Media ja viihde ›

Stradlin: Tässä nyt on kyseessä elämänkokemusta kartuttanut jedimestari, joka ihan rauhassa harkitsi nukkuvan oppilaansa murhaa. En ihan rehellisesti osaa verrata tätä mihinkään impulsiivisiin virheisiin mitä Luke aiemmin teki.
 
E: ja siis Lukehan piti päänsä Kylon suhteen, eikä nähnyt mitään toivoa. Tämä on ihan selkeä ero alkuperäiseen.
 
Mun pitää nähdä leffa uusiksi, sillä en muista tuollaista yksityiskohtaa, mutta Luken heikkous on aina ollut kärsivällisyyden puute, joka on kostautunut useammin kuin kerran. Mitä taas mahdolliseen takaisinkäännytykseen tulee, Kylo ei ole Vader, ja sen leffa itsekin todistaa.

Stradlin: ...jatko-osalta odotettiin vastauksia mm. Reyn luontaiselle lahjakkuudelle ja Snoken alkuperälle. Kumpaakaan ei saatu. SW on tähän asti ollut suht johdonmukainen kokonaisuus, mutta nyt tuntuu vähän samalta kuin Lostia seuratessa aikoinaan.
 
Pointti on nimenomaan se, että elokuva ei seurannutkaan perinteisiä linjoja vaan loi kokonaan jotain ihan uutta. Se, että ei tapahdukaan mitä odotettiin ja oletettiin, on kaikkea muuta kuin negatiivista. Nää asiat pitää vaan saada oikeaan perspektiiviin. Mun mielestä on muutenkin kummallista, jos tyypit olisi tyytyväisiä siihen, että kaikki olisi mennyt tasan niin kuin ennakkoon spekuloitiin. Eihän siinä ole järkeä.
 
Reyn luontaiselle lahjakkuudelle annettiin selitys - Rey on luontainen lahjakkuus. Voima on vahva hänessä - ei tarvitse olla Skywalker ollakseen yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Lähtökohtaisesti hän ei ole kukaan, mutta todellisuudessa hän voi olla mitä vaan.
 
Snoken kohdalla huomion täytyy kiinnittää Kyloon ja hänen kasvutarinaansa. Tunteidensa kanssa kamppaileva ja jatkuvasti isoisänsä varjossa elävä. Hänestä koulitaan ja odotetaan uutta Vaderia, mutta todellisuus on toinen - hän ei koskaan tule sitä olemaan. Hän tuhoaa oman mentorinsa ja ainoan elävän, joka on häneen uskonut, tullakseen joksikin muuksi. Kylo ei ole Vader, hän on Kylo Ren, tunteineen ja inhimmilisine piirteineen, kaikkineen. Kylosta kuoriutuu pahuus, jollaista emme ole tässä saagassa vielä nähneet.

kazaa: Mun mielestä on muutenkin kummallista, jos tyypit olisi tyytyväisiä siihen, että kaikki olisi mennyt tasan niin kuin ennakkoon spekuloitiin. Eihän siinä ole järkeä.
 
En nyt ihan taas ymmärrä, mistä tämä vaihtoehtojen rajaaminen tulee, tai että kuka on halunnut ennalta-arvattavuutta.
 
Voima on vahva hänessä - ei tarvitse olla Skywalker ollakseen yhtä maailmankaikkeuden kanssa.
 
En myöskään tiedä miksi tätä jankataan jatkuvasti jonain uutena ja rohkeana suuntana. Ei tuossa universumissa ole ikinä väitetty että pitäisi olla Skywalker ollakseen vitum kova voima henkilö.

Stradlin: En nyt ihan taas ymmärrä, mistä tämä vaihtoehtojen rajaaminen tulee, tai että kuka on halunnut ennalta-arvattavuutta.
 
Suurin osa faneista, jotka ovat tähän tuoreeseen Star Warsiin tyytymättömiä, johtuu osin näistä syistä. Myös tuo lainaus sitä sivuaa...
 
jatko-osalta odotettiin vastauksia. SW on tähän asti ollut suht johdonmukainen kokonaisuus, mutta nyt tuntuu vähän samalta kuin Lostia seuratessa aikoinaan.
 
...sitten ollaan pettyneitä kun ei tarjottukaan sitä mitä odotettiin, sillä tavalla kuin asioiden oletettiin tapahtuvan.
 
En myöskään tiedä miksi tätä jankataan jatkuvasti jonain uutena ja rohkeana suuntana. Ei tuossa universumissa ole ikinä väitetty että pitäisi olla Skywalker ollakseen vitum kova voima henkilö.
 
