Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Ehkä paras keikka, jonka olen nähnyt. Melkein eturivissä kentällä koko ajan ja fiilis loistava. 31 biisiä sitten vetivät, taitaa olla kiertueen ennätysmäärä... The River, Thunder Road tai Backstreets kun olisi vielä tullut niin... no, täydellistä se oli näinkin. :)

Ehkä paras keikka, jonka olen nähnyt. Melkein eturivissä kentällä koko ajan ja fiilis loistava. 31 biisiä sitten vetivät, taitaa olla kiertueen ennätysmäärä...
 
Jep, niin oli. Oli myös biisien määrällä mitattuna pisin ESB:n kans vedetty keikka sitten vuoden -88.
 
Noissa toiveiden toteutuksessa on myös se puoli, että moni settilistaan merkitty biisi (pari täälläkin kaipailtua) jäi nytkin pois. Mutta parempi näin...
 
Eturivissä olin ja edelleen ekstaasissa.

Edit: Vanhalta sivulta poies ja uudelle:)
 
Koitetaanhan ny jotain...

Stadikalle puoleltapäivin saavuttua ihmetytti ensin, että mitäs numeroita täällä nyt oikein isketään ihmisten kätösiin, kunnes selvisi, että HC-messageboardaajat ovat läpi Euroopan harrastaneet tälläistä jonottajien järjestelyä numeroilla. Erittäin, erittäin hyvä idea - ja perkeleen hienoa, että sellaiseen tekoon on ihmisiä, jotka jaksavat. Sen verta monta häröpallo-clusterfuckia on tullut kuljettua läpi stadion- ja areena-keikoilla, että tämä oli todella virkistävä järjestely. Pääsköt ne jotka ovat tunteja/päiviä jonottaneet, todellakin ensin. Suurin ihme miusta oli, että yleensä niin totaalisen pihalla ja byrokratiaansa hukkuneet järkkäritkin olivat hommassa perillä ja mukana. Pisteet kotiin neonliiveillekin. Päästivät sisään myös satojen muiden kylttien tavoin oman "ROSIE, COME OUT 2NITE, FOR FINLAND"-lappuni.

Itse keikka sitten, no joopajoo...on tuo E-katu vaan tiukin bändi ikinä, tajuton kemia ja groove päällä aina kun tarvitsi tiettyä tunnelmaa laidasta laitaan. Pomo otti yleisön pikkurillin heilautuksella ja oli maailman suurin - saaden sen näyttämään niin perhanan vaivattomalta.

Settilista oli ihan murhaa, onneksi hetken myös kirjaimellisesti:) Paljon huudetut Thunder Road tai River eivät omia super-suosikkeja ole koskaan olleet, joten problem averted:) Jos ainoa "oisha se ollu kiva" jäi mieleen, niin Racing In The Street.

Mutta ihan ketun sama kun avaajan jälkeen tulee putkeen Out In The Street, Radio Nowhere ja No Surrender, joka vielä rokkiversiona JEAH! Luojan kiitos, että mikään Ramones ei lopulta päätynyt räpeltämään Hungry Heartia vaan Bruce teki sen itse kunnon yleisönlaulattajaksi. On se vaan niin komeaa kun yleisö iskee yksin sanasta sanaan sen ekan säkeistön. Yleisön ekoista pyynnöistä kyllä parhaiten iski Sandy, hiturien aatelia ehdottomasti.

Weinberg ownasi Candy's Roomissa armottomasti, hieno paukuttaja. Hyvin riisuttu kioski miehellä, ei mitenkään näyttävä soittaja eleissä tai filleissä, mutta hitto kun se pistää paukuttaen niin Jerikokin olisi ollut aikanaan kovilla suojaustensa kanssa. Youngstown oli kyllä Löfgrenin show, voi laupias mikä kepittäjä. Alemmuudentunto ois murskannut ilman armoa jossei fiilis ois muuten ollut niin hyvä ja awestruck.

Olinko ihan pikkasen täpinöissäni kun Pomo rouhaisi Murder Incorporatedin riffin käyntiin ja pumppu jyskytti sen läpi aivan armottomasti? No kyllä! Greatest Hits-lätty kandee ostaa pelkästään sen takia, mahti-kappale. Kyllä Bruce sai uskomaan Luvattuun Maahankin, kun biisin aikana mies tuli rampille eteen kuurmottamaan huuliharppunsa. En enää koskaan pese oikean käteni kämmenpuolta.

