Media ja viihde ›

Bongowing: Millä Soulslike -pelillä kannattaisi aloittaa? Ps4 alustana.
 
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/ … sikko-dark-souls-hylkaa-lansimaisen
 
200 tunnin tahkoamiseen ei ehkä aika riitä.
 
Oma mielipiteeni: DS1 -> DS3 -> Bloodborne. DS2 ja Sekiro jos tuntuu siltä noiden jälkeen.

Bongowing: Millä Soulslike -pelillä kannattaisi aloittaa? Ps4 alustana.
 
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/ … sikko-dark-souls-hylkaa-lansimaisen
 
200 tunnin tahkoamiseen ei ehkä aika riitä.
 
Itse aloitin aikoinaan ds1 pleikkari kolmosella, mutten oikein jaksanut innostua.
 
Ps4 sitten joskus ostin Bloodbornen ja siihen jäin sitten lopulta todella pahasti koukkuun, kun alkuun pääsin. Nyt aloitin sitten dark souls 3 pelailun, kun on alennuksessa storessa. Eli suosittelen bloodbornea tai ds3, oikeastaan ihan sama kumpi ensin, ovat melkolailla erilaisia fiilikseltään. Itse tykkäsin tähän mennessä bloodbornesta enemmän kuitenkin.
 
Varmaan pitää kuitenkin nyt alesta ostaa tuo ds2 jemmaan kirjastoon, kun vitosella sen saa. Ja ykkösen remaster, kunhan saa kunnon alella senkin.

Ostin Bloodbornen. Kymmenkunta peliä hommattuna ps4:lle (god of war, rdr2, fallout 4 jne). Lomalla piti pelata kaikkia niitä mutta lopulta tahkosin enimmäkseen alkup. Doomia ja Bubble Bobblea kaksinpelinä. Sääh mutta toimii! Doomin hyvyys tuli vähän puskista. Lapsena kyllä pelasin sitä, mutta vain sharewarena, eli paria ekaa leveliä tms.. Sitten siirryinkin Quakeen. Nyt paikkaan aukkoa sivistyksessä. Ainakin on hyvää treeniä fps pelien konsoliohjaimella peluuseen.

Bubble Bobble tuli lapsena pelattua läpi broidin kanssa. Doomikin. Eka oli meilläkin vain se shareware-versio, mutta sitten löysin täyden. Kaksi lapsuuden Amiga-peliä joita haluaisin pelata nyt ovat North & Shout ja sitten se peli jossa pelattiin jonkun valtion johtajana muita valtioita vastaan kylmän sodan hengessä. Hitto kun olen unohtanut sen nimen.

Henri Henri Olavi: Bubble Bobble tuli lapsena pelattua läpi broidin kanssa. Doomikin. Eka oli meilläkin vain se shareware-versio, mutta sitten löysin täyden. Kaksi lapsuuden Amiga-peliä joita haluaisin pelata nyt ovat North & Shout ja sitten se peli jossa pelattiin jonkun valtion johtajana muita valtioita vastaan kylmän sodan hengessä. Hitto kun olen unohtanut sen nimen.
 
Mikset pelaa? Sehän on tehty pc:llekin ja Amigallekin löytynee emulaattoreita.
 
Oisko Nuclear War tuo toinen?
 
https://www.myabandonware.com/game/nuclear-war-py

Juuri tuo Nuclear War. Googlasin eka sillä nimellä, mutta kuvat eivät näyttänert oikeilta. On niin heikot muistikuvat siitä. Piti katsoa uudestaan ja varmistua. En mä halua emulaattorilla pelata. Pitää olla Amiga 500 ja parit TAC2-ohjaimet. Eikä noi ole hauskoja yksin pelata.

Harvoin sitä enää hypettyy yhtään mistään tulevasta julkaisusta millään alalla mutta kyllä pakko sanoa, että Elden Ringistä on vähän väkisin innoissaan. Vähän reilu kuukausi jäljellä.

Elden Ring näyttää täsmälleen samanlaiselta kuin edellisetkin osat, siinä on vain avoimempi pelimaailma. Toisaalta myös Doom saa aina uusia osia ja ihmiset tuntuvat olevan innoissaan kun pääsevät pelaamaan samaa peliä uudestaan paremmilla grafiikoilla.

Krice: Elden Ring näyttää täsmälleen samanlaiselta kuin edellisetkin osat, siinä on vain avoimempi pelimaailma. Toisaalta myös Doom saa aina uusia osia ja ihmiset tuntuvat olevan innoissaan kun pääsevät pelaamaan samaa peliä uudestaan paremmilla grafiikoilla.
 
Olihan siinä jotain summon juttuja, hiippailuun mahdollisuus yms. Ja ratsastamaankin pääsee. Tosin en jaksa hypätä enää mihinkään hypejunaan.

Ei kyllä kummoista käsitystä peleistä ole, jos on sitä mieltä Doom (1993) on sama peli kuin Doom Eternal tai edes DOOM (2016), mutta paremmilla grafiikoilla.
 
E: Ei voi oikein kahden uusimmankaan Doomin välillä puhua pelkästä graafisesta päivityksestä.

TheMurno: Ei kyllä kummoista käsitystä peleistä ole, jos on sitä mieltä Doom (1993) on sama peli kuin Doom Eternal tai edes DOOM (2016), mutta paremmilla grafiikoilla.
 
E: Ei voi oikein kahden uusimmankaan Doomin välillä puhua pelkästä graafisesta päivityksestä.
 
Täähän se ois. Kuulostaa vähän siltä, että itse ei olla kokeiltu näitä pelejä ollenkaan jos tuollaista huutelee.

Avatkaa hieman. 2016 Doomia olen pelannut ehkä tunnin, alkuperäistä useita tunteja, mutta mikään veteraani en ole siinäkään. Alkuperäisessä ei ainakaan ole juonta tai tarinallisuutta nimeksikään, ehkä oheismateriaaleissa oli. Mutta siis suoraviivaista toimintaahan ne molemmat ilman turhaa säätämistä, ainakin helpolla vaikeustasolla?

Krice: Elden Ring näyttää täsmälleen samanlaiselta kuin edellisetkin osat, siinä on vain avoimempi pelimaailma. Toisaalta myös Doom saa aina uusia osia ja ihmiset tuntuvat olevan innoissaan kun pääsevät pelaamaan samaa peliä uudestaan paremmilla grafiikoilla.
 
Tuskin sitä kukaan odottaakaan, että pelifirmat luo jokaisella teoksellaan vallankumouksen pelisuunnitteluun. Vai pitäisikö McDonaldsin alkaa myydä sushia?

Bongowing: Avatkaa hieman. 2016 Doomia olen pelannut ehkä tunnin, alkuperäistä useita tunteja, mutta mikään veteraani en ole siinäkään. Alkuperäisessä ei ainakaan ole juonta tai tarinallisuutta nimeksikään, ehkä oheismateriaaleissa oli. Mutta siis suoraviivaista toimintaahan ne molemmat ilman turhaa säätämistä, ainakin helpolla vaikeustasolla?
 
Kyllähän jo kaksi uusinta Doomia on pelattavuudeltaan yllättävänkin erilaisia keskenään vaikka molemmat aika suoraviivaista tykitystä onkin. Niin erilaisia että Eternal jäi itsellä kesken koska uudistukset ei oikein toimineet itselle ja edellisen osan ihana flow oli vähän hukattu. Toisiksi uusin Doom 5/5 peli.

Scrobble: Tuskin sitä kukaan odottaakaan, että pelifirmat luo jokaisella teoksellaan vallankumouksen pelisuunnitteluun.
 
Minä odotan sitä. Pelinkehitys jäi 1990-luvulla kaupallisuuden rattaisiin, sen vuoksi uusia ideoita ei oikein tehdä, vaan keskitytään grafiikkaan. Esimerkiksi ns. roolipelejä ei enää tehdä, Elden Ring on sekin toimintapeli enemmänkin kuin roolipeli. Ei ollut myöskään yllättävää, että monet peligenret loppuivat kokonaan, esim. seikkailupelit, vaikka niitäkin tehdää indie-pohjalta, mutta se on hieman eri asia. Pelifirmojen kannalta tilanne on hyvä, koska uudet sukupolvet ei käsitä miten pelien olisi pitänyt kehittyä, vaan ne pelaa yksinkertaisia prötöpelejä onnesta soikeana. Ja siis tuo yksinkertaisuus johtuu siitä, että pelejä on nopeampi tuottaa ja kehitys voidaan keskittää grafiikkaan eli näyttävyyteen, ja loput markkinointiin.

