Rock, pop, alternative ›

Mitäs mieltä olette tästä Leinosen uudesta levystä? Minusta se on hieman epätasainen kokonaisuus, vaikka levyn loppupuolelta löytyykin selkeitä helmiä. Myös Piilopaikka-sinkun b-puoli "Sataa" on todella loistavaa masennusfiilistelymusaa.

Kamala plätty! Ja todella tasainen - ei sykähdytä millään tavalla. Toisaalta ei ole kyllä kyseinen artisti sykähdyttänyt aikaisemminkaan, turhaa rimputtelua, muka niin kovin kaunista ja runollista...
 
Saippuaa tulee telkkarista jos tahtoo todellisuutta pakoon, miksi lillua paratiisikuvien ja ihanien pususuudelmien virrassa cd-soittimen kautta, kun sinne voi laittaa niin paljon enemmänkin tarjoavaa musiikkia...?

Humppaahan tuo on...
 
Taitaa muutenkin olla Leinonen kääntymässä iskelmäpuolelle, sillä huhujen mukaan hän on kiinnitettynä esiintyjänä Seinäjoen Tangomarkkinoilla...!
 
En tiedä mitä hän siellä tekee...saa nähdä.

Ainakin ääninäytteet mitä sivuilta kuuntelin joskus vaikuttivat aika lupaavilta. Pitääpä tutustua. Ääninäytteiden perusteella en usko että petyn.

No vielä en oikein pysty sanoon mitään, kun levy on vielä tuolla laukussa odottamassa soittimeen pääsyä... Joten kun sen oon kuunnellu tuun takasin heittää settiä...
 
Odotukset on kyllä aikas korkealla, ehkä vähän liiankin..

Aika pettymykseltä kuulosti kun kuusi ekaa biisiä kuulin. Suudelmitar oli sentään loistolevy. Toi Valumo alkaa vaikuttaan vähän kaveriporukan hauskanpidolta enemmän kuin hyvältä musiikilta. Ville soolouralle lopullisesti!

No niin, nyt oon muutaman kerran kuunnellut ton levyn läpi... että siltä pohjalta:
 
Jotain jää nyt puuttumaan tältä levyltä. Onhan tossa ihan hyviä piisejä mut mikään ei oikeen kolahda. Ehkä ajan myötä avautuu paremmin?? Jotenkin hämää nuo soundit, ottaa jotenkin korvaan. Tykkään enemmän sellasesta "puhtaasta" Leinosesta. Mut ihan jees levy ja ihan jees piisit... joten mulla herää kysymys et miks tää levy on tehty?? Ymmärrättekö?
 
Ehkä odotukset oli hieman liian korkealla...

Sori pieni off-topic, mutta oletteko sattuneet kuulemaan Villen soolotuotosta "Raastinlauluja"? Kyseessä lienee aika pienen painoksen omakustanne, jota ei kovin laajalti löytyne, mutta se on niin progea menoa että oksat pois. Sanoitukset on x-rated -luokkaa, soundit ja kaikki muukin tarkoituksella tosi härön kuuloista. Kaiken lisäksi Ville soittaa kaikkia soittimia itse; pianoa, kitaraa, bassoa ja rumpuja. Plus kaikki helistimet ja muut perkussiot. Ei totisesti tunnistaisi samaksi iskelmäprinssiksi, joka nyt suoltaa sitä siirappiaan.

Sori pieni off-topic, mutta oletteko sattuneet kuulemaan Villen soolotuotosta "Raastinlauluja"? Kyseessä lienee aika pienen painoksen omakustanne, jota ei kovin laajalti löytyne, mutta se on niin progea menoa että oksat pois. Sanoitukset on x-rated -luokkaa, soundit ja kaikki muukin tarkoituksella tosi härön kuuloista. Kaiken lisäksi Ville soittaa kaikkia soittimia itse; pianoa, kitaraa, bassoa ja rumpuja. Plus kaikki helistimet ja muut perkussiot. Ei totisesti tunnistaisi samaksi iskelmäprinssiksi, joka nyt suoltaa sitä siirappiaan.
 
Raastinlauluja on löydettävissä pokon toimesta ihan siinä missä ne muutkin, ajat jolloin se oli pikkupainosjulkaisu ovat kaukana takanapäin, joten yhtään sen erikoisempi leinoskuluttaja et ole vaikka sen omistatkin..
 
Täällä joku toinenkin kritikoi sitä leinosen 'siirappia'. Minulle tämä siirappi on se nimenomainen syy kuunnella hänen musiikkiaan, ja tälle aiemmalle kirjoittajalle vielä vastineena, että mitä musiikin sulle pitää antaa? Tietyssä mielentilassa mä nautin hyvin suuresti leinosen vaaleanpunaisesta unenomaisesta siirapista

Raastinlauluja on löydettävissä pokon toimesta ihan siinä missä ne muutkin, ajat jolloin se oli pikkupainosjulkaisu ovat kaukana takanapäin, joten yhtään sen erikoisempi leinoskuluttaja et ole vaikka sen omistatkin..
 
En minä sitä omistakaan. Lainasin joskus kaverilta kasettia, ja ajattelin vaan että lienee matalan profiilin tuotos, kun ei sitä missään kaupoissa näy. Mutta hienoa tietysti jos näin ei ole.
 
