Rock, pop, alternative ›

Eipä se kauheen vaikeeta silti ole. Vinyyli soittimeen soimaan ja stereoiden kuulokeplugista piuha mp3-soittimeen, ja sitten vaan äänitys päälle. Ja mp3-soittimesta sitten koneelle. Näin olen itse toiminut, ja melko vaivatonta on. Hitaampaa tietysti kuin cd:ltä koneelle ja sieltä mp3-soittimeen.
 
Tai kuulokeplugista suoraan koneen line-iniin ja audacityllä tai vastaavalla nauhoitus? :)

Tai kuulokeplugista suoraan koneen line-iniin ja audacityllä tai vastaavalla nauhoitus? :)
 
Käyhän se tietysti niinkin, jos stereot sijaitsee koneen vieressä tai omistaa riittävän pitkän piuhan. Itselläni näin ei ole, siksi kuvailemani työjärjestys.

Aivan loistava levy. Nimikkobiisin sanoitus jotain aivan uskomatonta

Onks tää nyt kokonaan akustinen levy vai kuinka?

Ei ihan kokonaan. Taitaa siellä olla muutama sähkiksellä nauhoitettu pätkä taustalla. Ja lasketaanko sähköpiano akustiseksi?

Eilen iltana kuunnellessa levy aukesi aika mukavasti. On kyllä mainio levy. Taidan pitää tästä enemmän kuin mierolaisesta.

On ainakin aika mellevä pala tuo sinkkubiisi Hyvää yötä, nykyaika. Martikaisen tekstikynä on terässä.
 
EDIT: Ja hyvä bonus tuo akustinen Elegia.

Levy-yhtiön kotisivuille on lisätty pari live-videota vuodelta 2004. Itkuvirsikirjat ja Kaikki me kuolemme pian.

Tilasin Levykauppa Äxästä tuon vinyyliversion, ja se tuli tänään. Kyllä oli melkoinen järkytys kun kävin postilaatikolla ja huomasin että postipoika oli väkisin tunkenut liian ison paketin laatikkoon niin, että n. kymmenen senttiä paketin alapäästä oli laatikossa ja loput sojotti ulkopuolella oikein kivasti näkösällä kenen tahansa pöllittävissä. Lujaa oli pitänyt tunkea, koska piti kiskoa oikein voimalla että sain sen irti sieltä. Paketti oli vielä taittunut vähän keskeltä, olin ihan varma että levy on tuhannen palasina ja valmistelin jo mielessäni oikein kitkerää ja tulista palautetta postille ja postinkantajalle, joka ei näytä osoittavan minkäänlaista kunnioitusta toisten omaisuutta kohtaan. On mulle ennenkin isoja paketteja tullut, mutta yleensä postinkantaja on sitten vaan jättänyt lapun, että "ei mahtunut laatikkoon, voi hakea konttorista". Mikähän tunari nyt oli liikenteessä... Ihme kyllä, levy koteloineen oli kuin olikin ehjä ja soi moitteettomasti, joten tällä kertaa selvisin säikähdyksellä. Samoin posti.
 
No, itse levyyn; Kertakuuntelun jälkeen tuntuma oli oikein positiivinen. Albumilla on miellyttävän rauhallinen tunnelma, vaikka muutamassa biisissä onkin vähän liikkuvampaa kompintapaista. Sovitukset toimivat myös hienosti. Levyn väkevintä antia on arvatenkin lyriikka, joka martikaismaiseen tapaan leikittelee mainosti riimeillä ja soinneilla tavoittaen kumminkin todella syviä ja koskettavia sävyjä. Jokainen biisi tarjoaa omanlaisen näkökulmansa rakkauteen; jotenkin herttaisena päätöksenä levylle Martikainen laulaa vielä rakkauslaulun kissalleen..! Tekstin puolesta eniten tykkäsin vaikuttavan ja ajatuksia herättävän nimiraidan lisäksi kappaleista Valssi tanssitaidottomille sekä Myrsky. Musiikillisesti vetävintä antia ainakin ensikuuntelulla oli hauskan tangomaisen poljennon akustisine pianoineen omaava Normaali katastrofi.
 
Jotenkin äkkiseltään muistelisin että Mierolaisella oli hiukan monipuolisempi sovitusmaailma (ja ehkä biisimaailmakin), mutta ehkä samalla ei ihan niin selkeä linja. Tämä levy luo hienon, tiiviin kokonaisuuden, joka jättää kuulijan levolliseen ja miellyttävään olotilaan. Martikainen kertoo tarinaa luonnollisen sujuvasti, tylsiä tai tyhjiä hetkiä ei ole ja musiikki mukailee tekstejä tehokkaasti. Hieno levy.

tänään ostin. analyysia vasta myöhemmin, mutta kertakuuntelullakaan ei jättänyt kylmäksi.

Jarkko paraikaa Njassan vieraana Radiohelsingin studiossa levystä puhumassa. Musiikkinäytteitäkin kuullaan.

