Media ja viihde ›

badcompany: mitäs jengi oli mieltä anna abreun kommenttiin, että ozzy on yhtä tuote kuin hän????.jotenkin tälleen muotoili
 
Aiheutti itselläni tunnepuolella reaktiot spontaanin repeämisen ja syvän myötähäpeän välimaastossa.
 
Anna, viiden vuoden päästä sinua ei muista enää kukaan. Ozzy muistetaan vielä sadan vuoden päästäkin. Se hiuksen hieno ero teillä on. Onnea sinulle jatkossa juontotöissä tms.
 
JUST SAY OZZY!

Atomic Cafe: Renegades aiheutti jonkinlaista hysteriaa mutta nehän olivat kuitenkin aika selkeästi niitä rockin pahoja poikia, olihan ne toki myös idoleja ja erityisen suuria idoleja ne oli koulukodeissa ja tarkkailuluokilla.
 
Minulle idoli tarkoittaa henkilöä joka saa pikkutytöt pissimään housuunsa aina kun kuulevat idolinsa nimen mutta jos tarkkoja ollaan niin onhan Antti Tuisku ilman muuta idoli sekin ja oli ohjelmassa muitakin idoleja kun edellämainitut. Oli siellä niitäkin joita ei voi kutsua idoliksi edes hyvällä tahdolla ja toisaalta monta idolia jäi myös puuttumaan.
 
Paul Oxley's Unit pääsi ainakin suomenruotsalaisissa piireissä lähelle idolirajaa ja taisi yhtenä kesänä mennä reippaasti ylikin. Manchesterilaisen laulajan ja tammisaarelaisten musikanttien yhteistyö tuotti hedelmää vuoden ja vähän toista mutta katosivat sitten tähtitaivaalta yhtä nopeasti kun sinne nousivat. Tämä yhtye oli samalla kasvissyönnin uranuurtaja ja niiden keikkamatkoilla pyöri suosion huippuaikoina kasvisruokaan erikoistunut kokki, siihen aikaan kun ei ruokapaikoista saanut edes kasvishampurilaisia tai pitsoja.
 
Ja ei kai Lipsasta sovi unohtaa, jos 60-luvun idoleista puhutaan.

Ozzy Osbourne on -nykyään- tasan yhtälailla tuote kuten Antti Tuisku ja Anna Abreau. Mut mitäs sitä elääkseen ei tekisi?
 
Mutta oldschool Ozzy Black Sabbatheineen on kyllä kerrassaan mahtavaa!

Rhesus: Ozzy Osbourne on -nykyään- tasan yhtälailla tuote kuten Antti Tuisku ja Anna Abreau. Mut mitäs sitä elääkseen ei tekisi?
 
Mutta oldschool Ozzy Black Sabbatheineen on kyllä kerrassaan mahtavaa!
 
Joo, vähän niinkuin Gene Simmonskin. Tv -ohjelmat ja kaikki. Eipä ollut Anna väärässä tuon sanoessaan, vaikka jotkut fanipojat eivät sitä suostu myöntämäänkään.
 
Mutta oldschool Ozzy Black Sabbatheineen on kyllä kerrassaan mahtavaa!
 
Totta tämäkin.

danny: Ja ei kai Lipsasta sovi unohtaa, jos 60-luvun idoleista puhutaan.
 
No ei kyllä sovi unohtaa, Danny-showt olivat todellinen ilmiö kekkoslandiassa. Dannyn sirkusryhmät kiertelivät maakuntia vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, ne jäivät kansakunnan muistiin paremmin kun Kekkosen hiihtoretket.
 
Danny-show oli monen viihdemuusikon korkeakoulu ja niitä vanhan liiton musikantteja jotka eivät ole kiertäneet koskaan Dannyn kanssa on huomattavasti vähemmän kun niitä jotka ovat kiertäneet.
 
Sieluni silmin voin nähdä kun Seppo Hovi roikkuu ympäripäissään puussa ja koputtaa Dannyn makuuhuoneen ikkunaan koska rahat ovat loppuneet jo varhain aamupäivällä ja nyt pitäisi saada vähän förskottia.

-Cale: Joo, vähän niinkuin Gene Simmonskin. Tv -ohjelmat ja kaikki. Eipä ollut Anna väärässä tuon sanoessaan, vaikka jotkut fanipojat laput silmillä eivät sitä suostu myöntämäänkään.
 
