Rock, pop, alternative ›

Olipa hyvä

Kotisilakka: Olipa hyvä
 
Oliko Tukholmassa? No olihan se! Tuli ainakin sata biisiä joita en uskaltanut edes toivoa bändin soittavan. Itse asiassa nopeasti muisteltuna setissä ei ollut kuin yksi biisi jonka soittivat Ruisrockissa. Bändi oli rutosti energisempi kuin Ruisrockissa vaikka välissä on puolitoista vuosikymmentä. Paras keikka jolla olen ollut.
 
Kuulonsuojausta olisi kyllä kannattanut käyttää.

Ihan ok keikka Krakovassa. Välillä Maynardin laulu kulki mallikkaasti, biisien välillä suurtakin vaihtelua. Mitä lie apukeinoja miksaajat sun muut käyttivät :). Jotenkin yleisössä oli mielestäni vähän vaisuhko tunnelma
 
Tauron areenan henkilökunnan sekoilut eivät onneksi seuruettani haitanneet. Meidät ohjattiin permannolle, vaikka oikeasti lippumme olivat katsomossa, jota ei mistään areenan katsomokartasta löytynyt. Kukaan ei tuntunut järkkäreistä tietävän, missä meidän paikat oikeasri sijaitsivat. Yhdellä seurueestamme oli A-katsomoon lippu (päätykatsomo), niin hänet ohjattiin permannon ensimmäiseen sektoriin, jotka taisivat
oikeasti maksaa sen 400€.
 
Mites muiden Krakovan kävijöiden keikka sujui?

Dennis Chambers Hears Tool For The First Time
 
https://www.youtube.com/watch?v=rVwyAsU4dus
 
Tämä oli kova.

Ihan alkajaiseksi: kohtalaisen hämmetävää, että areenalla myytiin pelkästään mellanöliä -- ei mitään herkkua lähteä keikalta pois laskuhumalassa, varsinkaan, kun lähistöllä ei ollut ilmeisestio mitään ravintellia ensiavuksi. Itsellä jäi pohjat aika vähiin ja kavereiden kanssa oli tarkoitus siitä hakea sitten paikan päällä uutta nostetta, mutta ei, maha täynnä ja kusihätä vaan koko ajan.
 
Harmillisesti settilista sisälsi omaan makuun liikaa biisejä uutukaiselta, mikä on toki ymmärrettävää, mutta levy on omaan makuun vaan "ihan jees", niin minkäs teet (plussana näiden aikana pystyi hyvin käymään kusella). Hooker With a Penis oli ehdoton ylläri ja valopilkku (nyt kun tämä kiertue on ohi, niin ei varmaan enää ole spoileri). Istumapaikat permannolla on rokkikeikalla aina vähän vaivaannuttava ratkaisu, mutta kyllä siellä jengi näytti silti kohtalaisen hyvin nousevan ylös ja pääsevän fiiliksiin. Näyttävät visuaalit, bändi soitti lujaa ja soundit oli omaan paikkaan ihan jees, joten kokonaisuutena kuitenkin aivan hyvä.

Pusciferille ei ollut omaa ketjua, niin nostellaans tätä. Piletti Pusciferin keikalle Hampuriin hommattu kesäkuun lopulle. Se olis kaikki kolme Maynardin bändiä sitten nähtynä tämän jälkeen.

Ali: Pusciferille ei ollut omaa ketjua, niin nostellaans tätä. Piletti Pusciferin keikalle Hampuriin hommattu kesäkuun lopulle. Se olis kaikki kolme Maynardin bändiä sitten nähtynä tämän jälkeen.
 
Meil samat molempiin paitsi kohteena Dublin.

Vaikka tämä nyt onkin tällainen muutaman rivin hömppäuutinen some-julkaisun pohjalta, niin itselleni rumpuja soittavana Tool-fanina kiinnostava silti: Danny Carey nimeää vaikeimman kappaleen bändiltä. Katsantokannasta riippuen joko The Grudge, 7empest tai Invincible.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/rumpa … lme-haastavinta-kappaletta-soittaa/

Bullitt: Vaikka tämä nyt onkin tällainen muutaman rivin hömppäuutinen some-julkaisun pohjalta, niin itselleni rumpuja soittavana Tool-fanina kiinnostava silti: Danny Carey nimeää vaikeimman kappaleen bändiltä. Katsantokannasta riippuen joko The Grudge, 7empest tai Invincible.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/rumpa … lme-haastavinta-kappaletta-soittaa/
 
Se on ihan sama mitä Danny soittelee 7empestiin kun Jones ripuloi sen biisin kitaralla kuitenkin. Ehdottomasti bändin heikoimpia tekeleitä nimenomaan biisinä. Soittosuorituksena joku saattaa arvostaakin. No, tämä oli tämmönen kommentti, mutta edelleen vähän harmittaa, mitä menivät Fearilla tekemään.

