Media ja viihde ›

Itseäni jäi jänistäjänä - siis puolen tunnin jälkeen kanavaa vaihtajana kiinnostamaan, että oikeastiko se oli mukavempi kattoa? Hieno homma. Saisi tulla uudestaan joskus. Aloitan katomisen sitten klo 21:30. xD
 
Heh, ei helvetti muuten. Luin äsken keskustelun uudestaan läpi ja näyttäisi siltä että kaikki elokuvaa paskaksi haukkuneet ovat jaksaneet katsoa nimenomaan sen leffan puolituntisen siitä alusta, kun taas lähes kaikki kokonaan katsoneet liikkuvat ihan hyvä-loistava linjalla.
 
Ihme meininkiä, sillä kuten odd jo totesikin, tuskinpa te bändiä tai bändin levyäkään parin biisin perusteella toteaisi paskaksi. Saatika sitten parin biisin pätkän perusteella.

Heh, ei helvetti muuten. Luin äsken keskustelun uudestaan läpi ja näyttäisi siltä että kaikki elokuvaa paskaksi haukkuneet ovat jaksaneet katsoa nimenomaan sen leffan puolituntisen siitä alusta, kun taas lähes kaikki kokonaan katsoneet liikkuvat ihan hyvä-loistava linjalla.
 
Ihme meininkiä, sillä kuten odd jo totesikin, tuskinpa te bändiä tai bändin levyäkään parin biisin perusteella toteaisi paskaksi. Saatika sitten parin biisin pätkän perusteella.
 
Leffat ja levyt on kuitenkin hieman eri juttu. Levyltä voi hyppiä huonot piisit yli, biisit voi kuunnella missä järjestyksessä haluaa, eikä kaikkia biisejä ole edes pakko kuunnella ikinä. Sen sijaan taas leffoissa alun pitäisi kaikkien taiteen sääntöjen ja leffanteon perusperiaatteiden mukaan olla juuri se, mikä koukuttaa ihmiset katsomaan tuotoksen loppuun saakka.
 
Kotivideolla/-dvd:llä voi toki tylsät kohdat hyppiä, mutta teatterissa (tai telkun lähetyksessä) ei, mikä asettaa elokuvan kerronnalle aikamoisia vaatimuksia ihmisen varsin rajallisen keskittymiskyvyn (sattumoisin muistaakseni yleensä juurikin tuo n. 30 minuuttia maksimissaan) huomioon ottaen. Mimmoinen draaman kaaren täytyy olla lähempää katsottuna, että katsoja jaksaa istua paikallaan ja keskittyä tarinaan puolitoista tuntia tai enemmän? Kerronnan periaattet, joihin katsojat joko tietoisesti tai tiedostamattaan ovat tottuneet, perustuvat juuri "isojen elokuvien" myötä syntyneisiin ehtoihin. Siispä vaikka rainaa ei katsottaisi leffateatterissa vaan kotisohvalla, nuo periaatteet ovat silti voimassa. Liian pitkä ja/tai sisällöltään vääränlainen alku sotii noita periaatteita vastaan, eikä katsoja välttämättä jaksa keskittyä teokseen kauempaa. Elokuvateatterista ei välttämättä sosiaalisen paineen takia kävellä kesken kaiken pois, mutta kotisohvalla voi rauhassa vaihtaa kanavaa.
 
Tuon "koukun" antamiseen ei leffoissa mene edes puolta tuntia yleensä, vaan reilusti vähemmän, joten siihen nähden katsojat ovat pysyneet kanavalla yllättävänkin pitkään. Tämä elokuva oli amatöörivoimin tehty, ja siksi se saa anteeksi sen, ettei se alussa onnistunut tuota koukkua antamaan, mutta ei se silti tarkoita sitä, että jokaisen katsojan tarvitsisi jaksaa katsoa elokuvaa alkua pitemmälle.