Media ja viihde ›

Samantien suosittelen (niinkuin jo aikaisemmatkin) Jose Saramagon kirjaa Kertomus sokeudesta.
 
Saramagon tyylilajia on kuvailtu maagiseksi realismiksi. Tässä kirjassa avautuu huikeita ajatusleikkejä ja näkymiä todellisuudessa sen johdosta että kaupungin asukkaat alkavat toinen toisensa perään sokeutua.
 
Jatkoa seuraa Kertomus Näkevistä -kirjassa, Blimunda ja Baltazar on rakkauskertomus polttorovioiden aikakaudelta.

 
Ozamu Dazai: Ei enää Ihminen, Tsugaru. Osamu Dazai on japanilaisen kirjallisuuden yleisöönsukeltaja, eli kovan onnen itsemurhakandidaatti.
 
Joel Lehtonen: Putkinotko. Jokin karahtaa tuossa Juutas Käkriäisen maailmoja syleilevyydessä. Kun vielä "kaiken yllä väreilevä helteinen sydänsuven päivä" heittää Juutaksen tarpomaan todellisuuden armottomuuden kaltevalla pinnalla.
 

 
Katriina Lehto: Ulrike Meinhof
 
Bader-Meinhof -ryhmän suurin rikos yleisön silmissä oli käyttää sika-nimitystä poliisista julkilausumissaan. Samoin menettelivät Mustat ja Valkoiset Pantterit 1960-70 -luvulla.
 
Varsinaisesti Meinhof aktivoitui sosiaalipolitiikasta.

muok, muok, muokkaus

Kafkan novelli Rangaistussiirtolassa tuli luettua, ensihätään muodossa ebook in english. Pitänee lainata kirjastosta ja lukea uudelleen, jonkinlaista tutkimuksellista intressiäkin kun heräsi.
 
Kaiverruskoneen ja "primitiivisen koneen" (on esitetty, kuinka sanojen ja merkitysten muisti on täytynyt historian alusta alkaen luoda ja kirjata ihmisruumiiseen kivun kautta) välinen yhteys on melko ilmiselvä, mutta moni muu juttu sen ympäriltä jäi kummittelemaan kysymyksinä. Enempää en osaakaan sanoa, jos/kun en viitsi spoilata tarinallista ulottuvuutta osoittamalla mitään erityisiä kohtia. Onhan tuo kuitenkin tarinanakin aika "metka", suosittelen ihan yleisestikin!
 
Josko seuraavaksi jatkais Miles Davisin omaelämäkertaa, sopivampaa luettavaa hiipuvaan kesään. Pikaiseen luettujen parin ekan luvun aikana ei ole kiinnostanut tippaakaan kysymys siitä, mikä on ns. totta ja mikä legendaa. Tuollaista tulee miettineeksi lähinnä silloin kun mies itse ei ole kyllin kiinnostava.

Daniil Harms: Ensiksikin ja toiseksi
Absurdismia. Tajuntani laajeni suuntaan, jos toiseenkin.
 
Tämä on aivan käsittämättömän mahtava.
 
Ite luen parhaillaan Slawomir Mrozekin kokoelmaa Elefantti. Lyhyitä satiireja, ihan hyviä joskin vähän yksioikoisia. Kovin jarkkomartikais- tyylinen maailma.
 
Pöydällä odottaa Vasili Suksinin Punainen Heisipuu ja Kauko Röyhkän Ocean City. Odotukset korkealla molempiin suuntiin.

Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet
 
Tuota... haluaisikohan joku kommentoida Nylenin kokoelmaa? Jäi osa kirjoituksista vähän puolitiehen. Johtuneekohan siitä, että Morrissey on etäisempi tuttavuus musiikin saralla.
 
Johdatus lihan sukupuolipolitiikkaan -essee on itselleni entuudestaan tuttu, sillä törmäsin salihousuisen Teemu Mäen teoksiin opinnoissani.

Tämä on aivan käsittämättömän mahtava.
 
Sattumia on vielä kovempi.

Tuota... haluaisikohan joku kommentoida Nylenin kokoelmaa?
 
Kirjoittelin siitä blogiini alkukesästä: http://yrttimaa.vuodatus.net/blog/1347174
 
Nyt kesken Jukka Laaksosen "Äänityön kivijalka". Ilmeinen perusteos.

Monte Criston kreivi menossa just nyt. Melko koukuttava kirja. Myös Sven Hasselin SS-kenraali on tossa pöydällä.
 
Juuri tuli luettua myös tuo Vonnegutin Teurastamo 5.

The Mist-leffan nähneenä ajattelin lukaista kirjan, Stephen Kingiltä tuo siis. Adlibris-puljusta löyty vielä huokeaan hintaan.

Koulua varten luettavana tällä hetkellä Jari Tervon Rautapää. Ihan omaksi ilokseni sitten luen Frank Millerin Sin Cityjä. Tällä hetkellä toinen osa puolivälissä menossa.