Täällä joku toinenkin kritikoi sitä leinosen 'siirappia'. Minulle tämä siirappi on se nimenomainen syy kuunnella hänen musiikkiaan, ja tälle aiemmalle kirjoittajalle vielä vastineena, että mitä musiikin sulle pitää antaa? Tietyssä mielentilassa mä nautin hyvin suuresti leinosen vaaleanpunaisesta unenomaisesta siirapista
 
No sanavalintani saattoi kuulostaa kritiikiltä, mutta ei minulla mitään sitä siirappia vastaan ole. Minusta se on hyvää musiikkia tietynlaiseen mielentilaan. Musiikin pitää antaa mulle elämyksiä, ja Leinosen sävelmaailma tarjoaa yhdenlaisia sellaisia. Ei lainkaan epämiellyttäviä.

Raastinlauluja on löydettävissä pokon toimesta ihan siinä missä ne muutkin, ajat jolloin se oli pikkupainosjulkaisu ovat kaukana takanapäin, joten yhtään sen erikoisempi leinoskuluttaja et ole vaikka sen omistatkin..
 
Täällä joku toinenkin kritikoi sitä leinosen 'siirappia'. Minulle tämä siirappi on se nimenomainen syy kuunnella hänen musiikkiaan, ja tälle aiemmalle kirjoittajalle vielä vastineena, että mitä musiikin sulle pitää antaa? Tietyssä mielentilassa mä nautin hyvin suuresti leinosen vaaleanpunaisesta unenomaisesta siirapista
 
Pieni korjaus. Raastinlauluja ei ole Pokon julkaisu, vaan sen on julkaissut Fonal Records. Minulla oli Raastinlauluja joskus kirjastosta lainassa ja kuuntelin se karran läpi. Se oli sen verran hirvittävää riipimistä, että ei kiinnosta kuunnella toista kertaa.
 
Minullekin tärkein syy kuunnella Leinosta on hänen hienoja tunnelmia maalailevat rakkauslaulunsa. Siinä mielessä uusi levy on hieman pettymys, että siellä ei herkkää settiä juurikan löydy.

Pieni korjaus. Raastinlauluja ei ole Pokon julkaisu, vaan sen on julkaissut Fonal Records. Minulla oli Raastinlauluja joskus kirjastosta lainassa ja kuuntelin se karran läpi. Se oli sen verran hirvittävää riipimistä, että ei kiinnosta kuunnella toista kertaa.
 
Minullekin tärkein syy kuunnella Leinosta on hänen hienoja tunnelmia maalailevat rakkauslaulunsa. Siinä mielessä uusi levy on hieman pettymys, että siellä ei herkkää settiä juurikan löydy.
 
tämä kuullostaa todella valitettavalta. Jäämme vartomaan, josko Unilehto tai soolotuotantonsa tuottaisi seuraavan todellisen helmen. Suudelmittarella oli monia, ainakin minulle, kauniita hetkiä (paikkoja!)

Minulla oli Raastinlauluja joskus kirjastosta lainassa ja kuuntelin se karran läpi. Se oli sen verran hirvittävää riipimistä, että ei kiinnosta kuunnella toista kertaa.
 
Minusta tuo on aivan ässä levy. "Tuotanto" nyt on mitä on mutta biiseissä on semmoista vimmaa, että HUH!

Minusta tuo on aivan ässä levy. "Tuotanto" nyt on mitä on mutta biiseissä on semmoista vimmaa, että HUH!
 
Onhan se ihan hulvaton tuotos.
 
Satuin kerran kuulemaan kun Leinonen esitti Savonlinnassa Pikku Kakkosen puistossa livenä näitä Raastinlauluja-albumin biisejä, ja oli hauska katsella ihmisten ilmeitä. Ne vaihtelivat hämmästyksen, häpeän ja järkytyksen välillä. Ajattelin itse tuolloin, että on tuolla kaverilla kyllä rohkeutta; ei varmasti kovin moni uskaltaisi/kehtaisi niin henkilökohtaisista asioista laulaa toisille ihmisille.

Minua kummastuttaa, että mikä on saanut Leinosen vaihtamaan tyyliään Raastinlaulujen tyylistä Valumon tyyliin? Raastinlaulujen ja Valumon ekan levyn välillä on kuitenkin valovuosia. Siitä eteenpäin kehitys onkin ollut melko luonnollista. Koko ajan poispäin iskelmästä ja lisää rokkia. Nyt voisi pistää peruutusvaihteen päälle ainakin vähäksi aikaa. :)

Minua kummastuttaa, että mikä on saanut Leinosen vaihtamaan tyyliään Raastinlaulujen tyylistä Valumon tyyliin? Raastinlaulujen ja Valumon ekan levyn välillä on kuitenkin valovuosia. Siitä eteenpäin kehitys onkin ollut melko luonnollista. Koko ajan poispäin iskelmästä ja lisää rokkia. Nyt voisi pistää peruutusvaihteen päälle ainakin vähäksi aikaa. :)
 
Kyllähän Raastinlaulujen ja Valumon välillä ehti tapahtua kaikenlaista. En tiedä miten vakavissaan Ville edes harkitsi Raastinlaulujen tapaista tyyliä itselleen jatkoa ajatellen, mutta joku muutos on varmaan miehessä itsessäänkin tapahtunut ahdistuneesta nuoresta inhorealistista runoilevaan kaunosieluun. Valumon kokoonpano esitti ennen levytysuran alkamista vielä aika tanakkaakin rockia keikoilla, mutta sittemmin tyyli pehmeni. Liekö sitten levy-yhtiöllä/tuottajalla ollut minkä verran sanansijaa asiassa, mutta se on ainakin selvää, että "raastinlaulajana" Leinonen olisi edelleen pienen piirin underground-hörhö.