Rock, pop, alternative ›

Ite veikkaan että Tommi julistaa Jumalan sanomaa, Tomi mauskuttaa panaania ja Janne vaan skenettää.
 
Toinen videopätkä nyt nähtävissä täällä: http://absoluuttinennollapiste.fi/bandi/tommi/TL2-02.wmv
Kestoa on 4:44 ja Tommin akustinen skitta on hieno.

Kuten aiemminkin Absojen kohdalla, en luota mihinkään enkä odota mitään. Kuitenkin odotukset rikkoontuvat, mutta melkein uskaltaisin odottaa hyvää levyä, heh. Se on aina toteutunut. Kauhia homma kun ilmestyy vasta syksyllä, tekis niin mieli, tekis.

Avataan tämä keskustelu 126 päivää vanhaan ketjuun että säästyy luontoa. Ei tähän kuitenkaan tule kuin 16 kirjoitusta tästä aiheesta.

Joko työ ootte tuota Tropicaalia kuunnellu. Yllätti tuo telecasterrokki meininki. En ole varma oliko se semmoista edes, kun siitä on jo nyt reilu pari tuntia kun kuuntelin viimeeksi. Mutta kehityksen huomaa kun vertaa Pan Alleyn ja Tropical Cocktailin takakannen kuvaa.

Joko työ ootte tuota Tropicaalia kuunnellu.
 
Eipä olla, mutta nyt pitäisi lähteä kauppaan hakemaan. Ja illalla Semifinaaliin. Levyhän kehuttiin pystyyn uudessa Soundissa.

Joko työ ootte tuota Tropicaalia kuunnellu.
 
Muutama kuuntelu takana ja sanoisin että hienoja biisejä! Ekalla kuuntelulla en saanut niin paljon irti sanatulvien takia, mutta nyt monet sävellykset ovat osoittautuneet kauniiksi ja tarttuviksi. Saundi on kivan hiomaton. Hastin trumpetti tuo pariin biisiin tosi hienon tunnelman.
 
Sanoituspuolella ei olla yhtään niin vakavissaan kuin Mahlanjuoksuttajalla. Olin jo luullut ettei Liimatta enää palaisi Pan Alleyn tapaiseen "hajanaiseen" huumorilyriikkaan mutta mukava huomata että olin väärässä. Hauskoja biisejä, yllätti oikein iloisesti! Kehitystä sanoittajana on toki tapahtunut 10 vuoden takaisiin aikoihin, sen huomaa kyllä... laulut muodostavat tätä nykyä selkeitä kokonaisuuksia.

Tulihan tuo Tropical Cocktail ostettua, heti keskiviikkona sännättyä kauppaan. Nyt, kun se on pyörähtänyt soittimessa parisenkötä kertaa, uskaltaa ehkä jo sanoa jotain. (Ensimmäistä Liimatan soololevyä minulla ei ole, joten en siihen voi verrata).
 
Absoluuttisen nollapisteen tuotannosta tätä voisi verrata Neulaiseen jerkuseen ja Mahlanjuoksuttajaan. Jerkuseen Mahliksen toteutuksella. Mutta sen verran omanlaistaan tämä on, että on vähän typerää lähteä vertaamaan Absojen tuotantoon: tässä on ihan toiset tyypit olleet sovittamassa biisejä. Levyllähän siis soittaa kaksi bändiä (vahvistettuna Liimatalla): The test pressings ja Plastic eske band; ne vastaavat sovituksista. Ensimmäisellä kuuntelulla korvaan pistikin se, kuinka erilaisia maisemia levylle on saatu. Avausbiisi on kuin Peitsamoa, "Suojaus murtuu" twistiä, "Jos ei todellakaan olisi" taas melankoliaa sinisehköllä otteella.
 
Sävellystyö on ehtaa Liimattaa: sointuvaihdoksia, hurjiakin, riittää. Sopivasti seassa on myös easylisteningiä, kertosäkeet ovat useimmissa biiseissä hyvin rallatusmaisia. Uusia ideoita vanhoissa kuorissa, voisi sanoa, mutta kyllä muotorakennettakin on kivasti läpi levyn rikottu. Kappaleiden lyhyys hämmästytti aluksi, ja olisin toivonut monesta kappaleesta pidempää. "Jos ei todellakaan olisi" -kappaleen Johnny Pallari -soolokitaroinnit ovat todella hienoa kuultavaa, vertasin leikilläni että ovat Comfortably numbin tasoa, mutta eivät aivan High hopesia.

