Media ja viihde ›

Okja
 
5/5
 
Varsin random möhellys, tosi hienosti kuvattu ja upean paljon yksityiskohtia niin näyttelemisessä, hahmoissa, tilanteissa, siis ihan kaikessa. Ei lainkaan uudelleenkatsomisarvoa, mutta ehdottoamsti näkemisen arvoinen raina joka parodisoi paljon nykyajan ilmiöitä. Leffa liittyy ruoantuotantoon, tehotuotantoon, eläinperäisen ruan etiikkaan, jne.

Rojekti: Okja
 
5/5
 
Varsin random möhellys, tosi hienosti kuvattu ja upean paljon yksityiskohtia niin näyttelemisessä, hahmoissa, tilanteissa, siis ihan kaikessa. Ei lainkaan uudelleenkatsomisarvoa, mutta ehdottoamsti näkemisen arvoinen raina joka parodisoi paljon nykyajan ilmiöitä. Leffa liittyy ruoantuotantoon, tehotuotantoon, eläinperäisen ruan etiikkaan, jne.
 
Muija tota kehus kanssa. Ite viittinyt katsoa kun pelkään, että rupeen välttämään kohta jo suklaankin syömistä :D

Jaajaa, pitänee ottaa tarkasteluun. Sama kaveri ollut mm. Snowpierceria ohjaamassa joka ainakin oli ihan hyvä raina. Pitää varmaan varata nenäliinoja...

tomaattiorava: Jaajaa, pitänee ottaa tarkasteluun. Sama kaveri ollut mm. Snowpierceria ohjaamassa joka ainakin oli ihan hyvä raina. Pitää varmaan varata nenäliinoja...
 
Sairas pervo olet kyllä.

No ei tuo nyt kasvissyöjäksi muuttanut, kun ei se nyt valitettavasti ole niin yksinkertaista.
 
Tiettyjä ihmiskunnan perversioita tuo kyllä esitti, eikä todelakaan pelkästään ollut kyse eläintuotannosta.
 
Lisäksi, aika propaganda-matskua toisaalta tavallaan.

Rojekti: No ei tuo nyt kasvissyöjäksi muuttanut, kun ei se nyt valitettavasti ole niin yksinkertaista.
 
Tiettyjä ihmiskunnan perversioita tuo kyllä esitti, eikä todelakaan pelkästään ollut kyse eläintuotannosta.
 
Lisäksi, aika propaganda-matskua toisaalta tavallaan.
 
Mutta ei nyt mitään runkkumatskua sentään. Vai mitä tomaattiorava nenäliinoilla meinas.

Valerian
 
Visuaalisesti kiva leffa joka on pilattu täysin karismattomilla pääosan esittäjillä, muijahan on joku malli ja jannu on taas silmäpusseineen sen näköinen että on samoilla silmillä vetänyt jo muutaman vuorokauden putkeen. Onneksi sarjakuvat ovat hämärä muisto joten en sentään ala puhumaan alkuperäisteoksen raiskaamisesta, mutta muistelen että sentään niissä Valerian oli MIES eikä mikään narkin näköinen heittopussi. 2/5

vt1100: Valerian
 
Visuaalisesti kiva leffa joka on pilattu täysin karismattomilla pääosan esittäjillä, muijahan on joku malli ja jannu on taas silmäpusseineen sen näköinen että on samoilla silmillä vetänyt jo muutaman vuorokauden putkeen. Onneksi sarjakuvat ovat hämärä muisto joten en sentään ala puhumaan alkuperäisteoksen raiskaamisesta, mutta muistelen että sentään niissä Valerian oli MIES eikä mikään narkin näköinen heittopussi. 2/5
 
Näyttelivätkö he huonosti vai häiritsikö sinua vain toisen tausta ja toisen silmäpussit?
 
Welho-77: Mutta ei nyt mitään runkkumatskua sentään. Vai mitä tomaattiorava nenäliinoilla meinas.
 
Nenäliinoillahan voi tehdä vaikka mitä jos vauhtiin pääsee. Runkkumatskua tuo on paikoitellen runsaastikin jos on yhtään esim. virtahepoihin suuntautunut. Esimerkiksi Okjan peräaukko oli varsin yksityiskohtaisesti mallinnettu. Jopa niin yksityiskohtaisesti, että minulta saattoi jäädä pari tekstitysriviä huomiotta, kun mietin, että minkälainen henkilö se oli, joka sai työkseen sen mallintaa. Muistelin nimittäin että Hobitti-leffoja tehtäessä, oli oikein 4-henkinen tiimi (?) jonka tehtävänä oli mallintaa hahmoille partoja. Ehkä Okja-leffassa onkin palkattuna jonkin aasialaisen peräaukon visualointifirman märehtijä-ekspertti.
 
Edit. Puhuin tästä runsaasti siksi koska Okjan tapa paskantaa on juonen kannalta hyvin oleellista. Pitikö ilmoittaa spoiler-alert erikseen etukäteen?

The Revenant
 
3-/5
 
The Martian
 
1,5/5

The Revenant 5/5
 
Alkuvoimainen, rujo, kaunis, röyhkeä, ryhdikäs, pitkämielinen.
 
The Martian 4/5
 
Viipyilevä, maanläheinen -korjaan- marsinläheinen, hieman etäinen mutta tuttu, perusvarma.

Pop Corn: The Revenant 5/5
 
Alkuvoimainen, rujo, kaunis, röyhkeä, ryhdikäs, pitkämielinen.
 
Itse käyttäisin sanoja epäjohdonmukainen, epäuskottava, ponneton, visuaalisesti vitummoinen.

Informaatiokameli: Itse käyttäisin sanoja epäjohdonmukainen, epäuskottava, ponneton, visuaalisesti vitummoinen.
 
Tuo kuvaa hyvin elokuvaa Mad Max Fury Road.
 
1/5.

The Godfather
2,5 / 5
 
En nyt oikein tiedä miksi tätä pidetään klassikkona. Ehkä siihen aikaan ei vielä ollut paljon hyviä rikollisleffoja. Tarina on tosi suoraviivainen eikä oikein mitään yllätyksiäkään ole. Ennalta arvattava tarina, joka vain menee eteenpäin perusvarmasti. Sellainen hajuton ja mauton - kuten elokuvavastine hissimusiikille? Marlon Brando vetää roolinsa kyllä tyylikkäästi, mutta jää vähän sivuun.

Pop Corn: Tuo kuvaa hyvin elokuvaa Mad Max Fury Road.
 
1/5.
 
Parhaita viime vuosien leffoja, 5/5

Muutama päivä on tullut olosuhteiden pakosta makoiltua sohvalla leffoja tuijotellen. Ohessa muutama poiminta.
 
Kunnian Polut (Paths of Glory, 1957)
 
Stanley Kubrickin leffa, helkkarin hyvä leffa olikin. Jälleen kerran voin sanoa että tykkään tuosta vanhasta kuvaustyylistä, kun ohjaajan ja kameramiehen on pitänyt hanskata hommansa, kun tietokoneella ei ole voinut korjata mitään jälkeenpäin. Etenkin pitkä everstin juoksu taistelukentällä pisti oikein ihmetyttämään miten siististi tuo oli tehty. Lisäksi juoni oli hyvä, ja pitkästä aikaa mikään leffa sai loppupäässä sellaisen "ei saatana" -olon, jollakin tapaa alkoi hirveästi ahdistaa ja tunsi hyvin samaistuvansa everstin sanoihin elokuvassa "tällaisina hetkinä tunnen häpeäväni kuulumistani ihmisrotuun"'. Ja Kirk Douglas veti roolin mainiosti. Douglas on aina ollut mulle sellainen näyttelijä ketä olen aina arvostanut paljon.
 
