Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Kyllä ovat laimeita ja olemattomia, ja ne näistä, jotka ovat heviä, eli kaikki, ovat lakanneet olemasta rockia jo ennen kuin rock varsinaisesti kuoli. Lisäksi todettakoon että Appetite for Destruction on huonoin ns. musiikkia sisältävä äänite minkä tiedän.
 
Näin idioottia "mielipidettä" ei olekkaan aiemmin missään tullut vastaan.
 
Etkö oikeasti pysty näkemään sitä kokonaisuutta että rockin alle kuuluu myös muun muassa 80 -luvun "hevi", kuten myös nykymetalli yms. Ne eivät vaan aina kuulosta Beatlesilta, joten siksikö et voi sitä käsittää? Sun kannattaisi ymmärtää se että aina oma suosikki ei ole kaikkien aikojen paras ja ainoa (rock)artisti.
 
Lisäksi on vielä sekin asia että vaikka kuinka haluaisit, et pysty sanomaan rockin kuolleen viimeistään vuonna 1986. Rockia on tehty helvetisti vuoden 1986 jälkeen, myös perinteisen kuuloista ja kapinallista rockia eikä vain ns. kaupallista paskaa.
 
Mutta oikeasti, jos mielestäsi esim. noin 30 miljoonaa myynyt (eli enemmän kuin mm. Sgt. Pepper, vaikka Beatles saikin huomattavan paljon enemmän kaupallista tukea) sekä kaikkien aikojen myydyin rockyhtyeen debyyttialbumi Appetite For Destruction on puoliakustisella vedettyä "heviä" niin tämä keskustelu on minun osaltani tässä. Sama pätee muihinkin levyihin, sanot siis että Angus Young ei tee rokkia vaan laimeaa ja olematonta "heviä"? Ja grungekinko oli heviä? Tule pois 1960 -luvulta ja avarra vähän maailmankatsomusta.
 
Lisäksi kannattaisi muistaa se, että vuosina 1988-1994 musiikkimaailmaa hallitsivat bändit Guns N' Roses, Metallica sekä U2. Mutta nekö eivät olekaan rockbändejä? Sähän kirjoitat historiaa uusiksi.
 
Jos sun ajatusmaailmasi on tuollainen, niin kannattaa muuten lukea varsin arvostetun rockkriitikko Mick Wallin kirjoittama kirja Axl Rosesta (tai edes ensimmäiset 10 sivua), jossa Wall itse kertoo kuinka koki kollegoidensa kanssa rockin kuolleen jo täydellisesti ennen Guns N' Rosesin debyyttiä vuodelta 1987. Jostain syystä Mick Wallin mielipide faktoineen tuntuu hieman vakuuttavammalta kuin tämä sun "vanhojen hyvien aikojen" kapinoiva kaipailu.
 
Mutta joka tapauksessa, menee jo vähän ohi aiheesta... Mikäli olet tosissasi nuin ehdoton rockin määrittelyssä etkä pysty näkemään kokonaiskuvaa, kannattanee olla vain hiljaa. Turha provoilla muille täällä.

putkinuppi: Näin. Tällä menolla se rokki kuoleekin, kun yritetään miettiä mitä uskaltaa tehdä olematta naurettava, kun "kaikki on jo tehty."
 
Justhan tässä puhuttiin että ollakseen rock pitää olla naurettava.

VViltsu: Näin idioottia "mielipidettä" ei olekkaan aiemmin missään tullut vastaan.
 
Mahtavaa. Aletaan päästä piireihin.
 
Turha provoilla muille täällä.
 
Mielipiteen esittäminen ei ole provoilua eli tahallista ärsyttämistä. En kaipaile vanhoja aikoja, vanhat ajat olivat ja menivät. Uudelle ajalle vain sattuu olemaan ominaista myös se, että rock on kuollut.

velipesonen: Justhan tässä puhuttiin että ollakseen rock pitää olla naurettava.
 
...ja tylsä..
 
