Rock, pop, alternative ›

Jos nyt vielä lisäisi henk.koht mielipiteeni Return Of The Champions -livelevystä
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … c=3&t=103342&o=20&co=90
 
Sekä We Will Rock You -musikaalista, Lontoosta
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … c=28&t=102169&o=0&co=90

Jos samasta asiasta puhutaan, niin bassolla on tehty ne välijutut. Jotenkin.
 
Brian Mayn blogissa Brian jutteli Get Down Make Loven efektien vaikeuksista tuottaa livenä. Queenin aktiiviaikoina oli käytössä tekniikkaa jota enää tänäpäivänä ei löytynyt. En sitten tiedä onko levylläkin jutut tehty kitaralla vai bassolla...
 
http://www.brianmay.com/brian/brianssb/brianssbsep05.html
 
Mielstäni varsin eheä levy. Johtunee mahdollisesti siitä, että se sisältää vain 10 biisiä.
 
Erittäin onnistunut levy. Levyllä uusi tuottaja(aikaisemmilla levyillä Roy Thomas Baker ja Queen itse olivat toimineet tuottajina)Mack jonka myötävaikutuksesta hommaan oli saatu uusia tuulia...
 
FLASH GORDON 1980:
B-luokan sci-fi rainan soundtrack. Minulle ollut aina kovin mitäänsanomaton levy. Toki esim. the hero, flash ovat varsin hyviä biisejä.
 
Vähän outo levy. The Game oli valtava menestys etenkin jenkeissä joten loogista olisi ollut jatkaa samalla linjalla ja julkaista nopeasti uusi tavallinen levy eikä mitään instrumentaali sotkua... Kuulemman lähinnä Brian May projekti jossa muut jäsenet olivat statistin osassa. Korni The Flash on tosin huippu kappale. Myös Footboll Fight on mielestäni jollain oudolla tapaa todella hieno pieni kappale...
 
HOT SPACE 1982:
Levy sisältää pääasiassa varsin onnetonta ja ponnetonta discoilua, ja siitä rockbändistä on aika vähän jäljellä. Vaikea kuvitella, että tämä sama bändi teki 7 vuotta aikaisemmin Bohemian Rhapsodyn. Mielestäni todellinen floppi, jonka pelastaa David Bowien avustuksella vain Under pressure.
 
Olivatko soundit aikaansa edellä? Michael Jackson löysi kultasuonen Thrillerillänsä vuotta paria myöhemmin ja sounditmaailmassa liikutaan vähän samoissa sfääreissä. Paskaahan tuo 70-luvun tuotantoon verrattuna on, mutta uudistumisen nimissähän tuo tehtiin silloin. Veikkaisin että Borhapin rahariitojen ohella tämä "uudistuminen" on aiheuttanut eniten kitkaa Queenin sisällä.
 
THE WORKS 1984:
It's a hard life ja hammer to fall ovat edelleen suosikkibiisien joukossa. Tämäkin on varsin eheä levy, ja sisältää vain 9 biisiä. Todellinen keikka hitti radio ga ga löytyy tältä levyltä.
 
Askel parempaan. Suurena Queen fanaatikkona on vaikea antaa 80-luvun tuotannolle oikeaa arvoa. Musiikillisesti 70-luvun tuotanto on antoisampaa mutta Queen ei olisi ikinä löytänyt tietään Wembleylle & legendojen joukkoon jos 80-luvulla ei olisi siirrytty tekemään poprockkia. Omassa genressään levyn kappalleet ovat loistavia. Tosin kappaleiden määrä herättää kysymyksiä, levyltä tiputettiin pois mm. mainio b-puoleksi päätynyt I Go Crazy.
 
A KIND OF MAGIC 1986:
One vision on tietty hyvä, ja se onkin tehty ja julkaistu sinkkuna jo vuonna 1985. Jotenkin kokonaisuus ei toimi. En minä tiedä.
 
Sinkkubiisit ovat hyviä muut vähän köykäisiä. Samaa 80-poppia kuin Works mutta ei niin vahva kokonaisuus.
 
THE MIRACLE 1989:
Ei yhtään turhaa biisiä, ja tietenkin monta hittiä. The Miracle, I Want It All, the Invisible Man ja Breakthru.
 
Turhista biiseistä en ole ihan samaa mieltä, My Baby does me, rain must fall? Kuitenkin vahva comeback. The Miraclessa homma lipeää jo aika siirappiseksi mutta eeposmainen I Want It All pelastaa paljon. Myös muut sinkkulohkaisut ovat päteviä. Was It All Worth me on selvästi suunnattu uran paketoivaksi joutsenlauluksi, veikkaisin että Innuendon onnistuminen ei ollut kirkossa kuulutettu.
 
