Media ja viihde ›

Irtokirjankannet olivat myös loistavia! Esim. "Kivat kasvisruoat" kääreen sisällä luurasi "Suuri röppö- & lantrinkiopas" ja jonkun riipaisevan romanttisen eepoksen kansiin oli kätketty merkkiteos "Melaa mekkoon".

Ylöspäin
 
Sillä Peräsmies pääsee valkokankaalle:
 
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/ku … kasika-sankari-perasmies-elokuvaksi

Miihkali ja luokkaretki = Eiisssss... :D::D:D:D:DD
 
"Vähän jälkeen Keikylän tienristeyksen saa Kuuno-Urmas epileptisen kohtauksen. Kuljettajasetä laittaa hänelle trasselia suuhun, ettei hän purisi kieleensä. Mitäpä olisi luokkaretki ilman pikku kommelluksia!"
 
Muutenkin Miihkalit on jotain parasta ikinä.

Pröötttt...
Peräsmiehestä tehtiin Cd-romppu,jonka joskus ostin alelaarista vitosella,markka tai euroaikaan,en nyt ihan tarkkaan muista. Jokatapauksessa se oli melkoinen pettymys, pari peliä ja jokunen sarjakuva.Lisukkeena oli muutaman sarjakuvan vihko. Tuota tuli työkoneella joutohetkinä kuitenkin räplättyä. Olin myös aikonaan ydinvoimalassa duunissa,eikä se suureksi harmikseni silloin posahtanut,paitsi mitänyt samaan aikaan Neukkulassa ...Sain toki Peräsmiehestä juontuvan lempinimen "El pieru"jota riemulla kannan.

Tupuna: Ainakaan en ole ketään toista naista tavannut, joka a) nauraisi pahkishuumorille tai b) olisi koskaan lukenut pahkiksia.
 
Tämmöisiäkö me naiset ollaan?

Itse sarjakuvia en oo lueskellu mutta ne siinä sivussa olevat artikkelit(vinkkijutuista "lehti-ilmoituksiin") ovat hyviä.

Lehti oli minun "älykkyyteni" suurena rakentajana lapsuudessani/nuoruudessani. Ihminen jolle kolisee vanhanliiton Pahkasikojen huumori, on hyvä ihminen. Tämän olen useaan kertaan saanut elämässäni todeta. Myrkyn lueskelijat on sitten sitä toista joukkuetta.

jassi: Ihminen jolle kolisee vanhanliiton Pahkasikojen huumori, on hyvä ihminen. Tämän olen useaan kertaan saanut elämässäni todeta. Myrkyn lueskelijat on sitten sitä toista joukkuetta.
 
Vaan odotapa kun tapaat ihmisen jolle kolahtavat molemmat lehdet. Sitten vasta rapa roiskuu ja läppä liitää. Myrkylläkin oli hetkensä, vaikken itse ostanut sitä viime vuodet kuin lähinnä Rockyn, Epäilyttävien poikien ja Hunt Emersonin takia. Pahkis meni villeimpinä myrkkyvuosina kilometrin yli hilseen, mutta sitten kun sen sisälle pääsi, muuttui esimerkiksi MAD hetkessä varsin yhdentekeväksi julkaisuksi. Myrkky oli kuitenkin sen verran härskimpi julkaisu, että jäi lukupiiriin. Luojalle kiitos kovakantisista Pahkis-julkaisuista, joiden avulla olen päässyt juttuun paremmin mukaan.

Sain syntymäpäivälahjaksi Pahkasian Viidennen huumorin kirjan. Siinä riittää nimittäin lukemista. Herrejösses kun on opus. Ihan mahtava.

Nazareth: Itse sarjakuvia en oo lueskellu mutta ne siinä sivussa olevat artikkelit(vinkkijutuista "lehti-ilmoituksiin") ovat hyviä.
 
Niino. Aivan pokerilla tehtyjä. Yhden noista huumorin kirjoista ostin just pikkuveljille joululahjaksikin. "On taas aika tarttua pulloon" ja muita klassisia artikkeleja. Mahtavaa.

Missä pahkasian numerossa oli tuo aapinen? Oon yrittäny löytää sitä jo pitkään :D

Pahkasika on hauskempi kuin suomen mad ja tarkoitan aika vanhojakin jotain 90luvun alussa jo olleita suomen madejä. itselläni joitakin ja tarkoitus hankkia lisää. tuo hinta ei *ituta päin vastoin se jos ne olisivat menneet roskiin niin se olisikin.

Ostin viidennen huumorin kirjan Prismasta, vähän yli kympin maksoi. Ihan hauskaa kampetta.

the-Antero: Missä pahkasian numerossa oli tuo aapinen? Oon yrittäny löytää sitä jo pitkään :D
 
Jos puhutaan samasta, niin ainakin 2/91 -numerossa on tuo aa-aa-anna-annalle-tolua aapisseikkailu.

Pahkasian "Afrikan terrori"-peli oli hauska; Afrikan tähti muunnos, jossa etsittiin Persian shaahia ympäri Afrikkaa.
Toinen hauska oli uuden vuoden kalenteri jossa kerran vuodessa vedettiin vuosiluku yli. Se olis kestäny vuodesta 1980 vuoteen 2000. Velipojan kans ruksattiin monena vuonna tyyliin: " Se on ens vuonna mun vuoro". Sitten se kalenteri ajan myötä rapistu ja suurinpiirtein putos seinältä.

Riiski: Toinen hauska oli uuden vuoden kalenteri jossa kerran vuodessa vedettiin vuosiluku yli. Se olis kestäny vuodesta 1980 vuoteen 2000. Velipojan kans ruksattiin monena vuonna tyyliin: " Se on ens vuonna mun vuoro". Sitten se kalenteri ajan myötä rapistu ja suurinpiirtein putos seinältä.
 
MUlla oli tuo solukämpän seinällä monta vuotta. Kylässä käyneet kaverit kokivat sen lähinnä ahdistavaksi, en tiedä johtuiko kuva-aiheesta vai kalenterin luonteesta.