Itse en tarkoittanut sitä, että se olisi mikään rohkea suunta, vaan että minusta elokuvassa vastattiin juurikin tuohon syyhyn mm. Reyn luontaiselle lahjakkuudelle. Sekään ei ollut sitä mitä enemmistö odotti, vaan paljastui hyvinkin maanläheiseksi, ja kuitenkin yhtä aikaa mystiseksi. Moni odotti Reyn olevan jotain messiassukua, tai voiman inkarnaatio ja ruumiillistuma, mikä ei sitten pitänytkään paikkansa. Tietenkin, trilogian päätös on vielä tulossa, saattaahan nämä asiat muuttua...
 
Omasta puolesta täytyy sanoa, että olisin ollut hyvin pettynyt, jos tuota Reyn voimasuhdetta olisi alettu liikaa alleviivaamaan tai selittelemään. Tai jos niin tullaan tekemään. Koko elokuvan ja tuoreen trilogian teema tuntu olevan, että kuka tahansa pystyy suuriin tekoihin, lähtökohdistaan huolimatta. Miettikää nyt esimerkiksi Finniä tahi Kyloa. Sitten se päättäväinen sankari ja johtohahmo - tai jedimestari - onkin hän, joka sortuu ja tekee virheitä.

kazaa:...sitten ollaan pettyneitä kun ei tarjottukaan sitä mitä odotettiin, sillä tavalla kuin asioiden oletettiin tapahtuvan.
 
Kyse ei ole edelleenkään siitä, että juonen pitäisi kulkea kuten "odotetaan" (kuka odotti ja mitä?), vaan siitä että tapahtumien ja hahmojen tulisi toimia samoilla säännöillä muun universumin kanssa ja olla mielellään jotenkin perusteltuja. Se että Rey on moninkertaisesti vahvempi Voiman käyttäjä ilman minkäänlaista koulutusta kuin esim. Skywalkerit yhteensä vaatisi minusta jonkunlaista taustoitusta, koska se ei ole millään lailla linjassa aiemman kanssa. Myös Snoken kaltaisen hahmon olemassaoloa alkuperäisen trilogian aikana olisi hyvä valaista. Se että tuollainen hahmo ilmestyy kesken kaiken tyhjästä on vain laiskaa kirjoittamista.
 
kazaa: Koko elokuvan ja tuoreen trilogian teema tuntu olevan, että kuka tahansa pystyy suuriin tekoihin, lähtökohdistaan huolimatta. Miettikää nyt esimerkiksi Finniä tahi Kyloa. Sitten se päättäväinen sankari ja johtohahmo - tai jedimestari - onkin hän, joka sortuu ja tekee virheitä.
 
Mutta Rey on tästä nimenomaan selkeä poikkeus. Eihän se ole kuka tahansa, vaan synnynnäisesti täysin ylivertainen messiashahmo. Anakin potenssiin 10.

Stradlin: Kyse ei ole edelleenkään siitä, että juonen pitäisi kulkea kuten "odotetaan" (kuka odotti ja mitä?), vaan siitä että tapahtumien ja hahmojen tulisi toimia samoilla säännöillä muun universumin kanssa ja olla mielellään jotenkin perusteltuja. Se että Rey on moninkertaisesti vahvempi Voiman käyttäjä ilman minkäänlaista koulutusta kuin esim. Skywalkerit yhteensä vaatisi minusta jonkunlaista taustoitusta, koska se ei ole millään lailla linjassa aiemman kanssa. Myös Snoken kaltaisen hahmon olemassaoloa alkuperäisen trilogian aikana olisi hyvä valaista. Se että tuollainen hahmo ilmestyy kesken kaiken tyhjästä on vain laiskaa kirjoittamista.
 
Mutta Rey on tästä nimenomaan selkeä poikkeus. Eihän se ole kuka tahansa, vaan synnynnäisesti täysin ylivertainen messiashahmo. Anakin potenssiin 10.
 
Ei Reyn taustoista tiedetä juuri mitään. Kylo Ren saattoi hyvin valehdella. Rey sai Force Awakenissa flashbackeja, joka voisi viitata johonkin taustaan. Mun mielestä keskeinen pointti tossa kuitenkin oli, ettei tarvitse taustaa ollakseen sankari, kuten tallipoika lopussa, kun nappasi luudan forcella.
 
Muutenkin uusin pätkä toi hyvän näkökulman lapselliseen hyvä vs. paha-kahtiajakoon.

htm: Sitä tarkoitin, että ei ne alkuperäiset mitään elokuvataiteen mestariteoksia ole
 
En toki ole Tapani Maskula tai edes Roger Ebert, mutta minusta varsinkin Imperiumin vastaisku on oikein hieno elokuva. Edelleen myös sarjan paras.
 
Tympee Huttunen: Mun mielestä keskeinen pointti tossa kuitenkin oli, ettei tarvitse taustaa ollakseen sankari, kuten tallipoika lopussa, kun nappasi luudan forcella.
 