Mutta eihän tämän tarvitse haitata musiikin tekemistä millään tavalla. Tosiasiat myöntämällä elämästä tulee helppoa ja voi vapautua tekemään juuri sellaista musiikkia kun haluaa. Tylsyyteen ja naurettavuuteen voi sopeutua ja niiden kanssa voi opetella elämään mutta tekopirteä ja tekoälykäs musiikki jota väännetään hampaat irvessä kuolee jo syntyessään, ei sellaista kuuntele pirukaan, ei ainakaan selvinpäin.

Atomic Cafe: ...ja tylsä..
 
Mutta eihän tämän tarvitse haitata musiikin tekemistä millään tavalla. Tosiasiat myöntämällä elämästä tulee helppoa ja voi vapautua tekemään juuri sellaista musiikkia kun haluaa. Tylsyyteen ja naurettavuuteen voi sopeutua ja niiden kanssa voi opetella elämään mutta tekopirteä ja tekoälykäs musiikki jota väännetään hampaat irvessä kuolee jo syntyessään eikä vasta sen jälkeen, ei sellaista kuuntele pirukaan, ei ainakaan selvinpäin.
 
Jeah. Unohtuu aina tuo tylsyys, varmaan koska on niin itsestäänselvä asia. Se kun Hurriganes vääntää yksinkertaista riffiä ad infinitum ja Järvinen sooloilee päälle minkä nyt jaksaa, on rocknirvana. Yleisenä normina näyttää myös internetin keskustelupalstoilla olevan että kaiken mitä tekee tai sanoo pitää olla jotenkin älykästä. Paljon mukavampi olisi edes hetkeksi vaihtaa sävellajia ja käyttää normittavana kriteerinä tylsyyttä. Just muuten aamulla kuuntelin yhen tylsän levyn, oli hyvä.
 
Määrätyllä tavalla tylsiä ovat tietenkin nämä nykyajan fuusiobändit ja niiden tylsyys on enempi ulkoaohjattua lajia. Ne on tuomittuja omaan tylsyyteensä. Kunnon oikea rocktylsyys taas on tylsää ihan muuten vaan.

diggailin juuri Whon singlekokkaria, eikä se ollut ollenkaan tylsä. Johtuneeko siitä, että Who oli samalla kertaa uhmakas rokkibändi ja viihdyttävä poppissellainen. Ja soitto- ja laulutaidoiltaan ylivertainen ton ajan Britanniassa. Enpä todellakaan tarvitse kapinarokkia tähän päivään.

Just katoin tuon eilisen Monty Python -dokumentin, jossa joku sanoi osuvasti, että silloin tietää, että jotain erityistä on luotu, kun vanhat heristelee sormeaan ja nuoriso tykkää.
 
Jos rock on kuollut, niin minä olen nekrofiili.

slipkorn: Just katoin tuon eilisen Monty Python -dokumentin, jossa joku sanoi osuvasti, että silloin tietää, että jotain erityistä on luotu, kun vanhat heristelee sormeaan ja nuoriso tykkää.
 
Ensinnäkin Monty Python ukot ovat vanhempia pieruja kun minä mutta tuo lause pitää edelleenkin monissa asioissa paikkansa. Rockmusiikissa se vaihe ohitettiin jo kauan sitten. Jos nykyään haluaa ärsyttää vanhempaa sukupolvea niin kannattaa kokeilla viulumusiikkia tai pussihyppelyä, rock on yhtä ärsyttävää kun maailman pehmein paskapaperi, melkein yhtä sävähdyttävää kun nakit muusilla ja suunnilleen yhtä luovaa kun pakkasessa seisova puhelinpylväs.

Jaa että rock on kuollut ja Appetite onkin niin huono levy. Ja edelleen saa yhä uudet jannut haluamaan perustaa sen oman rockbändin.

Isotalo: Jaa että rock on kuollut ja Appetite onkin niin huono levy. Ja edelleen saa yhä uudet jannut haluamaan perustaa sen oman rockbändin.
 