Jep. Pahinta mitä poptähti voi sanoa on hevimusiikin olevan yhtälailla kaupallista :)
 
Mut hei, ihan oikeasti. Ozzy Osbourne ja tää viimeisin sinkku mitä vitun scream if you want it, yell like you me it. Vittu mitä paskaa toi legenda tekee nykyään.
 
Mutta, ei kartanoa pidetä pystyssä pelkillä vanhoilla klassikoilla. Mutta mikään asia maailmassa ei poista sitä faktaa että Black Sabbath on yksi kaikkien aikojen kovimmista bändeistä ikinä.
Mun levyhyllyssä ei ole, eikä tule yhtään Ozzy Osbourne sooloalbumia. ooookei, ultimate sin oli penskana kova :)

Kun Ozzy Osbournesta puhutaan niin senhän tuotteisti oma vaimo ja sellaisiahan ne naiset ovat, tekevät miehistään pellejä ja ottavat kaiken kunnian itselleen. Totuuden nimissä on kuitenkin todettava että ilman Sharonia Ozzy oli juonut itsensä hengiltä viimeistään 80-luvulla.

J Silver: Aiheutti itselläni tunnepuolella reaktiot spontaanin repeämisen ja syvän myötähäpeän välimaastossa.
 
Anna, viiden vuoden päästä sinua ei muista enää kukaan. Ozzy muistetaan vielä sadan vuoden päästäkin. Se hiuksen hieno ero teillä on. Onnea sinulle jatkossa juontotöissä tms.
 
JUST SAY OZZY!
 
Höpö höpö..

Bonham: Höpö höpö..
 
Viiltävää syvä-analyysiä.

Asiaahan Anna puhui. Ozzy on, oli siitä mitä mieltä hyvänsä aivan yhtä tuotteistettu kuin Rihanna tai Anna ite. Samoin on esimerkiksi Alice Cooper puhumattakaan Kissistä.

J Silver: Anna, viiden vuoden päästä sinua ei muista enää kukaan. Ozzy muistetaan vielä sadan vuoden päästäkin. Se hiuksen hieno ero teillä on. Onnea sinulle jatkossa juontotöissä tms.
 
Ei ollut puhe siitä, että kuka muistetaan sadan vuoden päästä, vaan siitä, että nämä Oikeiden Muusikoiden ihailemat Rock-Jumalat ovat yhtä lailla tuotteita kuin Idols-ohjelmasta tähteyteen pompanneet. Anna Abreulle plussaa!

Hyvä jakso, koska aiheuttaa mielipiteitä/keskustelua.
 
ps. ootan innolla räppijakson jälkipyykkiä :D

Väkisinhän tälläset dokkarit jää tyngiksi, kun suurin osa kussakin jaksossa nähdyistä bändeistä ja artisteista ansaitsis oman kokopitkän dokkarin. Ihan hyvä katsaus on kuitenkin luotu noihin aiheisiin lukuunottamatta Suomi-rock jaksoa, josta ei oikein jääny mitään käteen.
 
Ite tykkäsin tästä uusimmasta Idolit-pätkästä paljonkin. Paras anti oli se, että ei sillä oo mitään merkitystä idoliuden kannalta onko fanit pikkutyttöjä vai karvasia ukkoja. Kukaan ei voi määrätä sitä kuka on sun idoli ja kenestä sun pitää digata. Idolit syntyy ihmisten tarpeesta eikä jonkun koneiston luomina ja pakkosyöttämänä. Tossa valossa kiistely siitä onko Ozzy enemmän _idoli_ kuin Anna on ihan turhaa. (muutenhan se on kyllä ihan viihdyttävää vaikka kännissä tosikoiden seurassa)

slipkorn: Ei ollut puhe siitä, että kuka muistetaan sadan vuoden päästä, vaan siitä, että nämä Oikeiden Muusikoiden ihailemat Rock-Jumalat ovat yhtä lailla tuotteita kuin Idols-ohjelmasta tähteyteen pompanneet. Anna Abreulle plussaa!
 
Se tuotteistaminen on oikeastaan sivuseikka.Beatleshän oli perin juurin tuotteistettu.Se mitä tällä "tuote"-kommenteilla varmaan oikeasti ajetaan takaa on se ,että artistin musiikki on kertakäyttötavaraa ja hetken villitys.No Ozzyn,Alice Cooperin ja Beatlesin kohdalla tiedämme ,että näin ei varmasti ole.Annan kohdalla emme vielä tiedä - ura on alkuvaiheessa.
 
Sen verran täytyy myös sanoa ,että Annan osuus omaan musiikkinsa lienee vähäisempi kuin mainitsemillani artisteilla.Siinä mielessä hän kai on enemmän tuote.

m/: Hyvä oli progejakso. Circle-Jussin haastispätkät lämmitti mieltä.
 
Harmi, kun tämän missasin. Ei taida enää mistään löytyä? Toivottavasti uusintanäyttävät koko sarjan joskus.

PsychedelicWarlord: Sen verran täytyy myös sanoa ,että Annan osuus omaan musiikkinsa lienee vähäisempi kuin mainitsemillani artisteilla.Siinä mielessä hän kai on enemmän tuote.
 
Mietin samaa juttua. Yleensäkin jos tuotteesta aletaan puhumaan, niin jokaisen bändin/artistin voi nähdä tuotteena. Joissain sana tuote ja musiikki aiheuttaa tietysti vieroksuntaa ja varsinkin jos joku teini-ikäisten idoli alkaa itseään vertailemaan johonkin Ozzyn kaltaiseen ikoniin.
 
Joku selkeä määritelmä olisi kuitenkin hyvä olla. Tuossa viime jaksossahan se levy-yhtiön äijä puhui näistä ihan hyvin, mutta en nyt oikein osannut yhdistää näitä asioita vain Anna Abreu-Antti Tuisku-akseliin tai keneenkään idoliin, joka ei ehkä ole "samassa määrin muusikko" kuin joku Martti Syrjä tai Eric Clapton. Kyllä tietääkseni kaikki artistit esim. markkinointia haluavat hyödyntää jos musiikillaan meinaavat itsensä työllistää. Jos joku levy-yhtiö tähän tarjoaa isoa kanavaa niin aika punk saa olla, että kieltäytyy. Nämä asiat nyt päällimmäisena pukkaa mieleen, eli mitä se tuote on? Vaikeaksi menee.

J Silver: Anna, viiden vuoden päästä sinua ei muista enää kukaan. Ozzy muistetaan vielä sadan vuoden päästäkin.
 
Tjaa. Muistan kuunnelleeni radiosta joskus 90-luvulla ärsyttävää kimitystä ja ajatelleeni: "Kamalaa paskaa, mutta onneksi tätä artistia ei kukaan enää muista puolen vuoden päästä." Kyseessä oli tietysti Nylon Beat.
 
Se, mitä muistetaan viiden vuoden päästä, selviää viiden vuoden päästä. Se, mitä muistetaan sadan vuoden päästä, selviää sadan vuoden päästä. Ei aikaisemmin. Länsimaisen musiikin historia on osoittanut ainakin sen, että musiikkia tuntevien ennustukset ovat yleensä menneet täysin persiilleen.
 
(Ja kyllä, NB:n musiikki on minun mielestäni edelleenkin sietämätöntä. Vaikka olinkin väärässä pikaisen katoamisen suhteen. Tajusinpahan vain lopultakin lopettaa ennustelun.)

jPekka: Tjaa. Muistan kuunnelleeni radiosta joskus 90-luvulla ärsyttävää kimitystä ja ajatelleeni: "Kamalaa paskaa, mutta onneksi tätä artistia ei kukaan enää muista puolen vuoden päästä." Kyseessä oli tietysti Nylon Beat.
 
Se, mitä muistetaan viiden vuoden päästä, selviää viiden vuoden päästä. Se, mitä muistetaan sadan vuoden päästä, selviää sadan vuoden päästä. Ei aikaisemmin. Länsimaisen musiikin historia on osoittanut ainakin sen, että musiikkia tuntevien ennustukset ovat yleensä menneet täysin persiilleen.
 
(Ja kyllä, NB:n musiikki on minun mielestäni edelleenkin sietämätöntä. Vaikka olinkin väärässä pikaisen katoamisen suhteen. Tajusinpahan vain lopultakin lopettaa ennustelun.)
 
Erittäin hyvin ajateltu.Olen samaa mieltä.

Ajetaan Ladalla ja kuunnellaan humppaa. Ni!

Tänään pitäisi olla hyvä jakso luvassa. Juicea, Hectoria, Davea jne