INNUENDO 1991:
Sääli, että tämän piti jäädä viimeiseksi, etenkin kun bändi oli saanut hyvän suunnan edellisellä levyllä.
 
Loistava levy. Aloitusraitana toimiva Innuendo on todella vahva & omalaatuinen kappale. Levyn synkkä tunnelma on käsinkosketeltavissa. Mercury itse viittaa sairauteensa sangen kepeästi vertaamalla itseään banaanipuuksi Slighty Madissa ja maukumalle kissalleen Delilahissa. Haikeaa These Are The Days tai mahtipontista Show Must Go Onia ei tarvitse lukea rivien välistä että huomaa lopun olevan lähellä. Olisi mielenkiintoista tietää miten levyyn suhtauduttiin silloin kun se julkaistiin. Huhut Mercuryn sairaudesta olivat alkaneet jo Miraclen aikoihin joten faneille Innuendo oli varmaan raskasta kuunneltavaa.
 

MADE IN HEAVEN 1995:
Kyse ei ole lijäämämateriaalista, vaan Innuendon jälkeen äänitetyistä kappaleista.
 
Itseasiassa Beautiful Day, My Life Has Been Safe(Miraclen sessiot) ja You Don't Fool Me(Hot Spacen sessiot) ovat ylijäämä materiaalia. Taustat vedetty uudestaan, Mercuryn laulu jätetty ennalleen.
 
Levy sisältää monta Mayn ja Taylorin soololevyillä ollutta kappaletta, koska bändin omien sanojen mukaan Mercury oli vaatinut laulettavaksi "mitä tahansa roskaa vain saadaan kirjoitettua".
 
Too Much Love oli myös nauhoitettu Miraclen sessioissa mutta ei silloin päätynyt albumille Queenin ulkopuolisten tekijäiden (May/Musker/Lamers)takia. Heaven For Everyone löytyy Rogerin soolotuotannosta. Muistaakseni tähänkään ei Freddie laulanut osuuksiaan viimeisinä päivinään vaan ko. versio on kaivettu jostain studion uumenista.
 
Kauniita kappaleita toki, ja Freddien viimeiset työt.
 
Innuendon jälkeen aika oli kortilla ja uusia kappaleita joihin Freddie lauloi osuutensa olivat Let Me Live, Mother Love, Winter's Tale. Let Me Live & Mother Love taisivat jäädä lauluosuuksiltaan vähän keskeneräisiksi. Ei mikään "maailman paras Queen albumi" mutta viimeistelee Queen kaanonin. Winter's Tale on todella hieno, Queen maiset piirteensä omaava balladi ja Mother Lovessa Mercuryn laulusuoritus on todella vahva.

Itseasiassa Beautiful Day, My Life Has Been Safe(Miraclen sessiot) ja You Don't Fool Me(Hot Spacen sessiot) ovat ylijäämä materiaalia. Taustat vedetty uudestaan, Mercuryn laulu jätetty ennalleen.
 
Tietääkseni You Don't Fool Me ei suinkaan ole Hot Space -sessioista, vaan kyseessä on yksi kesällä 1991 äänitetyistä uusista raidoista. Muistaakseni myös Peter Freestonen teos 'Freddie Mercury' todistaa asian olevan näin. Eipä se oikein soundeiltakaan istu Hot Spaceen.

Googletin asiaa ja näyttää siltä että muistin väärin. Lukuisissa lähteissä mainitaan että You Don't Fool me on peräisin noista viimeisistä sessioista. Sen sijaan Let Me Live on nähnyt päivänvalon 80-luvun alussa. Rod Stewart oli sessioissa mukana. Muistelisinkin että kertosäkeessä tms. oli jotain joka joudutiin jostain Rod Stewartiin liittyvästä seikasta vaihtamaan, joku mahdollinen lakijuttu tai jotain sinnepäin. Luulin että Brian ja Roger ovat äänessä kappaleessa koska Mercuryn osuuksia ei ehditty äänittää tarpeeksi. Nähtävästi olin väärässä.
 
Tietääkseni You Don't Fool Me ei suinkaan ole Hot Space -sessioista, vaan kyseessä on yksi kesällä 1991 äänitetyistä uusista raidoista. Muistaakseni myös Peter Freestonen teos 'Freddie Mercury' todistaa asian olevan näin. Eipä se oikein soundeiltakaan istu Hot Spaceen.
 
You Don't Fool Me kyllä mielestäni voisi olla Hot Spacen sessioista. Ei Made In Heavenin sovituksella mutta kyllä sen ympärille saisi kehiteltyä tuollaisen diskopallosovituksen.