Mary's Place oli samoin kuin 5 vuotta sitten kunnon party-number, hienoa, että paikalta löyty pirusti uuttakin matskua diggaavaa väkeä. Point Blank ryömi todellakin puskista naamalle, mutta olipahan hyytävän hieno veto. Stevenin kaikuliidit etenkin veti raakaa tahtia pitkin selkäpiitä ja kerranki se oli hyvä merkki. Ihan kuin tilauksesta loppupuolella heittivät myös Magicin parhaat numerot, Last To Dien ja Long Walk Homen. Tarttuvia ralleja, perhana.

Oi voi, sittenhän 5 vuoden takainen ainoa isompi pettymys otettiin one, two, three, four takasin. Dän-däääää-dä-dä-dä-dän-däääää---Dän-däääää-dä-dä-dä-dän-däääää...Born down in a dead man's town. KYLLÄ! Onhan se rämeblues-raastokin ihan jees, mutta tämä poika se diggaa stadionpaisuttelusta. Onhan Born in the Usa '84-versiona nyt vaan anthemien anthem, oikeestaan vaan parempi siksi miten väärinymmärretty se on. Kuten tääl jo todettua, niin bändistä näki miten raivolla sitä biisiä vedettiin ja nyrkki heilui. Badlands vielä perään ja keppihevoset kaivettiin taskusta. Ois ny täs ollu kliimaksi koko hommalle, mutta eiei, ei!

Uskaltasin väittää, että täällä tuli myös jäätävin encore ikinä. Girls in their Summer Clothes vähä letkeili ja tuuditti aaltoilemaan käsiä, mutta perään runtataan 10th Avenue Freeze-Out (JESHHHHH!) ja Born To Run, niin kuka perkele ei vois olla myyty? Mutta. Mutta...

Yleensä en lesota (yeah, right) mutta nyt on pakko. Sen Rosie-kylttini kans olin heilunu tasasesti koko keikan ajan ja encoressa luotin että se tulee. Hypin silti kovaa se korkealla ilmassa. Sitten Lil' Steven osottaakin biisien välissä kylttiäni kohti ja Bruce vierellä kääntyy myös osottamaan samaan suuntaan. Pompin ihan kahjona että jeah, play it, mutta eikös ensin Bruce ite lähde ravittamaan sitä vieressäni olevaa ramppia kohti ja tulee siihen eteen hulluna kurkottelevien käsien yli nappaamaan käteensä hälle ojentamani pahvin. Sen Mies sitten rahtas lavan keskelle, jossa Van Zandtin kanssa esittelivät hetken stadionille kätteni nöyrää räpellystä ennen kuin paiskasivat Rosalitan käyntiin. Siis. Siis no. Päätelkää ny siitä. Nää on tosissaan niitä harvoja juttuja joita ei ikinä, ikinä unohda:)

Omistihan se biisikin niin maan julmetusti. Etenkin mahtava tatsi oli Mighty Maxin lattarikolistelut kertsissä. Biisin breakdownkin on about maailman paras bändin ja fonin vaihdellessa tahteja. Wow. Just wow. Dancing in the Dark ja American Land olivat huikea kuorrutus tälle kaikelle. Lennähtihän sieltä pari kirsikkaakin vielä päälle, kun jamipellit rysähtivät auki Joulupukin ja Beatlesin tahtiin.

Emmie oikeen vieläkään vaan osaa koota yhtä lausetta koko hommasta. Tai ehkä ilman predikaattia osaisinkin.

Best. Gig. Ever.

Eipä tästä oikein osaa mitään sanoa, todetaan nyt se Best. Gig. Ever. täältäkin (ainakin melkein)
 
Encoret olivat kyllä upeata tykitystä. Ei haittaa vaikka suunniteltu Thunder Road jäi soittamatta. Hitto vieköön, Rosie tuli ulos (kiitti Skebaholikolle!) ja 10th Avenue toimi kuin junan vessa. Nyt vasta tajusin senkin biisin hienouden, vähän sama juttu Point Blankin kanssa. American Landin jälkeen katselin kelloa että jäätiinkö nyt sittenkin alle kolmen tunnin, mutta Santa räjäytti pankin, on sillä huumorintajua ja vielä Twist&Shout kaupan päälle.
 
