Rock, pop, alternative ›

Harvoin väitän asioiden olevan niin kivenkovaa faktaa kuin tämä seuraava toteamukseni:
 
Tuo Hamina-platan aivan käsittämättömän überkova Keep On Knockin' on just presiis sitä mistä Hurriganesista oli livebändinä kysymys.

Kari Peitsamo puhuu täyttä asiaa...Tällaista keskiluokkaisen perheen kasvattia kiehtoi se maailman kovuus ja uhma joka Hurriganesissa silloin oli.
 
Vaikka Hurriganes on nykyisillä mittapuilla mitattuna sangen kesyä kamaa niin kyllä Hurriganesin kovuus ja uhma oli juuri se asia joka sai teinipojan housut tutisemaan. Ja ihan kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se kovuus ja uhma puri myös työläisperheiden teineihin enemmän kun lujaa.
 
Voisin jopa todeta että on lievä pettymys kun jälkikäteen on paljastunut että yhtyeen ainoa todellinen kovis oli Remu Aaltonen. Toisaalta kovuus ja kusipäisyys ovat samaa perhettä, joten väliäkös tuolla.
 
Ja kai se on niinkin että mustalaisilla ja valkolaisilla on niin erilainen kasvualusta että toinen kulttuuri kasvattaa niitä sellaisia koviksia ja toinen pehmoja. Tosin me työläisperheiden kasvatitkin olimme vielä tuohon aikaan jonkinlaisia mustalaisia, ainakin mitä yhteiskunnan päähänpotkimiseen ja rankkaan elämään tulee. Olkoonkin että vielä huonommassa asemassa olivat ne meidän isät jotka menettivät omat isänsä sodassa ja lähtivät sitten tietöihin 15-vuotiaana. Palkka kannettiin äidille ja tärkein työväline oli lapio, siinä sitä oli rokkenrollia vähäksi aikaa.
 
Hurriganes oli oman aikansa tuote, ajat muuttuvat ja ihmiset sen mukana...
 
...mutta Hurriganes on edelleenkin Hurriganes...
 
...ihan samalla tavalla kun Albert Järvinen on edelleenkin Albert Järvinen vaikka se on jo kuollut...
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZjM1DhhYEU0&feature=related

Soittaako se Järvisen poika muuten missään bändissä?

http://www.rytmi.com/silas-jarvinen-871/
2001 Silas soitti Bulldyke-nimisessä bändissä. Se taitaa olla jo historiaa.

Heh....Aluksi Silas halusi rumpaliksi, mutta päätyi kitaraan kaverien neuvosta: Kun sulla on niin hyviä kitaroita käytössä.

Rodger: http://www.rytmi.com/silas-jarvinen-871/
2001 Silas soitti Bulldyke-nimisessä bändissä. Se taitaa olla jo historiaa.
 
'Kaikki on faijan jäämistöä. En ole ostanut kuin piuhoja ja hihnoja. Kaksi Stratocasteria, Tokai ja Fenderin Eric Clapton-malli sekä Gibson Les Paul Heritage Series. Kaksi Fenderin The Twin-styrkkaria ja 4×12 kaappi.'
 
Onneksi ei käy kateeks :)

Mika Kangas: 'Kaikki on faijan jäämistöä. En ole ostanut kuin piuhoja ja hihnoja. Kaksi Stratocasteria, Tokai ja Fenderin Eric Clapton-malli sekä Gibson Les Paul Heritage Series. Kaksi Fenderin The Twin-styrkkaria ja 4×12 kaappi.'
 
Onneksi ei käy kateeks :)
 
Ei sulla onneksi ole suurta syytä olla kateellinen, poika oli 10 - 11 -vuotias, kun isä kuoli. Jos jokin keppi jäi perinnöksi, eiköhän olla iloisia siitä. Hymiö tähän.

AlaE: Ei sulla onneksi ole suurta syytä olla kateellinen, poika oli 10 - 11 -vuotias, kun isä kuoli. Jos jokin keppi jäi perinnöksi, eiköhän olla iloisia siitä. Hymiö tähän.
 
Näin kyllä.

Kylläpä on Hesarin Kulttuurisivujen anti meleko syvältä:
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/levyt/ar … In+Hamina+1973/HS20111123SI1KU02vlv
 
Hurriganes osoittautuukin maamme ensimmäiseksi punkbändiksi - mutkat vedetään asenteella suoriksi, vire heittää ja klapukasa on kaatua, mutta maaliin päästään. 22-vuotiaan Albert Järvisen mestarillinen soitto ällistyttää.
 
Semmosta se on kun arvioita tekee tyypit jotka ei oo hajulla kirjoituksensa kohteesta.

BigPapa: Kylläpä on Hesarin Kulttuurisivujen anti meleko syvältä:
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/levyt/ar … In+Hamina+1973/HS20111123SI1KU02vlv
 
Hurriganes osoittautuukin maamme ensimmäiseksi punkbändiksi - mutkat vedetään asenteella suoriksi, vire heittää ja klapukasa on kaatua, mutta maaliin päästään. 22-vuotiaan Albert Järvisen mestarillinen soitto ällistyttää.
 