Lateralus on edelleen mulle paras tällä vuosituhannella ilmestynyt levy ja vaikka sen seuraaja oli pettymys niin nimikappaletta en siltä pysty kuuntelemaan ilman että silmät kostuu. Ja en ole VIELÄKÄÄN kuunnellut tuota uusinta levyä, vaikka ilmestymisestä 4 vuotta aikaa. Pari biisiä kuuntelin kerran ja ajattelin että tämä tulee olemaan väkisinkin pettymys ja jotenkin en vaan pystynyt tai uskaltanut. Ehkä pitäisi.

bedlam: Lateralus on edelleen mulle paras tällä vuosituhannella ilmestynyt levy ja vaikka sen seuraaja oli pettymys niin nimikappaletta en siltä pysty kuuntelemaan ilman että silmät kostuu. Ja en ole VIELÄKÄÄN kuunnellut tuota uusinta levyä, vaikka ilmestymisestä 4 vuotta aikaa. Pari biisiä kuuntelin kerran ja ajattelin että tämä tulee olemaan väkisinkin pettymys ja jotenkin en vaan pystynyt tai uskaltanut. Ehkä pitäisi.
 
Itse en ole bändiltä muuta kun Lateraluksen kuunnellut ja se oli elämäni tylsin kokemus.

pehko: Itse en ole bändiltä muuta kun Lateraluksen kuunnellut ja se oli elämäni tylsin kokemus.
 
Joo, makuja on monenlaisia. Ei mullekaan eka kuuntelulla tarttunut mitään käytännössä päähän, mutta kun kuuntelin sen samana iltana 4-5 kertaa putkeen tuli siitä elämäni vähiten tylsä musiikillinen kokemus. En ole kokenut samanlaista tunnetta musiikin parissa ennen enkä jälkeen.

Itselleni Lateralus botki muistaakseni jokseenkin ensi kuulemalta, ja kyllähän tuo on edelleen ainakin kaikkien aikojen tob-5-albumien joukossa keneltäkään ikinä.
 
Fear Inokulumista biti ostaa heti tuoreeltaan se diginäyttö-seedee-versio, ja täytyy myöntää, että aika kauan otti ennen kuin bääsin tuohon albumiin kunnolla sisälle. Hieno albumi se on minusta tuokin, mutta ei tosiaan minkään 10 000 Daysin tai Lateraluksen veroinen jotka molemmat ovat minusta mestariteoksia.

Bullitt: kyllähän tuo on edelleen ainakin kaikkien aikojen tob-5-albumien joukossa keneltäkään ikinä.
 
No heleposti.

Bullitt: Itselleni Lateralus botki muistaakseni jokseenkin ensi kuulemalta, ja kyllähän tuo on edelleen ainakin kaikkien aikojen tob-5-albumien.
 
jopa top 2 tai ehkä top 1

Täällä taas Aenima pitää valttikorttia, olihan se toki ensikosketus bändiin aikanaan, ei sillä että Lateralus tai 10K Days ois huonompia mutta erilaisia. Valitettavasti Fear Inocolum on jääny aikalailla alun jälkeen levyhyllylle

Itse en osaa valita Lateraluksen ja Æniman välillä, molemmat aivan saakelin kovia levyjä. Lateraluksen ostin aikanaan Riihimäeltä jostain divarista kun oli niin hienot kannet ja siitä se fanitus sitten lähti. Sen jälkeen hommasin Æniman ja vinyylinä messuilta Undertow:n, joka sekin on timanttinen levy. Viewmaster-levy oli vielä ihan kuunneltava (joskaan ei aiempien tasoa), mutta tämä uusin ei lähtenyt sitten enää yhtään. Kerran kuuntelin Spotifysta läpi eikä toista kertaa tarvitse vaivautua. Biisit ovat hiton puisevia eikä mitään tarttumapintaa löydy. En muista levystä mitään. Harmi että tuollaista torttua piti odotella 13 vuotta. Sama toisaalta. Vanhat levyt ovat rautaa.
 
E: Pitihän se tuokin hommata joku aika sitten: https://store.toolband.com/product/ … s-eye-flameskinless-man-hat?cp=null
 
Halvatun hieno :)

Fear Inoculum on fantastinen levy. Ei mulla muuta.

Oma suosikki on kuitenkin ekana kuultu Aenima, jolla on paras biisimateriaali, eikä juuri yhtään turhaa kikkelinvenytystä, johon sen sijaan jokainen Fear Inoculumin biisi päättyy. Lateralus vaati pienen sulattelun, koska se oli Aeniman jälkeen hieman kolkko ja kulmikas, mutta kova kokonaisuushan se on. 10K on jo selvästi epätasaisempi levy. Wings of Mariet on korkeintaan 3/5 ja Rosetta Stoned on aika sietämätön plöräys. Fear Inoculumilla bändi unohti sen, missä se mun mielestä oli aina onnistunut eli biisin palvelemisessa. Erityisesti Adam Jonesilla tuntui olevan joku tarve todistella kitaristin taitojaan, vaikka eihän mies missään nimessä mikään virtuoosi ole. Tämä siis oma kokemus.

Milkop: ...mutta tämä uusin ei lähtenyt sitten enää yhtään. Kerran kuuntelin Spotifysta läpi eikä toista kertaa tarvitse vaivautua
 
Kerran kuunneltu on erittäin hätiköity päätös Toolin kaltaisen bändin kohdalla :D Aivan hyvä 4/5 levy, Pneuma, Invincible ja 7empest hyvät rallit.