Media ja viihde ›

Eilen meni pari leffaa.
 
Grimmin veljeksille annan kasin. Ei tässä mitään oikein omaperäistä ole, mutta erinomaisen komeasta visuaalisesta ilmeestä ainakin yksi lisäpojo. Päähenkilöt jäävät vähän pohjustamattomiksi ja satujen tuntemuskin on eduksi leffaa katsoessa. Ohjauksestahan vastaa Terry Gilliam, ja kyllä tässä jotain montypython-maistakin voi nähdä...
 
Sitten Brokeback mountain. Ysin pläjäys. Amerikkalaiseksi tämä on kovin suorasukainen teos, toisaalta silti ihmetteli että "tämäkö sen kohun sai aikaan". Elokuva on onnistuneesti siinä rajalla, onko se liian silkoinen vai ei. Mielenkiintoista kyllä, miten hahmot kehittyvät leffan vanhetessa; jossain kohdassa tärkeämmäksi muodostuu kysymys siitä, saavatko päähenkilöt yleensäkään murtautua kulisseistaan, ei vain se, saavatko he olla yhdessä.
Nappi roolisuoritukset myös. Pääosat tietty, mutta ehkä koskettavimpia ovat loppupuolella pienessä osassa nähtävät Jackin vanhemmat, vilpittömästi poikaansa ymmärtäneen tuntuinen äiti ja jäyhä isä (Roberta Maxwell ja Peter McRobbie).

28 Weeks Later
 
No täähän oli yllättävän hyvä. En ekasta osasta muista enää mitään, mutta en muista olleeni siitä näin positiivisesti yllättynyt.
 
Tää leffahan lainaa oikeastaan kaiken George Romeron Living Dead- ja The Crazies-leffoista jopa yksittäisiä kohtauksia myöten, mutta siltikin onnistui olemaan vaikuttavampi kuin suurin osa nykykauhisteluista.
 
Edelleenkin vituttaa se "nopeutetun näköinen tyyli" kuvata äksönkohtauksia. Tehdäänkö se silleen, että kuvataan vähemmän freimejä per sekunti. Muistaakseni 28 Päivää käytti tuota tyyliä ensimmäisen kerran ja sitä sitten käytettiin melkein kaikissa kauhuleffoissa sen jälkeen.

Crossroads
 
Good old Mississippi boy! Karate Kid, you're damn right. Playin' some grab ass bluesy stuff. Sounds like bird shit to me. You aint no bluesman hey there Karate Kid. Get your ass hell out of here! Long Island aww shit! This is rich! You have your fine suit...damn boy...lets have some fun! Oh no. I sold my soul to the Devil at the crossroads. You have to get it back, or else I wont be able to be an old asshole anymore. But beware! There's some mean kid named Steve Vai playing For The Love Of Devil. You must beat him to be able to play as him, as the real bluesman. You aint no nigger, you're just a fucked up Karate Kid! Where's Mr. Miyagi?
 
That makes three and a half stars you chicken ass, chicken shit!

Righteous Kill
 
Robert De Niron ja Al Pacinon väsähtänyt, ennalta-arvatta ja kaikin tavoin huono elokuva. Ei mitään erikoista visuaaliselta puolelta, juonessa ei mitään koukkuja aikuiselle leffoja ahmineelle ihmisellä, eikä tuossa muutenkaan tuntunut olevan mitään kiinnostavaa tahi jännittävää. Tylsä ja kaikin tavoin huono elokuva, kun ottaa huomioon mihin oltaisi voitu päästä tuolla idealla ja näyttelijäkaartilla. Huh!
 
2/5

Wanted (2008)
 
Modernin amerikkalaisen toimintaeokuvan kuvastoon pysyvästi istutetun kaavan, jossa kuka tahansa rivimies saattaa löytää itsestään palvotun sankarin, voi johtaa suoraan kaupallisten markkinavoimien nousu- ja laskusuhdanteista, sekä niitä säätelevistä motiiveista. Teini-ikäisille profiloidut kuvasarjat kiertävät kaukaa western- ja film noir-perinteiden asettamat laatuvaatimukset, surutta korvaten ne peleistä ja sarjakuvsta tutuilla lainalaisuuksilla.
 
Timur Bekmambetov on kazakstanilainen urpo, joka on päässyt koeajalle tähtiin. Hänelle Michael Mannin ja John McTiernanin huikeimmat näytöt ovat yhtä tuttuja kuin ulkokuvaus Frank Millerille. Pohjimmiltaan ohjaajan debyytti on allegoria nuoren miehen seksuaaliselle haluille, jossa mielikuvitukseton paukuttelu ja sitä seuraava tyydytys ovat toisilleen analogisia.
 
Viittä vaille parituntinen spektaakkeli hylkii mahalaskussaan järjellistä osanottoa.
 
*

Milk (2008)
 
Sean Penn tähdittää tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa 70-luvulla San Fransiscossa vaikuttaneesta homoaktivisti Harvey Milkistä, joka onnistuu nousemaan mukaan poliittiikkaan hippien kultakaudella. Ajankuvaus on vahvaa ja väliin on aina ujutettu myös oikeaa TV-materiaalia aikakaudelta. Sean Penn vetää ainakin omaan muistiin yhden hienoimmista roolisuorituksistaan hieman "vammahtavama" huppeliaktivistina.
 
Gus Van Sant ei ole ikinä ollut suosikkiohjaajiani, eikä tälläkään kertaa säväytä mitenkään erityisesti, mutta vahva draama, käsikirjoitus ja kautta linjan hienot näyttelijäsuoritukset (mm. Emile Hirsh, Joseph Franco, Josh Brolin) nostavat leffan viime vuoden leffojen kärkikastiin.
 
****-

Battlestar Galactica: Season 2
 
Neloskauden boksi katsomattomana hyllyssä ja viimeisten jaksojen starttaaminen Amerikoissa hieman syö tätä uusintakierroksen nautintoa, kun olisi kauhea kiire päästä eteenpäin. Mutta varsinkin Pegasus-jaksot toimivat ihan täysillä. Vastaavasti täytejaksot kuten Scar ärsyttävät ekaa katselua enemmän.
 
Huomasi myös kahdestaan katsellessa, että tämä sarja toimii eri tyypeille eri syystä. Viimeisten jaksojen kohdalla vaimoke harmitteli sarjan muuttumista tylsäksi politikoinniksi, kun taas itse tykkään juuri sarjan poliittisista konflikteista, joissa koko ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä vaikeuttavat pienetkin henkilökohtaiset hankaukset. Kaikki hahmot ovat jollain tapaa rikkonaisia ja hauraita.
 
En malta odottaa niitä kolmoskauden viimeisiä jaksoja, joita tuli tuijotettua tippa silmässä.

Battlestar Galactica: Season 2
 
Neloskauden boksi katsomattomana hyllyssä ja viimeisten jaksojen starttaaminen Amerikoissa hieman syö tätä uusintakierroksen nautintoa, kun olisi kauhea kiire päästä eteenpäin. Mutta varsinkin Pegasus-jaksot toimivat ihan täysillä. Vastaavasti täytejaksot kuten Scar ärsyttävät ekaa katselua enemmän.
 
Huomasi myös kahdestaan katsellessa, että tämä sarja toimii eri tyypeille eri syystä. Viimeisten jaksojen kohdalla vaimoke harmitteli sarjan muuttumista tylsäksi politikoinniksi, kun taas itse tykkään juuri sarjan poliittisista konflikteista, joissa koko ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä vaikeuttavat pienetkin henkilökohtaiset hankaukset. Kaikki hahmot ovat jollain tapaa rikkonaisia ja hauraita.
 
En malta odottaa niitä kolmoskauden viimeisiä jaksoja, joita tuli tuijotettua tippa silmässä.
 
Et sattuisi tietämään onko tätä neloskauden boksia saatavilla vielä mistään suomi-tekstityksillä?
En viittisi ostaa mitään jenkkiboksia noiden muiden pohjoismaa versioiden joukkoon.

Frank Miller: The Spirit
 
Miller tarttui ansioituneemman kollegansa klassikkosarjakuvasupersankariin ja poisti hahmosta kaiken sen mikä siitä on klassikon tehnyt. Tilalla paperinohut tarina, muovisia misuja ja pari ihan kivaa visuaalista kikkaa. Ja väkivaltaa. Ja RÄJÄHDYKSIÄ! Ja yksi hilpeä asukokonaisuus pääpahista esittävän Samuel L. Jacksonin yllä.
 
Will Eisnerin Spirit oli slummien ja köyhien fiksu ja inhimillinen supersankari. Millerin Spirit ei ole mitään sellaista. Ei itse asiassa oikeastaan yhtään mitään mainitsemisen arvoista.
 
1/10

Et sattuisi tietämään onko tätä neloskauden boksia saatavilla vielä mistään suomi-tekstityksillä?
En viittisi ostaa mitään jenkkiboksia noiden muiden pohjoismaa versioiden joukkoon.
 
Ei taida olla vielä suomiteksteillä saatavana, en ole törmännyt ainakaan.

The Sentinel (1977)
 
Ilmeisesti jonkinlaiseen menestyskirjaan perustuvassa leffassa nuori ja kaunis malli muuttaa suureen vuokra-asuntoon ja huomaa hiljalleen naapureidensa olevan varsin erikoislaatuista porukkaa. Yläkerrassa ikkunan edessä vartioiva sokea pappi ja oudot tapahtumasarjat alkavat viitata talossa piilevän jotain saatanallista... ja diipadaapa.
 
Polanskin Vuokralaista ja Rosemaryn Painajaista Manaajaan sekoittavan kauhujännärin näyttelijälistaus on nykysilmin vakuuttava, mutta esim. Christopher Walken ja Jeff Goldblum ovat leffassa vain pienissä sivurooleissa. Goldblumin ääni on kaiken lisäksi dubattu, ilmeisesti sitä pidettiin liian omalaatuisena silloin.
 
Elokuva sisältää pari häiritsevän spookya kohtausta, komeaa kuvausta ja kivoja twistejä. Harmi vain, että pari potentiaalista shokkikohtausta on vesitetty. Myös pökkelö dialogi, paikoin ylidramaattinen musiikki ja tökkivä leikkaus latistavat osan elokuvan potentiaalista. Ei tää ollut hyvä eikä huono, mutta parin yllättävän groteskin kohtauksen takia kuitenkin uudelleenkatsottava pläjäys.

James Bond: Quantum Of Solace
 
Sitä samaa mitä edellinenkin: Perus nykytoimintaleffa. Sankaria (tässä tietenkin Bondia) jahtaa sekä omat että viholliset. Juonessa ei sen ihmeellisempiä uudistuksia. Ei siis yllätyksiä luvassa.
 
Toiminta oli hieman epäuskottavaa. Mahtavia naurunpurskahduksia aiheutti tosin. Esimerkkinä: Bondi vetelee plaanissa markan kalastuspaatilla ja vetää käsijarrulla veneen pysähdyksiin sekunnissa, jolloin takana tuleva kumivene ajaa päälle. Huoh.
 
Iso miinus: Ei enää vanhojen aikojen eksentristä pahiskaveria kuten Jaws jne.
 
Iso plus: Mielestänni paras tunnari koskaan Bond-leffoissa.
 
E: Ainiin: sanoisin, että ** / *****

Tuli eilen katsastettua The Happening.
 
Mark Wahlbergin tähdittämä elokuva on paikoin hyvää katsottavaa, välillä hieman väljähtänyttä. Mielestäni Wahlberg ei ollut paras valinta pääosan esittäjäksi. Hänen suorituksensa jää jotenkin pinnalliseksi eikä häntä kohtaan synny vahvaa sidettä missään vaiheessa elokuvaa.
 
Ideana elokuva on melko tavanomainen. Virus joka leviää ja vie ihmisiltä selviytymisvietin ja jota päähenkilöt pakenevat. Hauskaahan se oli seurata itseään tappavia ihmisiä. Esimerkiksi ruohonleikkurikohtaus oli hauska, kierolla tavalla.
 
Ihan hyvä elokuva, mutta joko eri pääosan esittäjä tai sitten Wahlbergin parempi roolisuoritus olisivat jo parantaneet elokuvaa roimasti. Mutta muuten keskitasolle omalla listalla sijoittuva elokuva.
 
3 / 5

James Bond: Quantum Of Solace
 
Toiminta oli hieman epäuskottavaa. Mahtavia naurunpurskahduksia aiheutti tosin. Esimerkkinä:
 
Se kun Bond varastaa sen moottoripyörän. Lyö jätkän käteen, pyörä lentää voltilla takaperin ympäri ja Bond mättää jätkää naamaan. Jotenkin vaan repesin nauruun. Tuntu niin koomiselta tuo kohta kaiken muun luotisateen ja hikisen vääntämisen jälkeen. Vaikkakin voisihan noin oikeastikin tehdä, lyö kaasukäteen ja kaasu hirttää kiinni -> pyörä ympäri. Mutta silti nauratti.
 
http://www.youtube.com/watch?v=5nm7AM48rVc

Vaikkakin voisihan noin oikeastikin tehdä, lyö kaasukäteen ja kaasu hirttää kiinni -> pyörä ympäri. Mutta silti nauratti.
 
Mut sehän lyö ylöspäin, eikös sillon sen kaasutehon pitäis vaan vähentyä? Eli tuossa tapauksessa ei pitäis tapahtua yhtään mitään? Tai sit oon vaan ihan vitun kujalla.

Mut sehän lyö ylöspäin, eikös sillon sen kaasutehon pitäis vaan vähentyä? Eli tuossa tapauksessa ei pitäis tapahtua yhtään mitään? Tai sit oon vaan ihan vitun kujalla.
 
Hmm, se lyö kytkinkäteen. Eli jos oli vaihde päällä, kytkinkäsi irtoaa ja kytkin nousee ja tempasee pyörän ympäri. Ainoa looginen selitys. Mut enivei, naurettava kohta.

Hmm, se lyö kytkinkäteen. Eli jos oli vaihde päällä, kytkinkäsi irtoaa ja kytkin nousee ja tempasee pyörän ympäri. Ainoa looginen selitys. Mut enivei, naurettava kohta.
 
Tää siis todisti jälleen mun totaalisen tietämättömyyteni kakspyöräsistä. Luulin että kytkin on oikealla :/ Mut joo, voidaan palata niihin viimeksi katsottuihin leffoihin.
 
Slumdog Millionaire (2008)
http://www.imdb.com/title/tt1010048/
 
Meikäläiselle täysin pimentoon jäänyt, 10 Oscar-ehdokkuuta kahminut kulttiohjaaja Danny Boylen uutukainen kertoo 18-vuotiaasta Intian slummeissa kasvaneesta pojasta, joka pääsee kilpailemaan Intialaiseen versioon Haluatko Miljonääriksi-visailusta. Poika voittaa, jolloin häntä aletaan epäillä huijauksesta.
 
Elokuvan keskiössä on tämä nuori poika, jonka elämäntarina kerrotaan katsojille ns. flashbackien kautta hänen yrittäessä todistaa vilpittömyyttään. Tarina on ei pelkästään mielenkiintoinen, vaan myös erittäin hyvin kerrottu ajan vaihdellessa nykyhetkessä menneisyyteen.
 
Leffaan on myös saatu oikeasti koskettavaa (joskin hieman siirappista) draamaa, sekä jännitystä, joka tosin pohjautuu aika pitkälti ohjelmaformaatin dramatiikkaan. Erityismaininta pitää myös antaa loistavasta ohjauksesta sekä mahtavasta soundtrackista. Pieniä miinuksia jos nyt halutaan väkisin etsiä niin juonesta löytyy muutamia typeryyksiä/epäloogisuuksia, jotka eivät kuitenkaan ainakaan allekirjoittanutta häirinneet tippakaan. Toisin kuin lopputekstien aikana tullut tanssikohtaus, joka taisi kuitenkin vain olla jonkin sortin kunnianosoitus Bollywood-filmeille.
 
Leffa oli minulle ennakkohehkutuksista (Oscar-ehdokkuudet sekä mieletön IMDb-keskiarvo) huolimatta hyvin positiivinen yllätys. Ja jos mietitään tätä viime vuoden leffana, niin tämä nousee kyllä ihan sinne kirkkaimpaan kastiin The Wrestlerin ja The Curious Case of Benjamin Buttonin kanssa. Suosittelen erittäin lämpimästi hyvän draamaleffan ystäville.
 
4,5/5

The Pianist
 
Yksi väkevimmistä kuvauksista juutalaisiin kohdistuneista vainoista. Puolessa välissä leffaa meinasin jo lopettaa kun epäilin sietokykyäni. Jos tätä leffaa olisi ihan ajattelemalla katsonut niin pillittämiseksi se olisi mennyt. Visuaalisesti kauniin karu. Onko tuollaisia pommitusten jälkeisiä alueita vielä jäljellä Euroopassa?
 
Ehkä paras Polanskin leffa jonka olen nähnyt.

The Pianist
 
Yksi väkevimmistä kuvauksista juutalaisiin kohdistuneista vainoista. Puolessa välissä leffaa meinasin jo lopettaa kun epäilin sietokykyäni. Jos tätä leffaa olisi ihan ajattelemalla katsonut niin pillittämiseksi se olisi mennyt. Visuaalisesti kauniin karu. Onko tuollaisia pommitusten jälkeisiä alueita vielä jäljellä Euroopassa?
 
Ehkä paras Polanskin leffa jonka olen nähnyt.
 
Väkevää kerrontaa tosiaankin kaiken sen melodamaattisen kuonan keskellä, mitä aiheesta on synnytetty.

Väkevää kerrontaa tosiaankin kaiken sen melodamaattisen kuonan keskellä, mitä aiheesta on synnytetty.
 
Mun mielestä tuossa oli vaan väkivallankäyttö onnistuttu hyvin kuvaamaan juuri niin mielettömänä mitä se olikin. Vaikka todellisuudessa kohtelu oli sellaista mitä ei elokuviin koskaan toivottavasti tulekaan.