Semmosta se on kun arvioita tekee tyypit jotka ei oo hajulla kirjoituksensa kohteesta.
 
Sunko vai munko ois pitänyt kirjoittaa kritiikki melkein 40 vuotta vanhasta taltioinnista? Kuuntelin ton spotifaista ja onhan tuo ihan tuubaa. Musta tuli Ganes-uskovainen vähän ton jälkeen. Loppu tuli, kun Alppu lähti.

BigPapa: Kylläpä on Hesarin Kulttuurisivujen anti meleko syvältä:
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/levyt/ar … In+Hamina+1973/HS20111123SI1KU02vlv
 
Hurriganes osoittautuukin maamme ensimmäiseksi punkbändiksi - mutkat vedetään asenteella suoriksi, vire heittää ja klapukasa on kaatua, mutta maaliin päästään. 22-vuotiaan Albert Järvisen mestarillinen soitto ällistyttää.
 
Semmosta se on kun arvioita tekee tyypit jotka ei oo hajulla kirjoituksensa kohteesta.
 
Tuohan oli ihan positiivinen arvio, eikä se nyt ihan ohi sektorin mennyt. Bändi vetää mutkia suoriksi eikä soitto todellakaan ole mitään tarkkaa. Remu kiilaa välillä niin lahjakkaasti, että kuulijaa alkaa hengästyttää. Basso putoaa välillä kartalta ja Alberttikin vetelee välillä isommalla toleranssilla. Mutta eipä haittaa, kyse on rock'n roll -showsta. Ja kyllähän levyltä välittyy energia ja kova meininki. Tuo punk-vertaus on kyllä vähän haettua, vaikkakin levyn ekat tahdit rämistellään suoraviivaisesti ramones-tyylillä. Hurriganes oli alkuaikoinaan yllättävän monipuolinen orkesteri: rock'n rollia, hard rock -riffittelyä, bluesia, teinipoppia, rautalankavaikutteita, jatsihumppaa...Järvisen kitarasoundi oli tuohon aikaan jotenkin erityisen hieno.

Rämppy: Tuohan oli ihan positiivinen arvio, eikä se nyt ihan ohi sektorin mennyt. Bändi vetää mutkia suoriksi eikä soitto todellakaan ole mitään tarkkaa. Remu kiilaa välillä niin lahjakkaasti, että kuulijaa alkaa hengästyttää. Basso putoaa välillä kartalta ja Alberttikin vetelee välillä isommalla toleranssilla. Mutta eipä haittaa, kyse on rock'n roll -showsta. Ja kyllähän levyltä välittyy energia ja kova meininki. Tuo punk-vertaus on kyllä vähän haettua, vaikkakin levyn ekat tahdit rämistellään suoraviivaisesti ramones-tyylillä. Hurriganes oli alkuaikoinaan yllättävän monipuolinen orkesteri: rock'n rollia, hard rock -riffittelyä, bluesia, teinipoppia, rautalankavaikutteita, jatsihumppaa...Järvisen kitarasoundi oli tuohon aikaan jotenkin erityisen hieno.
 
Eipä se, että lyödään päälle punkleima ja sillä selitellään niitä näitä, ole tässä tapauksessa ollenkaan kuranttia. Varmaankin juuri noista tietyistä jutuista johtuen tätä livemateriaalia ei aikoinaan julkaistu. Kyllä mulla on ihan omakohtainen elämys tästä orkesterista vajaa 4 kuukautta ennen tätä Haminan äänitelmää, 1.12 1972 Hyvinkäällä. 2 x 45 minuutin veto ja hyvät muistot jäi. Sellaisen koko keikan julkaiseminen olisi ollut hieno juttu. Ja se epävireisyys, juu sehän selittyy kai sitten punkmaisuudella, tä. Kas kun punk alkoi soimaan radiossa, niin suljin radion tai vaihdoin kanavaa, se siitä punkista. Hurriganes ei ollut, ei ole eikä tule punkiksi sillä, että vire ja soitto horjuu. Tuollakin levyllä on hetkensä, mm. Got No Time ja muutama hyvä rokkiveto.

BigPapa: Kylläpä on Hesarin Kulttuurisivujen anti meleko syvältä:
 
Hurriganes osoittautuukin maamme ensimmäiseksi punkbändiksi.
 
Punk-vertaus on täysin irrelevantti, varsinkin kun arvioidaan vuoden '73 materiaalia. Eihän silloin mitään punk-termiä ollu olemassakaan.
 
Muistelen jostain lukeneeni, että myöhemmin Remanderi ajoi Ganesin saundia uuden aallon saavuttaman kaupallisen statuksen innoittamana jotenkin siihen suuntaan. Mutta tää tais olla joskus silloin Louhivuoren aikoihin - joka tapauksessa lähes kymmenen vuotta myöhemmin.

En minä tiedä soittiko Hurriganes punkkia mutta sekä Hurriganes että punk ovat sitä sellaista perusrokkia. Hurriganesin ensimmäisen LP-levyn valokuvakollaasista löytyy Pelle Miljoona, joka takoo päätä lattiaan Hurriganesin tahtiin, eikä se ole mitään sattumaa.
 
