Rock, pop, alternative ›

Laitetaan nyt tämmöinenkin, kun kitaristeista ollut vähän samanlainen lanka, ei tarvitse olla tekniikkahirmu, mutta rumpalit joilla mielestänne persoonallinen soittotatsi ja hyvä groove. Itsellä tulee mieleen ainakin nämä herrat:
 
- Charlie Watts, tyylikästä ja groovaavaa soittoa
- Phil Rudd, homma toimii kuin junan vessa, vahvalla dynamiikalla,ei ylisoita.
- Phil " Animal' Taylor, ne haikkasäksätykset ja tomifillit.
- Bill Ward, jazzmainen omaperäinen ote, hyvä groove ja swingi soitossaan.
- John Bonham, ei tarvinne hirveästi perustella, mahtava soittaja, tunnistettava soundi.
- Ian Paice, hyvä groove, ne yhdenkäden rollit, rock rumpaleiden aatelia.
- Ronnie Österberg, todella hienoa soittoa Wigvamissa.
- Keith Moon,luonnonvoima,uniikki villimies rumpali.

Tommy Lee on ilman muuta tällä listalla. Sen tunnistaa heti.

Jim Keltner, vaikka nyt onkin sessiorumpali, maaginen soittaja.

Olavi Louhivuori
Tomi Leppänen
Teppo Mäkynen
Bryan Mantia
Eloy Casagrande
Baard Kolstad

Näillä videoilla on muutama aika kova:
 
Gene Krupa, Buddy Rich, Lionel Hampton, Mel Torme, Duffy Jackson
 
https://youtu.be/iQAezj4Hmb4
 
https://youtu.be/OOSMA5LeatI
 
Edit. sieltäpä se Teddy oli videon nimestä copyyntynyt mukaan.
 
No Mel Torme anyways on myös drumsariksi nimetty monitoimiviihdyttäjä.
 
https://youtu.be/7bYvZEpHEMA
 
Melvin (Mel) Tormé was a consummate all-round entertainer singer, songwriter, composer, arranger, pianist, drummer and writer. His initial musical interests were drums and piano. His major professional break came when Chico Marx hired him to play drums in his band. Lionel Hamptonin CV:ssä on: vibraphonist, pianist, percussionist, and bandleader.

Paul Cook
Rat Scabies
Ringo Starr

Teddy Wilson on pianisti ja Mel Tormé ensisijaisesti laulaja.
 
Vastaan: The Shaggsin rumpali.

Ja vielä pari tuli mieleen:
- Doug "Cosmo" Clifford, alkuperäinen ja ainoa oikea CCR:n rumpali, mojova groove miehellä
- Remu Aaltonen, nuorena paiski menemään persoonallisella otteella ja lauloi siinä vielä samalla.

Joo, onhan Remulla aika uniikki "groove" soitossaan :)

Henri Henri Olavi: Joo, onhan Remulla aika uniikki "groove" soitossaan :)
 
Monet proge-rumpalit soittelee simppelimpää kamaa, kun ikää tulee. Remu on tähän mukava poikkeus, kuin iän myötä on tullut huomattavasti lisää progea. Remun soitossa ei edes klikkiraita pysy taimissa.

Brian Downey

Steve Moore
 
https://youtu.be/6DVbt5W-DNc
 
Mel Taylor ja miksei Max Weinberg
 
https://youtu.be/Ea843FEdAIU
 
https://youtu.be/pz0sFZVjOZI

Keith Carlock tuli ensimmäisenä mieleen. Näytteitä löytyy YouTubesta.

Eipä nyt tuu aidosti persoonallisista rumpaleista muuta mieleen, kun Travis Barker, joka pelastaa monesti vähän yksinkertasemmankin poppunk-riffin ja Joey Jordison (r.i.p), jonka raivopäinen mättäminen varsinkin ekalla Slipknot albumilla on samalla mukavan ilmavaa.
Papukaijamerkit saakoon vaikka John Bonham ja John Otto (Limp Bizkit).
EDIT: Jeff Porcarolle vielä r.i.p.piä ja papukaijaa!

Jeffistä tuli mieleen Beck ja tietenkin siitä seurauksena Terry Bozzio
ja Bozziosta Zappa ja sieltä ainakin Aynsley Dunbar ja Vinnie Colaiuta, Jim Gordon, Billy Mundi ja Chester Thompson.

Uniikista soundista ja groovesta puhuttaessa itselleni tulee mieleen ensimmäisenä Simon Phillips. Hän on myös virtuoosi.
 
Toinen samanlainen on Phil Collins. Harmittaa vähän, että Collins ei enää pysty soittamaan eikä oikein laulamaankaan. Onhan hänellä toisaalta jo ikääkin.
 
Alex Van Halen on myös aika tunnistettava. Hänetkin kyllä laskisin virtuoosiksi.
 
Teknisesti ei ihan niin taitava rumpali, jolla on kuitenkin mielenkiintoisia ideoita ja sovituksia: Lars Ulrich.
 
Ei virtuoosi, mutta hyvä groove omassa kontekstissaan: Nick Mason.

Vinnie Paul
Raymond Herrera
Neil Peart
Neal Smith
Jean-Paul Gaster
Matt Cameron
Nick Menza

No seuraavat nyt ainakin:
 
Neil Peart (Rush)
Stewart Copeland (The Police)
Gavin Harrison (Porcupine Tree)
 
Jäätävän kovia rumpaleita koko sakki ja mielestäni tuo uniikkiuden kriteeri täyttyy myös, ainakin siinä mielessä, että Peart on rock-rumpaloinnin moderneja kummisetiä ja täten luojia, Copeland laittaa kehiin sellaista polirytmiikkaa jota rockissa harvoin kuulee nykyäänkään ja Harrison...no kuunnelkaa sitä Porcupine Treetä, vaikka In Absentia -levyä.
 
Kuuluisko tää ketju ennemmin rumpalointipalstalle?

Hiljattain Piratesin Out Of Their Skulls -albumia kuunnelleena täytyy mainita Frank Farley.

Perustelkaa valintojanne. Vastaan edelleen The Shaggsin muija koska _kukaan_ ei soita kuin hän.
 
Ja vähemmän kierrepalloja:
Alex Van Halen on perusteltavissa lennokkuudellaan ja ajoittaisella "louskutuksellaan" ja elämänmyönteisellä otteellaan. Porcaro tanakkuudellaan mutta kuitenkin hengittävyydellään.
 
Kumpaakaan näistä en kuitenkaan laskisi "virtuoosiksi" ainakaan sanan ahtaan määritelmän puitteissa, mitä se sitten onkaan.