Yo dont fool me on made in heavenin biisi

Yo dont fool me on made in heavenin biisi
 
Niin on mutta kysymys ei ollutkaan siitä.

Levyltä löytyy myös ehkä Queenin kaikkein "rockein" kappale I'ts Late
 
Mun mielestä ehkä tie your mother down on rokein...

Mun mielestä ehkä tie your mother down on rokein...
 
No makuasioita. Tie Your Mother Down on kyllä rock, sitä en käy kieltämään, mutta It's Late ei ole yhtä puhkisoitettu ja siinä on jotain sellaista paahtoa ja meinikiä että oksat pois...

Onhan toi It's Late aika rok, varsinkin Anthraxin versiona.

Antharaxin?

Antharaxin?
 
Taitaa löytyä "Dragon Attack A Tribute to Queen" -levyltä. Kerran kuunneltu läpi ja kauhealta kuulosti.

Tuossa hieman tietoa Dragon Attack levystä
http://www.relayer35.com/Yescography/DragonAttack.htm
 
Ei ole kuitenkaan mikään klassikko, vaikka soittajat ovat kovia mm. Lemmy, Dream Theatre, Y. Malmsteen, Marty Friedman jne...

Musta kokonaisuus levyssä ei välttämättä oo tärkeetä. Ostan levyn jos siinä on vähintään 3 hyvää biisiä ja jos se ei tietenkään maksa liikaa.

Olisi mielenkiintoista tietää miten levyyn suhtauduttiin silloin kun se julkaistiin. Huhut Mercuryn sairaudesta olivat alkaneet jo Miraclen aikoihin joten faneille Innuendo oli varmaan raskasta kuunneltavaa.
 
Fanitin tuohon aikaan Queenia ehkä enemmän kuin koskaan ennen sitä tai sen jälkeen. Sain vinyylin lahjaksi heti tuoreeltaan levyn ilmestymisen aikoihin ja pidin siitä todella paljon (vaikka on levyllä heikommat hetkensäkkin). Jotenkin vaan se Mercuryn kuoleman jälkeinen hulabaloo tappoi koko touhun mun osaltani pitkäksi aikaa. Queenhan ei kuitenkaan ollut ennen sitä mitenkään yltiöarvostettu bändi, eikä Innuendokaan muistaakseni ilmestyessään saanut aivan ylistäviä arvioita. Mutta Mercuryn kuoleman jälkeen alkoi monen vuoden pyöritys ja Queenin pakkosyöttö joka tuutista, että jotenkin sain koko bändistä tarpeekseni. Parina viime vuotena olen löytänyt bändin uudestaan (etenkin hienon 70-luvun tuotannon). Pitäisikin hankkia ne pari puuttuvaa levyä kokoelmiin.

Kun kerta kaikki on kehunu -70 luvun puolia niin voitais etsii hyviä puolia -80 luvun tuotannolle...

Kun kerta kaikki on kehunu -70 luvun puolia niin voitais etsii hyviä puolia -80 luvun tuotannolle...
 
Se kun vaan ei ole niin helppoa kuin 70-luvun tuotannon kehuminen, mutta kyllähän sieltä aika helmiä yksittäisiä biisejä löytyy ainakin, ja onhan Queen ehdottomasti kymmenen kertaa parempaa kuin muu aikalaisensa kasaripop kaikin puolin. Omaperäisyyttä ja kokeilunhalua löytyy samalla lailla kuin 70-luvulla, se vaan on puettu omaan aikakauteensa.

Mites se A night at the opera 30th anniversary juttu menikään? Mitä extraa siinä on? Heittäkää linkkiä.

Mites se A night at the opera 30th anniversary juttu menikään? Mitä extraa siinä on? Heittäkää linkkiä.
 
http://www.queenonline.com/index2.php?section=4&feature=16
http://www.queenonline.com/ANATO_Sampler/ANATO_sampler.htm
 
- Kaikki biisit miksattu 5.1:ksi
- Jotain videoita
- muistaakseni jokin kommenttiraita tms...
 
Ilmestyy virallisesti 21.11, Suomessa keskiviikkona 23.11
E: linkki

Mummiälest Queenin parhaat levyt on 90-luvulta. Ja vuodesta -92 tullut tykiteltyä ko. orkesteria, olin silloin 8vee. Aini, ja mulla on paljon fanikamaa...
 
