Rock, pop, alternative ›

jalaluus: https://www.youtube.com/watch?v=AwCcLuKiZD8
 
Tässä Kimmon ja Juhon, Petri Wallin laite presentaatio kokonaisuudessaan. Suuri Kiitos ja Kumarrus vaivannäöstänne !
 
Kiitos tästä.
Kuulin ulkona jonossa aina muutaman sävelen sieltä täältä ja taustaraidan... mutta hienoa että nyt sai tsekattua koko setin. Aivan mahtavaa. Juhon kanssa ollaankin vaihdeltu viestejä ja klinikkavideolta poimittu pari mielenkiintoista juttua. Niistä ehkä tuonnempana lisää.
 
Mutta huikean hienoa myös tuo Rockawayn tuleva juttu. En malta odottaa.

Hyvä opus tuo Aroluoman tuore kirja ja sehän toimii mainioisti jatkona tuolla Puustisen kirjalle.
En valitettavasti ikinä nähnyt Kingston Wall:ia livenä enkä edes tuota tribuuttikiertuetta, joten toivottavasti vielä joskus tekevät keikan tai pari.
Onkohan mahdollisuutta että vielä kerran tekisivät jotain keikkoja nimen Kingston Wall & VHB alla?
 
Toisaalta, onko puhdas sattuma tämä postaus vai onko jotain suunnitteilla:
https://www.facebook.com/photo?fbid … 376592065&set=a.188437779399230

Katsoin tubesta videon siitä 1990 Kaivarin keikasta. Omaan makuun aika hyvin veti se vanha rumpalikin, ei mikään tumpelo. Pete kehittyi kitaristina paljon 1990-1992.
Jännä katsoa bändiä joka on yhden naksauksen päässä siitä, että kaikki loksahtaa kohdilleen. Niin lähellä jo, mutta se viimeinen askel on vielä jäljellä.
 
Tuosta Peten päänsisäisestä maailmasta ennen loppua kun paljon on puhuttu, niin oma vaatimaton ja nöyrä kyökkipsykologinen mielipiteeni on, että isän ikä oli siinä yksi suuri tekijä. Mielenterveyden häiriöiden todennäköisyys kolminkertaistuu, jos isän ikä on 50 vuotta lapsen syntyessä. (Wiki:paternal age effect). Toinen tekijä oli äidin poissaolevuus, mikä johti siihen että faijä kasvatti lapset ja isän vaikutus vanhempana voimistui paljon.
 
Olen funtsinut asiaa, kun itse kuljin paljon samaa polkua. Olen vuotta nuorempi kuin Pete, isäni oli syntyessäni iäkkäämpi, äitini lähti ja jäin isäni kanssa kahden. Kävelin Hesperian vastaanottoon kesäkuussa 1996 ja pyysin päästä sisälle, ja pääsin. Ensin sanoivat että "joo voit sit lähteä koska haluat", ja sitten en enää päässyt ulos pariin kuukauteen. Sitä en ymmärrä, miksei Pete päässyt sisään silloin.
 
Nämä ovat herkkiä asioista enkä halua repiä ketään, mutta kirjoitan nyt kuitenkin oman näkemykseni asiasta. Tietysti jokaisen pään sisältöön vaikuttaa sata muutakin asiaa.

Fredan Äxällä olisi levynjulkkaria ja nimmarointia 16.3.2023 klo 17-18.
Paikalla Jylli, Kuoppis, Robert ja Kimmo.
 
Sieltä nyt remiksattua ykköslevyä päivän ennakkoon ja tekijöiden nimmareiden kera.
https://www.facebook.com/events/1247674632626042/?ref=newsfeed

McNulty: Fredan Äxällä olisi levynjulkkaria ja nimmarointia 16.3.2023 klo 17-18.
Paikalla Jylli, Kuoppis, Robert ja Kimmo.
 
Sieltä nyt remiksattua ykköslevyä päivän ennakkoon ja tekijöiden nimmareiden kera.
https://www.facebook.com/events/1247674632626042/?ref=newsfeed
 
Kiitos muistutuksesta. Laitan kalenteriin.