Niin tai Anakin orjapoikana, Luke farmilla... Onhan tämä jo nähty, eikä siinä mitään, mutta hassua miten tätä pidetään nyt niin huikeana konseptina.

Stradlin: En toki ole Tapani Maskula tai edes Roger Ebert, mutta minusta varsinkin Imperiumin vastaisku on oikein hieno elokuva. Edelleen myös sarjan paras.

 
On on. Orkkistrilogian nimeän itsekin lempileffoikseni ja siihen Indiana jonesit perään. Mutta jos aletaan objektiivisesti tai tarkoitushakuisesti arvioimaan, niin saa sieltä kaivettua ihan samalla tavalla epäjohdonmukaisuuksia esille. Ei ole tarkoitus niitä haukkua, mutta kaivamalla saa kaivettua vaikk amitä.
 
Sitten uusi ajatus tuohon Reyn voimakkuuteen liittyen. Jos ajattelee kuinka laaja tuokin kaukainen galaksi on, on hyvinkin mahdollista, että sieltä köytyy vieläkin voimakkaampia voimankäyttäjiä kuin mitä leffoissa on nähty. Skywalkerithan saattaavat olla voimakkuutta arvioiden ihan peruspipertäjiä, jotka vain sattuivat tapahtumien keskiöön vahingossa ja siten olivat siitä verrokkiryhmästä voimallisinta jengiä. (Aikamoisesta sattumankaupastahan tuo koko saaga on lähtöisin). Eihän John McClanekaan ole maailman kovin superkyttä, huono-onninen vaan...
 
Entäs jos se luutapoika onkin vielä sata kertaa vahvempi kuin Darth Vader tai se Luken saaren neljäs porg vasemmalta, mutta kumpaakaan ei ole löydetty tai koulutettu, eivätkä he löydä voimiaan ja jäävät elämään elämäänsä perusmölliäisinä...?

htm: On on. Orkkistrilogian nimeän itsekin lempileffoikseni ja siihen Indiana jonesit perään. Mutta jos aletaan objektiivisesti tai tarkoitushakuisesti arvioimaan, niin saa sieltä kaivettua ihan samalla tavalla epäjohdonmukaisuuksia esille. Ei ole tarkoitus niitä haukkua, mutta kaivamalla saa kaivettua vaikk amitä.
 
Sitten uusi ajatus tuohon Reyn voimakkuuteen liittyen. Jos ajattelee kuinka laaja tuokin kaukainen galaksi on, on hyvinkin mahdollista, että sieltä köytyy vieläkin voimakkaampia voimankäyttäjiä kuin mitä leffoissa on nähty. Skywalkerithan saattaavat olla voimakkuutta arvioiden ihan peruspipertäjiä, jotka vain sattuivat tapahtumien keskiöön vahingossa ja siten olivat siitä verrokkiryhmästä voimallisinta jengiä. (Aikamoisesta sattumankaupastahan tuo koko saaga on lähtöisin). Eihän John McClanekaan ole maailman kovin superkyttä, huono-onninen vaan...
 
Entäs jos se luutapoika onkin vielä sata kertaa vahvempi kuin Darth Vader tai se Luken saaren neljäs porg vasemmalta, mutta kumpaakaan ei ole löydetty tai koulutettu, eivätkä he löydä voimiaan ja jäävät elämään elämäänsä perusmölliäisinä...?
 
Juurikin näin.

Swan: Sävyn kanssa leikittely ei mielestäni eroa juurikaan orkkistrilogiasta, erona on vain se että leffa alkaa alleviivatun humoristisella tavalla. Mieleeni ei kuitenkaan tule ainuttakaan vitsiä, joka olisi jotenkin irrallaan leffan maailmasta.
 
Väittäisin kylläkin, että alkuperäisessä trilogiassa huumorin luonne ja tasapaino muuhun materiaaliin on paljon harkitumpi ja toimivampi. Jos halutaan verrata kahta samankaltaista kohtausta Imperiumin vastaiskussa ja Viimeisessä jedissä, niin tähän tarkoitukseen oivallin esimerkki on Yoda kouluttamassa Lukea vs. Luke kouluttamassa Reytä. Imperiumissa Yodaan kohdistuva huumori palvelee juonen kannalta tarkoitusta: halutaan pelata ennakkoluuloilla ja korostaa sitä, että ulkomuoto on usein petollinen. Katsojilla on ennakkokäsitys siitä, millainen jedimestari on ja miten hän käyttäytyy. Yodan hahmossa ja huumorissa korostetaan sitä, että Voima on jotain salaperäistä ja mystistä, jonka voi hallita ulkomuodoltaankin näennäisesti vähäpätöinen yksilö.
 