Sanoituksista joku jo mainitsikin, että tämä on humoristisempaa Liimattaa. Ironia ja naiivius todella kukkii levyllä, niin soitossa kuin sanoituksessa. Liimatta kuvaa lasten maailmaa levyllä loistavasti: Bildungsrock on hyvin oivaltava pikkulapsen näkökulmasta, pienetkin askeleet tuntuvat suurilta: "En työntänyt esinettä suuhun / en kiihtynyt kun esine katosi". Roolinotto on uusi asia: "Luulin muiden näkevän samoin kuin minä". Tahrainen rekisteri -kappaleesta Jussiohman totesi osuvasti: "tahraisessa rekisterissä on semmosia riimejä mitkä tekee joko ala-asteelainen tai sitten 30-vuotias nero.".
 
Levyn teemana lienee kehitys: lapsen maailmasta nuoren ja sitten aikuiseen, lopulta hautaan. "Jos ei todellakaan olisi" käsittelee ystävyyden ongelmaa, "Suojaus murtuu" ihmiskontaktien puutetta - ihmissuhteet ovat kehityksessä tärkeässä osassa. Lopulta "Edustusvaimo" ja "Tämä vielä ja sitten se kukitus" tuovat raadollisesti esiin sen, mitä on kun on jälkeläisiäkin onnistunut saamaan. Läpi levyn mukana ollut itsekkyys on yhtä mukana: "Koulutan jälkeläiseni piittaamaan minusta / ja kaappaamaan vartalollaan / minulle tarkoitetun luodin" - se aiheuttaa toisaalta katkeruutta ja toisaalta itsesääliä ja pyrkimystä miellyttää, mutta tuntuu siltä, että levyn päähenkilö jatkuvasti epäonnistuu niissä pyrkimyksissään. Levyn viimeinen kappale on kukitus. Uskon sen olevan haudan kukitus, eikä esim. ekaluokkalaisten kukitus.

Jerkuseen Mahliksen toteutuksella.
 
Tätähän minä tulin tänne sanomaan.
 
Jänskä levy, oikeastaan juuri sitä mitä odotin. (justjoo, lukekaa edellisen sivun kirjoitukseni) "Loistava huono levy." Täytyypä lähteä hakemaan Soundi kaupasta ihan sen takia että pääsen näkemään mitä kriitikko tästä tykkää. Minä tykkään. Liimatta on tehnyt selvästikin juuri sitä mitä tykkäsi ja lopputulos on täynnä kaikkea mahtipontisista iskelmistä (Tämä vielä ja sitten on vielä se kukitus) synkkiin kauniisiin yksinpuheluihin (Joo ei tosiaan olisi). Haastattelussa Liimatta sanoi kysymättä että "Musta kello on levyn huonoin biisi". Yllätys yllätys, sehän on kärkikaartia.
 
Pieni huomio vielä. Nyt Tommi on tosiaan keksinyt kuinka biisit lopetetaan. Kun levy oli ensimmäistä kertaa kuuntelussa huomasin aina vain odottavani kappaleen loppua, jotta pääsen kuulemaan millaiseen sointuun se tällä kertaa päättyy. Hupaisaa.
 
Piristävä paketti joka varmasti kestää, mutta on sopivan kummallinen että ei soi liian usein. Eli sitä mitä edellinen Liimatan soolo on ollut jo kymmenen vuotta.

Täytyypä lähteä hakemaan Soundi kaupasta ihan sen takia että pääsen näkemään mitä kriitikko tästä tykkää.
 
Nettisoundista voi nyt lukea Martikaisen ja Liimatan yhteishaastattelun. http://www.soundi.fi/main_01.html
 
Arvostelut ilmestyvät nettiversioon about viikon päästä.

Nettisoundista voi nyt lukea Martikaisen ja Liimatan yhteishaastattelun. http://www.soundi.fi/main_01.html
 
Arvostelut ilmestyvät nettiversioon about viikon päästä.
 
Mutta kerrottakoon että molemmat saivat neljä tähteä.