Tulipa itsekin ostettua tuo Rakkaus. Hyvä levy. Olin suorastaan kauhuissani, kun Mierolainen oli mulle mieletön pettymys, mutta tämä oli suorastaan loistava. En kyllä oo kuin pari kertaa sen vasta kuunnellut läpi, mutta hyvältä tuntuu. Erityisesti tällä hetkellä on mieleen jääneet Rakkaus ja Valssi tanssitaidottomille. Tykkään kovasti tuosta äänitystyylistä, että ei välttämättä oo loppuun asti otettu uudestaan ja uudestaan eri ottoja vaan siellä on semmosia mukavia "elämänääniä". Martikainen tuntuu välillä kyllä heittäytyvän oikein tosissaan noiden biisien vietäväksi. Tai varmasti koko ajan, mutta välillä hienosti ääni murtuu yms. Tykkään.

Pari kertaa olen läpi kuunnellut, ja kuulostaa mukavan kevyeltä. Musiikillisesti päihittää Mierolaisen, joskin biisit ovat aavistuksen verran turhan samanlaisia. Kainuu opettaa on biisi joka kohdallani nousee selkeästi vahvimmaksi, johtuen muutosta sieltä pois ja samojen asioiden kanssa painimisesta. Erittäin kuvaava kappale, musiikillisesti se on vähän sitä sun tätä, mutta sanat paikkaa kaiken.

n. 5 kertaa on kuunneltu läpi, ja ensimmäiset kerrat eivät oikein vakuuttaneet, sillä olen yhä aivan haltioitunut mierolaisesta. muttamutta onhan tä aivan saakelin kova nyt kun kokonaisuuden alkaa sisäistää.

"Rakkaus", "kainuu opettaa" ja ennen kaikkea loppubiisi "vanhene kanssamme" ovat kyllä parasta martikaista ikinä (okei, "roskat pois" on aika lähellä).
 
Hieno levy kyllä, kaikkiaan.

Hienon levyn taas mennyt tekemään, tykkäsin kyllä edellisestäkin. Rakkaus biisissä on kyllä aika mahtavat lyriikat, piti kuunnella ihan monta kertaa putkeen. Myrsky biisi myös iskenyt aika hyvin, vähän suorempaa Martikaista kuin yleensä.
 
Sunnuntaina olis myös keikka Kuopiossa, odotan kovasti miten livenä toimii. Biiseissä jyllää kyllä aika kovasti Martikainen niin saa nähdä onko taustabändillä enemmän roolia ite keikalla.

Sunnuntaina olis myös keikka Kuopiossa, odotan kovasti miten livenä toimii. Biiseissä jyllää kyllä aika kovasti Martikainen niin saa nähdä onko taustabändillä enemmän roolia ite keikalla.
 
Aika pieneksi jää taustabändin rooli keikoilla, koska Jarkko esiintyy soolokeikoillaan yksin.

Voi herran pieksut, mikä levy. Täytyy jopa myöntää, että Rakkaus pesee YUP-yhtyeen jotkin levyt ihan mennen tullen, vaikken olisi sitä aiemmin uskonutkaan. Perjantaina sain levyn käteeni ja melko non-stoppina on soinut siitä saakka. Vuoden paras kotimainen ehdottomasti, sen voin sanoa jo nyt.
 
Kun en kykene kovin syväluotaaviin analyyseihin sävellysten, sovitusten tai soittamisen osalta, kerron vain että levy on saanut minussa esiin lähes kaikki yleisimmät tunteet joita elämässä koen. Levy on saanut minut mietiskelevään ja pohtivaan olotilaan (Rakkaus, Jos mulla menisi todella huonosti, Kainuu opettaa), hymyilemään syystä tai toisesta (Terroristin häät, Valssi tanssitaidottomille, Normaali katastrofi) ja jopa itkemään hieman (Myrsky, Vanhene kanssamme). Levyn monimuotoisuus varsinkin tekstipuolella aiheuttaa myös sen, että monenlaisia muita fiiliksiä näiden väliltä on koettu.
 
Kävin siis tätä levyä kuunnellessani läpi melkein koko tunteiden skaalan hienolla tavalla. Se ei minun kirjoissani ole vähän se.
 
On se Jarkko vain hieno mies. Ei mulla muuta.

Aika pieneksi jää taustabändin rooli keikoilla, koska Jarkko esiintyy soolokeikoillaan yksin.
 
No niimpä tietysti, hämäs vaan kovasti kun kattelin noita studiokuvia ja sivuilla olevissa videoissa on ainakin pianisti mukana.
Eipä tuo haittaa, eiköhän tuo suoriudu ihan hyvin yksinäänkin. Millastahan porukkaa tuonne Sunnuntaina jaksaa tulla, kun itselläkin on töihin herätys viiden aikoihin.

Nyt useamman viikon kuunteluiden perusteella on kyllä nousemassa ehdottomasti vuoden yhdeksi kovimmista levyistä. Tunnelma säilyy hyvin koko kuuntelukokemuksen ajan ja erityisesti neljä viimeistä kipaletta ovat suorastaan helmeilevän hyviä. Vielä kun pääsee ensi torstaina Kuudennelle linjalle katselemaan miehen livekuntoa, niin tietää kappaleiden toimivuudesta täysin akustisessakin ympäristössä.