Viimeisessä jedissä monet kohtaukset taas loppuvat johonkin huumorivitsiin. Tämä vesittää ja vie painoarvoa kaikelta vakavien teemojen rakentelulta. Huumori ei palvele elokuvan tarinan tarkoituksia eikä istu leffaan luontevasti. Se on olemassa itsetarkoituksellisesti ja tuntuu Disney-elokuvahuumorilta, joka toimii Disney-elokuvassa muttei Star Wars elokuvassa.
 
Finnin ja Rosen sivujuoni on koko tarinan selkäranka; hieman ehkä liian pitkäksi venytetty, mutta se paitsi nivoo leffan tematiikan nätisti yhteen The Force Awakensin kanssa, sen päättävä repliikki tiivistää kaiken, mistä Star Warsissa kokonaisuutena on aina ollut kyse.
 
Jos tarkoitat tätä "We're going to win this war not by fighting what we hate, but saving what we love"-repliikkiä, niin sanoisin, että tällainen halpa aforismi ei riitä perustelemaan kasinokohtausta. Ehkä tällä repliikillä olisi painoarvoa, jos esimerkiksi Finnillä ja Rosella olisi ollut jotain hahmokemiaa, mutta Rose on suurimman osan elokuvaa disneymainen vähän hassu luuserihahmo, josta sitten kuoriutuu sankari. Tällaisella repliikillä olisi ollut paljon suurempi painoarvo Force Awakensissa, jossa Finnin ja Reyn hahmoilla oli paljon vahvempi kemia.
 
Sitä paitsi alkuperäisessä Star Warsissa on pohjimmiltaan kyse avaruusmiljööseen sijoitetusta monomyytistä.
 
Lukesta puolestani en löydä mitään vikaa; täydellinen roolisuoritus, palvelee tarinaa ja on täysin linjassa hahmon historian kanssa.
 
Luken suoritus tuntuu kököltä, koska mielestäni Luken hahmokaari monomyyttinä saatiin jo päätökseen Jedin paluussa; Vaderin kohtaaminen ja Voiman pimeän puolen vastustaminen on ns Toinen äärimäinen tulikoe. Last Jedin tekijät ovat varmaan yrittäneet noudattaa orjallisemmin Campbellin 17 askeleen monomyyttiteoriaa ja elokuvassa nähtävä kehitys on ns Paluu-vaihe, jonka päätteeksi Lukesta tulee Master of the Two Worlds. Joka tapauksessa tämä kehitys tuntuu varmasti monista kököltä Jedin paluussa loppuun saatetun arkin jälkeen. Kenties tämäkin juonikuvio olisi toiminut paremmin, jos Lukelta oltaisiin poistettu kaikki vitsit ja hänestä oltaisiin tehty Wolverinen kaltainen katkeroitunut erakko niin kuin Loganissa...

**Spoilereita kai **
 

 
Nyt hetken aikaa leffasta tuntuu siltä, että TLJ halusi vaan poistaa yhtälöstä miltei kaiken, mitä TFA siihen toi. JJ:n tuntien sillä ei ollut koskaan aikomustakaan keksiä lopetusta aloittamilleen juonenkäänteille, joten hälle tämä Johnsonin versio varmaan sopii ihan hyvin ("hällä väliä").
 
TFA:han oli copypaste ensimmäisestä SW:stä, joten trailerista lähtien veikattiin, että tämä uusin olisi Empire. Leffan kestovitsi oli todistaa joka käänteessä, miten se ei ole sitä, ähäkutti. Vaikka leffassa lähdetään planeetan evakuoinnista, hyvis menee hakemaan oppia paenneelta mestarilta, jahdataan alusta, joka ei voi hypätä turvaan ja kuinka hyvis palaa kesken reenien pelastamaan kavereitaan ansasta.
 
E: Eli ei pidä katsoa tätä yhtenä leffana, vaan yrityksenä korjata suunta, johon TFA oli brändiä viemässä. Kylläpä jännittää nähdä se seuraava! (netflixistä)

htm: Sitten uusi ajatus tuohon Reyn voimakkuuteen liittyen. Jos ajattelee kuinka laaja tuokin kaukainen galaksi on, on hyvinkin mahdollista, että sieltä köytyy vieläkin voimakkaampia voimankäyttäjiä kuin mitä leffoissa on nähty. Skywalkerithan saattaavat olla voimakkuutta arvioiden ihan peruspipertäjiä, jotka vain sattuivat tapahtumien keskiöön vahingossa ja siten olivat siitä verrokkiryhmästä voimallisinta jengiä. (Aikamoisesta sattumankaupastahan tuo koko saaga on lähtöisin). Eihän John McClanekaan ole maailman kovin superkyttä, huono-onninen vaan...
 
Entäs jos se luutapoika onkin vielä sata kertaa vahvempi kuin Darth Vader tai se Luken saaren neljäs porg vasemmalta, mutta kumpaakaan ei ole löydetty tai koulutettu, eivätkä he löydä voimiaan ja jäävät elämään elämäänsä perusmölliäisinä...?
 
