Media ja viihde ›

Marguerite Yourcenarin Käy kohti pimeää. Luin sitä ennen kirjan nimeltä Kirjoituksia neroudesta. Yourcenar oli yksi kirjassa mainituista neroista kuin myös Tove Jansson. Hämmentävää sinänsä, että kaikki naispuoliset kirjailijanerot, jotka kirjassa mainittiin olivat lesboja. Hmm...
 
Lisäksi luen Franz Kafkan Kirjeitä Milenalle, David Mitchellin Pilvikartastoa ja Michel Tournierin Keijujen kuningasta.

Kafkan Oikeusjuttua ja Kingin Musta torni II:sta.

Yourcenar oli yksi kirjassa mainituista neroista kuin myös Tove Jansson. Hämmentävää sinänsä, että kaikki naispuoliset nerot, jotka kirjassa mainittiin olivat lesboja. Hmm...
 
Olihan Tovella rakkaussuhteita miehiinkin. Nyrki Tapiovaara mm., joka kaatui jatkosodassa. Mutta Tuulikki Pietilän kanssa varmaan parhaat puitteet oman tiensä kulkemiselle ts. oman neroutensa toteutumiselle.

tsugaru: Olihan Tovella rakkaussuhteita miehiinkin. Nyrki Tapiovaara mm., joka kaatui jatkosodassa. Mutta Tuulikki Pietilän kanssa varmaan parhaat puitteet oman tiensä kulkemiselle ts. oman neroutensa toteutumiselle.
 
Niin, mutta kirjassa tämä asia oli alleviivaten alleviivattu. Muistaakseni koko jutun pointti oli se, että nainen ei voi olla nero, ellei hän jollakin tasolla lähesty miehistä mentaliteettia eli se oli ymmärretty sitten niin, että lesbot ovat mieleltään miehisempiä mitä muut naiset. Miehiseen mieleen nerous kuuluu luonnostaan, mutta naiseuteen se ei kuulu millään tavalla. Varsin provosoiva kirja. Koin niin, että esitetyt kirjailijanaisnerot oli valittu vain ja pelkästään heidän kirjan tematiikkaan sopivan seksuaalisuutensa takia. Eikö maailmasta todellakaan löydy nerokasta kirjoittavaa naista, jonka teokset puhuvat puolestaan, jolloin tutkijoiden ei tarvitse vedota epämääräisiin todisteihin henkilön neroudesta?
 
Ostinpa muuten äsken netistä Revolutionary Roadin.

Gaspar: Varsin provosoiva kirja. Koin niin, että esitetyt kirjailijanaisnerot oli valittu vain ja pelkästään heidän kirjan tematiikkaan sopivan seksuaalisuutensa takia. Eikö maailmasta todellakaan löydy nerokasta kirjoittavaa naista, jonka teokset puhuvat puolestaan, jolloin tutkijoiden ei tarvitse vedota epämääräisiin todisteihin henkilön neroudesta?
 
Ärsyttävän provosoiva on ja takapajuinen siinä mielessä että nerous-käsite on kuollut ja kuopattu.
 
No, mitä nerouteen tulee niin Sinikka Nopola ei varsinaisesti tavoittelekaan sitä kirjoituksissaan. Mutta nyt pitäisi lukea yhtä piiriä varten "Ei tehrä tästä nyt numeroo" -hämäläistrilogiaan kuuluva "Se on myähästä ny" eikä tekijän murrekirja meinaa napata, vaikka Risto Räppääjille on tirskuttu urakalla. Rampen ja Eilan yllätyksettömät pähkäilyt vaan muistuttavat Hekki ja Kaija- tai Rintamäkeläiset -sarjan lauantaimakkaran hajuista triviaalia kuvausta kansanihmisestä, joka voi olla yhtä rautalangasta taivuteltu kuin Saarijärven Paavo.

Houkutuksen saan hetken päästä päätökseen ja aloittelen sitten Uusikuu-romaanin. Stephenie Meyeriä siis tietenkin. Kuuluu nykypäivän henkeen ja siihen, kun sisäinen pikkutyttö sai minussa vallan ;)

Hemingwayn 'Totta aamunkoitteessa'. Sivu sivulta kiehtoo Afrikan mantere enemmän.

Jared Diamondin Tykit, Taudit ja Teräs. Tuommoisen otin yöpöydälle.

Ondaatjen Divisaderoa. "Olin kuusitoistavuotias kun matkustin isääni pakoon sisälläni Coopin sydän."

Lolita luettu. Oli sen verran hienoa sanankäyttöä, että tekisi mieli lukea alkuperäiskielelläkin. Nyt välikevennys, eli Bukowskin Pystyssä kaiken aikaa, ennen Kafkan Amerikaa.

Raamattua luen.