Muita kohokohtia olivat mm Sandy, koko Candy's Room=>Promised Land väli, raivokas Born In The Usa ja heti perään Badlands. Yleensäkin koko biisilista toimi. Plussaa myös monista toivebiiseistä, harvoin tuon tason artisti vetää biisilistan noin radikaalisti uusiksi toiveiden perusteella. Miinukset siitä että ei kuitenkaan ottanut mun Incident kylttiä vaikka sitä pitkään tuijottikin... Hieno ilta, toivottavasti pääsee näkemään ESB:n vielä joskus.

Aamulla vissiin jonkun verran ennen yhdeksää saavuin paikalle, numerolla 91 jonotin. Plussat muuten ruotsalaisille, todella toimiva systeemi oli. Nopeasti meni aika, todella rento meininki. Naama ja käsivarret paloi hieman koko päivän auringossa istuskelusta, mutta se oli sen arvoista. Eturiviin päästiin, upea meininki.
 
Ja ei jumalauta mikä keikka. Lainaan itseäni parin viikon takaa:
 
Kolme suurinta toivebiisiä keikalle: Jungleland, Sherry Darling ja Sandy.
 
Kaksi kolmesta, ei huonosti. Ja keikan aikana ei kertaakaan jäänyt oikeastaan kaipaamaankaan Junglelandia, sen verran hurmoksessa tuli oltua koko kolmituntinen. Myöskin Thunder Roadia ja The Riveriä jonkun verran odottelin ennen keikkaa, mutta eipä harmittanut niidenkään puute. Loistava setti, Santa Clausia ja Twist & Shoutia myöten. Rosalita, 10th Ave... Voisi sanoa, että täydellinen setti. Loistava yhdistelmä vanhoja klassikoita ja uusia huippuja. Point Blank tuli niin puun takaa, aivan upea veto. Hieno bändi, upeita soittajia ja aivan mahtava nokkamies. Ei jumalauta mikä karisma. Ja mikä kunto on jo tuonkin ikäisellä jätkällä. Powerslidetkin lähti ko ei mitään.
 
Best. Gig. Ever.
 
Tuo sirkus pitää kyllä nähdä vielä uudestaan. Vieläkin ihan täpinöissään. Ei tässä enää kehtaa levyltä biisejä kuunnella, kun noin hienoja livevetoja sai kuulla.

Aamulla vissiin jonkun verran ennen yhdeksää saavuin paikalle, numerolla 91 jonotin. Plussat muuten ruotsalaisille, todella toimiva systeemi oli. Nopeasti meni aika, todella rento meininki. Naama ja käsivarret paloi hieman koko päivän auringossa istuskelusta, mutta se oli sen arvoista. Eturiviin päästiin, upea meininki.
 
Ja ei jumalauta mikä keikka. Lainaan itseäni parin viikon takaa:
 

 
Kaksi kolmesta, ei huonosti. Ja keikan aikana ei kertaakaan jäänyt oikeastaan kaipaamaankaan Junglelandia, sen verran hurmoksessa tuli oltua koko kolmituntinen. Myöskin Thunder Roadia ja The Riveriä jonkun verran odottelin ennen keikkaa, mutta eipä harmittanut niidenkään puute. Loistava setti, Santa Clausia ja Twist & Shoutia myöten. Rosalita, 10th Ave... Voisi sanoa, että täydellinen setti. Loistava yhdistelmä vanhoja klassikoita ja uusia huippuja. Point Blank tuli niin puun takaa, aivan upea veto. Hieno bändi, upeita soittajia ja aivan mahtava nokkamies. Ei jumalauta mikä karisma. Ja mikä kunto on jo tuonkin ikäisellä jätkällä. Powerslidetkin lähti ko ei mitään.
 

 
Tuo sirkus pitää kyllä nähdä vielä uudestaan. Vieläkin ihan täpinöissään. Ei tässä enää kehtaa levyltä biisejä kuunnella, kun noin hienoja livevetoja sai kuulla.
 
Oli se kyllä kova... Niin, itsehän olin numero 90. :)

Handwritten Setlist Posted:
 
Slot #2: No Surrender listed -- Out in the Street played
 
Slot #4: Lonesome listed -- No Surrender played
 
Slot #5: Adam listed -- Hungry Heart played
 
Slot #7: The River listed -- Summertime Blues played
 
Slot #8: Candy's Room listed -- Sherry Darling played, everything bumped down 1
 
the new Slot #9: Prove It listed -- Sandy played, bumped 1 more
 
the new new Slot #10: Youngstown listed -- I'll Work for Love, bumped 1 more
 
the new new new Slot #12: The Promised Land listed -- Youngstown played, everything moved up 1
 
the new new Slot #15 Livin in the Future listed -- She's played, everything moved up 1 again
 
the new Slot #18: Into the Fire listed -- Point Blank played
 
the new Slot #22: Badlands listed -- Born in the USA played, everything bumped 1
 
the new new Slot #24: Hungry Heart listed -- Girls played
 
the new new Slot #25: Thunder Road listed -- 10th played
 
the new new Slot #27: Bobby Jean listed -- Rosalita played
 
the new new Slot #28: American Land listed -- Dancing in the Dark played
 
the new new Slot #29: Nothing listed -- American Land played
 
the new new Slot #30: Nothing listed -- Santa Claus played
 
the new new Slot #31: Nothing listed -- Twist and Shout played
 
Notes: 1) The first 31 song show. It is the longest show, by numbers, in the ESB Reunion Era.
 
IN: Out in the Street, Summertime Blues, Sherry, Sandy, Work for Love, Point Blank, BITUSA, Girls, 10th, Rosalia, Dancing, Santa, Twist and Shout
OUT: Lonesome, Adam, The River, Prove It, Because, Into the Fire, Thunder Road, Bobby Jean

HA! True-nörtti löytää virallisilta sivuilta VIRHEEN!
 
Luulin olevani vaan suhinapäissäni kaiken tämän jälkeen (yhdyn kuoroon: Best. Gig. Ever), kun No Surrenderia ei löytynyt settilistadokumenteista. Ja minä väitin sen kuulleeni. HA!
 
Tämä on silkkaa itsepaistatusta sellaisella rannalla, johon kellään muulla ei ole pääsyä, aka turha viesti.
 
En minä tajua vieläkään, että olin tuolla paikan päällä.
 
Onko kellään muulla Bruce-krapulaa? Siis sellasta, ettei tällä viikolla mikään oikeen tunnu miltään, on kaikkensa antanut ja saanut fiilis (pois pervoilut tästä!) ja vähän itkettää koko ajan.
 
Mulla on.

Onko kellään muulla Bruce-krapulaa? Siis sellasta, ettei tällä viikolla mikään oikeen tunnu miltään, on kaikkensa antanut ja saanut fiilis (pois pervoilut tästä!) ja vähän itkettää koko ajan.
 
Erittäin vahvasti. Onneksi on Barcelona edessä. Se saattaa tosin vain pahentaa tätä krapulaa...

Best. Gig. Ever. Juuri tätä mieltä olen minäkin.
 
Bruce Springsteen ja E-Street Band tarjoilivat sellaisen kolmituntisen rock'n'roll-jumalanpalveluksen, ettei paremmasta väliä, etenkin kun sitä sai vielä todistaa noin kymmenen metrin päästä lavasta. Aivan kosketusetäisyydelle en sentään päässyt.
 
Settilista oli aivan timanttinen. "Sherry Darlingin" aikana meinasi päästä itku, ja sitten vielä ne harvinaisemmat coverit: "Summertime Blues", "Twist and Shout" ja "Santa Claus", joka ei ilmeisesti ollut suunniteltu veto, vaikka sitä vähän mietin kun pomo puhui aikaisemmissa välispiikeissään jotakin joulupukista. Ja noista kylteistä sen verran, että nostan hattua sille kaverille, joka olisi halunnut kuulla Manfred Mann -cover "Pretty Flamingon". Se oli hyvä veto.
 
Settilista ei olisi oikeastaan voinut olla parempi. Jos olisin saanut päättää, niin sinänsä komeasti stadionrokanneen "Born in the USA:n" olisi voinut pudottaa pois ja ottaa tilalle pyhän "Thunder Roadin". Suosikiibiisieni joukkoon lukeutuva "Bobby Jean" olisi mennyt myös, mutta eipä voi valittaa nytkään.
 