Hesarista luin, että syksymmällä pitäisi ilmestyä vielä uusi suomennettu kokoelmateos. Sitä odotellessa tutustun Sattumiin.
 
Oho oho!
 
Vonnegutin Kissan kehto meni hujauksessa. Ei sekään ole miehen paras. Nyt menossa Solzhenitsynin Ivan Denisovitshin päivä, huikeaa tekstiä.

Tyttöystävä herätteli meikäläisen kesälukemaan. Aluksi tuli hotkaistua McIverin Metallica-opus ja sen jälkeen mökkilukemisena Hynysen opus. Petyin, kun se olikin vanhojen kirjoitusten kokoelma. Yhtä urpo se oli kuin odotinkin, mutta naureskeltua tuli.
 
Eilen sain loppuun Lovecraftin Charles Dexter Wardin tapauksen ja aloitin heti perään Kauhun kynnyksen.

Eilen alotin Juicen muistelmateosta Siinäpä tärkeimmät (kannessa vielä lisämääre: Edellinen osa, E.CH. (=Ennen kirroosia)). Ennoo ehtiny lukee loppuun vielä, mut ainaki alkupuoli vaikutti mielenkiintoselta, hyvinkin "juicemaiselta" muistelulta; lapsuus ja kouluajat Juankoskella, muutto Tampereelle ja muutakin maailmanmatkaamista siinä sivussa. Kirja kattaa vuodet 1950-1988, jälkimmäistä osaa (J.CH.) Juice ei kuulemma ehtinyt saada valmiiks. Harmi sinänsä, vaikka jäihän äijältä jälkeen sentään tuhansia lauluja, runoja, pakinoita jne. jne. jne.

Nyt on luvussa Dmitri Shostakovichin muistelmat.

Noah Chomskyn ja Gilbert Achcarin dialogeja nivottuna kansiin nimellä "Perilous Power"

No nyt on joku Gamowin wanha populaariteos gravitaatiosta meneillään, aattelin esti, etten tota varmaankaan jaksais ees lukee, mut ohan se ihan selkeetä ja suht nopeelukustakin tekstiä kuitenki.
 
Tota ennen luin Jean-Claude Carrière:n kirjan Einsteinin luona (Einstein, sil vous plaît), josta en kyllä kauheesti tykänny, vaikka sitä oliki mulle kovasti etukäteen kehuttu. Joku tyttö menee Einsteinin luo sen työhuoneeseen jonnekin, missä on viis jonkinlaista "taikaovee", joitten takaa paljastuu millon mitäkin paikkoja ja tapahtumia. Newtonkin käväsee poikkeemassa pikipäin. Semmosta filosofishenkistä pohdiskelua enimmäkseen, mut jotenki melko irrallista; kehystarina ei oikeen johtanu varsinaisesti mihkään. Eikä mihkään yksityiskohtiin taas syvennytty yhtään sen enempää. Eli ei ainakaan ihan just semmonen kirja, mitä ite oisin aiheesta kirjottanu, jos kirjottaa osaisin... ;)

No tästähän on kirjoitettu niin paljon kirjoja ettei suuhun mahu.
 
Ja sitten vähän hirtehisempää meininkiä on ainakin Tapani Baggen Julma maa. Se on eräänlainen rikosromaani. Ei siinä nyt ihan hulluksi tulla,mutta päin persettä mennään ainakin.
 
Tapani Bagge on ainakin minusta yksi parhaista nykysuomalaisrikosromaanikirjailijoista, suosittelen! (Huh, mikä yhdyssana :D ) Hyllyssä odottaa Baggen Kummisedän hautajaiset ja tällä hetkellä kesken on Taavi Soininvaaran Inferno.fi. Ihan mukiinmenevää rikoshuttua, paitsi välistä ärsyttävän epätasaista, samalla sivullakin saattaa olla silmiinpistävän hienoja kielikukkasia ja taas sammakkoja jotka pistävät melkein vituttamaan. Varmaankin yksi oikoluku kirjailijalta/kustantajalta (oikea termi...?) lisää niin tilanne helpottuisi.
 
Baggesta vielä puheenollen, onko kukaan sattunut lukemaan Pate Riikonen -nimellä julkaistua Synnyimme lähtemään -teosta? Teos on tehty salanimellä, mutta teksti on niin Baggemaista että epäilen hänen sen kirjoittaneen. Suosittelen myös viimeksi mainittua kirjaa.

Äskettäin luin Mick Wallin W.A.R Axl Rose -elämänkerran, joka oli todella hyvä. Sen jälkeen oli pakko tsekata Mötley Crüen Törkytehdas, jonka jälkeen aloitin Slashin kirjan. Seuraavana vuorossa Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirja.
 
Viihdekausi menossa siis. Ostin jopa kaikki nuo edellämainitut itselleni.

nyt on klassikko... Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus