Media ja viihde ›

PERIKATO.
 
Tulipa tämäkin katsottua jo toiseen kertaa.
Elokuva, joka on historiallisesti totta ja näin
hyvin tehty ansaitsee kyllä meikä mannelta
täydet pisteet! loistava elokuva!

Skeleton Key.
 
Idealtaan melko hyvä, mutta toteutukseltaan melko valju elokuva. Näyttelijäsuoritukset tasaisen latteita. Näyttämönä toimivasta New Orleansista otetaan kovin vähän irti, vaikka tyylikästäkin kuvastoa mahtuu paikoitellen sekaan. Loppu pelasti kuitenkin sen verran, että arvosana nousee edes kohtuulliseksi.
 
6 1/2

Seitsemän Samuraita
 
Onnetonta, pitkäveteistä sähellystä. Kestää varmaan 3 tuntia. En ymmärrä mikä Kurosawan elokuvissa on niin hienoa. Ei näistä tarvi pitää vaikka nää onki vanhoja.
 
5-

Don't Look Now - SEA:n näytöksessä.
Loistava leffa. Olisikohan ollut 4 tai 5 kerta kun näin, mutta nähdä leffa valkokankaalta, :P
Upeasti ohjattu klassikko. 5/5

Kuolleiden Aamunkoitto 9

Napoleon Dynamite
 
Katsoin toista kertaa ja nythän tämä vasta aukesi. Nauroin paljon.
 
9 1/2

Erämaan kutsu, 9
 
Edelleen yksi suosikeistani.Tekee hyvin oikeutta kirjalle ja maisemat on kamalan hienoja.
Välillä meinaa vähän surku tulla.

Moottoripyöräpäiväkirja
 
Oli kyllä kaunis filmi. Nostalgiaakin riitti, kun omatkin nuoruuden kommunistivuodet nousivat mieleen. Miekin tahdon ostaa vanhan Nortonin ja kiertää maailmaa. Elämää, ihmiset, elämää!
 
9½

Harry Potter ja Azkabanin vanki.
 
Lainaleffa pyöri nurkissa pari kuukautta, kunnes viimein toimerruin katsomaan... Mutta tämähän oli paikotellen jopa ihan hyvä. Kirjoja en oo lukenut, joten niihin en kylläkään osaa verrata. Joitakuita kökköyksiä tietysti mahtui sekaan, mutta ainakaan sitä saatanan huispausta ei ollut kovin paljoa ja se ajansiirtohomma oli ihan vänkä.
 
Pistetään seiska.

München ****
Spielberg yllättää häijyn realistisella ja yleisilmeeltään kovin eurooppalaisella ja vakavahenkisellä moraalipohdiskelulla. München on yhtä aikaa Spielbergin poliittinen puheenvuoro sekä mukaansa tempaava trilleri joka ei tarjoa helppoja vastauksia. 164 min kestävästä elokuvasta olisi voitu saksia parisenkymmentä minuuttia pois, mutta kokonaisuus on monisyinen ja hienosti kaikki spielbergiläiset sentimentaalisuuden ansakuopat ohittava verevä ja verinen taideteos. Lisää tällaisia Spielbergiltä!

Duudsonit elokuva 9½

No se Perikato.
 
Ei tässä nyt oikein voi mitään sanoa. Hiljaa vaan miettiä että jaa, mitenhän sitä itse.

Mike Leigh: All or Nothing 9/****
 
Hyvää perus-Leightä, ankeaa arkirealismia ja proleperheitä council flateissa (matapalkka-aloja, alkoholismia, vetelehtiviä ongelmateinejä, ei-toivottuja raskauksia, väkivaltaa...). Synkeää, mutta toivokin pilkahtaa. Kuten aina Leigh'n leffoissa, tässäkin aivan loistavat näyttelijät, mm. vakiokasvo Timothy Spall.

Lord of war.
 