Kakarana tuli tietysti luettua kaikki Viisikot. Pari päivää sitten löysin muutaman kyseisen sarjan kirjan kaapin perukoilta, ja ihan nostalgiamielessä piti lukaista. Voin referoida tähän molemmat kirjat:
 
"Katsos Leo millaisia herkkuja Joan on tehnyt, sanoi Anne. -Näyttääpä hyvältä, sanoi Leo, ja otti lautaselleen kinkkua, kananmunia, juustoa, leipää, tomaatteja, luumuja, lisää kinkkua ja ison kasan herkullisia perunoita. Herkuttelun ohessa hän totesi: -Kylläpä aika rientää. Vastahan viisi minuuttia sitten söimme aamiaiseksi kinkkua, paahtoleipää, lampaankyljyksiä, kakkua, pullaa, limonaatia ja marjamehua.
 
Syötyään lapset olivat lähdössä rantaan. Pauli huusi keittiöstä: -Eikö olisi parempi syödä ennen lähtöä, rannalla tulee aina nälkä. Niinpä he söivät maksamakkaraa, kinkkua, pullaa, kananmunia, omenoita, hedelmäsalaattia, leipää, naudanpihvejä, täytettyjä sipuleita ja joivat päälle herkullista limunaatia.
 
Dick pakkasi retkelle mukaan rantapallon sekä eväskoriin kinkkua, leipää, marjamehua, tomaatteja, kakkua, pipareita, omenoita, hedelmäsalaattia, lampaanpotkaa, porsaan sisäfilettä, sipuleita, perunoita, marmelaatia, makeisia sekä suuren pullon marjamehua.
 
Päästyään rantaan lapset totesivat yhteen ääneen: -Kylläpä ulkona tulee aina nälkä! Sitten he söivät kinkkua, leipiä, tomaatteja, rantapallon, karamelleja, pihvejä, sipuleita ja joivat päälle monta litraa herkullista marjamehua."

Kukkis 77: Kakarana tuli tietysti luettua kaikki Viisikot. Pari päivää sitten löysin muutaman kyseisen sarjan kirjan kaapin perukoilta, ja ihan nostalgiamielessä piti lukaista. Voin referoida tähän molemmat kirjat:
 
Hehee, loistavaa!
Jossakin Mauri Kunnaksen vanhassa Nyrok City -sarjassa mainittiin Enid Blytonin teos "Viisikko syö evästä saaressa".
 
Itsellä seuraavana vuorossa Bert Hölldoblerin ja E. O. Wilsonin teos "The Superorganism". Kertoo eläimistä, joiden elämässä yksilöllisyys ei ole erityisen pop.

Kukkis 77: Kakarana tuli tietysti luettua kaikki Viisikot. Pari päivää sitten löysin muutaman kyseisen sarjan kirjan kaapin perukoilta, ja ihan nostalgiamielessä piti lukaista. Voin referoida tähän molemmat kirjat:
 
Päästyään rantaan lapset totesivat yhteen ääneen: -Kylläpä ulkona tulee aina nälkä! Sitten he söivät kinkkua, leipiä, tomaatteja, rantapallon, karamelleja, pihvejä, sipuleita ja joivat päälle monta litraa herkullista marjamehua."
 
Ja jos nälkä yllätti, onnistui joku aina löytämään taskustaan palasen ylijäämäsuklaata.

Nyt lähti Hotakaisen Klassikko, kun ei tarvi kirjoituksiin enää lukea. Juoksuhaudantien pohjalta odotukset varsin korkealla.

jPekka: Jossakin Mauri Kunnaksen vanhassa Nyrok City -sarjassa mainittiin Enid Blytonin teos "Viisikko syö evästä saaressa".
 
Eiks se ollu Iines Plutonin "Kuusikko syä evästä lualassa"? Muistaakseni siinä Pauli muistutti kovasti Remua... :D

NHR: Eiks se ollu Iines Plutonin "Kuusikko syä evästä lualassa"? Muistaakseni siinä Pauli muistutti kovasti Remua... :D
 
Saattoi olla hyvinnii, muistikaan ei ole kuin ennen...

Kafkan Amerikka luettu. Tykkäsin melkeinpä enemmän, kuin Oikeusjutusta. Tämäkin on tosin jäänyt kesken ja loppu vähän lässähtää siitä johtuen...
 
Nyt lähtee Rikos ja rangaistus.

Bhikshu Wai-Dau & Dwight Goddard - Buddhist Practice Of Concentration
 
Frendi toi Intiasta. Ihan mielenkiintoista tekstiä ja hyvää vastapainoa Irvine Welshille :)

Le Guinin Pimeyden vasen käsi tuli luettua uudestaan, jotta voisin lukea Osattomien planeetan samaan syssyyn kun nämä ilmeisesti hieman yhteen nivoutuvat(?). Lisäksi menossa Peter Ackroydin Hawksmoor. Hyvältä tuntuu alun takeltelujen jälkeen.