Media ja viihde ›

Leffa ei sinänsä ole kovin onnistunut sovitus, kun siinä huomio kiinnittyy liikaa juurikin siihen douppisekoiluun. Vaikka täytyy sille tunnustusta silti antaa, on Fear & loathing sen verran vaikea tapaus kääntää elokuvaksi, etten usko kenenkään pystyvän tekemään sitä paremmin kuin Gilliam ja kumppanit.
 
Olen kyllä melko varma, useiden empiiristen toteamusten perusteella, että leffasta pitää todennäköisesti vain epämääräisistä substansseista enemmän tai vähemmän kiinnostuneet.

Aika loistava leffa tosiaan, hauska ja viihdyttävä.

Aivan mahtava leffa. Depp osaa kyllä luontevasti näytellä erinäisten substanssien alaisena olevaa henkilöä, se on lahja? :D

Ai että kun South Parkissa jollekin nahkakotsahomolle tungetaan joku hemmetin Lemmiwinks peräsuoleen, niin se on "julmetun tarkkaa yhteiskuntakritiikkiä" niinku homojen asemasta ja silleen? Tai kun Parker ja Stone tuhannennen kerran mollaavat Ben Affleckia, niin sekin on jotenkin nerokasta? Oh well...
 
Et ole tainnut seurata viimeisen 4 kauden jaksoja, yhtään eikö? En nyt tuosta ''julmetun tarkasta yhteiskuntakritiikistä'' tiedä, mutta kyllä sitä kritiikkiä löytyy. Usko pois.

Ei iske kyllä yhtään, ja sanon tämän niin Terry Gilliamin elokuva- kuin Hunter S. Thompsonin proosataiteen ystävänä. Kirjan filmatisointi ja Thompsonin huuruisten mutta sitäkin piikikkäämpien verbaaliryöppyjen filmatisointi ei ole maailman kiitollisin tehtävä ja Gilliam on mielestäni vähän turhan intensiivisesti keskittynyt hekumoimaan näillä virtuaalisilla liskojen öillä sen syvälle amerikkalaisen unelman juurille sukeltavan kritiikin kustannuksella. Tosta leffastahan on, kuten jokainen voi tämänkin ketjun viesteistä ehkä päätellä, tullut ryyppyiltojen vakiokamaa ja tässä itseäni tökkii hyvinkin vahvasti se etten koe alkuperäisromaanin käsittelevän trippailua lopulta kovinkaan ihannoivassa valossa, tosin tulkinnanvaraa toki on.
 
Tuossa syksyllä Teemankin lähettäneen henkilökuvan perusteella Thompson oli lopulta melko surullisen hahmon ritari, julkisuuskuvansa vanki ja piti lopulta omaa henkilökohtaista vankilaansa yllä kaikella mikä vain "laajentaa tajuntaa." Ja oli varmasti itse täysin tietoinen tästä. Itse olisin kaivannut juuri tätä elementtiä elokuvassa. Toki siinä oli yritystä mm. erilaisten arkistomateriaalien käytössä mutta lopulta raaka analyysi "rakkauden kesän" onttouttaan kumisevasta tyhjyydestä ja päihteiden tarjoamasta vapauden illuusiosta jäi erittäin puolitiehen. Jäljelle jäi Depp ja Del Toro pakenemassa 3D-lepakoita eetterihuuruissa autiomaassa, joka voisi muuten toimia mutta alkuperäisessä kontekstissa en pidä filmatisointia onnistuneena. Pikemminkin tätä taustaa vasten teoksen kulttimaine kosteiden iltojen viihdykkeenä ja "leffana joka ei selvinpäin aukene" on vähän huvittava. Gilliamilta suosittelen ennen kaikkea Brazilia ja Twelve monkeysia, jotka risteävät teemoiltaan osin Fear and Loathing in Las Vegasia kuten vapautta, unelmien merkitystä ja todellisuuden haurautta - ja käsittelevät niitä mielestäni huomattavasti kypsemmin ja koskettavammin.

Pidin, onhan leffa vähintäänkin hervottoman hauska, hauskasti käsikirjoitettu ja Deppin kerronta toimii.