Lupasin jokin aika takaperin hieman kirjoitella lisää Pete Wallin kitarasta. Tässä se oma kehäpäätelmä ja sekava sepustus nyt sitten seisoo.
 
https://olisikoteillahetkiaikaa.wor … lista-ja-vahan-gibson-les-paulista/
 
Kiitos Kimmolle oikoluvusta, korjauksista ja rohkaisusta "höyrytä" asiasta vielä tovi.
 
Mennään jo aika syvälle kitarakamojen nysväämiseen, mutta on siellä hieman asiaa itse bändistäkin ja siitä miten minä KW:n musiikkiin törmäsin.
 
Saa lukea, mutta ei ole pakko.

McNulty: Lupasin jokin aika takaperin hieman kirjoitella lisää Pete Wallin kitarasta. Tässä se oma kehäpäätelmä ja sekava sepustus nyt sitten seisoo.
 
https://olisikoteillahetkiaikaa.wor … lista-ja-vahan-gibson-les-paulista/
 
Kiitos Kimmolle oikoluvusta, korjauksista ja rohkaisusta "höyrytä" asiasta vielä tovi.
 
Mennään jo aika syvälle kitarakamojen nysväämiseen, mutta on siellä hieman asiaa itse bändistäkin ja siitä miten minä KW:n musiikkiin törmäsin.
 
Saa lukea, mutta ei ole pakko.
 
Oli hieno ja mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos!

Exhausted: Oli hieno ja mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos!
 
Tänks. Kiva kuulla jos joku muukin kokee asian mielenkiintoiseksi kuin vain minä itse :)

Kuoppis, Jylli & Kihara plays Kingston Wall - And I Hear You Call:
https://www.youtube.com/watch?v=YyqS01FL5nc

Humanoid: Kuoppis, Jylli & Kihara plays Kingston Wall - And I Hear You Call:
https://www.youtube.com/watch?v=YyqS01FL5nc
 
Kihara vetää kyllä hyvin... eikä rytmiryhmäkään yhtään pöllömpi :)
Tässähän pitää ihan Rockaway-tunnukset hankkia, että pääsee tsekkaan Kimmon ja Kiharan setit sieltä.

McNulty: Lupasin jokin aika takaperin hieman kirjoitella lisää Pete Wallin kitarasta. Tässä se oma kehäpäätelmä ja sekava sepustus nyt sitten seisoo.
 
https://olisikoteillahetkiaikaa.wor … lista-ja-vahan-gibson-les-paulista/
 
Kiitos Kimmolle oikoluvusta, korjauksista ja rohkaisusta "höyrytä" asiasta vielä tovi.
 
Mennään jo aika syvälle kitarakamojen nysväämiseen, mutta on siellä hieman asiaa itse bändistäkin ja siitä miten minä KW:n musiikkiin törmäsin.
 
Saa lukea, mutta ei ole pakko.
 
Mahtavaa tietoutta ja myös ansiokasta spekulaatiota! Kiitos kiinnostavasta tekstistä.
 
Yhtä asia jäin pohtimaan Kimmon kirjassa; Petrin kitaran alkuperää ei pohdiskella paljoa, ainakaan sitä pidemmälle että Sjöbergin liikkeestä se löytyi mahdollisesti Anita Wallin vinkkauksesta. Ja kenties asiassa ei ole spekuloitavaa ja pohdittavaa, edessä on umpikuja.
 
Mietin kuitenkin, että todennäköisesti hirveitä määriä ton hintaluokan kitaroita ei Suomeen 70-luvulla tuotu. Kitaran modaukset ja petsaukset huomioon ottaen vois kuvitella että joku ois saattanut tunnistaa sen jostain vaiheesta kitaran historiaa. Tai, ehkä kitara on myyty alunperin jossain ulkomailla ja päätyi vasta 80-luvulla Suomeen Sjöbergille myyntiin?

GrooverMan: Mahtavaa tietoutta ja myös ansiokasta spekulaatiota! Kiitos kiinnostavasta tekstistä.
 
Kiitos itsellesi!
 
Yhtä asia jäin pohtimaan Kimmon kirjassa; Petrin kitaran alkuperää ei pohdiskella paljoa, ainakaan sitä pidemmälle että Sjöbergin liikkeestä se löytyi mahdollisesti Anita Wallin vinkkauksesta. Ja kenties asiassa ei ole spekuloitavaa ja pohdittavaa, edessä on umpikuja.
 
Tämä Sjöbergin King's Sexistä löytyneen Les Paulin tarina on tosiaan yhdestä lähteestä eli 5.15 -bändin Mika Järviseltä ja se mainitaan Antti Viljami Puustisen "Petri Wallin Saaga"-kirjassa.
 
Se, pitääkö tieto paikkansa on siis suht helposti kyseenalaistettavissa. Ehkä. Toisaalta, ei meillä parempaakaan tietoa ole. Anita ja Pete eivät olleet mitenkään läheisiä, mutta ei se mahdotonta ole että Pete olisi Sjöbergin liikkeestä soittimen löytänyt. Kenties joku vinkkasi hänelle siitä. Anita, Hasse, joku muu, kuka. Mene ja tiedä.
 
Myös se Peten aikaisemman mustan LP Customin tarina on mielenkiintoinen. Sehän taisi löytyä Berliinistä, mutta Deluxen tultua tarve Customille lakkasi. Pete siis hukkasi sen jonnekin, mutta minne. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä tuolle mustalle LP Customille tapahtui. Se oli 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa todennäköisesti melko haluttukin kapistus. Luulisi että joku tietäisi ostaneensa Peteltä mustan LP Customin, mutta ei... sen tarina loppuu siihen kun Pete hankkii ruskean Deluxen ja päättää luopua Customista.
 
Antoiko hän sen vaihdossa Sjöbergille? Myikö hän sen jollekin tutulle? Ja omistiko Pete hetken aikaa molemmat Gibsonit? Jos, niin kuinka kauan? Päivän, viikkoja, vuoden? LP Custom vain osoittautui tarpeettomaksi kun ruskeasta Deluxesta sai samat humbucker-soundit ja vielä vähän lisää puolituksien yms. ansiosta? Ymmärrettävää... etenkin jos haluttiin maksella studiolaitteiden vuokria, perustella tuotantofirmoja ja maksella Paloheinän kämppää ja Chevy pakua. Ei sekään ihan tavatonta ole m.nettiläistenkään piirissä, että joskus joku hyvä soitin on tullut hukattua hetkellisessä rahapulassa. Kenties Pete sai Customista paremmat rahat mitä LP Deluxe maksoi. Ehkä Sjöberg otti mustan LP:n vaihdossa ja antoi jonkun satkun rahaa vaihdossa?
 
Ihan liikaa mahdollisuuksia, vaihtoehtoja ja kaikki pelkkää spekulaatiota :)
 
Jossainhan sekin musta LP Custom on. Kai. Se voi olla, että vain Pete tiesi miten ne kitarakuviot lopulta menivät ja muu on sitten kuultua ja luultua. Sen varaan pitää siis rakentaa. Ehkä Kimmo jätti tarkoituksella tuon spekulaation pois kirjasta, koska ei pystynyt varmistamaan kitaran alkupään tarinaa ja sen päätymistä Petelle riittävällä varmuudella.
 
Mietin kuitenkin, että todennäköisesti hirveitä määriä ton hintaluokan kitaroita ei Suomeen 70-luvulla tuotu. Kitaran modaukset ja petsaukset huomioon ottaen vois kuvitella että joku ois saattanut tunnistaa sen jostain vaiheesta kitaran historiaa. Tai, ehkä kitara on myyty alunperin jossain ulkomailla ja päätyi vasta 80-luvulla Suomeen Sjöbergille myyntiin?
 
Hyvää pohdintaa. Olen itse miettinyt samaa, että mikäli kitaran olisi modannut joku kyläseppä näillä leveysasteilla, niin todennäköisesti se nimi olisi jossain vaiheessa tullut esiin. Tai että joku olisi tunnistanut kitaran tai modaukset omakseen. Ehkä soitin on annettu Sjöbergille vaikka maksuna veloista tai mistä ikinä. Rööperin tarinat voivat välillä olla totuutta ihmeellisempiä :)
 
Kitara on toki voinut tulla kuolinpesästäkin. Edellinen omistaja siirtynyt isommille lavoille yläkerran bändiin ja siksi sen edellistä omistajaa tai modaajaa ei tiedetä. Toisaalta, kyllähän 70-luvulla Suomessa alkoi olemaan kysyntää rock-bändeille ja -keikoille. Sitä kautta rahaakin liikkui enemmän kuin 60-luvulla. Paljon tehtiin kauppaa myös velaksi ja arvokkaita soittimia liikkui entistä enemmän. Suomessa oli paljon ammattimuusikoitakin, joilla oli mahdollisuus hankkia laatusoittimia. Eivät ne kaikki olleet postimyyntikuvaston Ekoja tai Munkerseja.
 
Enkä pitäisi tosiaan omituisena sitäkään, että soitin on päätynyt esimerkiksi Ruotsista Sjöbergin haltuun ja lopulta myytäväksi. Toimiko King's Sex tarvittaessa kanina tai panttilainaamona? Mene ja tiedä, kaikkihan on mahdollista.
 
Joku sen on kuitenkin ennen Peteä modannut, rajustikin. Yksi syy esim. Goldtopin poistamiselle oli se, että vanhojen 50-luvun Goldtopien alta saattoi paljastua todella upeat loimuvaahterakannet. Jengi siis ihan tietoisesti metsästi GT-viimeistelyn alta upeita kansipuita. Sen jälkeen niitä viimeisteltiin uudelleen Cherry ja Tobacco sunbursteiksi, hienot loimuvaahterat näkyen. Kenties joku teki saman homman Peten Deluxelle, mutta huomasikin, että kansi on oikea tilkkutäkki ja päätti häivyttää sitä petsaamalla / lakkaamalla sen ruskeaksi? Samoin minihumbuckerien modaaminen täysikokoisille oli ihan 70-luvun hommaa, kun soittimesta haluttiin tehdä niiden 50-lukulaisten "Standardien" kaltainen. Ihan menee siis käsikädessä tarinat, sekä GT:n rapsuttelu, että mikkien routtaaminen (vai pitäisikö sanoa röytäminen, kun Peten kitarassa ne mikkikolot oli kaiverrettu alkeellisesti porakoneella, taltalla ja vasaralla). Tuo melko askeettinen ja "spartalainen" lähestyminen kaulamikin kuoren irrottamiseen, viimeistelyn poistamiseen, mikkikolojen tekemiseen yms. kielisi siitä, ettei sitä ainakaan kukaan soitinrakentaja tai ammattimainen soitinhuoltaja tehnyt. Kotikutoiselta ne modaukset vaikuttavat.
 
Tiedän myös, että Suomeen on aikoinaan jonkun tanssilavabisneksen kautta muilutettu saksalaisia urheiluautoja. Siten, ettei niiden "paper trail" ja historia ole ihan täysin selvää tänäpäivänäkään. Ehkä tietyt piirit trokasivat Gibsoneita ja Fendereitäkin samalla metodilla? Ei voi tietää, mutta en yllättyisi vaikka niin olisi.
 
Pitää kettusedältä vielä kysellä, kuka Gibsonia mahdollisesti myi ja toi maahan 70-luvulla. Hän saattaisi jopa muistaa. Muistelen että on maininnut joskus asiasta meikäläisellekin, mutta en tähän hätään muista enkä löytänyt viesteistäkään pikaisilla hakusanoilla.
 
Mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintoista pohdintaa tämäkin!

McNulty: Lupasin jokin aika takaperin hieman kirjoitella lisää Pete Wallin kitarasta. Tässä se oma kehäpäätelmä ja sekava sepustus nyt sitten seisoo.
 
https://olisikoteillahetkiaikaa.wor … lista-ja-vahan-gibson-les-paulista/
 
Kiitos Kimmolle oikoluvusta, korjauksista ja rohkaisusta "höyrytä" asiasta vielä tovi.
 
Mennään jo aika syvälle kitarakamojen nysväämiseen, mutta on siellä hieman asiaa itse bändistäkin ja siitä miten minä KW:n musiikkiin törmäsin.
 
Saa lukea, mutta ei ole pakko.
 
Oli mukavaa aamulukemista, paljon tuttuja asioita, sillä olen kolunnut samaa suota aikalailla sen kymmenen vuotta, aloittaen muun muuassa juuri sinun kirjoituksista näiltä foorumeilta, melkoinen aikakapseli kun itse olen ollut noin seitsenvuotias näiden kirjoitusten julkaisuaikaan :)
 
Sain juuri tänään toisen 'Walli-lessuni' soittokuntoon, vielä pitää satula teettää ja tallan kiinnitys hoitaa kuntoon mahdollisine viilauksineen. Olen soittanut yli kymmenen vuotta ruuvikaulaisella Hondo II-Les Paul-kopiolla Kingstonia, jonka avulla olen päässyt soundin hakemisessa pitkälle, vaihtaen mikkejä ja talloja sun muita virityksiä. Tämä kitara on vaan siinä ajassa tullut melkolailla tiensä päähän, soitin on raskas soittaa mm. katkenneen kaularaudan takia. Tähän uuteen 70-luvun lopun liimakaulaisen El Mayaan tuli siirrettyä olennaisimmat osat tästä Hondosta, ja soundi on taas hieman autenttisempi, vaikka se onkin sormista kiinni. Keikalle se pääseekin jo toukokuussa, kun soitetaan ykköslevy läpi.
 
Mutta joo, halusin vaan kommentoida tähän kiitoksena takavuosien datalle ja hauska nähdä että keskustelu on edelleen kuumahkoa, vaikka niinkuin sinua lainaten, myyttisyys soittimen ympäriltä on hälvennyt. Kimmon kirja ja muu yhteistyö hänen kanssaan antoi lopulliset vastaukset viimeisiinkin kysymyksiin, jota ei aluksi tajunnut edes kysyä. Opin myös soittamaan kappaleet oikein, hänellä on tarkka korva!

No niin, mahtavaa! Tässä tuli vielä lisätietoa tai ainakin juuri sitä pohdiskelua jota kaipasin!

SacredJones: Oli mukavaa aamulukemista, paljon tuttuja asioita, sillä olen kolunnut samaa suota aikalailla sen kymmenen vuotta, aloittaen muun muuassa juuri sinun kirjoituksista näiltä foorumeilta, melkoinen aikakapseli kun itse olen ollut noin seitsenvuotias näiden kirjoitusten julkaisuaikaan :)
 
Hieno juttu jos löytyi tartuntapintaa. Ja juu, ajan hammas on julma meille kaikille :)
 
Sain juuri tänään toisen 'Walli-lessuni' soittokuntoon, vielä pitää satula teettää ja tallan kiinnitys hoitaa kuntoon mahdollisine viilauksineen. Olen soittanut yli kymmenen vuotta ruuvikaulaisella Hondo II-Les Paul-kopiolla Kingstonia, jonka avulla olen päässyt soundin hakemisessa pitkälle, vaihtaen mikkejä ja talloja sun muita virityksiä. Tämä kitara on vaan siinä ajassa tullut melkolailla tiensä päähän, soitin on raskas soittaa mm. katkenneen kaularaudan takia. Tähän uuteen 70-luvun lopun liimakaulaisen El Mayaan tuli siirrettyä olennaisimmat osat tästä Hondosta, ja soundi on taas hieman autenttisempi, vaikka se onkin sormista kiinni. Keikalle se pääseekin jo toukokuussa, kun soitetaan ykköslevy läpi.
 
Kuulostaa hyvältä. Tsemppiä keikalle. Monet vanhat japanilaiset kitarat ovat laadukkaita kopioita amerikkalaisista serkuistaan. Ovat siten myös mainioita alustoja modata. Tietysti niilläkin alkaa olla nykyään keräilyarvoa, mutta soitettavaksihan ne on tarkoitettu.
 
Mutta joo, halusin vaan kommentoida tähän kiitoksena takavuosien datalle ja hauska nähdä että keskustelu on edelleen kuumahkoa, vaikka niinkuin sinua lainaten, myyttisyys soittimen ympäriltä on hälvennyt. Kimmon kirja ja muu yhteistyö hänen kanssaan antoi lopulliset vastaukset viimeisiinkin kysymyksiin, jota ei aluksi tajunnut edes kysyä. Opin myös soittamaan kappaleet oikein, hänellä on tarkka korva!
 
Kyllä. Kimmo on pro ja alansa asiantuntija. Paljon olen itsekin häntä viime aikoina vaivannut ja suuri kiitos että hän on jaksanut vastailla. Pitää joskus tarjota hälle lounas ja höpistä jostain muustakin :)

Sain juuri uusimman kirjan, erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa lehteillessä. Luin kyytipojaksi tuon Saagan uudelleen. Ensimmäisen kerran luin silloin kun se ilmestyi, paljon oli unohtunut. Ovat joskus Kultissa ja Weeruskassa soittaneet, molemmissa on tullut käytyä äskettäin lounaalla, tai eri nimihän kulttuuritalon raflalla nykyään on. Uskomaton sattuma ollut se tyttöystävähomma, kumpikin samassa duunissa olleet peräkkäin. Hieno helmi on se treenikämppävideo sieltä kellarista.
 
Teillä alkaa mennä kamatietous sellaisiin sfääreihin, ettei voi kuin hattua nostaa!:)
Itsellä on kaksi Les Paul Standardia ysärillä, olivat jonkin verran erilaisia ja niissä oli erilainen soundi. Toisessa black topissa oli jumbonauhat, miksi osittain myinkin sen. En tykännyt jumbonauhoista, vaikka siinä oli komea sustain. Toisessa white topissa oli taas sellaiset hyvin matalat, kantikkaat nauhat. Molemmissa oli ne umpivirittimet, niistä tykkäsin. Tuhannella eurolla eli kuudella markkatonnilla myin ne kappale 1995, suunnilleen saman niistä maksoin 1991-92. Hieman kaduttaa myynti, toisen olisi voinut pitää.

shuffle: Tuhannella eurolla eli kuudella markkatonnilla myin ne kappale 1995, suunnilleen saman niistä maksoin 1991-92. Hieman kaduttaa myynti, toisen olisi voinut pitää.
 
Rahanarvomuuntimen mukaan 6000 markkaa vuoden 1995 rahaa vastaa nykyään 1 568,87 euroa.

Exhausted: Rahanarvomuuntimen mukaan 6000 markkaa vuoden 1995 rahaa vastaa nykyään 1 568,87 euroa.
 
Elin silloin vuodessa 1995, eurothan tulivat vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Kirjoitan rennon yleistajuisesti, en inflaatiokorjaa menneisyyden hintoja nettikommentteihin, mutta tattis. Ne maksoivat silloin sen mitä maksoivat, kuusi tuhatta markkaa eli noin tuhat euroa jos sen ajan markkahinnan kääntää taiteilijan vapaudella euroiksi suoraan.
 
Blacktopin ostin Karjalan Musiikista Joensuusta 1991, ja siinä oli todella painava metallinen flightcase. Myin sen yksityishenkilölle Joensuussa. Jumbonauhoilla meni helposti avosoinnut epävireeseen. Whitetopin ostin Fazerilta Aleksanterinkadulta 1992, ja myin Huttuselle Caloniuksenkadulle. Siinä oli Gibsonin oma case.
 
Molemmilla tuli äänitettyä monta demoa ja soitettua keikkoja. Whitetopilla soitin Plasticien demolla Harjun nutalla. Vuosimalleista ei ole hajua, mutta veikkaan että se blacktop oli 60-luvulta. Se oli selvästi painavampi kuin se whitetop. Paulien lisäksi oli Meksikon Tele ja Strato.
 
Kuten jo aiemmassa kommentissa kirjoitin, niin mulla vähän polla sekosi 1996. Se vaikutti osaltaan Paulien myyntiin, kaikki oli sumuista ja kaoottista silloin. Sen whitetopin olisi voinut pitää, missä lie pyörii nykyään. Siinä oli sellainen telemäisempi soundi kuin blacktopissa. Pedaaleina mulla ei ollut koko ysärillä kuin Flanger ja Crybaby, ja Marsun kanavanvaihtaja. Tein matalasta pöytälaatikosta niille sellaisen boardin, powerina oli verkkomuuntaja molemmille.

Muistakaa huomenna käydä Fredan Äxässä klo 17-18 välillä.
 
"Levyjulkkaria" pukkaa, paikalla levyn uudelleen miksannut Robert Palomäki, sekä tietysti JJylli ja Kuoppis ja viimeisimmän kirjan Kinkkareista kirjoittanut Kimmo.
 
Oiva tilaisuus hoitaa nimmarit vinskojen sisäpusseihin tai sanoa moikka rytmiryhmälle. Itsekin menisin jos töiltäni ehtisin...

shuffle: aika hyvin veti se vanha rumpalikin, ei mikään tumpelo.
 
Ihan helvetin kova rumpali!