No joo... Samalla perusteella missä tahansa tarinassa voi lähteä mihin suuntaan vain. Minä nyt vain pidän siitä, että elokuvissa ollaan johdonmukaisia ja toimitaan itse asetettujen sääntöjen tai rajojen mukaan, vaikka olisikin kyse fantasiasta. En oikein osaa nähdä tuota hälläväliä-meininkiä muuna kuin kirjoittajan laiskuutena ja välinpitämättömyytenä.

Wild String Of Voodoo Strat: Väittäisin kylläkin, että alkuperäisessä trilogiassa huumorin luonne ja tasapaino...
 
Tiukkaa komppia tälle kirjoitukselle, erityisesti huumoria käsittelevälle osiolle.

Wild String Of Voodoo Strat: Väittäisin kylläkin, että alkuperäisessä trilogiassa huumorin luonne ja tasapaino muuhun materiaaliin on paljon harkitumpi ja toimivampi. Jos halutaan verrata kahta samankaltaista kohtausta Imperiumin vastaiskussa ja Viimeisessä jedissä, niin tähän tarkoitukseen oivallin esimerkki on Yoda kouluttamassa Lukea vs. Luke kouluttamassa Reytä. Imperiumissa Yodaan kohdistuva huumori palvelee juonen kannalta tarkoitusta: halutaan pelata ennakkoluuloilla ja korostaa sitä, että ulkomuoto on usein petollinen. Katsojilla on ennakkokäsitys siitä, millainen jedimestari on ja miten hän käyttäytyy. Yodan hahmossa ja huumorissa korostetaan sitä, että Voima on jotain salaperäistä ja mystistä, jonka voi hallita ulkomuodoltaankin näennäisesti vähäpätöinen yksilö.
 
Viimeisessä jedissä monet kohtaukset taas loppuvat johonkin huumorivitsiin. Tämä vesittää ja vie painoarvoa kaikelta vakavien teemojen rakentelulta. Huumori ei palvele elokuvan tarinan tarkoituksia eikä istu leffaan luontevasti. Se on olemassa itsetarkoituksellisesti ja tuntuu Disney-elokuvahuumorilta, joka toimii Disney-elokuvassa muttei Star Wars elokuvassa.
 
Aivan, Empiressahan ei missään vaiheessa ollut ainuttakaan hassunkurista sivujuonta vakavien kohtausten aikana. C3PO säilyi yhtenä kappaleena eikä laukonut ainuttakaan one-lineria Han Solon jäädytyksen aikana ja sen välittömässä jälkimainingissa. Falcon ei myöskään tullut missään vaiheessa melkein peniksen ja Pinocchion Monstron risteytykseltä näyttävän asteroidimadon nielaisemaksi.
 
Koska et antanut ainuttakaan konkreettista esimerkkiä The Last Jedin "vesittävistä huumorivitseistä", erottelen itse joukosta kolme täysin toimivaa, jopa olennaista kevennystä:
 
1) Yoda esittää Empiressä höperöitynyttä erakkoa juurikin mainitsemistasi syistä, Luke taasen vittuilee Reylle The Last Jedissa minkä kerkiää päästäkseen tästä eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Luke on häpeän ja pelon takia paennut eristyksiin sekä muusta galaksista että Voimasta, kunnes yhtäkkiä saaren rauhan tulee rikkomaan yli-innokas nuorukainen, joka muistuttaa tätä liikaa itsestään. Valosapelin viskaaminen, vihreän maidon irvistyslipitys, Reyn käden lätkiminen kaislan lehdellä ja "impressive, every word in that sentence was wrong" on kaikki passiivis-aggressivisia yrityksiä saada Rey häipymään Ahch-Tolta, sillä Luke ei halua omien virheidensä syklin toistuvan. Samasta syystä meditaatiokohtauksen lopussa Luke säikähtää kuollakseen, kun Reyn ajatukset harhailee "pimeään paikkaan", jossa iso paha pelottava asia onkin PEILI.
 
2) Rey on epäilemättä lahjakas heiluttamaan valosapelia, mutta kun se vahingossa lanaa hoitaja-alienin rattaat kalliosta irtileikkaamallaan kivenlohkareella, on se osuva visuaalinen oikoreitti kertomaan Reyn lyhytnäköisyydestä ja suurista luuloista itsestään. Tämä on linjassa kaikessa Reyn kommunikaatiossa Kylon kanssa, joka kulminoituu Reyn sinisilmäiseen yritykseen houkutella Ben takaisin valon puolelle kuin Luke Vaderin kanssa konsanaan, ainoastaan pettyäkseen karvaasti.
 