Jos nyt en ihan väärin muista niin se Hurriganesin punklevy on Tsugu Way ja punk-kitaristina toimi Ile Kallio. Levyn punkkeudesta voidaan kyllä olla montaa mieltä, mutta kansikuva on ihan ilmiselvää punkkia.
 
Beatles kohtaa Sex Pistolsin
http://www.youtube.com/watch?v=BOc5mr8GKDI&feature=related

rheinone: Punk-vertaus on täysin irrelevantti, varsinkin kun arvioidaan vuoden '73 materiaalia. Eihän silloin mitään punk-termiä ollu olemassakaan.
 
Niinpä, ihan höpö höpöä tuo Hurriganesin rinnastaminen punkiin kun ei sellaista genremallia edes ollut käytettävissä. Energisyys, lievä epävireisyys ja soittovirheet kuuluvat ylipäätään rockiin eivätkä siten sellaisenaan oikeuta muutenkaan punk-leiman käyttöä.
 
Jos pitää joku rinnastus hakea, osuvampi olisi minusta sellaiset bändit kuin Who, Kinks ja Yardbirds. Ei Hurriganes kyllä näiltäkään sisällöllisesti kuulosta, mutta mallit olivat sentään olemassa. Myöhemminhän Remu puhui jossakin haastattelussa siitä, kuinka Clash hänen mielestään toisintaa suoraan sellaisia bändejä kuin Kinks.
 
Ja onko siinä Tsugu Wayssakaan muuta "punkia" kuin se levyn kansi.

No tähänhän sopii kuunnella Tuomas Enbusken ohjelma;
http://areena.yle.fi/audio/1322122859888
 
Cisse Häkkinen oli Otaniemen urheilukentän hoitaja. Kuunnelkaa loput!

2randpo: Ja onko siinä Tsugu Wayssakaan muuta "punkia" kuin se levyn kansi.
 
Ile Kalliohan on kyllä Tsugu Waystä jälkeenpäin todennut, että tällä levyllä "Henry goes uusi aalto". Ilen mukaan Remu halusi tavoitella sen ajan uuden aallon sävyjä, "vähän sellaista Eddie and the Hot Rods meininkiä". Mistään anarkistisesta Sex Pistolsista tai poliittisesta The Clashista ei toki ole millään muotoa kysymys.
 
Tuolloinhan Ganesit tekivät epäonnisen Englannin valloitusyityksen. Siellähän Hurriganes ymmärtääkseni liitettiin jollakin tapaa punkkiin ja uuteen aaltoon (ehkä rujouden ja ulkoisen ilmeen vuoksi?). Mutta täällä meillä valveutunut punk-nuoriso ei kyllä hurrikaaneja huolinut.

Tsugu Way: Ile Kalliohan on kyllä Tsugu Waystä jälkeenpäin todennut, että tällä levyllä "Henry goes uusi aalto". Ilen mukaan Remu halusi tavoitella sen ajan uuden aallon sävyjä, "vähän sellaista Eddie and the Hot Rods meininkiä". Mistään anarkistisesta Sex Pistolsista tai poliittisesta The Clashista ei toki ole millään muotoa kysymys.
 
Tuolloinhan Ganesit tekivät epäonnisen Englannin valloitusyityksen. Siellähän Hurriganes ymmärtääkseni liitettiin jollakin tapaa punkkiin ja uuteen aaltoon (ehkä rujouden ja ulkoisen ilmeen vuoksi?). Mutta täällä meillä valveutunut punk-nuoriso ei kyllä hurrikaaneja huolinut.
 
Löytyyköhän tuon -77 ajan englannin keikoilta mitään dokumenttia , kuvia jne.?

BigPapa: Kylläpä on Hesarin Kulttuurisivujen anti meleko syvältä:
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/levyt/ar … In+Hamina+1973/HS20111123SI1KU02vlv
 
Hurriganes osoittautuukin maamme ensimmäiseksi punkbändiksi - mutkat vedetään asenteella suoriksi, vire heittää ja klapukasa on kaatua, mutta maaliin päästään. 22-vuotiaan Albert Järvisen mestarillinen soitto ällistyttää.
 
Semmosta se on kun arvioita tekee tyypit jotka ei oo hajulla kirjoituksensa kohteesta.
 
Nomut toihan on ihan totta.
 
Kauheeta kohkaamista.
 
Hyvä että.noita arvioita kirjottaa tommoset tyypit jotka kertoo milta oikeesti kuulostaa eikä semmoset joilla on päässä joku kuvitelma asiasta.

Tsugu Way: Ile Kalliohan on kyllä Tsugu Waystä jälkeenpäin todennut, että tällä levyllä "Henry goes uusi aalto". Ilen mukaan Remu halusi tavoitella sen ajan uuden aallon sävyjä, "vähän sellaista Eddie and the Hot Rods meininkiä".
 
Muistan itsekin lukeneeni tuon jostain, ehkä Soundista?