Media ja viihde ›

Odysseus lienee yhtä helvetillinen tai mielenkiintoinen seikkailu riippumatta käännöksestä jota lukee. Kannattaa lukea jotain selittävää teosta samalla, suomeksikin taitaa useampia olla.

Odysseus lienee yhtä helvetillinen tai mielenkiintoinen seikkailu riippumatta käännöksestä jota lukee. Kannattaa lukea jotain selittävää teosta samalla, suomeksikin taitaa useampia olla.
 
Melkein voisi Odysseusta kokeilla alkukielellä, niin helvetillistä kun sen kahlaaminen kuitenkin on. Finnegans Wakessa olisi haastetta siinäkin.

Ostin tänään antikvasta NKP (b):n Historian. Lyhyt oppikurssi kommunismiin. "Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!" :D Kustansi vaivaiset 5 euroa.
 
Karamazovin veljekset kun sais tänä vuonna luettua niin vois aloittaa jotain muutakin vihdoin.

George Orwellin 1984 on menossa tällä hetkellä. Ihan hyvältä vaikuttaa. Seuraavaksi vois tarttua joko Haruki Murakamin Kafka on the Shoreen tai Cormac McCarthyn Matka toiseen maailmaan.

McCarthy on edelleen kesken. Tänään vedin bussimatkojen aikana ja yhdellä koti-istumalla Tuomas Vimman uuden, Gourmet'n.
 
Ei Helsinki 12:n veroinen, mutta tarjoaa kaikkea mitä Vimmalta on totuttu odottamaan. Ylimielistä asennetta, snobbailua ja seksiä. Toimii.

Johanna Venho: Yhtä juhlaa.
Olen huono lukemaan runoja, mutta näissä on tarpeeksi rytmiä ja sanojen melodiaa että toimivat suorastaan paperille tallennettuina lauluina.

Hyvää vauhtia yritän lukea kirjaa "Alex ja pelon aika", mutta eipä tästä oikein mitään tule.

Mulla jäi Odysseus lukematta, vaikka alku vaikuttikin ihan lupaavalta. Oli hienoa kieltä.
 
Tsehovin novellikokelmaa "Nainen ja sylikoira" luin hetki sitten, ja itse asiassa se jäi kesken viimeiseen novelliin. Kyllähän ne kaksi ekaa novellia sisälsivät jotain hienoja juttuja, mutta kokonaisuutena siltikin jotenkin puuduttavaa luettavaa.
 
Nyt on sitten meneillään iltalukemisena Dan Brownin "Da Vinci -koodi" (jonka muuten ostin kirpputorilta todella hyväkuntoisena kovakantisena viidellä eurolla), joka on helppoa, mutta hyvin tehtyä ja erittäin viihdyttävää tekstiä.
 
Matkalukemisena taas toimii Linda Skuggen, Belinda Olssonin ja Brita Zilgin toimittama "Pilluparvi", joka on kokoelma erilaisten naisten feminismiä käsittelevistä kirjoituksista. Ihan mielenkiintoinen, joskin tosiaan vituttaa sitä lukiessa jotkin ärsyttävät miehiä koskevat stereotypiat, joita tuontyylisessä kirjassa olisi ehkä kannattanut hieman varoa.

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva.
 
Tuli siitä puhetta yhden frendin kanssa. Alkoi häiritä, olinko lukenut ja koska viimeksi. Tarinahan on sinänsä tuttu, mutta yksityiskohdat olivat hieman hämärän peitossa ennen aloittamista.

Mulla vaan nää avaruus-/kuulentoaiheet jatkuu; nyt just alotin Gene Kranzin muistelmateosta nimeltä Failure Is Not An Option. Tää on siis enkuks, joten pienet kijrotusvihreet ei ihan niimpalijo haittaa mitä siinä Lagerstedtin suomenkielisessä historiikissa (sen lukeminen oli kyllä ihan oikeesti silkkaa tuskaa!), eikä niitä tässä tunnu kyllä niimpalijoo olevankaan. Kranz toimi siis NASAn lennonjohdon pomona Gemini- ja Apollo-ohjelmien aikana, mut tää tarina alkaa kyllä jo Mercury-lennoista, tai oikeestaan jo niitäki ennen. En osaa vielä sen tarkemmin arvostella, mut ainaki toistaseks (yks luku vasta luettuna) vaikuttaa kyllä aika hyvältä.

Pari kymmentä sivua lukenu Vasemman käden polku kirjaa. Ihan mielenkiintoselle vaikuttaa.

Herranjumala, aloitin elämäni ensimmäisen "dekkarin", kyllähän siitä nyt pitää tulla kertomaan koko M.netille.
 
Ja kirjahan on siis John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen.

On muuten yhdysvaltalainen kirjailija, nimestään huolimatta. Samoin kuin Asimov.
 
Nabokov ja Asimov ovat syntyperältään venäläisiä, mutta emigroituneet Yhdysvaltoihin bolshevismin aikaan.

Nabokov ja Asimov ovat syntyperältään venäläisiä, mutta emigroituneet Yhdysvaltoihin bolshevismin aikaan.
 
Jep, tosin Asimovin tapauksessa kyse ei ollut hänen omasta valinnastaan: hän oli silloin kolmevuotias.

kalifornian matkaopasta.

Tun mainitsemani Pilluparven sain nyt luettua. Samanlaista materiaali oli tuo loppuosakin.
 
Aloitin myös "Muurahaisten kapinan", jonka on kirjoittanut Bernard Werber. Vaikuttaa itse asiassa aika huonolta kirjalta. Olen nyt ehkä 50 sivua tuosta lukenut ja silti törmännyt vaikka kuinka moneen epäkohtaan. Silti tuossa on myös jotain ihan mielenkiintoisia puolia.

Henning Mankellin tuorein, Kiinalainen, valmistui eilen.
Melkein 700 sivua ja melkoisen rönsyilevä teos: pohjoisruotsalaisesta maalaiskylästä koukataan Pekingiin ja sieltä Lontooseen ja takaisinkin Ruotsiin.
Mankellmaisen imevää tekstiä kyllä, tosin tämäkään ei ole ihan moralisoinnista vapaa teos.
 
Lisää pohjoismaisia dekkaristeja haussa olisi nyt.
Mm. tällaiset nimet ku Karin Fossum, Åsa Larsson ja Arnaldur Indriason (islantilainen) löysin. Lukukokemuksia näistä??

Lisää pohjoismaisia dekkaristeja haussa olisi nyt.
Mm. tällaiset nimet ku Karin Fossum, Åsa Larsson ja Arnaldur Indriason (islantilainen) löysin. Lukukokemuksia näistä??
 
Fossumista olen tykännyt. Viime aikoina ei ole tosin kauheasti innostanut dekkareita lukea. En ole kovin innokas lajityypin harrastaja muutenkaan, paria luottonimeä (Rex Stout, Robert van Gulik ja Tony Hillerman) lukuun ottamatta.

Vanki nimeltä Papillon. Onhan tämä kyllä vitun hyvä.

Fossumista olen tykännyt.
 
Otinkin yhden Fossumin, kirjan selailu kirjastossa jo herätti lupauksia mukavasta oman lajinsa edustajasta. Samoin Åke Edwardsonin (meniköhän nimi oikein?) jännärit vaikuttaa lupaavalta.