat vanhan liiton heavya/hard rockia hirveällä volyymilla ja että rumpali oli selvästi vähän ennenkin soitellut eli oli varsin taitava. Niin, ja setin eka biisi alkoi laulajan karjaisulla: "We are the Junta!"
 
Mä en miista tota bändiä mutta mun mielestä se Juki soitteli siinä Blind Mice ryhmässä kanssa, josta kirjassa mainitaan. Jossa just Kartsakin soitti Smackin jälkeen sekä Arnold, tai George, miten sen haluaa sanoa. Oli kova rumpali muistaakseni.

sirdickyj: Riippuu miten ne on sinne äänitetty. Suoraan kanavaan on niin huono idea, että tuona ei-plugariaikana tai ilman re-amppausta tosiaan on aika erikoinen idea.
 
Mutta yhtä kaikki, ite ne on sinne soitettu, ja nyt kun levyä kuuntelee, niin kokonaisuus soundaa ihan hyvältä, vaikka kitarat onkin aikamoista pirinää ja (paskaa) särömerta.
 
Suoraan linjaan soittaminenkin voi tuottaa hyvän saundin, ainakin jos haluaa vähän erikoisempaa saundia ja käytössä olevan pöydän yliohjaaminen tuottaa kitaralle sopivaa säröytymistä. Tästä hyvänä esimerkkinä Zeppelinin Black Dog.
 
Ihmeellinen toi perustelu että ite ne on sinne soitettu. Että soittaja vastaa aina siitä miltä instrumenttinsa äänitteellä saundaa? Tuottajalla, äänittäjällä ja miksaajalla on erittäin iso vaikutus siihen miltä kitara - tai mikä tahansa äänitetty signaali - saundaa. Voi olla että pojat on ite tuottaneet jollain tasolla levyjään, mutta jos Salvationilla on ollut Oksala puikoissa, on täysin selvää että hänellä on ollut merkittävä vaikutus esim. kitarasaundeihin.

Miks jengi ei puhu kuuntelusta? Joku TT ollu tuntemattomas studios säätämäs ääntä, niin eihän se ole sitä tilaa tsennannut, kun uus mesta ja uus akustiikka. Siksi väitän, et jos TT olis miksannut Salvationin vaikka Finnvoxissa, olis lopputulos soundannut paremmalta, koska tuttu tila. Mut kun piti väkisin saada Lontoo kreduihin, niin nyt kävi näin.

Boyakasha: Miks jengi ei puhu kuuntelusta? Joku TT ollu tuntemattomas studios säätämäs ääntä, niin eihän se ole sitä tilaa tsennannut, kun uus mesta ja uus akustiikka. Siksi väitän, et jos TT olis miksannut Salvationin vaikka Finnvoxissa, olis lopputulos soundannut paremmalta, koska tuttu tila. Mut kun piti väkisin saada Lontoo kreduihin, niin nyt kävi näin.
 
Soindaahan se hyvältä, pairsi kitarat erikseen kuunneltu a soundaa sirinältä. Lähtösounsi on myös ollut tollasta sirinää, ei siitä jälkikäteen tommosta saa yrittämällälään. Ellei erikseen lisää jotain markan säröä soundiin, ja se ei taas johdu kuuntelusta.