Brucelle täytyy nostaa myös hattua siitä, miten upeasti hän osasi ottaa Stadionin haltuun. Olkoonkin sitten kuinka laskelmoitua tai suunniteltua, niin harva maailmantähti käyttäytyy yhtä maanläheisesti ja ottaa samalla tavalla kosketusta yleisöönsä. Saarnaosuuden aikana teki mieli langeta polvillleen ja huutaa uskovansa yhteen ja ainoaan Jumalaan, jonka nimi on Bruce Springsteen, ja välillä olin jo melkein varma, että kaveri lähtee surffaamaan miksauspöydän suuntaan yleisön käsien päällä.
 
Soittamisen riemu välittyi koko yhtyeestä. Bändin jäsenet eivät käyneet Helsingissä "vain töissä", vaan tuntuivat antavan kaikkensa. Etenkin Nils Lofgren oli välillä aivan liekeissä, etenkin soolo "Youngstownin" aikana oli helkkarin komea.
 
Onko muuten kukaan tietoinen, minne Patti Scialfa oli jäänyt? Edellisellä Suomen-turneellahan hän oli vielä E-Street Bandin mukana.
 
Kyllä vain, paras keikka koskaan!

Käsittääkseni Patti ei ole ollut laisinkaan mukana kiertueen Euroopan osuudella. Oikeastaan en kyllä häntä lavalle kaivannutkaan. Jotenkin hän ei mielestäni "kuulu" maailman parhaaseen rock-bändiin...

Onko muuten kukaan tietoinen, minne Patti Scialfa oli jäänyt? Edellisellä Suomen-turneellahan hän oli vielä E-Street Bandin mukana.
 
Se mennee Springsteen-Scialfan perheyrityksessä virallisesti sillain, et Patti on välillä mukana, välillä hoitaa muksuja. Jossain oli Bruce lavalla mäjäyttänyt joskus yleisölle, että "our children needed her more right at this moment". Ja eihän nuo oo ollu yhdessä kun vuodesta 1990 (vai -89, vai?), eli siellä on jälkikasvulla pahin Mary Jane of Arkansas High School -angsti päällä (vaikken muistakaan lasten syntymävuosia enkä vaan kertakaikkiaan jaksa googlata). On meinaan treffikumppania treffikumppanin perään, ja hiuksetkin alkaa hulmuta, kunhan vaan muistaa rullata ikkunan auki.
 
Paukkuu väliovi, näet.
 
Minä vähän Pattia odotin kyllä, se möykky niskassa, että näkyykö avio jotenkin lavalla, vai meneekö rutiinin kylmällä varmuudella. Eikä mennyt kyllä yhtään mikään stadikalla rutiinin kylmällä varmuudella.
 
Tulipa levotonta, levotonta.

Ja noista kylteistä sen verran, että nostan hattua sille kaverille, joka olisi halunnut kuulla Manfred Mann -cover "Pretty Flamingon". Se oli hyvä veto.
 
Se oli ruotsin poikien lakana. Olivat siinä mun vieressä ja juteltiin ennen keikan alkua.
 
Settilista ei olisi oikeastaan voinut olla parempi. Jos olisin saanut päättää, niin sinänsä komeasti stadionrokanneen "Born in the USA:n" olisi voinut pudottaa pois ja ottaa tilalle pyhän "Thunder Roadin". Suosikiibiisieni joukkoon lukeutuva "Bobby Jean" olisi mennyt myös, mutta eipä voi valittaa nytkään.
 
Molemmathan olivat alkuperäisessä settilistassa, mutta jäivät toiveiden / Brucen päähänpistojen jyräämäksi. Satuin katsomaan videotaulua juuri ennen Rosalitan alkua ja siitä näkyi selvästi, kun Bruce sanoin bändille useampaan kertaan "Bobby Jean", mutta muutti viime hetkellä mieltään, kun näki hienon Rosalita kyltin. :)
 
Onko muuten kukaan tietoinen, minne Patti Scialfa oli jäänyt? Edellisellä Suomen-turneellahan hän oli vielä E-Street Bandin mukana.
 
Patti on kuulemma Espanjan keikoilla mukana. Ja siitähän tietysti huhumylly käynnistyi, että keikkoja kuvattaisiin mahdollista julkaisua varten... Mutta siis ihan huhuja nämä vain.
 
Kyllä vain, paras keikka koskaan!
 
Jep!