3) Joka ikinen Huxin nöyryytyskohtaus on oikein ja ansaittua. First Order on Imperiumille kuin alt-right vanhan liiton natseille, eli uuden sukupolven fasistit nostalgisoimassa jotain menetettyä valtakuntaa, jonka ne pyrkii taikomaan takaisin pukeutumalla lähes kirjaimellisesti isin vanhaan univormuun. Hux on Star Warsin Richard Spencer, joka ei ansaitse tippaakaan arvokkuutta, minkä leffan hahmot itsekin ymmärtää: Poe osaa provosoida sitä tähtäämällä sen hauraaseen maskuliinisuuteen, Snoke pitää sitä säälittävänä räkänokkana ja Kylo vaan yksinkertaisesti vihaa sitä.
 

 
Jos tarkoitat tätä "We're going to win this war not by fighting what we hate, but saving what we love"-repliikkiä, niin sanoisin, että tällainen halpa aforismi ei riitä perustelemaan kasinokohtausta. Ehkä tällä repliikillä olisi painoarvoa, jos esimerkiksi Finnillä ja Rosella olisi ollut jotain hahmokemiaa, mutta Rose on suurimman osan elokuvaa disneymainen vähän hassu luuserihahmo, josta sitten kuoriutuu sankari. Tällaisella repliikillä olisi ollut paljon suurempi painoarvo Force Awakensissa, jossa Finnin ja Reyn hahmoilla oli paljon vahvempi kemia.
 
Sitä paitsi alkuperäisessä Star Warsissa on pohjimmiltaan kyse avaruusmiljööseen sijoitetusta monomyytistä.
 
Campbellin Sankarin tuhannet kasvot ei ole tarina tai edes ohjekirja vaan analyysi siitä, miten samankaltaiset rakenteet toistuu ihmiskunnan eri mytologioissa ajanjaksosta ja maantieteellisestä sijainnista riippumatta. On aivan totta, että alkuperäistä Star Warsia (joka laajeni trilogiaksi vasta ensimmäisen osan noustua suurhitiksi) visioidessa Lucasilla oli kyseinen opus koko ajan hollilla, että tarinasta olisi mahdollista muovata maksimaalisen universaali, ja siihen päälle sitten se lateli visuaalisia ja juonielementtejä mm. 30-50-lukujen B-luokan sarjaelokuvista, westerneistä, Kurosawan samuraielokuvista ja mytologisista teksteistä.
 
Ne kaikki on kuitenkin pelkkää kehystä, sillä varsinaista tarinaa alkuperäisessä Star Warsissa ruokkii ennen kaikkea Lucasin paheksunta Vietnamin sotaa kohtaan, jossa Nixonin aikaisen USA:n paikkaa pitää demokratian vastikään syrjäyttänyt massatuhoaseilla hallitseva Imperiumi, jota selkeässä alakynnessä olevat kapinalliset menestyksekkäästi vastustaa.
 
Star Wars on aina peilannut ilmestymisajankohtansa poliittista ilmapiiriä, mutta loppujen lopuksi se on aina yksinkertaistettavissa hyvän ja pahan, oikean ja väärän, valon ja pimeän puolen, konfliktiin. Tuo mainittu Rosen suusta kuultu repliikki on tässä mielessä "halvan" totaalinen vastakohta, sillä se tiivistää perustavanlaatuisen filosofisen eron noiden välillä. Kuinka usein näit esim. viime vuoden aikana, kun jenkkilässä kurpitsa-Berlusconin hallitus tai kannattajat kerta toisensa jälkeen yritti tehdä ihmisten elämästä helvettiä, ja aina some oli jälkeenpäin täynnä löpinää "liberaalien triggeröitymisestä"? Kun missä tahansa kamppailussa päällimmäinen tarkoitus on vastustajan satuttaminen, SITÄ on pimeä puoli, SIITÄ tuossa lainissa on kyse.
 
Mutta se ei ole ainut tai edes päällimmäinen Canto Bightin sivujuonen funktio. Kasino itsessään näyttää omaan makuuni liian "normaalilta", ja koko reissu vie ruutuaikaa turhankin paljon, mutta se on olennainen osa Star Warsin maailmanrakennusta. Pelkästään The Last Jedin kontekstissa koodinpurkajan etsintä on umpikuja, sillä tottakai se on: jos Supremacyn valonnopeusseurantalaitteen hakkeroiminen onnistuisi, leffalla ei olisi konfliktia viimeisessä kolmanneksessa. Sen sijaan se Voimalle altis pikkupoika, jonka lähtökohdat on käytännössä identtiset Reyn kanssa, rekontekstualisoi kertaheitolla The Force Awakensin kaavamaisuuden tarkoitukselliseksi, etenkin kun siihen liittää The Last Jedin antipaljastukset kuten Reyn vanhempien mitättömyyden. Soppaan sekaan vielä Star Warsin maailmalle uudet luokka-, eläinoikeus- ja asekauppakommentaarit, niin sekä IX:lle että Johnsonin omalle trilogialle jää tolkuttomasti materiaalia, jonka päälle rakentaa.
 
Mitä Roseen tulee, en kykene millään sisäistämään, mistä tuon luuseriaspektin revit. Ensimmäisessä kohtauksessaan se suree kuollutta siskoaan, saa seuraavaksi fanigasmin nähdessään Finnin, mutta ei epäröi sekuntiakaan antaa tälle tainnutuspyssystä tajutessaan tämän häipymisaikeet. Symppis ja pätevä hahmo, jolle en äkkihätään keksi suoraa vastinetta aikaisemmista Star Warseista, ja ehdottoman tervetullut lisä valkonaamojen makkarabileisiin. Kemiathan sillä pelaa Finnin kanssa todella hyvin yhteen - platonisesti. Se lopun suukko on tunnustus, ja Finnille tasan yhtä suuri yllätys kuin yleisöllekin.
 

 
Luken suoritus tuntuu kököltä, koska mielestäni Luken hahmokaari monomyyttinä saatiin jo päätökseen Jedin paluussa; Vaderin kohtaaminen ja Voiman pimeän puolen vastustaminen on ns Toinen äärimäinen tulikoe. Last Jedin tekijät ovat varmaan yrittäneet noudattaa orjallisemmin Campbellin 17 askeleen monomyyttiteoriaa ja elokuvassa nähtävä kehitys on ns Paluu-vaihe, jonka päätteeksi Lukesta tulee Master of the Two Worlds. Joka tapauksessa tämä kehitys tuntuu varmasti monista kököltä Jedin paluussa loppuun saatetun arkin jälkeen. Kenties tämäkin juonikuvio olisi toiminut paremmin, jos Lukelta oltaisiin poistettu kaikki vitsit ja hänestä oltaisiin tehty Wolverinen kaltainen katkeroitunut erakko niin kuin Loganissa...
 
Master of Two Worlds tapahtui jo Return of the Jedin lopussa. Monomyytti on Luken osalta ohi, ja roolinsa on muuttunut sivuhahmoksi, mentoriksi. Ylipäätään Campbelliin viittaaminen Star Warsin kontekstissa tuntuu oudolta tässä vaiheessa, kun jo esiosatrilogian yksi kantavista teemoista oli ajatus siitä, että entä jos puheet kohtalosta, ennustuksista ja Valituista onkin hevonpaskaa. Heikosti siinä onnistuen, mutta kuitenkin. Niin ikään Luken rooli The Last Jedissa kysyy, että mitä sen sadun onnellisen lopun jälkeen tapahtuukaan.
 
Luke on PTSD:stä kärsivä sotaveteraani, joka on aiemmin kyennyt vastustamaan sisällään piilevää pimeyttä muttei missään vaiheessa kokonaan hävittämään sitä. Master of Two Worlds on valhetta. Kohtalokas virhe Ben Solon kanssa on johtanut syvään masennukseen ja ajatusmaailmaan, jossa Luken mielestä on galaksin kannalta parempi ratkaisu hävitä kokonaan kartalta, hälläväliä jos joku toinen oikeasti kaipaisi apuaan. Tästä Luke pääsee yli vasta tajuttuaan Yodan neuvojen kautta, että nykytilanne on seurausta samojen mahdottomien standardien tavoittelusta, joka kaatoi jedikunnan jo ennen Imperiumin syntyä.
 
P.S. James Howlett on Loganissa kyyninen persläpi, koska sitä se on ollut kaikissa X-Meneissä. Jos masennus yksinään muuttaisi Luke Skywalkerin persoonallisuutta, se olisi petos hahmoa kohtaan. Luke on itselleen aivan yhtä katkera kuin Logankin, erona on se ettei Luke esiinny GMO-vastaisessa vainoharhapropagandassa.

Swan: Aivan,..
 
Kiitos.
 
(Virhe! Tyhjä tai jne jne)

Minä katsoin last jedin ja tykkäsin siitä.

Tuossa ylempänä oli ihan pätevää perustelua kyllä. Mutta itselleni silti tämä elokuva teki selväksi, ettei tältä trilogialta kannata odottaa paljoa. The Force Awakens ikäänkuin esitteli monta asiaa ja hahmoa joista olisi voinut tulla tässä elokuvassa jotain mielenkiintoista (Phasma, Yodan naisversio, Luken erakoituminen, Reyn voiman löytäminen, Snoke jne) mutta noita asioita ei oikein saatu minkäänlaiseen mielekkääseen käyttöön tai ne vain jätettiin pois. Odotin kiinnostavaa pohdiskelua voiman hyvyys-pahuus aspektista, ja että Lukella olisi joku kypsä näkökanta jonka mukaan Jedien näkemys voimasta oli vääristynyt ja osaltaan aiheutti tukahdutetun vihan tms kautta nämä lupaavien jedien kääntymisen pahiksiksi.
 
Käsikirjoitus muutenkin oli jotenkin hektinen, monet hahmot (esim. se naiskomentaja) jäi tuntumaan päälleliimatulta, ja jäi epäselväksi esimerkiksi se, miksi Luken piti tehdä se projektio itsestään eikä voinut mennä paikan päälle jos joka tapauksessa kuoli. "Projektio vei aikaa pahiksilta jotta hyvikset pääsi karkuun" - Ei se kovin paljoa enemmän vienyt verrattuna siihen että Kylo olisi kuitenkin mennyt tarkistamaan Luken ruumiin kuolleeksi.
 
Phantom Menacea haukutaan paljon, ja omiin mielipiteisiin voi vaikuttaa se että katsoin sen monta kertaa lapsena, ja kyllähän siinä on monta kökköä juttua, mutta sanoisinpa että se on parempi leffa kuin tämä. Siinä on mielekkäitä tapahtumia, ja esim. pilkattu podracing-osuus oli mielestäni juuri kiinnostava, erikoinen kisa joka oli toteutettu ihan hienosti ja liittyi luonnollisesti juoneen (Anakinin kykyihin, ja se oli tämän keino päästä pois orjuudesta). Leffa on muutenkin jotenkin rauhallinen - joidenkin mielestä liian hidas, mutta itselleni tuli siitä sellainen olo että pääosan jedeihin Obi-Waniin ja Qui-Goniin ehti jotenkin tutustua, ne tuntuivat oikeilta hahmoilta.

Gleb91: Käsikirjoitus muutenkin oli jotenkin hektinen, monet hahmot (esim. se naiskomentaja) jäi tuntumaan päälleliimatulta, ja jäi epäselväksi esimerkiksi se, miksi Luken piti tehdä se projektio itsestään eikä voinut mennä paikan päälle jos joka tapauksessa kuoli. "Projektio vei aikaa pahiksilta jotta hyvikset pääsi karkuun" - Ei se kovin paljoa enemmän vienyt verrattuna siihen että Kylo olisi kuitenkin mennyt tarkistamaan Luken ruumiin kuolleeksi.
 
No milläs se Luke olis sieltä planeetalta pois päässyt? Se X-Wing on todennäköisesti ollu vuosia meressä, ei varmasti enää olis lentänyt.

En pitänyt itsekään uusimmasta. Star Wars ei ole konseptina itselle ollut koskaan mikään uskonto ja sinänsä esim. kärttyinen Luke ei ollut mitenkään kauhistus, tosin tylsä hahmo verrattuna siihen millaisena hänet aiemmin kuvattiin. Olisi se tietty voinut olla samanlainen hyvyyteen uskova mouho kuin aiemminkin, ei aina ole pakko tehdä isoja muutoksia. Luken kuolemakin kuitattiin nopeasti, vaikka elokuva olisi voinut loppua tähän - hologrammina se toki sitten palannee seuraavaan osaan. Finn ja Rose olivat elokuvassa suht yhdentekeviä ja jotenkin sivumission mentyä perseelleen oli vielä enemmän kusetettu maku - tätäkö tässä tarvis seurata iso osa ajasta?
 
Näissä uusimmissa on vähän tylsää pahisainesta myös ollut. Toivottavasti rule of two kuitenkin on edelleen olemassa ja Ben saa jonkun kakkosukon/-akan vikassa osassa eikä yritetä jotain totaalisen tyhmää lässyratkaisua rakentaa. Se, kuka se sidekick sitten olisi, voisi olla joku ihan uusi hahmo vaikka, näistä nykyisistä kaikki on aika meh vaihtoehtoja.
 
Omassa päässäni toki ongelmat ovat, harmillista kuitenkin kun edelliset trilogiat kaappasivat otteeseensa ja leffat olivat jännittäviä, mielenkiintoisia ja tuntuivat jotenkin enemmän Star Warsilta.

Informaatiokameli: Erityismaininta myös Laura Dernin hyperajohyökkäyksestä, se oli ihan vitun siisti kohta.
 
Tuomoo: Elokuvan siistein yksittäinen kohta, ihan helvetin hienosti tehty. Joku tosin tuostakin jossakin arvostelussa vinkui että "noin ei vaan saa tehdä, yhyy yhyy". Saa, ainakin jos se tehdään noin tyylikkäästi!
 
Tämä oli heittämällä suosikkikohtaukseni koko elokuvassa. Meinasi silmäkulma kostua, kun näytti niin kaunillta.
 
Melkeinpä kaikki on tänne jo muiden toimesta kirjoitettu, joten tyydyn vain lyhyesti toteamaan: juu, tykkäsin.