Krice: Pelinkehitys jäi 1990-luvulla kaupallisuuden rattaisiin, sen vuoksi uusia ideoita ei oikein tehdä, vaan keskitytään grafiikkaan. ...indie-pohjalta, mutta se on hieman eri asia. Pelifirmojen kannalta tilanne on hyvä, koska uudet sukupolvet ei käsitä miten pelien olisi pitänyt kehittyä, vaan ne pelaa yksinkertaisia prötöpelejä onnesta soikeana.
 
Juuri näin. Katsellut esimerkiksi Tubesta uusimpia PS5- ja XSX-trailereita tänä vuonna tulevista uusista peleistä. Kun riisut hypermega-grafiikat pois, eipä sinne kuoren alle jää mitään ihmeempää.
 
Mutta juurikin ns. indie-puolella tuntuu, että siellä vielä ideoidaan tuoreesti.
 
Sama analogia voisi päteä toki helposti myös nykypäivän pop-musiikkiin... :D Kaiken tuotantoärvellyksen ja kikkailun alla on aika usein aika heppoinen sävellys tai C-Am-F-G -tyyppinen pennin ruotsinlaiva-sointukulku.

Krice: Minä odotan sitä. Pelinkehitys jäi 1990-luvulla kaupallisuuden rattaisiin, sen vuoksi uusia ideoita ei oikein tehdä, vaan keskitytään grafiikkaan. Esimerkiksi ns. roolipelejä ei enää tehdä, Elden Ring on sekin toimintapeli enemmänkin kuin roolipeli. Ei ollut myöskään yllättävää, että monet peligenret loppuivat kokonaan, esim. seikkailupelit, vaikka niitäkin tehdää indie-pohjalta, mutta se on hieman eri asia. Pelifirmojen kannalta tilanne on hyvä, koska uudet sukupolvet ei käsitä miten pelien olisi pitänyt kehittyä, vaan ne pelaa yksinkertaisia prötöpelejä onnesta soikeana. Ja siis tuo yksinkertaisuus johtuu siitä, että pelejä on nopeampi tuottaa ja kehitys voidaan keskittää grafiikkaan eli näyttävyyteen, ja loput markkinointiin.
 
Uusia seikkailupelejä ei enää tehdä? Red Dead Redemption, Last of Us, Uncharted, Assassin's Creed, Arkhamit, Horizonit jne... jännä homma kun itsestä tuntuu että uusia pelejä ja pelisarjoja tulee sitä tahtia ettei ehdi edes itse pelaamaan kaikkea.
 
Ja voi pojat kun olisikin ollut silloin 90-luvulla tällaista tarjontaa kakarana mitä nykyään on, kyllä siinä olisi pikkujätkä ollut onnesta soikeana. Ymmärrän että nostalgia on vahva tunne ja itsekin olen monissa asioissa sitä mieltä että kyllä ennen kaikki oli paremmin, mutta väittämä siitä että pelit eivät olisi kehittyneet 30 vuoden takaisesta on vain virheellinen, sori.

Kun skidinä 80-luvulla hakkasi kuusnepalla Last Ninja 2:ta tai vaikkapa Bushidoa (https://www.lemon64.com/games/details.php?ID=400) niin eipä sitä osannut edes unelmoida Ghost of Tsushiman kaltaisista peleistä tai pelimaailmoista.

Tästä kun itse aloitti niin onhan sitä tultu ihan pirun pitkälle:
https://i.ytimg.com/vi/8QjiTyAR1EE/maxresdefault.jpg

90-luvun seikkailupeleissä oli sellaista tiettyä mielikuvituksellisuutta, joka ehkä nykypeleistä puuttuu ja varmaan isona syynä tuo ettei varsinaisesti tarvitse käyttää mielikuvitusta kun voi muutenkin tehdä viimeisen päälle hyviä ja näyttäviä pelejä. Löytyykö esim. Grim Fandangolle tai Monkey Islandeille viimeiseltä 15 vuodelta verrokkia?