Appetite for Destruction ilmestyi 1987 ja Axl Rose on haamu menneisyydestä mutta hienoa toki jos uudet jannut haluavat sen innoittamana perustaa omia rockbändejä.

Disneyn tuotanto kieltämättä yrittää tappaa rokkia. Pakosta joutunut seuraamaan sitä rienausta kun kersat kyttää niitä ohjelmia :(

Atomic Cafe: Ensinnäkin Monty Python ukot ovat vanhempia pieruja kun minä mutta tuo lause pitää edelleenkin monissa asioissa paikkansa. Rockmusiikissa se vaihe ohitettiin jo kauan sitten. Jos nykyään haluaa ärsyttää vanhempaa sukupolvea niin kannattaa kokeilla viulumusiikkia tai pussihyppelyä, rock on yhtä ärsyttävää kun nakit muusilla ja yhtä luovaa kun pakkasessa seisova puhelinpylväs.
 
http://img716.imageshack.us/img716/6374/dsadsd.jpg

velipesonen: Mielipiteen esittäminen ei ole provoilua eli tahallista ärsyttämistä. En kaipaile vanhoja aikoja, vanhat ajat olivat ja menivät. Uudelle ajalle vain sattuu olemaan ominaista myös se, että rock on kuollut.
 
Tiedän kyllä mitä provoaminen on. Pointti oli oli siinä, että yleensä mielipiteenkin voisi perustella jotenkin, ettei käy niin että "Appetite on iham paska ja turha koska se on ilmestynyt 1987 eikä 1977"...
 
Oli miten oli, sanonpahan vain että kukaan ei voi tosissaan väittää rockia täysin kuolleeksi sillä sitä tehdään edelleen ja tullaan tekemään. Ei se mihinkään häviä vaikka uutta Zeppeliniä tai Hendrixiä ei enää tulisikaan.
 
Atomic Cafe: Appetite for Destruction ilmestyi 1987
 
No onkos sen joku tässä kiistänyt? Ilmestyi '87 ja menestyi varsin kivasti ollakseen "kuollutta, tylsää ja olematonta" "ns. musiikkia".
 
Axl Rose on haamu menneisyydestä mutta hienoa toki jos uudet jannut haluavat sen innoittamana perustaa omia rockbändejä.
 
Kenties haamu, mutta silti vetää lähes nimettömällä bändillänsä stadionit, festarit ja areenat täyteen ympäri maailmaa. Jotain Axlilla on siis vielä itsestään tallella, vaikka haamu onkin? Ja ehkäpä laadukas rock vaikuttaa asiaan. Guns N' Roses oli oman aikansa Led Zeppelin.
 
Mutta GN'R -topic lienee tuolla alempana.
 
Ja kuunnelkaa te kitisijät vaikka Airbournea. Se on rokkia.

Joku vähän aikaa sitten totesi että rock ei toimi nykypäivänä koska kaikki on jo tehty. Varmaan onkin tehty. Mutta ei ole kauaa esim. siitä kun markkinoille ponnahti bändi nimeltä Airbourne, joka soitti sitä ihan samaa juttua mitä AC/DC on soittanut kohta 40 vuotta. Mitään uutta bändi ei sinällään genreen tuonut, mitä nyt pikkuisen esikuvaansa vielä kireämmin kirkuvan solistin ja aavistuksen tiukemmat tempot. Silti maailma oli aivan myyty. Puhuttiin vuoden bändistä, vuoden debyyttilevystä ja kustiin hunajaa kun bändi tuli Suomeen keikalle.
 
Pointtina se, että ehkäpä rockin luonteeseen ei kuulu se että sitä pitää aina olla kehittämässä johonkin suuntaan jotta jotakuta kiinnostaisi. Minusta sekin puhuu genren "kuolemattomuuden" (toistaiseksi) puolesta että vaikka "kaikki olisi jo tehty", niin sen voi aina tehdä uudestaan ja jos sen tekee riittävän hyvin niin kysyntää on. Se on hienoa, ja pitänee rockin elossa vielä pitkään.
 