Best. Gig. Ever.
Mitä muuta sitä nyt oikein voisi sanoa..
Lähestulkoon täydellinen settilista, Thunder Roadin olisin vain halunnut kuulla.
Ja nuo Magicin biisit jäivät vähän varjoon kun en ole levyä kauheasti kuunnellut.
Mutta voi että, heti keikan alkuun 5 LOISTAVAN MAHTAVAN hienoa biisiä putkeen ja toteutetaan yleisön toiveita ahhh Sherry Darling ja Point Blank tuli täysin puun takaa.
Encore oli aivan täydellinen ja mahtavaa että Suomi on niitä harvempia maita, joissa keikka ei loppunut American Landiin. Tuli melko ainutlaatuinen olo kun Santa Claus lähti käyntiin, kun sitä ei varmaan ole koskaan soitettu muulloin kun joulun aikoihin.
Voi että. Meno oli kentällä eturiveissä suorastaan infernaalisen mahtavaa, sekä yleisö että Bruce itse ylittivät täysin odotukset. Kun kiertue alkoi viime syksynä, olin vähän pettynyt,kun settilistat olivat aika tylsiä ja keikatkin "vain" n.2,5 tuntisia, mutta JUMALAUTA mikä show.
Bändi soitti loistavasti ja vaikutti olevan hyvällä tuulella. Ilma oli kaunis. Settilista oli lähes täydellinen. Show OLI täydellinen.
Tämän jälkeen mikään ei tunnu enää miltään.
Selibaatti odottaa.

Alku aivan helvetin hieno. Tiukkoja biisejä tiiviiseen tahtiin ilman ylimääräisiä pelleilyjä. Keskivaiheilla mulle meinas tulla uni silmään noiden uusien biisien aikana: on ne vaan aivan helvetin tylsiä jollotuksia Mary's Placet sun muut kesämekot. Välillä tuli myös mieleen, että ensi kerralla otan messiin "No Solos"-kyltin - tosin Youngstownin soolo kelpas jopa meikäläisellekin. Loppu sit olikin ihan dimangia, et 9+ täältä.
 
Ja kyllähän se vituttaa, jos The River vaihdettiin Summertime Bluesiin. Siis mitä vittua? Ihan järjettömiä kylttejä joillain. Detroit Medley? Siis, (se kuuluisa) haloo.

Ja kyllähän se vituttaa, jos The River vaihdettiin Summertime Bluesiin. Siis mitä vittua? Ihan järjettömiä kylttejä joillain. Detroit Medley? Siis, (se kuuluisa) haloo.
 
Ei todellakaan ole mitään järjettömiä kylttejä.
 
Se olis välitön orgasmi jos Detroid Medley olisi soitettu esim. Twist & Shoutin tilalla. Ei siinä etteikö Summertime Blues ja Twist And Shout olisi silkkaa kultaa Darkness faneille. ;)
 
1978 klassikoiden listaan (yllämainittujen lisäksi) voidaan ainakin laittaa:
 
Quarter To Three
Mona - She's The One
Good Rockin' Tonight
Raise Your Hand
Pretty Flamingo
 
Jep jep...osaa biiseistä soitettiin ennen kyseistä kiertuettakin.

Onko muuten kukaan tietoinen, minne Patti Scialfa oli jäänyt? Edellisellä Suomen-turneellahan hän oli vielä E-Street Bandin mukana.
 
Öööhh...eikös hän ollut lavalla soittamassa kitaraa, viulua jne. koko ajan? Siellä stage leftillä.

Öööhh...eikös hän ollut lavalla soittamassa kitaraa, viulua jne. koko ajan? Siellä stage leftillä.
 
Ei, kyllä se oli Soozie Tyrell se.

Öööhh...eikös hän ollut lavalla soittamassa kitaraa, viulua jne. koko ajan? Siellä stage leftillä.
 
Ei ollut Patti.En muista kyseisen emännän nimeä tähän hätään.

Onko kellään muulla Bruce-krapulaa? Siis sellasta, ettei tällä viikolla mikään oikeen tunnu miltään, on kaikkensa antanut ja saanut fiilis (pois pervoilut tästä!) ja vähän itkettää koko ajan.
 
Mulla on.
 
On.
 
En vaan toivu keikasta. Enkä haluakaan. Arvatkaa kuinka vaikea on ylihuomenna vääntäytyä samoille mestoille ja kääntää kytkin Iron Maiden -asentoon? Bändi tekee varmasti parhaansa ja yleisö tulee olemaan täysillä messissä, mut ei se ole Bruce tai no, onhan se mut silti ;)