Veikeää musiikkia tämä uusin, tykkään kovasti. Etenkin Haavetason seikkailu ja Edustusvaimo potkii.

ostin joku aika sitten suljettu levyn. laulaja pärjää yllättävän hyvin vaikkein varsinaisesti "hyvä" laulaja ookkaan kyseessä. Välillä se kyllä ärsyttää. Välillä myös sanoitukset ärsyttää. Ärsyttävin kohta ehkä levyllä on "toista nimeäni pakastinko murisee".
 
Mutta kyllä hyviäkin kappaleita mukana on ja instrumeteilla pelaaan tosi hyvin. Varmasti tulee levyä paljon kuunneltua, mutta ei mitään hinkua ainakaan vielä oo ostaa lisää.

ostin joku aika sitten suljettu levyn.
 
kyllä hyviäkin kappaleita mukana on
 
Joo, on siellä pari.

Joo, on siellä pari.
 
:-------------------------D

Välillä myös sanoitukset ärsyttää.
 
Aivan, sanoitukset ärsyttävät usein niin kauan kunnes huomaa miten onnistuneesti ja kuvaavasti yksinkertainen ja arkipäiväinen ilmiö on onnistuttu kiteyttämään yhteen lausahdukseen. Sen jälkeen ärsyttää oma tyhmyys.

Mutta kyllä hyviäkin kappaleita mukana on ja instrumeteilla pelaaan tosi hyvin. Varmasti tulee levyä paljon kuunneltua, mutta ei mitään hinkua ainakaan vielä oo ostaa lisää.
 
Heh, mä ostin joskus Muovin antaa periksi- levyn, kuuntelin sitä päivän verran ja pidin sitten parin kuukauden tauon; kun laitoin sen sitten uudestaan kuunteluun niin tajusin kuinka hyvää se omassa lajissaan on.
 
Suljettu- levyä olen tässä metsästellyt vuoden päivät, mutten löytänyt mistään. Pitää varmaan kohta taas käydä tsekkaamassa nuita levykauppoja...

eikös absoluuttinen nollapiste ole jotain -273 celsius astetta?` sääh....
 
jatkakaa...

Keskustelualue avattu nollapisteen sivuilla. Mielenkiintoista.
 
http://absoluuttinennollapiste.fi/

eikös absoluuttinen nollapiste ole jotain -273 celsius astetta?` sääh....
 
jatkakaa...
 
joo ja 0kelviniä.

No niin. Uutukainen, Tropical Cocktail siis, on nyt ollut viikon tehokuuntelussa ja perjantaina kävin vielä Tampereen telakalla hakemassa livekokemuksia Tommin viimeisimmistä tekosista.
 
Aluksi levy kuulosti pahasti samalta kuin Pan Alley - terapiamielessä tehty vajaan tunnin kiekko vammastelua, joka ei parane vaikka kuuntelisi kaksikymmentä kertaa putkeen läpi. Väärässäpä olin. Kyllähän omat vammasteluhetkensä Tropical Cocktailillakin on (Tahrainen rekisteri), mutta tällä kertaa pääpaino on onneksi biiseillä ja vieläpä hyvillä sellaisilla. Suoranaisia helmiä on runsaasti (Suojaus murtuu, Edustusvaimo, Terroristi keväällä, Paha pelle, Tämä vielä ja sitten se kukitus) ja loputkin biisit ovat mielenkiintoisia. Eihän tästä voi kuin tykätä. Oletteko muuten huomanneet että Jos ei tosiaan olisi -kappale on sävellyksellisesti sama kuin vanha demoaikojen Pikku Tuomas?
 
Perjantain keikka oli mainio sekin. Test Pressings -yhtyeen soitto oli jotenkin mukavan kömpelön oloista (toki verrattuna saumattomasti yhteen soivaan Nollapisteeseen) ja Tommi improvisoi tuttuun tapaansa jatkuvasti. Jotakin miehen karismasta kertoo se, että ystäväni, joka ei aiemmin ole juuri Nollapisteen tekosista piitannut, oli keikan nähtyään täysin myyty.

Aivan, sanoitukset ärsyttävät usein niin kauan kunnes huomaa miten onnistuneesti ja kuvaavasti yksinkertainen ja arkipäiväinen ilmiö on onnistuttu kiteyttämään yhteen lausahdukseen. Sen jälkeen ärsyttää oma tyhmyys.
 
Tätä odotellessa.