E. VViltsu ottikin bändin puheeksi jo edellisessä viestissä. :)

http://img716.imageshack.us/img716/6374/dsadsd.jpg
 
Tuo on hauska.

sellisti: Joku vähän aikaa sitten totesi että rock ei toimi nykypäivänä koska kaikki on jo tehty. Varmaan onkin tehty. Mutta ei ole kauaa esim. siitä kun markkinoille ponnahti bändi nimeltä Airbourne, joka soitti sitä ihan samaa juttua mitä AC/DC on soittanut kohta 40 vuotta. Mitään uutta bändi ei sinällään genreen tuonut, mitä nyt pikkuisen esikuvaansa vielä kireämmin kirkuvan solistin ja aavistuksen tiukemmat tempot. Silti maailma oli aivan myyty. Puhuttiin vuoden bändistä, vuoden debyyttilevystä ja kustiin hunajaa kun bändi tuli Suomeen keikalle.
 
Pointtina se, että ehkäpä rockin luonteeseen ei kuulu se että sitä pitää aina olla kehittämässä johonkin suuntaan jotta jotakuta kiinnostaisi. Minusta sekin puhuu genren "kuolemattomuuden" (toistaiseksi) puolesta että vaikka "kaikki olisi jo tehty", niin sen voi aina tehdä uudestaan ja jos sen tekee riittävän hyvin niin kysyntää on. Se on hienoa, ja pitänee rockin elossa vielä pitkään.
 
E. VViltsu ottikin bändin puheeksi jo edellisessä viestissä. :)
 
+ jälleen täyttä asiaa oleva viesti.
 
En vieläkään tavoita minkä perään nimimerkki velipesonen haikailee.

sellisti: Joku vähän aikaa sitten totesi että rock ei toimi nykypäivänä koska kaikki on jo tehty. Varmaan onkin tehty.
 
Vähän tuota sivuten mietin, että kuoliko rock sitten siihen, että viimein tehtiin the rock-levy kaikista paras. Jos näin on niin jazzinkin olisi pitänyt kuolla Miles Davisin Kind Of blue -levy jälkeen. Kärjistetysti. Ehkäpä vika on siinä, että rock ei ole kyennyt uudistumaan muuta kuin tuotannollisesti. Sen sijaan rockin serkut tai isoveljet kuten blues ja jazz ovat onnistuneet jossain määrin uudistumaan ta pikemminkini selviämään ilman, että ilkeä kapitalisti on tehnyt siitä tuotteen eikä musiikkia.
 
joo, pöhnässä olen

sellisti:
 
Pointtina se, että ehkäpä rockin luonteeseen ei kuulu se että sitä pitää aina olla kehittämässä johonkin suuntaan jotta jotakuta kiinnostaisi. Minusta sekin puhuu genren "kuolemattomuuden" (toistaiseksi) puolesta että vaikka "kaikki olisi jo tehty", niin sen voi aina tehdä uudestaan ja jos sen tekee riittävän hyvin niin kysyntää on. Se on hienoa, ja pitänee rockin elossa vielä pitkään.
 
Nimenomaan, tätä kaipaan nykypäivän rokissa että kun "kopioidaan" toista tehdään se mutta tehdään sillä omalla tyylillä. Eihän pyörää voi keksiä eikä hyödytäkään keksiä uudelleen. Rokkia saadaan aikaan kunhan jätetää kaikenmaailman Idolsit ja muut paskat pois ja keskitytään siihen oikean rokin tekoon.

Lukaiskaapa kirja I HATE NEW MUSIC. Siinä on rockin kuoleman ajankohta löydetty "suurin piirtein".

Löyhästi rockin kuolemaan julistan että paljon puhuttu levymyynnin romahtaminen johtuu enemmän siitä, että nykymusiikki on laadutonta paskaa kuin piratismista. Ja sitähän tuo suuryhtiöiden tuottama rock onkin: paskaa, kukaan sellaista halua ostaa.