Innuendo albumina kiteyttää Queenin koko aikaisemman tuotannon; 70-luvun mahtipontinen rokokoorokki heijastuu monissa biiseissä 80-luvulla osittain hylättynä taideteosmaisuutena, modernit saundit kertovat uudistumisesta, joka on tietyllä tavalla ollut Queenin yksi tavaramerkki. Myös vakavuuden ja hulluttelun kontrasti, joka on aistittavissa koko Queenin urasta aktualisoituu Innuendolla. 80-luvulta ovat puolestaan jääneet niin soundimaailman syntetisaattorit, Deaconin aikaisempaa melodisemmat bassolinjat (noh, kyllä kasarituotantoon sisältyy uskomatton eimelodisia bassokuvioitakin), hillitympi meininki ja rauhallisuus, joka alkoi mielestäni ilmetä The Works albumin jälkeen Queenin tuotantoon. Kaikenkaikkiaan Innuendo on monumentaaliteos, joita ei monia ole.
 
Made in Heaven ei myöskään ole yhtään hullumpi albumi, itseasiassa ihan top3:sessa mun mielestä. Vaikka se onkin osittain postyymisti koottu , sävelletty ja soitettu, onnistutaan albumilla kuvaamaan sitä, minkälainen Queen olisi Freddien eläessä ollut vuonna -95. Siis tietystihän tämä on vain arvelua, mutta levy ei musta ole suuressa ristiriidassa orkesterin muun tuotannon jatkuvuuden kanssa. Vakavampaan ja kokeilevampaan oltiin menossa, ja tietyt taidemusiikkivaikutteet alkoivat voimistua. Harmillista, etä kehitys katkesi, sillä nyt oltiin menossa absoluuttisesti kauneimman musiikin suuntaan.
 
Joonas.

Mummiälest Queenin parhaat levyt on 90-luvulta.
 
Aika kova väite, etenkin kun Queen julkaisi ainoastaan Innuendon 90-luvulla. Heaven julkaistiin myös mutta se on nyt vähän eri tapaus...
 
Innuendo albumina kiteyttää Queenin koko aikaisemman tuotannon; 70-luvun mahtipontinen rokokoorokki heijastuu monissa biiseissä 80-luvulla osittain hylättynä taideteosmaisuutena, modernit saundit kertovat uudistumisesta, joka on tietyllä tavalla ollut Queenin yksi tavaramerkki. Myös vakavuuden ja hulluttelun kontrasti, joka on aistittavissa koko Queenin urasta aktualisoituu Innuendolla.
 
Tässä osuit oikeaan. Levyn nimibiisi voisi olla 70-luvulta, übermahtipontinen, pitkä, ei kertosäettä ja raskaiden kitaravallien välissä espanjalaistyylinen akustinen kitaraosuus. Täydellinen kappale. Slighty Mad lähestyy vakavaa aihetta kieli tukevasti poskessa, irroittelua täydentävät God's People ja Delilah. Monipuolinen levy joka kokonaisuutena pysyy kasassa, yksi parhaista Queen levyistä kieltämättä.
 
Made in Heaven ei myöskään ole yhtään hullumpi albumi, itseasiassa ihan top3:sessa mun mielestä. Vaikka se onkin osittain postyymisti koottu , sävelletty ja soitettu, onnistutaan albumilla kuvaamaan sitä, minkälainen Queen olisi Freddien eläessä ollut vuonna -95. Siis tietystihän tämä on vain arvelua, mutta levy ei musta ole suuressa ristiriidassa orkesterin muun tuotannon jatkuvuuden kanssa.
 
Mielipide asioita, mutta mielestäni Made In Heaven kuulostaa tilkkutäkiltä. Biisejä on poimittu vähän sieltä, vähän täältä. Materiaalia ei ole ollut tarpeeksi joten kompromisseja on jouduttu tekemään. Luulen että levy olisi ollut soundeiltaan kokeilevampi jos Freddie olisi ollut mukana ja hyvässä vedossa. Aika perinteisillä Queen linjoilla mennään. Tässä ei tietenkään ole mitään huonoa, esim. Winter Tale sisältää kaikki kliseisimmät Queen elementit (mahtipontisuus, harmoniat, redspecial&deaky-kitarasoundi)mutta silti kuulostaa helvetin hienolta eikä "taas tätä samaa" -efektiä ala aerosmith & bonjovi synny.
 
Nettijuttuja lukemalla itselleni on jäänyt sellainen käsitys että Made In Heaven olisi pitkälti Mayn kontroilloima projekti. Roger & John olivat aloittaneet projektin mutta miehille oli tullut musiikillisia erimielisyyksiä Brianin kanssa ja Brian oli ottanut ohjat omiin käsiinsä. Nettijutut tosin ovat aina nettijuttuja. Ehkä 2025 joulumarkkinoille ilmestyy Made In Heaven 30v juhlalevy joka sisältää haastatteluja ja ennenjulkaisematonta materiaalia levytyksen eri vaiheista...