Aikalailla Scarface-juonikuvioita niin ja näin noudatteleva pätkä, jonka jo suurinpiirtein tietää miten juoni tietyissä kohtaa etenee. Pari yllätystä siellä sun täällä, mutta ei sen kummempia. Laatutyötä, mutta kieltämättä kyllä vähän tylsä. Mistään ei oikein saa kiinni niin että kiinnostaisi enempää. Tuollainen aikajatkumo vaan missä näkyy miten kaverilla milloinkin menee, ja minusta tuntuu että olen tuollaisia kyllä nähnyt ennenkin ja monta. Muutama hyvä näyttelijä, joilta perussuoritus. Kohnaava velikin jää turhan etäiseksi hahmoksi, kuten melkein kaikki muutkin. Pientä poliittista kannanottoa välissä, ei huono asia. Kannattaa katsoa ja päättää itse, koska ei tämä huono ole.
 
Arvosana: ***

Hudsucker Proxy ***½
Vihdoinkin sain paikattua tämän Coen-aukon ja kyllähän tämä hyvä oli. Coenit osaavat tehdä elokuvataidetta kohtauksesta, jossa pyöritellään lanteilla hulahula-vannetta. Kameran ja musiikin käyttö ovat suorastaan häikäiseviä, kuten miehiltä saattaa odottaakin. Harmillisesti Hudsucker Proxy on kuitenkin eräänlainen väliinputoaja kun tarkastellaan sitä muun tuotannon varjossa. Elokuva ei missään nimessä ole huono, muut Coen-filmit ovat vain niin paljon parempia. Tässä tapauksessa hahmot ja tarina eivät yllä esim. Barton Finkin tai The Man Who Wasn't Theren tasolle. Komedianakin esim. loistava O Brother, Where Art Thou? ajaa edelle, vaikka onkin ehkä helpommin sulateltava. Voi olla että uusintakatselun myötä Hudsucker Proxylle lohkeaa puoli pojoa lisää, mutta tällaiset pisteet nyt yhden katselukerran perusteella. Kuka tahansa muu ohjaaja olisi päässyt vähemmällä.
 
The Village **½
Kun katsoin tämän aikoinaan teatterissa, niin pettymys oli huikea koska tietyt ratkaisut ja lopun pitkittäminen olivat niin typeriä. Nyt kun elokuvaan on ottanut hieman etäisyyttä, päätin katsoa tämän toisenkin kerran ihan vain mielenkiinnosta. Käännekohdan (elokuvan katsoneet tietävät) jälkeen, eli siinä n. tunnin kohdalla elokuva menettää pääosin kiinnostavuutensa eikä Ivyn ja Luciuksen orastava rakkauskaan ole sieltä mielenkiintoisimmasta päästä. Kuvallisesti elokuva on toki hienoa jälkeä ja elokuvan alkupuolen tunnelmannostatukset mielenkiintoista katseltavaa. Sen mitä sitten tapahtuu, voi laittaa käsikirjoituksen piikkiin. Itseäni Shyamalanin aivoitukset eivät tässä tapauksessa miellyttäneet ja siksipä loppupuolisko laskee pisteitä rajusti. Shyamalanin rauhallinen ohjaustyyli on mieleen, hienoa että näinä aikoina joku malttaa pitää kameraa yhdessä kohtaa useammankin minuutin. Monet kohtauksetkin ovat lähes maalauksellisia, tekisi mieli ottaa kuva, laittaa kehyksiin ja ripustaa seinälle. Shyamalanilla on myös takataskussaan varsin kiehtovia ideoita, sääli vain että niiden jalostaminen lopulliseen muotoonsa on välillä hakusessa. Unbreakablea pidän miehen parhaana elokuvana: surumielinen kerrontatapa ja ajatus arkipäivän supersankarista vetoavat minuun.
 