10/10
 

 
Uhkavaatimus Maalle (The Day the Earth Stood Still, 1951)
 
Hieno leffa, varhaista scifiä, tykkäsin kosolti. Eihän tuon ufot tai tehosteet vedä vertoja cgi-mössölle visuaalisessa näyttävyydessään, mutta omana aikanaan tämä on varmasti ollut uhkaava leffa, ja toisaalta ymmärrän miksi tämä on saanut (ansaitsemansa) klassikkoaseman. Olihan elokuvassa taka-ajatuksena toisaalta vahva poliittinen kannanottokin, kun elokuvan tekoaikana elettiin kylmän sodan alkuhetkiä, mutta tuokin oli siististi tehty, eikä tuo kannanotto ollut yhtään sen enempää itään kuin länteenkään kumarteleva. Kaiken kaikkiaan, hieno klassikkoleffa.
 
9/10
 

 
Mission Impossible 2
 
Enpä ole tätäkään koskaan jaksanut katsoa, alun vuorikiipeilykohta tosin oli tuttu. Kunnon rölötoimintaleffa, ehkä tämä ei ole vuosien saatossa vanhentunut niin arvokkaasti kuin nuo kaksi aikaisempaa katsomaani leffaa. Etenkin lopun takaa-ajolle ja taisteluille hörähtelin. Nautin aina suuresti kun Cruise saa ihan täysiä turpaan.
 
5/10
 

 
Pelon palkka (Le Salaire de la peur, 1951)
 
Harvemmin on tullut ranskalaisia leffoja katseltua. Tallensin tämän joskus Teemalta taannoin, ja nyt vasta jaksoin katsoa. Ensimmäisen puoli tuntia ihmettelin että mitä paskaa tämä on, eihän tässä tapahdu mitään eikä elokuva etene yhtään mihikään, mutta sitten alkoi hiljalleen tapahtua. Hienosti kuvattu, hieno juoni, hienot henkilöt. Juonesta sen verran, että öljynporauskentällä syttyy tulipalo, jota ei saada hallintaan, ainoa keino on räjäyttää reikä umpeen. Räjähdysaineita ei ole lähistöllä, vaan ne pitää ajaa 500 kilometrin päästä, ja erityiskuljetuskalustoa ei voida järjestää, vaan neljä kuskia palkataan itsemurhatehtävään kuljettamaan 1000 kiloa nitroglyseriiniä tavallisilla kuorma-autoilla kehitysmaan teitä pitkin. Todella hyvin otteessaan pitävä klassinen jännityselokuva muutamalla yllättävällä käänteellä. Jotenkin tuli tietyllä tavalla Hitchcock mieleen tästä elokuvasta, ja leffan katseltuani googlettelin ohjaajaa hieman, ja häntä yleisesti pidetään Ranskan Hitchcockina, ja aikoinaan myös itse Hitchcock on pitänyt ohjaaja Henri-Georges Clouzotia pahana kilpailijanaan.
 
10/10, pitää tutustua tarkemmin Clouzotin tuotantoon.

Tuomoo: Muutama päivä on tullut olosuhteiden pakosta makoiltua sohvalla leffoja tuijotellen. Ohessa muutama poiminta.
 
Kunnian Polut (Paths of Glory, 1957)
 
Sain itsekin hommattua blue rayna tuon elokuvan vähän aikaan sitten ja oli hieno leffa. Oli vähän leffaa katsellessa ajoittain sellainen mitähän helvettiä -fiilis. Oikeudenkäynnit. Leffan lopetus sai kieltämättä silmät kostumaan. Jos muuten oikein olen lukenut niin siitä laulajattaresta tuli Kubrickin vaimo.
 
editoitu spoileri

Rojekti: Näyttelivätkö he huonosti vai häiritsikö sinua vain toisen tausta ja toisen silmäpussit?

 
No näyttelysuorituksethan ne tärkeimmät kuitenkin lopputuloksen kannalta ovat, ja kuten rivien välistä saattoi osata ehkä lukea niin eipä nuo mairitelleet vaan hyvin puisevaa ja väkinäistä suorittamista.

santakasa: Sain itsekin hommattua blue rayna tuon elokuvan vähän aikaan sitten ja oli hieno leffa. Oli vähän leffaa katsellessa ajoittain sellainen mitähän helvettiä -fiilis. Oikeudenkäynnit ja sitten iso spoileri. Leffan lopetus sai kieltämättä silmät kostumaan. Jos muuten oikein olen lukenut niin siitä laulajattaresta tuli Kubrickin vaimo.
 
Hyvä että sait tuon blu rayna, kun mä en saanut tuota omalta boksilta pihalle. Mutta ikävä spoileri sun viestissä, suosittelen poistamaan sen. Kieltämättä omatkin silmäkulmat taisivat hieman kostua tuossa lopussa.
 

 
Äsken katsoin leffan Shokkikäytävä (Shock corridor, 1963). Lehtitoimittaja havittelee pulitzer-palkintoa, leikkii olevansa hullu ja hankkiutuu mielisairaalaan selvittääkseen murhan, jota poliisit eivät saaneet selvitettyä. Murhatutkimuksesta hän sitten aikoo kirjoittaa pysäyttävän lehtijutun. Joissakin kohdissa tuli oikein ihmeteltyä sitä miten hyvin ihmiset saadaankaan näyttelemään hulluja, jos he ylipäätään näyttelivät. Veikkaan kuitenkin että näyttelijöillä on ollut hauskaa tuota tehdessä. Juoni oli hieman ennalta-arvattava, mutta eipä tuo suuremmin haitannut. Jotkut kohdat, kuten "hoitomuodot" laittoivat taas miettimään että tuollaisia keinoja on oikeasti käytetty mielisairaiden hoitoon takavuosikymmeninä, vaikka eipä noitakaan paljoa tuossa näytetty. Kaiken kaikkiaan hieno elokuva.
 
8/10

Dunkirk.
 
Olen käynyt katsomassa varmaankin 75% Nolanin elokuvista teattereissa ja ne loputkin olen nähnyt tavalla tai toisella, ja ne ovat oikeastaan kaikki jättäneet kylmäksi Mementoa lukuunottamatta. En siis ole myöskään Dark Knightin, joka komeilee tällä hetkellä mm. IMDb:n top 250- listan sijalla 9, suuri ystävä. Ei niinkään se, että herran elokuvat olisivat aivan sysip*skoja, vaan se, etteivät ne vastaa niiden osakseen saamaa hypeä. Keskinkertaisuutta ja hölmöjä juttuja piisaa.
 
Dunkirkista minä kuitenkin pidin. Nolanin teknisiä taitoja ei kiistäne kukaan, ja ne pääsevätkin oikeuksiinsa tämän mittakaavan sotaelokuvassa. Itselleni kelpasi hyvin se, että elokuvan hahmot ovat ns. harmaata massaa ja ettei niitä kehitetä juuri ollenkaan. Dunkirkissa on kyse 400 000 sotilaan evakuonnista, minkä vuoksi ratkaisu toimii hyvin. Nolanin leffat ovat yleensä muutenkin kolkkoja tunnelmaltaan, ja kun hahmoja ruvetaan kehittämään, ne sortuvat mielestäni liian usein yliampuvaan hempeilyyn. Ihmisten välinen kanssakäyminen saadaan kuulostamaan vaivalloiselta ja pakotetulta. Mahtipontinen kansallisen itsetunnon kohotus pääosin vältetään, ja sitä vähääkin tulee yleensä tasapainottamaan jonkin sortin muistutus siitä, kuinka vähän sodassa on lopulta voittajia.
 
Elokuvan rytmitys tuntui myös aika epä- Nolanmaiselta, se oli nimittäin todella tiivis ja elokuvalla on pituuttakin vaivaiset tunti ja 47 minuuttia. Huomasin usein jännittäväni elokuvan hahmojen kohtaloa ja edessä pyöriviä tapahtumia. Epälineaarinen kerrontatapa oli mielestäni hyvin toteutettu. Hans Zimmerin musiikki pauhasi jota kuinkin yhtä kovaa kuin aina ennenkin, mutta se ei tällä kertaa häirinnyt, päin vastoin soundtrack oli mielestäni yllättävän laadukas ja rytmitti elokuvaa hienosti.
 
Lopuksi vielä propsit upeista lentokoneista, Spitfiret ja Bf-109:t todella näyttivät ihan siltä itseltään.
 
Muutamaa pientä ontuvaa yksityiskohtaa lukuunottamatta (esim. Nolanin kirjoittamat repliikit onnistuvat välillä paistamaan ärsyttävästi läpi näinkin vähäpuheisessa elokuvassa) huippua. Kestää mielestäni toisen ja ehkä kolmannenkin katselukerran, mikä on Nolanin elokuvalle harvinainen piirre.
 
4,5/5

Brian May jr.: Dunkirk.
 
Olen käynyt katsomassa varmaankin 75% Nolanin elokuvista teattereissa ja ne loputkin olen nähnyt tavalla tai toisella, ja ne ovat oikeastaan kaikki jättäneet kylmäksi Mementoa lukuunottamatta. En siis ole myöskään Dark Knightin, joka komeilee tällä hetkellä mm. IMDb:n top 250- listan sijalla 9, suuri ystävä. Ei niinkään se, että herran elokuvat olisivat aivan sysip*skoja, vaan se, etteivät ne vastaa niiden osakseen saamaa hypeä. Keskinkertaisuutta ja hölmöjä juttuja piisaa.
 
Dunkirkista minä kuitenkin pidin. Nolanin teknisiä taitoja ei kiistäne kukaan, ja ne pääsevätkin oikeuksiinsa tämän mittakaavan sotaelokuvassa. Itselleni kelpasi hyvin se, että elokuvan hahmot ovat ns. harmaata massaa ja ettei niitä kehitetä juuri ollenkaan. Dunkirkissa on kyse 400 000 sotilaan evakuonnista, minkä vuoksi ratkaisu toimii hyvin. Nolanin leffat ovat yleensä muutenkin kolkkoja tunnelmaltaan, ja kun hahmoja ruvetaan kehittämään, ne sortuvat mielestäni liian usein yliampuvaan hempeilyyn. Ihmisten välinen kanssakäyminen saadaan kuulostamaan vaivalloiselta ja pakotetulta. Mahtipontinen kansallisen itsetunnon kohotus pääosin vältetään, ja sitä vähääkin tulee yleensä tasapainottamaan jonkin sortin muistutus siitä, kuinka vähän sodassa on lopulta voittajia.
 
Elokuvan rytmitys tuntui myös aika epä- Nolanmaiselta, se oli nimittäin todella tiivis ja elokuvalla on pituuttakin vaivaiset tunti ja 47 minuuttia. Huomasin usein jännittäväni elokuvan hahmojen kohtaloa ja edessä pyöriviä tapahtumia. Epälineaarinen kerrontatapa oli mielestäni hyvin toteutettu. Hans Zimmerin musiikki pauhasi jota kuinkin yhtä kovaa kuin aina ennenkin, mutta se ei tällä kertaa häirinnyt, päin vastoin soundtrack oli mielestäni yllättävän laadukas ja rytmitti elokuvaa hienosti.
 
Lopuksi vielä propsit upeista lentokoneista, Spitfiret ja Bf-109:t todella näyttivät ihan siltä itseltään.
 
Muutamaa pientä ontuvaa yksityiskohtaa lukuunottamatta (esim. Nolanin kirjoittamat repliikit onnistuvat välillä paistamaan ärsyttävästi läpi näinkin vähäpuheisessa elokuvassa) huippua. Kestää mielestäni toisen ja ehkä kolmannenkin katselukerran, mikä on Nolanin elokuvalle harvinainen piirre.
 
4,5/5
 
Tuo pitaakin muistaa kayda katsomassa ennen kuin haipyy teattereista. Mutta, pakko kysya kuka taa Nolan on ja pitaisiko se jostain syysta tietaa nimelta ja miksi? Tassa ketjussa joka kerta kun on joku kyseisen Nolanin raina kyseessa niin nimi mainitaan se 10 kertaa, ja toistetaan vastauksissa 5 kertaa, sina mainitsit 6 kertaa :) Nolan sita ja Nolan tata.