Jacob's Ladder ****
Tim Robbinsin esittämä Jacob sekoaa, kun sarvipäiset paholaiset ja muut painajaismaiset visiot alkavat koluta nurkkia. Omassa lajissaan oikein onnistunut ja hyvin rakennettu houreinen kauhutrilleri, jossa on myös pieni optimismin pilkahdus. Ei kuitenkaan aivan niin yksioikoinen kuin lajityypin muut edustajat keskimäärin. Nyt kun tämän katsoi toistamiseen, osasi kiinnittää aivan eri tavalla huomiota moniin pieniin ja näennäisen merkityksettömiin asioihin (tietyt dialoginpätkät ja tavarat). Yllätyksiäkin siis piisaa, mutta kun kokonaisuutta alkaa hahmottamaan, nekin tuntuvat täysin perustelluilta. Kun ymmärtää Jacobin vaimon Jezebelin sekä Danny Aiellon esittämän Louisin roolit tässä tarinassa, teos aukenee aivan toisella tavalla.

Lars von Trier: Breaking the Waves 10/*****
 
Toka katselukerta. Sanattomaksi vetää.

Villi Pohjola (Northern Exposure): kolmoskausi
 
On tietysti aika kyseenalaista laskea tämä sarja elokuvaksi - se on sitä selkeästi vähemmän kuin vaikkapa Babylon 5 - mutta on tuossa vissi jatkuvuuden ja kokonaisuuden tuntu - ainakin vielä tässä vaiheessa.
 
Sikäli äärimmäisen hämmästyttävä amerikkalainen draamakomediasarja, että se tuntuu vielä viisitoista vuotta myöhemminkin tuoreelta ja raikkaalta. Kolmoskausi oli vielä sitä vahvinta vaihetta - ensimmäinen täysimittainen kausi kahden lyhyen kesäsesonkikauden jälkeen. Maagista realismia, poskettomia kultuturisitaatteja, kiehtovia, eläviä henkilöhahmoja. Paljon sellaista leikittelyä todellisuuden kanssa, mitä on sittemmin hyödynnetty monissa muissa sarjoissa (Ally McBealista Buffyyn).
 
8 1/2

Brokeback Mountain
 
Aika meni elokuvan parissa nopeasti, tunnelma oli melankolinen, puhetta ei paljoa tarvittu, herätti paljon ajatuksia....juuri tulin leffateatterista, arvosanaa en osaa vielä sanoa, mutta kyllä tuo leffalipun hinnan lunasti. Sulatellaanpa vähän aikaa.

Kesken jäänyt elämä.
 

 
Katson periaatteesta kaikki elokuvat joissa Morgan Freeman näyttelee, koska jo pelkkä yhden repliikin vetäminen saa meikäläisen vakuuttuneeksi ja täysin karisman pauloihin. Kuten aina, Morgan lisää tämän elokuvan arvosanaan yhden pisteen. Elokuvassa on periaatteessa hienoja asioita käsittelyssä, ja raadellun miehen suhde karhuunkin on hyvä idea, muttei ihan toimi loppuun asti. Jennifer Lopez on yhtä huono kuin yleensäkin, ja moni juonenkuljetustapa on turhan imelä tai tönkkö. Redford jäi neutraaliksi minulle, mikä on sikäli hyvä asia että yleensä kyseinen jätkä saa ärsyyntymään.
 

 
Arvosana: ** ja puoli

Mr and Mrs Smith.
 

 
Katsoin sitten viimeinkin tämän pätkän, minkä oletin olevan keskinkertainen mitäänsanomaton toimintakomedia. Yleensäkin vielä toimintakomediat on paskinta mahdollista elokuvalajia mitä tiedän, mutta tämä oli parempi kuin 95% genrensä elokuvista. Viihdyin ihan oikeasti melkein koko elokuvan ajan ja tuli naurettuakin pari ketaa. Pitt ja Jolie vetää hyvin yhteen, ja Pitt osaa vetää tietynlaista komiikkaa omanlaisellaan tavalla. Ja tottakai molempia päähenkilöitä on mukava katsella, miehet tykkää Joliesta ja naiset Pittistä, ja voi olla toisinkinpäin. Mikäs siinä.
 
Arvosana: ****